Chapter 8 No.8

Sonjan kirje, joka toteutti Nikolain rukouksen, oli kirjotettu Troitsasta. Se oli johtunut seuraavasta syyst?. Vanha ruhtinatar oli yh? enemm?n ja enemm?n ruvennut ajattelemaan Nikolain naittamista rikkaalle morsiamelle ja h?n tiesi, ett? p??esteen? siihen oli Sonja. Ja Sonjan el?m? oli viime aikoina, varsinkin Nikolain kirjeen j?lkeen, jossa t?m? oli kertonut kohtauksestaan ruhtinatar Marian kanssa, k?ynyt entist??nkin raskaammaksi kreivitt?ren kodissa. Kreivit?r k?ytti hyv?kseen jokaista tilaisuutta lausuakseen Sonjalle loukkaavia ja syd?mett?mi? vihjauksia.

Mutta muutamia p?ivi? ennen Moskovasta l?ht?? kutsui kreivit?r hyvin liikutettuna ja h?diss??n kaikesta siit?, mit? oli tapahtunut, luokseen Sonjan ja sen sijaan, ett? h?n olisi t?t? soimannut tai esitt?nyt vaatimuksia, h?n rukoili Sonjaa kyyneleet silmiss? uhraamaan itsens? ja maksamaan siten kaiken sen, joka oli h?nen edest??n tehty sek? rikkomaan v?lins? Nikolain kanssa.

- Min? en saa rauhaa ennen, kuin sin? annat minulle sen lupauksen.

Sonja purskahti vihlovaan itkuun ja vastasi itkun hyrskeen seasta, ett? h?n tekee kaikki, ett? h?n on valmis kaikkeen, mutta ei antanut suoraa vastausta eik? h?n syd?mess??n voinut suostua siihen, mit? h?nelt? vaadittiin. Olihan uhrauduttava sen perheen onnen t?hden, joka oli h?nt? el?tt?nyt ja kasvattanut. Uhrautuminen toisten onnen t?hden olikin Sonjan tapa. H?nen asemansa talossa oli semmoinen, ett? h?n voi osottaa avujaan yksist??n uhrautuvaisuuden kautta ja h?n tottui uhrautumaan ja rakasti uhrautumista. Mutta ennen oli h?n ilomielin tuntenut kaikissa uhrautumistoimissaan, ett? h?n uhrautumisellaan kohottaa arvoaan sek? omissa ett? muiden silmiss? ja tulee entist??n arvollisemmaksi ansaitsemaan Nicolas'in, jota h?n rakasti kaikista enimm?n maailmassa. Mutta nyt oli h?nen uhrinsa oleva siin?, ett? h?nen piti kielt?yty? kaikesta, joka muodosti palkan uhrautumisesta ja koko el?m?n sis?llyksen. Ensi kerran el?m?ss??n h?n tunsi nyt katkeruutta niit? ihmisi? kohtaan, jotka olivat olleet h?nen hyv?ntekij?it??n sit? varten, ett? olisivat voineet h?nt? sit? kirvelev?mmin kiduttaa; h?n tunsi kateutta Natashaa kohtaan, joka ei ollut koskaan kokenut mit??n t?mm?ist?, jonka ei ollut koskaan tarvinnut uhrautua, vaan joka oli pannut muut uhrautumaan itsens? edest? ja jota kuitenkin kaikki rakastivat. Ja ensi kerran tunsi nyt Sonja, kuinka h?nen hiljaisesta, puhtaasta rakkaudestaan Nicolas'iin alkoi yht'?kki? kasvaa intohimoinen tunne, joka oli sek? sovinnaisten s??nt?jen ett? hyveiden ja uskonnon yl?puolella. T?m?n tunteen vaikutuksesta karttoi Sonja, jonka riippuvainen el?m? oli itsest??n opettanut salamieliseksi ja joka yleisin, ep?m??r?isin sanoin antoi vastauksensa kreivitt?relle, joutumasta t?m?n kanssa keskusteluun ja h?n p??tti odottaa kohtausta Nikolain kanssa, jolloin h?n ei vapauttaisikaan Nikolaita, vaan p?invastoin sitoisi h?net ainaiseksi itseens?.

Ankara touhu ja pelko Rostovilaisten viimeisin? olinp?ivin? Moskovassa tukahduttivat Sonjaa rasittavat synk?t ajatukset. H?n oli iloinen l?yt?ess??n huojennusta n?ist? ajatuksista k?yt?nn?llisess? toiminnassa. Mutta kun h?n sai tiet?? ruhtinas Andrein olosta heid?n talossaan, niin huolimatta kaikesta siit? vilpitt?m?st? s??list?, jota h?n tunsi ruhtinasta ja Natashaa kohtaan, valtasi h?net kuitenkin iloinen ja taika-uskoinen tunne siit?, ettei Jumala tahdokaan h?nen eroaan Nicolas'ista. H?n tiesi, ett? Natasha rakasti ainoastaan ruhtinas Andreita eik? lakannut h?nt? rakastamasta. H?n tiesi, ett? kun he n?in kauheiden tapauksien kautta olivat joutuneet yhteen, mieltyisiv?t he uudestaan toisiinsa ja ettei Nikolain olisi tulevan sukulaisuuden t?hden mahdollista menn? avioliittoon ruhtinatar Marian kanssa. Viime p?ivien kauheista tapahtumista huolimatta riemastutti Sonjaa matkustuksen ensi p?ivin? t?m? tunne ja tietoisuus siit?, ett? kaitselmus oli k?ynyt k?siksi h?nen yksityisiin asioihinsa.

Rostovilaisten ensim?inen p?iv?lev?hdys matkalla tapahtui Troitskin luostarissa.

Luostarin ravintolassa varustettiin Rostovilaisille kolme suurta huonetta, joista yhteen sijoitettiin ruhtinas Andrei. Haavotetun tila oli t?n??n paljoa parempi. Natasha istui h?nen luonaan. Viereisess? huoneessa istui kreivi ja kreivit?r arvokkaasti keskustellen luostarin esimiehen kanssa, joka oli tullut katsomaan vanhoja tuttujaan ja tallettajiaan. Sonja istui my?skin t??ll? ja h?nt? vaivasi uteliaisuus saada tiet??, mist? ruhtinas Andrei ja Natasha puhelivat. H?n kuunteli oven takana heid?n ??ntens? kaikua. Ruhtinas Andrein huoneen ovi avautui. Siell? tuli Natasha hulmuavin kasvoin ja huomaamatta h?nt? vastaan kohonnutta ja oikean k?den leve?st? hihasta kiinni pit?v?? munkkia h?n meni Sonjan luo ja tarttui t?m?n k?teen.

- Natasha, mik? sinun on? Tule t?nne, - sanoi kreivit?r.

Natasha astui esimiehen siunattavaksi, joka kehotti anomaan apua Jumalalta ja H?nen pyhilt??n.

Heti esimiehen poistuttua tarttui Natasha yst?v?tt?rens? k?teen ja meni h?nen kanssaan er??seen tyhj??n huoneeseen.

- Niinh?n Sonja! J??h?n h?n eloon! - sanoi Natasha. - Sonja, olen sanomattoman onnellinen ja onneton! Sonja, rakkaani, - kaikki on ennallaan. Kunhan h?n vain j?isi eloon. H?n ei voi, sill?, sill? ... ett?... - ja Natasha purskahti itkuun.

- Niink?? Min? tiesin sen! Jumalan kiitos, - virkkoi Sonja. - H?n j?? eloon!

Sonjan syd?nt? kouristi yht? kovasti kuin Natashankin niin hyvin t?m?n pelko ja tuska kuin h?nen omat, syd?men salassa piilev?t ajatuksensa. Itkien suuteli ja lohdutteli h?n Natashaa. "Kunhan h?n vain j?isi eloon!" ajatteli h?n. Itketty??n. puheltuaan ja kuivattuaan silm?ns? meni kumpikin ruhtinas Andrein huoneen ovelle. Natasha avasi varovasti oven ja kurkisti huoneeseen. Sonja seisoi h?nen vieress??n kynnyksell?.

Ruhtinas Andrei lep?si korkeassa asennossa kolmen tyynyn varassa. H?nen kalpeat kasvonsa olivat rauhalliset, silm?t kiinni ja n?kyi, ett? h?n hengitti tasaisesti.

- Ah, Natasha! - sanoi yht'?kki? Sonja melkein kirkasemalla, puristautui kiinni serkkunsa k?teen ja per?ytyi ovelta.

- Mit?, mit?? - kysyi Natasha.

- Se on sit?, sit?... - virkkoi Sonja kalpein kasvoin ja v?r?j?vin huulin.

Natasha sulki hiljaa oven kiinni ja poistui Sonjan kanssa ikkunan luo ymm?rt?m?tt?, mit? Sonja puhui.

- Muistatko, - sanoi Sonja pelokkain ja juhlallisin kasvoin, - muistatko, kun min? katsoin sinun puolestasi peiliin... Otradnajassa, jouluna... Muistatko, mit? silloin n?in?

- Niin, niin, - virkkoi Natasha, jonka silm?t suurenivat lev?lleen, kun h?n samassa muisti Sonjan silloin sanoneen jotain ruhtinas Andreista, jonka h?n oli n?hnyt pitk?ll??n.

- Muistatko? - jatkoi Sonja. - Min? n?in silloin ja kerroin kaikille ja sinullekin ja Dunjashalle. Min? n?in, ett? h?n lep?si vuoteella, - puheli Sonja s?est?en jokaista yksityiskohtaa k?den liikkeell? sormi pystyss?, - ja ett? h?n sulki silm?ns? ja oli peitetty vaaleanpunaisella verholla ja pani k?tens? ristiin, - puheli Sonja, joka sit? mukaa, kuin h?n kuvaili n?kemi??n yksityiskohtia, tuli vakuutetuksi siit?, ett? h?n oli n?hnyt nuo samat asiat silloinkin.

Silloin ei h?n ollut n?hnyt mit??n, vaan oli vain kertonut n?hneens? sit?, mik? oli pist?nyt h?nen p??h?ns?; mutta se, mit? h?n silloin oli keksinyt, kuvastui h?nelle yht? todellisena kuin mik? muu muisto hyv?ns?. Sen, mit? h?n silloin oli sanonut, ett? muka ruhtinas Andrei oli katsahtanut h?neen, hym?ht?nyt ja ollut peitetty jollain punaisella, h?n sek? ymm?rsi ett? oli varmasti vakuutettu siit?, ett? h?n jo silloin oli sanonut ja n?hnyt, ett? ruhtinas Andrei oli ollut peitetty vaaleanpunaisella, nimenomaan vaaleanpunaisella verholla ja ett? ruhtinaan silm?t olivat olleet kiinni.

- Aivan niin, vaaleanpunaisella, - sanoi Natasha, joka my?skin n?ytti muistavan, ett? silloin oli puhuttu vaaleanpunaisesta ja siin? juuri huomasi piilev?n ennustuksen outouden ja salaper?isyyden.

- Mutta mit? se merkitsee? - kysyi Natasha miettiv?sti.

- Ah, en tied?, kaikki on niin outoa, - vastasi Sonja kouristaen p??t??n.

Muutaman hetken kuluttua soitti ruhtinas Andrei ja Natasha meni h?nen luokseen. Vaan Sonja, jonka rintaa poltti semmoinen tuska ja ahdistus, jota h?n oli harvoin kokenut, j?i ikkunan ??reen miettim??n tapahtuman kummallisuutta.

Samana p?iv?n? oli tilaisuus l?hett?? kirjeit? armeijaan ja kreivit?r kirjotti kirjeen pojalleen.

- Sonja, - sanoi kreivit?r nostaen p??ns? kirjeest? Sonjan menness? h?nen ohitsensa. - Sonja, etk? sin? kirjottaisi Nikolaille? - sanoi kreivit?r hiljaisella, vavahtavalla ??nell?.

Siit? katseesta, joka kuulsi kreivitt?ren v?syneist?, lasien l?pi katsovista silmist?, ymm?rsi Sonja kaiken sen, mit? kreivit?r noilla sanoillaan tarkotti. Tuossa katseessa kajasti rukoilua ja pelkoa kielt?ymisest? ja h?pe?? siit?, ett? piti pyyt?? ja uhmaa leppym?tt?m?st? vihasta, jos Sonja kielt?ytyisi.

Sonja astui kreivitt?ren luo, laskeutui polvilleen ja suuteli h?nen k?tt??n.

- Min? kirjotan, maman, - vastasi Sonja.

Sonja oli heltynyt, liikutettu ja kuohuksissa kaikesta siit?, mit? t?n??n oli tapahtunut ja varsinkin siit? ennustuksen salaper?isest? toteutumisesta, jonka h?n ?sken oli n?hnyt. Nyt, kun h?n tiesi, ett? Natashan ja ruhtinas Andrein v?lien uudistumisen t?hden Nikolai ei voinut en?? menn? naimisiin ruhtinatar Marian kanssa, otti h?n riemumielin vastaan sen uhrautuvaisuuden palautuvan mielialan, jota h?n rakasti ja jossa oli tottunut el?m??n. Ja kyynelsilmin ja iloisena jalon ty?n tekemisest? kirjotti h?n moneen kertaan keskeytyen kyyneltulvan t?hden, joka sumensi h?nen sametinpehmeit? mustia silmi??n, sen liikuttavan kirjeen, jonka saaminen oli niin kovasti h?mm?stytt?nyt Nikolaita.

* * *