Chapter 3 No.3

Yhdeks?n p?iv?? Moskovan luovuttamisen j?lkeen saapui Pietariin Kutusovin l?hetti, joka toi virallisen tiedon Moskovan luovuttamisesta. T?m? l?hetti oli ranskalainen Michaud, joka ei osannut ven?j??, mutta quoique étranger, russe de coeur et d'ame,[14] kuten h?n itse sanoi itsest??n.

Hallitsija otti heti vastaan l?hetin kabinetissaan Kamenniostrovin saarella olevassa palatsissa. Vaikka Michaud ei ollut kertaakaan n?hnyt Moskovaa ennen sotaa eik? osannut ven?j??, tunsi h?n itsens? ylen liikutetuksi astuessaan notre très gracieux souverain'in[15] eteen (kuten h?n kirjotti) mukanaan tieto Moskovan palosta, dont les flammes éclairaient sa route.[16]

Vaikka Michaudin haikean surun l?hteen? olisi pit?nyt olla jonkun muun seikan kuin sen, josta ven?l?isten suru kumpusi, olivat h?nen kasvonsa kuitenkin niin murheelliset, kun h?net oli saatettu hallitsijan kabinettiin, ett? hallitsija heti kysyi h?nelt?:

- M'apportez-vous de tristes nouvelles, colonel?[17]

- Bien tristes, sire, - vastasi Michaud ja loi huoaten katseensa maahan, - l'abandon de Moscou.[18]

- Aurait on livré mon ancienne capitale sans se battre,[19] - virkkoi nopeasti hallitsija yht'?kki? s?v?ht?en.

Michaud kertoi kunnioittavasti sen, mink? Kutusof oli h?nen k?skenyt kertoa ja nimenomaan sen, ett? Moskovan luona oli ollut mahdoton tapella ja ett? kun ei ollut muuta valinnanvaraa kuin menett?? joko armeija ja Moskova tahi yksist??n Moskova, oli sotamarsalkan t?ytynyt valita viime mainittu.

Hallitsija kuunteli ??neti Michaudiin katsomatta.

- L'ennemi est-il entre en ville?[20] - kysyi h?n.

- Oui, sire, et elle est en cendres d l'heure qu'il est. Je l'ai laissée toute en flammes,[21] - sanoi Michaud p??tt?v?sti, mutta vilkaistuaan hallitsijaan h?n samassa kauhistui sit?, mit? oli sanonut.

Hallitsijan hengitys muuttui tihe?ksi ja raskaaksi, h?nen alahuulensa rupesi vapisemaan ja kauniisiin sinisiin silmiin kohahti silm?nr?p?yksess? kyynelten kosteus.

Mutta t?t? kesti vain hetken ajan. Yht'?kki? hallitsija synkistyi aivan kuin moittien itse??n heikkoudesta ja nostettuaan p??ns? pystyyn h?n sanoi lujalla ??nell? Michaudille:

- Je vois, colonel, par tout ce qui nous arrive, que la Providence exige de grands sacrifices de nous... Je suis prêt à me soumettre à toutes Ses volontés; mais dites moi, Michaud, comment avez-vous l'aissé l'armee, en voyant ainsi, sans coup férir, abandonner mon ancienne capitale? N'avez-vous pas aper?u du découragement?...[22]

Huomatessaan tres gracieux souverain'insa tyyntyv?n tyyntyi Michaudkin, mutta hallitsijan suoraan, asian ydint? koskevaan kysymykseen, joka vaati my?skin suoraa vastausta, h?n ei viel? ehtinyt valmistaa vastausta.

- Sire, me permettrez-vous de vous parler franchement en loyal militaire?[23] - sanoi h?n aikaa voittaakseen.

- Colonel, je l'exige toujours, - sanoi hallitsija. - Ne me cachez rien, je veux savoir absolument ce qu'il en est.[24]

- Sire! - virkkoi nyt Michaud hieno, tuskin huomattava hymy huulilla, ehditty??n valmistaa vastauksensa kepe?n ja kunnioittavan jeu de mots'in[25] muotoon.

- Sire! J'ai laissé toute l'armée de puis les chefs jusqu'au dernier soldat, sans exception, dans une crainte épouvantable, effrayante...[26]

- Comment ?a? - keskeytti hallitsija ankaran n?k?isen?. - Mes russes se laisseront-ils abattre par le malheur!... Jamais![27]

T?t? juuri oli Michaud odottanutkin alkaakseen sanaleikkins?.

- Sire, - sanoi h?n kunnioittavan eloisa s?vy sanoissa, - ils craignent seulement que Votre Majesté par bonté de coeur ne se laisse persuader de faire la paix. Ils br?lent de combattre, - puhui Ven?j?n kansan valtuutettu, - et de prouver à Votre Majesté parle sacrifice de leur vie, combien ils lui sont devoués...[28]

- Ah! - sanoi hallitsija ly?den Michaudia olkap??h?n tyyntyneen? ja silmiss? lempe? katse. - Vous me tranquillisez, colonel.[29]

Hallitsija laski p??ns? kumaraan ja oli v?h? aikaa ??neti.

- Eh bien, retournez à l'armée, - sanoi h?n suoristautuen koko pituuteensa ja lempein, majesteetillisin liikkein k??ntyen Michaudiin p?in, - et dites à nos braves, dites à tous mes bons sujets partout oú vous passerez, que quand je n'aurai plus aucun soldat, je me mettrai, moi même, à la têtê de ma chère noblesse, de mes bons paysans et j'userai ainsi jusqu'à la dernière ressource de mon empire. Il m'en offre encore plus que mes ennemis ne pensent, - puhui hallitsija innostumistaan innostuen. - Mais si jamais il fut écrit dans les decrets de la Divine Providence, - sanoi h?n nostaen kauniit, lempe?t ja innostusta hehkuvat silm?ns? taivasta kohti, - que ma dinastie d?t cesser de régner sur le tr?ne de mes ancêtres, alors, après avoir épuisé tous les moyens qui sont en mon pouvoir, je me laisserai cro?tre la barbe jusqu'ici (hallitsija osotti k?dell??n puoleen rintaansa), et j'irai manger des pommes de terre avec le dernier de mes paysans plut?t, que de signer la honte de ma patrie et de ma chère nation, dout je sais apprécier les sacrifices...[30]

Sanottuaan n?m? sanat kiihtyneell? ??nell? k??nn?hti hallitsija yht'?kki? selin ik??n kuin tahtoen salata Michaudilta silmiins? nousseet kyyneleet ja meni kabinettinsa takaosaan. Seisottuaan siell? muutaman tuokion palasi h?n pitkin askelin takasin Michaudin luo ja puristi voimakkain liikkein t?m?n k?tt? v?h?n kyyn?rp??n alapuolelta. Hallitsijan kauniit, s?vyis?t kasvot punastuivat tulipunaisiksi ja h?nen silmiss??n liekehti lujuuden ja vihan hehku.

- Colonel Michaud, n'oubliez pas ce que je vous dis ici; peut-être qu'un jour, nous le rappellerons avec plaisir.... Napoléon ou moi, - sanoi hallitsija rintaansa koskettaen. - Nous ne pouvons plus régner ensemble. J'ai appris à le conna?tre, il ne me trompera plus...[31]

Hallitsija vaikeni synkein kasvoin. Kuultuaan n?m? sanat ja n?hty??n hallitsijan silmiss? lujan p??tt?v?isyyden ilmeen tunsi Michaud guoique étranger, mais russe de coeur et d'ame[32] itsens? t?n? juhlallisena hetken? entousiasme par tout ce qu'il venait d'entendre[33] (kuten h?n j?lest?p?in sanoi) ja h?n lausui ilmi sek? omat ett? Ven?j?n kansan tunteet, jonka valtuutettuna h?n piti itse??n, seuraavin sanoin:

- Sire! - sanoi h?n. - Votre Majesté signe dans ce moment la gloire de la nation et le salut de l'Europe.[34]

P??t??n kumartaen laski hallitsija Michaudin menem??n.

* * *