Chapter 10 No.10

Syyskuun 8 p:n? saapui vankien luo vajaan hyvin ylh?inen upseeri, p??tt?en ainakin siit? kunnioituksesta, jota vahdit h?nelle osottivat. T?m? upseeri, joka luultavasti oli esikunta-upseereja, toimitti luettelo k?dess? kaikkien ven?l?isten nimihuudon, mainiten Pierre? celui qui n'avoue pas son nom,[40] Upseeri loi kaikkiin vankeihin v?linpit?m?tt?m?n, velton katseen ja k?ski vahti-upseerin toimittamaan kaikki vangit siisteihin pukuihin ja ruokottuun asuun ennen marsalkan luo viemist?. Tunnin kuluttua saapui komppania sotav?ke? ja Pierre vietiin kolmentoista muun kanssa Djevitshin kent?lle.

S?? oli kirkas, aurinko paistoi sateen j?lkeen ja ilma oli harvinaisen puhdas. Savu ei laskeutunut alas, kuten sin? p?iv?n?, jolloin Pierre oli viety Subovan vallin p??vahdista, vaan se kohoili patsaina puhtaassa ilmassa. Tulipalojen liekkej? ei n?kynyt miss??n, mutta joka puolelta tupruili savupatsaita ja koko Moskova ja kaikki, niin pitk?lle kuin Pierren katse kantoi, oli yht? paloa. Kaikkialla n?kyi autioita paikkoja t?rr?tt?vine uunineen ja savupiippuineen, siell? t??ll? mustiksi palaneita kivitalojen seini?. Pierre koetti tarkastaa palaneita paikkoja, mutta h?n ei tuntenut tuttuja kaupungin korttelia. Paikotellen n?kyi palolta s??styneit? kirkkoja. Ehe? Kreml kuumotti kaukaa valkeana tornihuippuineen, joista korkeinna kohosi Iivana Suuren torni. L?hell? kimalteli iloisesti Novodjevitshin luostarin kupukatto ja sielt? kuului erityisen voimakkaana temppelikellojen soitto. T?m? soitto muistutti Pierrelle, ett? nyt oli sunnuntai ja Jumalan?idin syntym?juhla. Mutta ei n?ytt?nyt olevan ket??n, joka olisi juhlaa viett?nyt, sill? kaikkialla oli vain tulipalon tuhon j?tteit? ja ven?l?ist? v?est?? n?kyi vain harvaseltaan joku repaleinen, s?ik?htynyt kaupunkilainen, joka puikki ranskalaisia n?hdess??n piiloon.

Ven?l?inen pesuus n?ytti olevan h?vitetty ja tuhottu ja t?m?n ven?l?isen el?m?n j?rjestyksen h?vitt?misen j?lkeen tunsi Pierre itsetiedottomasti, ett? tuhotun pesuuden sijaan oli muodostunut aivan toinen, mutta luja ranskalainen j?rjestys. H?n tunsi sen noiden suorissa riveiss? reippaasti ja iloisesti kulkevien sotamiesten ulkomuodosta, jotka saattoivat h?nt? ja h?nen rikostoverejaan ja h?n tunsi sen er??n t?rke?nn?k?isen ranskalaisen virkamiehen ulkomuodosta, kun t?m? ajoi h?nt? vastaan parivaljakolla, jonka ohjissa oli sotamies. H?n tunsi sen rykmentin soittokunnan reippaista s?velist?, joita tulvi kent?n vasemmalta laidalta ja erityisen selv?sti tunsi ja k?sitti h?n sen siit? listasta, josta ranskalainen upseeri oli aamulla huutanut vankien nimet. Pierren olivat ottaneet kiinni yksist??n sotamiehet ja kulettaneet paikasta toiseen kymmenien muiden kanssa, joten he olisivat voineet h?net unohtaa ja sekottaa toisiin. Mutta n?in ei tapahtunut, sill? ne vastaukset, jotka h?n oli antanut kuulustelussa, palasivat h?nen mieleens? h?nen nimell??n: celui qui n'avoue pas son nom.[41] Ja t?ll? nimell?, joka kammotti Pierre?, kuletettiin h?nt? jonnekin siin? saattajien kasvoilla kuvastuvassa varmassa vakuutuksessa, ett? niin hyvin kaikki muut vangit kuin h?nkin olivat juuri ne samat, joita tarvittiin ja ett? heit? kuletettiin juuri sinne, miss? heit? tarvittiin. Pierre tunsi itsens? mit?tt?m?ksi lastuksi, joka oli joutunut h?nelle tuntemattoman, mutta s??nn?llisesti toimivan koneen py?rien v?liin.

Pierre vietiin muiden rikollisten kanssa Djevitshin kent?n laitaan l?helle luostaria suuren talon eteen, jota ymp?r?i laaja puutarha. Se oli ruhtinas Shtsherbatovin talo, jossa Pierre oli ennen k?ynyt monta kertaa is?nn?n luona ja jossa nyt, kuten h?n kuuli sotamiesten puheista, majaili marsalkka, Eckmühlin herttua.

Heid?t tuotiin portaiden eteen ja ruvettiin yksitellen saattamaan sis??n. Pierre saatettiin kuudentena. H?net vietiin lasigallerian ja kahden eteisen kautta, jotka olivat h?nelle tuttuja, pitk??n, matalaan kabinettiin, jonka ovella seisoi adjutantti.

Davoust istui huoneen p??ss? p?yd?n yli kumartuneena ja lasit silmill?. Pierre astui aivan h?nen luokseen. Davoust istui katsettaan nostamatta edess??n olevasta paperista, jota h?n n?ytti tutkivan. Silm?t paperiin edelleenkin luotuina h?n kysyi hiljaa: qui êtes vous?[42]

Pierre pysyi vaiti siit? syyst?, ettei h?n kyennyt lausumaan sanaakaan. Davoust ei ollut Pierrelle pelk?st??n ranskalainen kenraali, vaan my?skin julmuudestaan tunnettu mies. Katsoessaan Davoustin kylmiin kasvoihin, kun t?m? aivan kuin ankara opettaja, n?ytti suostuvan pysym??n jonkun aikaa k?rsiv?llisen? ja odottamaan vastausta, tunsi Pierre, ett? jokainen viivytyksen tuokio voi maksaa h?nelle hengen; mutta h?n ei tiennyt, mit? sanoa. Sit?, mit? h?n oli sanonut ensim?isess? kuulustelussa, h?n ei en?? uskaltanut sanoa ja s??tyns? ja asemansa ilmaiseminen oli vaarallista ja h?pe?llist?. Pierre oli vaiti. Mutta ennen kuin h?n oli ehtinyt mit??n ajatella, kohotti Davoust v?h?n p??t??n, siirsi silm?lasit otsalle, siristi silmi??n ja loi Pierreen tuijottavan katseen.

- Min? tunnen t?m?n miehen, - sanoi Davoust tyynell?, kylm?ll? ??nell? n?ht?v?sti tarkotuksessa saada Pierre pel?stym??n.

Kylm?t v?reet, jotka ?sken olivat juosseet pitkin Pierren selk?piit?, tarttuivat h?nen p??h?ns? kuin pihdit.

- Mon général, vous ne pouvez pas me conna?tre, je ne vous ai jamais vu...[43]

- C'est un espion russe,[44] - keskeytti h?net Davoust sanoen n?m? sanat er??lle toiselle kenraalille, joka oli huoneessa ja jota Pierre ei ollut huomannut.

Ja Davoust k??ntyi poisp?in. ?kkin?isen v?r?j?v? kaiku sanoissa alkoi Pierre yht'?kki?:

- Non, Monseigneur, - sanoi h?n yht'?kki? muistaen, ett? Davoust oli herttua. - Non, Monseigneur, vous n'avez pas pu me conna?tre. Je suis un officier militionnaire et je n'ai pas quitté Moscou.[45]

- Votre nom? - toisti Davoust.

- Besouhof.[46]

- Qu'est ce qui me prouvera que vous ne mentez pas?[47]

- Monseigneur![48] - huudahti Pierre rukoilevalla, mutta ei loukkautuneella ??nell?.

Davoust nosti silm?ns? ja katsahti ter?v?sti Pierreen. He katsoivat toisiinsa muutaman tuokioisen ja t?m? katse pelasti Pierren. Se kulki sota- ja oikeusseikkojen yl?puolella ja se synnytti n?iden kahden ihmisen v?lille inhimillisen suhteen. He tunsivat kumpikin h?m?r?sti t?n? yhten? hetken? lukemattoman paljon asioita ja he k?sittiv?t, ett? he kumpikin ovat ihmislapsia ja velji?. Ensi katsahduksessa oli Pierre Davoustista, joka oli nostanut ainoastaan p??ns? paperista, jossa ihmisten asioita ja el?m?? merkittiin numeroilla, ainoastaan yksityisseikka ja Davoust olisi voinut ammuttaa h?net ilman omantunnon vaivoja, mutta nyt h?n n?ki Pierress? ihmisen ja h?n mietti hetkisen.

- Comment me prouverez-vous la verité de ce que vous me dites?[49] - kysyi Davoust kylm?sti.

Pierren mieleen muistui Ramball ja h?n mainitsi rykmentin, sukunimen ja kadun, jolla Ramball asui.

- Vous n'êtes pas ce que vous dites,[50] - sanoi Davoust taas.

Pierre ryhtyi vapisevan katkonaisella ??nell? esitt?m??n todistuksia kertomuksensa todenper?isyydest?.

Mutta t?ll?in tuli sis??n adjutantti ja ilmotti jotain Davoustille.

Davoust kirkastui yht'?kki? adjutantin tuomasta tiedosta ja rupesi panemaan kiinni nuttunsa nappia. H?n n?ytti kokonaan unohtaneen Pierren.

Kun adjutantti muistutti h?nelle vangista, kiepautti h?n nyrpe?sti p??t??n Pierreen p?in ja k?ski viem??n h?net pois. Mutta mihin h?net oli viet?v?, sit? Pierre ei tiennyt, takasin vankeuteenko vaiko valmistetulle mestauspaikalle, jota toverit olivat Djevitshin kentt?? kulkiessa h?nelle n?ytt?neet.

Pierre k??nsi p??t??n ja n?ki, ett? adjutantti kysyi jotain uudelleen.

- Oui, sans doute![51] - sanoi Davoust, mutta mit? "niin", sit? ei Pierre tiet?nyt.

Pierre ei muistanut, miten, kuinka kauvan ja mihin h?n kulki. Vaipuneena t?ydellisen tajuttomuuden ja tylsyyden tilaan ja n?kem?tt? mit??n ymp?rill??n h?n liikutteli jalkojaan yhdess? muiden kanssa niin kauvan, kunnes kaikki pys?htyiv?t, jolloin h?nkin pys?htyi. Yksi ainoa ajatus oli kaiken t?m?n aikaa riipattanut Pierren p??ss? ja t?m? ajatus oli: kuka, kuka tosiaankin oli tuominnut h?net mestattavaksi? Ne eiv?t olleet ne ihmiset, jotka olivat kuulustelleet h?nt? tutkijalautakunnassa, sill? niist? ei ollut yksik??n tahtonut eik? n?ht?v?sti voinut sit? tehd?. Se ei ollut Davoust, joka oli niin inhimillisesti h?neen katsonut. Yksi hetki viel? ja Davoust olisi ymm?rt?nyt, ett? he tekev?t pahasti, mutta tuon hetken ehk?si tulemasta huoneesen saapunut adjutantti. T?m? adjutantti taasen ei n?ht?v?sti ollut pyyt?nyt mit??n pahaa, mutta h?n olisi voinut olla tulemattakin. Kuka, kuka tosiaankin surmasi, tappoi ja riisti h?nen, Pierren, el?m?? kaikkine muistoineen, pyrkimyksineen, toivoineen, ajatuksineen? Kuka teki sit?? Ja Pierre tunsi, ettei se ollut kukaan.

Se oli j?rjestys, olosuhteiden muodostus.

Er??nlainen j?rjestys surmasi h?nt?, Pierre?, riisti h?nen el?m??ns?, jopa kaikkea: tuhosi h?nt?.

* * *