Chapter 5 No.5

Nikolai istui lakkaamatta leikkiv? hymy huulilla nojatuolissa hieman kumarassa ja nojautuneena aivan l?helle vaaleatukkaista rouvaa, jolle h?n puhui h?m?r?per?isi? imartelusanoja.

H?n muutteli veike?sti tiukoissa ratsuhousuissa olevien jalkojensa asentoa, h?nest? levisi hajuvesien lemu ja ihaillen sek? vieress? istuvaa rouvaa ett? itse??n ja jalkojensa kauniita muotoja h?n puheli rouvalle, ett? h?n tahtoo ry?st?? t??lt? Voroneschista er??n naisen.

- Mink?laisen?

- Ihanan, jumalallisen. H?nen silm?ns? ovat (Nikolai katsahti puhetoveriinsa) siniset, suu korallia, h?nen hohtava valkeutensa ... (h?n katsoi harteisiin) ryhti Dianan...

Aviomies tuli heid?n luokseen ja kysyi ?re?sti vaimoltaan, mist? h?n puhuu.

- Aa! Nikita Ivanitsh, - sanoi Nikolai ja nousi kohteliaasti seisomaan.

Ja aivan kuin tahtoen, ett? Nikita Ivanitsh ottaisi osaa h?nen leikinlaskuunsa, alkoi h?n kertoa t?llekin aikomuksestaan ry?st?? er??n vaaleatukkaisen naisen.

Aviomies hymyili kolkosti, h?nen rouvansa iloisesti. Hyv?ntahtoinen kuvern??rin rouva tuli heid?n luokseen moittivin kasvoin.

- Anna Ignatjeva haluaa n?hd? sinua, Nicolas, - sanoi kuvern??rin rouva lausuen sanat "Anna Ignatjeva" semmoisella ??nell?, ett? Rostoville selveni samassa hetkess?, ett? Anna Ignatjeva on hyvin t?rke? henkil?.

- Menn??n, Nicolas. Lupasithan sin? nimitt?? itse?si siten?

- Tietysti, ma tante. Kuka h?n on?

- Anna Ignatjeva Malvintseva. H?n on kuullut sinusta sisarentytt?relt??n, ett? sin? olit pelastanut viime mainitun... Arvaappas!

- V?h?k?s min? olen niit? pelastanut! - vastasi Nikolai.

- H?nen sisarentytt?rens?, ruhtinatar Bolkonskajan. H?n on t??ll? Voroneschissa t?tineen. Kas, miten punastui! Joko tosiaankin?...

- Ei sinne p?ink??n, olkaa jo, ma tante.

- No, hyv? on, hyv? on... Soo, vai semmoinen sin? olet!

Kuvern??rin rouva vei Nikolain er??n pitk?n ja hyvin turpean vanhan naisen luo, jonka p??ss? oli vaaleansininen poimumyssy ja joka vast'ik??n oli lopettanut korttipelins? kaupungin kaikista t?rkeimpien henkil?iden kanssa. H?n oli Malvintseva, ruhtinatar Marian t?ti ?idin puolelta, rikas, lapseton leski ja aina asunut Voroneschissa. H?n seisoi maksaen suoritusta pelist?, kun Rostof tuli h?nen luokseen. Malvintseva siristi tuikeasti ja arvokkaasti silmi??n, katsahti Rostoviin ja jatkoi torailuaan er??lle kenraalille, joka oli h?nelt? voittanut peliss?. - Olen eritt?in iloinen, rakkaani, - sanoi Anna Ignatjeva ja ojensi Nikolaille k?tens?. - Pyyd?n k?ym??n luonani.

Anna Ignatjeva puheli v?h?n aikaa ruhtinatar Mariasta ja t?m?n is?vainaasta, josta Malvintseva ei n?ht?v?sti ollut pit?nyt ja kyseli sitte, mit? Nikolai tiesi ruhtinas Andreista, joka my?sk??n ei n?ytt?nyt olevan h?nen suosiossaan. Sitte laski mahtipontinen vanha leski Nikolain menem??n uudistaen pyynt?ns? tulla k?ym??n h?nen luonaan.

Nikolai lupasi tulla ja punastui taas, kun h?n j?tti hyv?stit Malvintsevalle. Ruhtinatar Mariasta mainitessa tunsi Rostof jostain k?sitt?m?tt?m?st? syyst? kummallista arkuutta, jopa pelkoakin.

Malvintsevan puheilta palatessaan Rostof aikoi menn? uudelleen tanssimaan, mutta pieni kuvern??rin rouva laski pullean lihavan k?tens? Nikolain k?sivarrelle ja sanottuaan, ett? h?nell? on jotain puhumista Nikolaille, h?n vei t?m?n divaanihuoneeseen, josta muut hetipaikalla poistuivat, jotteiv?t olisi h?irinneet kuvern??rin rouvaa.

- Kuulehan, mon cher, - sanoi kuvern??rin rouva vakava ilme pienill?, suopeilla kasvoilla, - sinun pit?isi tehd? se kauppa. Tahdotko, ett? min? toimitan sinut naimisiin?

- Kenen kanssa, ma tante? - kysyi Nikolai.

- Ruhtinattaren, Katarina Petrovna sanoo, ett? se on Lilly, mutta minusta se ei ole h?n, vaan ruhtinatar. Tahdotko? Olen varma siit?, ett? sinun maman tulee kiitt?m??n. Tosiaankin, mik? mainio tytt?! Eik? h?n ole ollenkaan ruma.

- Ei ollenkaan, - virkkoi Nikolai aivan kuin pahastuen. - Min?, ma tante, en sotamiehen? pyri mihink??n tuppautumaan enk? tahdo mist??n kielt?yty?k??n, - sanoi Rostof ennen kuin oli ehtinyt punnita sanojaan.

- Muista siis: t?m? ei ole leikin asia!

- Leikin asia!

- Niin, niin, - virkkoi kuvern??rin rouva aivan kuin itsekseen puhellen. - Kuulehan, mon cher, entre autre. Vous êtes trop assidu auprès de l'autre, la blonde.[37] H?nen miehens? on ihan surkeissaan...

- Eik?s mit?, me olemme yst?vi?, - sanoi Nikolai syd?mens? yksinkertaisuudessa, sill? h?n ei osannut ajatellakaan, ett? h?nest? niin hauska ajanvietto olisi voinut tuottaa kenellek??n ik?vyytt?.

"Mink? tyhmyyden lausuin kuitenkin kuvern??rin rouvalle!" muistui illallisp?yd?ss? yht'?kki? Nikolain mieleen. "H?n n?ytti tosiaan ryhtyv?n naittamaan, vaan ent? Sonja?"... Kun h?n sitte j?tti hyv?sti? kuvern??rin rouvalle ja t?m? hymyillen sanoi h?nelle viel? kerran: "pid? siis mieless?si", vei h?n kuvern??rin rouvan syrj??n.

- Kuulkaahan, totta puhuen, ma tante...

- Mit?, mit?, yst?v?ni? Menn??n tuonne istumaan.

Nikolai tunsi yht'?kki? halua ja tarvetta kertoa kaikki syd?mens? ajatukset (semmoiset, joita h?n ei olisi kertonut ?idilleen, sisarelleen eik? yst?villeen) t?lle melkein ventovieraalle naiselle. Kun Nikolai sittemmin muisteli aivan itsest??n syntyneen ja selitt?m?tt?m?n avomielisyytens? ?kkin?ist? puuskaa, josta h?nelle kuitenkin koitui vakavat seuraukset, tuntui silt? (kuten ihmisist? aina tuntuu), ett? h?n oli tullut tehneeksi tyhmyyden, vaan h?nen avomielisyytens? puuskasta yhdess? monien muiden pikku tapausten kanssa aiheutui sek? h?nelle ett? koko h?nen kodilleen tavattoman suuret seuraukset.

- Niin, ma tante. Maman on jo kauan aikaa aikonut naittaa minut, mutta minua kammottaa jo ajatuskin naida rahojen n?hden.

- Oo, tietysti, ymm?rr?n, - virkkoi kuvern??rin rouva.

- Mutta kysymys ruhtinatar Bolkonskajasta muuttaa asian. Ensiksi h?n totta puhuen miellytt?? minua suuresti, h?n on minun mieleni mukainen ja sen j?lkeen kun min? tapasin h?net h?d?nalaisessa asemassa ja niin kummallisesti, olen toisekseen usein tullut ajattelemaan, ett? se on kohtalon johtoa. Huomatkaa erityisesti, ett? maman on jo kauan ajatellut asiaa, mutta ennen sit? en tullut h?nt? tavanneeksi, miten lie aina niin ollutkin, ettemme sattuneet tapaamaan toisiamme. Ja siihen aikaan, kun minun sisareni Natasha oli h?nen veljens? morsian, min? en olisi voinutkaan ajatella menemist? naimisiin h?nen kanssaan. Pitip? tapahtua, ett? min? tapasin h?net juuri silloin, kun Natashan h??t olivat purkautuneet ja sen lis?ksi... Mutta kuulkaahan... En ole puhunut t?st? kenellek??n enk? puhu. Ainoastaan teille.

Kuvern??rin rouva puristi kiitollisesti h?nen kyyn?rp??t??n.

- Teh?n tunnette Sofin, serkkuni? Min? rakastan h?nt? ja olen luvannut naida h?net, jonka teenkin... T?st? te n?ette, ettei siit? toisesta voi olla puhettakaan, - puheli Nikolai hajanaisesti ja punastuneena.

- Mon cher, mon cher, kuinka sin? arvostelet asioita? Eih?n Sofilla ole mit??n ja olethan itse kertonut, ett? is?si asiat ovat hyvin huonot. Ent? sinun maman? Se veisi h?nelt? hengen ja mink?lainen tulisi toisekseen olemaan Sofin el?m?, jos h?n on kiukkuinen tytt?. ?iti tuskissaan, asiat hunningolla... Ei, mon cher, sinun ja Sofin t?ytyy ymm?rt??, mist? on kysymys.

Nikolai oli vaiti. H?n kuunteli mielell??n n?it? johtop??t?ksi?.

- Mutta, ma tante, siit? ei sittenk??n tule mit??n, - sanoi Nikolai huoaten ja hetken vaiti oltuaan. - Tokko ruhtinatar tulisikaan minulle ja onhan h?nell? nyt taas suru. Mahdotonta ajatellakaan!

- No, luuletko sin?, ett? min? jo heti sinut naitan? Il ya manière et manière,[38] - sanoi kuvern??rin rouva.

- Mik? naittaja te olette, ma tante, - sanoi Nicolas suudellen h?nen pulleaa k?tt??n.

* * *