Chapter 7 No.7

Pelottava tieto Borodinon taistelusta, meid?n mieshukastamme kaatuneina ja haavottuneina ja viel? pelottavampi tieto Moskovan menett?misest? saapui Voroneschiin syyskuun puoliv?liss?. Ruhtinatar Maria, joka oli vasta sanomalehdist? saanut tiet?? veljens? haavasta ja jolla ei ollut veljest??n mink??nlaisia varmoja tietoja, oli aikeessa l?hte? etsim??n ruhtinas Andreita, kuten Nikolai kuuli (itse h?n ei ollut n?hnyt ruhtinatarta).

Kun sanoma Borodinon taistelusta ja Moskovan j?tt?misest? viholliselle saapui Rostovin tietoon, ei h?n tuntenut ep?toivoa, vihaa eik? koston halua eik? mit??n muutakaan semmoista, mutta h?nest? alkoi olo Voroneschissa tuntua yht'?kki? ik?v?lt? ja kiusalliselta, sek? jostain syyst? h?vett?v?lt? ja vastenmieliselt?. Kaikki keskustelut, joita h?n kuuli, tuntuivat h?nest? teeskennellyilt?, h?n ei tiennyt, mit? ajatella t?st? kaikesta ja tunsi, ett? vasta rykmentiss??n h?nelle selvenee kaikki uudestaan. H?n koetti jouduttaa loppuun hevosten ostamista ja usein tulistui h?n suotta syytt? palvelijalleen ja v??pelilleen.

Muutamia p?ivi? ennen Rostovin l?ht?? kaupungista pidettiin kirkossa kiitosmessu Ven?j?n sotajoukkojen saavuttaman voiton johdosta ja Nikolai l?ksi kirkkoon. H?n asettui seisomaan kuvern??rin taa ja pysyi sotilaan arvokkuudella kirkossa koko palveluksen ajan mietiskellen mit? erilaatuisimpia asioita. Messun p??tytty? kutsui kuvern??rin rouva h?net luokseen.

- Oletko n?hnyt ruhtinatarta? - kysyi kuvern??rin rouva viitaten p??ll??n kuorolavan takana seisovaan mustapukuiseen naiseen.

Nikolai tunsi heti paikalla ruhtinatar Marian, mutta ei niin paljon hatun alta kuultavasta kasvojen ??riviivasta kuin siit? varovaisuuden, pelon ja s??liv?isyyden tunteesta, joka heti valtasi Nikolain. Ruhtinatar Maria n?ytti olevan ajatuksiinsa syventyneen? ja teki viimeisi? ristinmerkkej? ennen kirkosta-l?ht???n.

Nikolai katsoi ihmetellen ruhtinattaren kasvoja. Ne olivat samat kasvot, jotka h?n oli n?hnyt ennenkin ja entinen hienon, sis?isen, henkisen ty?n s?vy lep?si niill?, mutta entisen lis?ksi paloi nyt niill? aivan toinen valo. Murheen, rukouksen ja toivon liikuttava ilme oli niill?. Kuten ennenkin oli tapahtunut Nikolaille ruhtinattaren l?sn? ollessa, ei h?n nytk??n odottanut kuvern??rin rouvan lupaa saada menn? ruhtinattaren luo eik? my?sk??n kysynyt itselt??n, oliko sopivaa vai sopimatonta puhutella ruhtinatarta t??ll? kirkossa, vaan h?n meni t?m?n luo ja sanoi kuulleensa h?nen surustaan, josta h?n lausuu syd?mellisen valituksensa. Tuskin oli ruhtinatar kuullut Nikolain ??nen, kun h?nen kasvoilleen yht'?kki? lenn?hti kirkas hohde, joka valaisi yht'aikaa sek? h?nen murhettaan ett? iloaan.

- Min? tahdoin sanoa teille, ruhtinatar, vain yhden asian, - virkkoi Rostof, - ja se on se, ett? jos ruhtinas Andrei ei olisi en?? elossa, niin olisi h?nest? rykmentin komentajana ollut ilmotus sanomalehdiss?.

Ruhtinatar katsoi Nikolaihin k?sitt?m?tt? t?m?n sanoja, mutta iloiten Nikolain kasvoilla kuvastuvasta osanoton ilmeest?.

- Ja min? tied?n koko joukon esimerkkej? siit?, ett? sirpaleen (sanomalehdiss? oli sanottu kranaatin) tuottama haava on joko heti kuolettava tahi p?in vastoin hyvin liev?, - sanoi Nikolai. - Toivokaamme parhainta ja min? olen vakuutettu...

Ruhtinatar Maria keskeytti h?net. - Oi, se olisi niin kau... - alkoi h?n, mutta p??sem?tt? liikutuksen t?hden loppuun painoi h?n vieh?tt?vin liikkein (kuten aina Nikolain l?sn?ollessa) p??ns? kumarruksiin, loi Nikolaihin kiitollisen katseen ja l?ksi menem??n t?tins? j?lest?.

T?n? iltana ei Nikolai mennyt kyl?ilem??n mihink??n, vaan j?i kotiin selvitt?m??n viimeisi? tilej? hevoskauppiaiden kanssa. Kun h?n sai asiat suoriksi, oli jo liian my?h?ist? l?hte? mihink??n, mutta toisekseen liian aikaista k?yd? nukkumaan ja Nikolai k?veli kauan aikaa yksin??n edestakasin huoneessa mietiskellen el?m??ns?, seikka, joka h?nelle oli harvinaista.

Ruhtinatar Maria oli tehnyt h?neen miellytt?v?n vaikutuksen Smolenskin takana. Se, ett? Nikolai oli tavannut h?net silloin poikkeavissa olosuhteissa ja se, ett? Nikolain ?iti oli yhteen aikaan huomauttanut h?nelle ruhtinattaresta rikkaana morsiamena, saivat aikaan sen, ett? h?n kiinnitti ruhtinattareen erityist? huomiota. H?nen k?yntins? aikana Voroneschissa ei t?m? vaikutus tuntunut ainoastaan miellytt?v?lt?, vaan my?skin voimakkaalta. Nikolaihin teki syv?n vaikutuksen se eriskummallinen, henkinen kauneus, jonka h?n nyt huomasi ruhtinattaressa. Mutta vaikka h?n nyt oli l?hd?ss? pois, ei h?nen mieleens? tullut ik?v?n tunnetta siit?, ett? Voroneschista l?htiess??n h?n kadottaa mahdollisuuden n?hd? ruhtinatarta. Vaan ?skeinen ruhtinatar Marian tapaaminen kirkossa (Nikolai tunsi sen) oli sy?pynyt h?nen syd?meens? syvemm?lle kuin h?n oli aavistanutkaan ja syvemm?lle kuin h?n oli toivonut rauhansa t?hden. Nuo kalpeat, hienot, murheelliset kasvot, tuo s?dehtiv? katse, nuo hiljaiset, suloisen arvokkaat liikkeet ja varsinkin tuo syv? ja hento murhe, joka kuvastui ruhtinattaren kaikissa piirteiss?, h?iritsi Nikolain rauhaa ja vaati h?nen osanottoaan. Rostof ei voinut siet?? miehiss? korkeimman henkisen el?m?n ilmausta (siksi h?n ei pit?nyt ruhtinas Andreista), vaan h?n sanoi sit? filosofiaksi, haaveiluksi; mutta ruhtinatar Mariassa ja varsinkin tuossa murheessa, joka paljasti tuon Nikolaille vieraan henkisen maailman kaikessa syvyydess??n, h?n tunsi vastustamatonta vieh?tyst?.

"Ihana tytt? mahtaa h?n olla! Aivan varmaan enkeli!" puheli Nikolai itsekseen. "Miksi en ole vapaa, miksi minulla oli kiire Sonjan kanssa?" Ja h?nen mieleens? nousi itsest??n vertaus kahden seikan v?lill?: toisessa niiden henkisten lahjojen k?yhyys ja toisessa rikkaus, joita ei ollut Nikolailla ja joita h?n sen t?hden piti niin suuressa arvossa. H?n koetti kuvitella itselleen, mitenk?h?n olisi, jos h?n olisi vapaa. Miten h?n kosisi ruhtinatarta ja miten t?m? tulisi h?nen vaimokseen? Mahdotonta, h?n ei voinut kuvitella sit? itselleen. H?nen tuli niin outo olo, ettei h?nen ajatuksiinsa noussut ainoatakaan selv?? kuvaa. Sonjasta oli h?n jo ammoin sitte luonut itselleen tulevaisuuden kuvan ja se oli yksinkertainen ja selv? juuri siit? syyst?, ett? kaikki oli keksitty? ja ett? h?n tiesi kaikki mit? Sonjassa oli. Mutta ruhtinatar Mariaan n?hden oli mahdotonta kuvitella itselleen tulevaa el?m??, koska Nikolai ei ymm?rt?nyt ruhtinatarta, vaan ainoastaan rakasti.

Haaveissa Sonjasta oli jotain iloista ja kepe?t?, mutta ruhtinatar Mariasta ajatteleminen oli aina vaikeata ja hieman pelottavaa.

"Kuinka h?n rukoilikaan!" muisteli Nikolai. "N?kyi, ett? koko h?nen sielunsa oli uponnut rukoukseen. Niin, se oli sit? rukousta, joka siirt?? vuoret ja min? olen varma siit?, ett? h?nen rukouksensa tulee kuulluksi. Miksi min? en rukoile sit?, jota min? tarvitsen?" muistui h?nen mieleens?. "Mit? min? tarvitsen? Vapautta, eroa Sonjasta. H?n puhui totta", muisteli h?n kuvern??rin rouvan sanoja, "jos menen naimisiin h?nen kanssaan, ei siit? tule mit??n muuta kuin onnettomuutta. Sekasotku, maman'in suru ... asiat ... sekasotku, kauhea sekasotku! Enk? min? h?nt? rakastakaan. En ainakaan rakasta niin kuin pit?isi. Jumalani, johda minut pois t?st? kauheasta umpikujasta!" alkoi h?n yht'?kki? rukoilla. "Niin, rukous siirt?? vuoren, mutta t?ytyy uskoa eik? rukoilla niin kuin ne rukoilimme Natashan kanssa lapsina, ett? lumi olisi muuttunut sokeriksi ja juoksimme pihalle koettelemaan, oliko lumi muuttunut sokeriksi. Ei, enh?n min? nyt rukoilekaan turhuuksia", sanoi h?n pannen piipun nurkkaan ja asettuen k?det ristiss? jumalankuvan eteen. Ja ruhtinatar Marian muisto ihanana mieless? alkoi h?n rukoilla tavalla, jolla h?n ei ollut pitkiin aikoihin rukoillut. Kyyneleit? oli noussut h?nen silmiins? ja kurkkuunsa, kun oveen ilmestyi Lavrushka joitain papereja k?dess?.

- P?ll?! Mit? sin? tunkeudut, kun ei sinua ole k?sketty! - sanoi Nikolai nopeasti muuttaen asentoaan.

- Kuvern??rilt? tuli kureeli, - sanoi Lavrushka unisella ??nell?, - t?ss? on teille kirje.

- Hyv? on, kiitos, mene!

Nikolai otti kaksi kirjett?. Toinen oli ?idilt?, toinen Sonjalta. H?n tunsi ne k?sialasta ja avasi ensiksi Sonjan kirjeen. H?n ei ollut ehtinyt lukea montakaan rivi?, kun h?nen kasvonsa kalpenivat ja h?nen silm?ns? lenn?htiv?t s?ik?htyneesti ja iloisesti sel?lleen.

- Eih, se ei ole mahdollista! - virkkoi h?n ??neen.

Voimatta istua paikoillaan rupesi Nikolai kirje k?dess? ja sit? lukien k?velem??n pitkin huonetta. H?n silm?ili sit? ensin h?t?k?teen, luki sitte l?pi kerran ja toisenkin ja j?i hartioitaan kohottaen, k?si??n levitt?en seisomaan keskelle huonetta suu auki ja silm?t sel?ll??n. Se, jota h?n ?sken ik??n oli varmassa uskossa rukoillut, ett? Jumala kuulisi h?nen rukouksensa, oli nyt t?yttynyt. Mutta Nikolai h?mm?styi t?st? niin, kuin se olisi ollut jotain tavatonta ja niin kuin h?n ei olisi koskaan semmoista odottanutkaan ja ik??nkuin juuri se, ett? asia oli n?in nopeasti k?ynyt toteen, olisi todistanut sit?, ettei t?m? olisi tapahtunutkaan Jumalan tahdosta, kuten h?n oli rukoillut, vaan pelk?n sattuman kautta.

Se Rostovista aukasemattomalta tuntunut solmu, joka sitoi h?nen vapautensa, aukesi t?m?n odottamattoman (kuten Nikolaista tuntui) ja aivan itsest??n saapuneen Sonjan kirjeen kautta. Sonja kirjotti, ett? viime aikojen surulliset tapahtumat, melkein koko Rostovvilaisten omaisuuden kadottaminen Moskovassa ja kreivitt?ren usein lausuma toivomus siit?, ett? Nikolai naisi ruhtinatar Bolkonskajan sek? my?skin Nikolain ??nett?myys ja kylmyys viime aikoina - kaikki t?m? oli pakottanut Sonjan luopumaan lupauksestaan ja antamaan Nikolaille t?yden vapauden.

"Minun on ollut liian raskasta ajatella, ett? voisin olla syyn? sen perheen suruun ja eripuraisuuteen, joka on ollut minun hyv?ntekij?ni", kirjotti Sonja, "ja minun rakkauteni ainoana tarkotuksena on niiden onni, joita min? rakastan. Sen t?hden rukoilen teit?, Nicolas, pit?m??n itse?nne vapaana ja tiet?m??n, ett? olipa miten oli, ei kukaan voi teit? rakastaa voimakkaammin kuin teid?n Sonjanne."

Kumpikin kirje oli Troitsasta. Toinen kirje oli kreivitt?relt?. T?ss? kirjeess? kuvailtiin viimeisi? p?ivi? Moskovassa, l?ht??, tulipaloa ja koko omaisuuden tuhoa. Muun muassa kirjotti kreivit?r kirjeess??n, ett? ruhtinas Andrei kulki haavotettuna heid?n mukanaan. Ruhtinaan tila oli hyvin vaarallinen, mutta nyt sanoo l??k?ri, ett? toiveet ovat lis??ntyneet. Sonja ja Natasha ovat h?nen hoitajattariaan.

Seuraavana p?iv?n? l?ksi Nikolai t?m? kirje mukanaan ruhtinatar Marian luo. Ei Nikolai eik? ruhtinatar Maria voinut sanoa sanaakaan siit?, mit? oikeastaan merkitsiv?t sanat: "Natasha hoitaa h?nt?"; mutta t?m?n kirjeen kautta p??si Nikolai yht'?kki? niin l?helle ruhtinatarta, ett? h?n joutui sen kautta melkein sukulaisuussuhteisiin.

Seuraavana p?iv?n? saattoi Rostof ruhtinatar Marian matkalle Jaroslavliin ja muutamien p?ivien kuluttua h?n matkusti takasin rykmenttiins?.

* * *