Chapter 6 No.6

Kun ruhtinatar Maria kohtauksensa j?lkeen Rostovin kanssa oli saapunut Moskovaan, tapasi h?n t??ll? veljenpoikansa ja t?m?n kotiopettajan sek? ruhtinas Andreilta saapuneen kirjeen, jossa heit? kehotettiin matkustamaan Voroneschiin t?ti Malvintsevan luo. Matkahuolet, levottomuus veljen t?hden, el?m?n j?rjest?minen uudessa kodissa, uudet ihmiset, veljenpojan kasvatus - kaikki t?m? oli tukahduttanut ruhtinatar Marian syd?mest? sen kiusauksen keltaisen tunteen, joka h?nt? oli vaivannut is?n sairauden aikana ja h?nen kuolemansa j?lkeen, mutta varsinkin Rostovin kohtaamisesta asti.

H?n oli murheellinen. Is?n kuoleman tuottama isku, jonka vaikutus oli h?nen syd?mess??n yhtynyt Ven?j?n onnettomaan kohtaloon, kirveli h?nt? nyt kuukauden kuluttua siit? pit?en ja rauhalliseen el?m??n p??sty??n entist? kovemmin. H?n oli levoton, sill? ajatus niist? vaaroista, jotka uhkasivat h?nen velje??n, ainoaa elossa olevaa l?heist??n, kidutti h?nt? lakkaamatta. H?n oli huolissaan veljenpoikansa kasvatuksesta, sill? h?n tunsi itsens? kykenem?tt?m?ksi h?nt? hoitamaan. Mutta h?nen syd?mens? syvyydess? asui sopusointu h?nen oman itsens? kanssa, sopusointu, joka oli syntynyt siit? tietoisuudesta, ett? h?n oli tukahduttanut itsest??n Rostovin ilmestymisen johdosta alkamaisillaan olleet omakohtaiset haaveet ja toiveet.

Kun kuvern??rin rouva saapui seuraavana p?iv?n? pitojen j?lkeen Malvintsevalle ja keskusteltuaan t?m?n kanssa aikeistaan (huomauttamalla kuitenkin, ett? vaikka nykyisiss? oloissa ei voida ajatellakaan muodollista kosimista, voi nuoret kuitenkin saattaa tutustumaan toisiinsa) sek? saatuaan t?dilt? my?ntymyksen, rupesi h?n ruhtinatar Marian kuullen puhumaan Rostovista, ylisteli t?t? ja kertoi, miten Rostof oli punastunut ruhtinatarta mainittaessa. Ruhtinatar Maria ei t?st? ilostunut, vaan h?net valtasi tuskallinen tunne, sill? pois katosi nyt h?nen sis?inen sopusointunsa, jonka sijaan nousi haluja, ep?ilyj?, soimausta ja toivoja.

Niin? kahtena p?iv?n?, jotka kuluivat t?m?n sanoman j?lkeen Rostovin k?yntiin saakka, ei ruhtinatar Maria voinut lakata ajattelemasta, miten h?nen olisi k?ytt?ydytt?v? Rostovin suhteen. Vuoroin h?n p??tteli, ettei h?n menisi ollenkaan vierashuoneeseen, kun Rostof saapuu t?dille ja ett? h?nen on syv?n surunsa t?hden sopimatonta ottaa vastaan vieraita; vuoroin taas ajatteli, ett? se olisi rumaa kaiken sen j?lkeen, mit? Rostof oli h?nen hyv?kseen tehnyt; vuoroin nousi h?nen mieleens?, ett? h?nen t?dill??n ja kuvern??rin rouvalla on joitain aikeita h?nt? ja Rostovia kohtaan (heid?n katseensa ja sanansa n?yttiv?t toisinaan vahvistavan t?t? otaksumaa); vuoroin h?n sanoi itselleen, ett? h?n vain syntisyydess??n oli voinut luulla heist? sit?, sill? t?ytyih?n heid?n muistaa, ett? h?nen asemassaan, kun h?n ei viel? ollut poistanut suruhuntuakaan, olisi julkinen kosiminen ollut loukkaus sek? h?nt? ett? h?nen is?ns? muistoa kohtaan. Otaksuessaan, ett? h?n menisi tervehtim??n Rostovia, ruhtinatar Maria mietti niit? sanoja, joita Rostof sanoisi h?nelle ja joita h?n sanoisi Rostoville ja v?liin tuntuivat n?m? sanat h?nest? ansaitsemattoman kylmilt?, v?liin tuntui niill? olevan liian suuri merkitys. Vaan kaikista eniten h?n pelk?si h?milleen joutumistaan Rostovin l?sn?ollessa, joka, kuten h?nest? tuntui, tulisi tapahtumaan ja antamaan h?net ilmi, niin pian kuin h?n n?kee Rostovin.

Mutta kun lakeija puolip?iv?-jumalanpalveluksen j?lkeen ilmotti vierashuoneessa, ett? kreivi Rostof oli tullut, ei ruhtinatar joutunutkaan h?milleen, hieno puna nousi vain h?nen poskilleen ja silmiin syttyi uusi, s?teilev? valo.

- Oletteko h?net tavanneet, t?ti? - sanoi ruhtinatar Maria levollisella ??nell? ja itsek??n tiet?m?tt?, kuinka h?n voi olla sis?llisesti niin levollinen ja luonnollinen.

Kun Rostof astui huoneeseen, laski ruhtinatar p??ns? tuokioksi kumarruksiin aivan kuin antaen vieraalle aikaa tervehti? t?ti?, vaan sitte, juuri silloin kun Nikolai k??ntyi h?neen, h?n nosti p??ns? ja loistavin silmin tervehti Nikolain katsetta. H?n kohosi hieman tuoliltaan eritt?in arvokkain, suloa t?ynn? olevin liikkein ja iloisesti hymyillen, ojensi Rostoville hienon, hennon k?tens? ja rupesi puhumaan ??nell?, jossa ensi kerran soi uusia, naisellisia, rinnansyvyisi? s?veli?. M-lle Bourienne, joka oli vierashuoneessa, katsoi k?sitt?m?tt?m?n ihmeiss??n ruhtinatar Mariaan. H?n, tuo mit? taitavin kiemailija, ei olisi itsek??n osannut paremmin n?ytell? osaansa, kohdatessaan miehen, jota tuli miellytt??.

"Ehk? h?nt? pukee musta vai liek? h?n todellakin tullut kauniimmaksi minun huomaamattani. Mutta varsinkin tuo arvokkuus ja sulo!" ajatteli m-lle Bourienne.

Jos ruhtinatar Maria olisi t?n? hetken? kyennyt ajattelemaan, olisi h?n itse ihmetellyt paljoa enemm?n kuin m-lle Bourienne sit? muutosta, joka h?ness? oli tapahtunut. Siit? hetkest? pit?en, kun ruhtinatar Maria n?ki tuon hell?n ja rakkaan henkil?n, valtasi h?net jokin uusi el?m?n voima, joka h?net pakotti vastoin tahtoakin puhumaan ja toimimaan. Ruhtinatar Marian kasvot kirkastuivat ?kki? samassa hetkess?, kun Rostof oli astunut sis??n. Samoin kuin moniv?riseksi kirjaillun lyhdyn sein?miin, silloin kun sen sis??n sytytet??n tuli, kuvastuu yht'?kki? h?mm?stytt?v?n kauniina se taidokas ty?, joka ennen n?ytti tummalta ja sis?ll?tt?m?lt?, samoin kirkastuivat nyt ruhtinatar Mariankin kasvot. Ensi kerran kumpusi nyt kokonaisuudessaan n?kyviin se puhdas, henkinen, sis?inen ty?, jossa h?n t?h?n saakka oli el?nyt. Koko h?nen sis?inen, itseens? tyytym?t?n ty?ns?, h?nen k?rsimyksens?, pyrkimyksens? hyv??n, n?yryytens?, rakkautensa ja uhrautuvaisuutensa - kaikki t?m? s?dehti nyt noissa valoisissa silmiss?, hennossa hymyilyss? ja kaihoisten kasvojen jokaisessa juonteessa.

Rostof huomasi kaiken t?m?n yht? selv?sti kuin olisi h?n tuntenut ruhtinatar Marian koko el?m?n. Rostof tunsi, ett? olento, joka nyt oli tuossa h?nen edess??n, oli aivan toisellainen ja parempi kuin kukaan niist?, joita h?n t?h?n saakka oli tavannut ja varsinkin parempi kuin h?n itse. Keskustelu oli aivan tavallista ja merkitykset?nt?. He puhelivat sodasta ja, kuten muutkin, tahtomattaan liijoitellen suruaan t?st? tapahtumasta; puhuttiin my?skin viimeisest? kohtauksesta, jolloin Nikolai koetti siirt?? keskustelun muuhun aiheeseen; puhuttiin hyv?ntahtoisesta kuvern??rin rouvasta, Nikolain omaisista ja ruhtinatar Mariasta.

Ruhtinatar Maria ei puhunut veljest??n, vaan siirsi keskustelun toiseen aineeseen heti, kun h?nen t?tins? alkoi puhua Andreista. N?kyi, ett? ruhtinatar Maria voi puhella Ven?j?n onnettomuudesta teeskennellysti, mutta h?nen veljens? oli liian l?hell? h?nen syd?nt??n ja sen vuoksi h?n ei tahtonut eik? voinut keskustella pintapuolisesti veljest??n. Nikolai huomasi t?m?n, samoin kuin h?n ter?v?n huomiokyvyn avulla, joka yleens? ei ollut h?nelle ominaista, havaitsi kaikki ruhtinatar Marian luonteen vivahdukset, jotka vain vahvistivat h?nen vakaumustaan siit?, ett? ruhtinatar oli erikoinen ja tavaton olento. Nikolai oli aivan samoin kuin ruhtinatar Mariakin punastunut ja joutunut h?milleen, kun h?nelle oli kerrottu ruhtinattaresta, mutta ruhtinattaren l?sn?ollessa h?n esiintyi aivan vapaasti eik? puhunut ollenkaan sit?, mit? h?n oli valmistanut, vaan sit?, mit? mikin tuokio ja aina oikeaan osuen toi h?nen mieleens?.

Lyhyen k?yntins? aikana py?r?hti Nikolai, kuten muulloinkin siell?, miss? sattui olemaan lapsia, hetken ??nett?myyden syntyess? ruhtinas Andrein pienen pojan luo, hyv?ili h?nt? ja kysyi, tahtoisiko h?n tulla husariksi. H?n otti pojan syliins?, rupesi h?nt? iloisesti py?ritt?m??n ja katsahti ruhtinatar Mariaan. Ja ihastunut, onnellinen ja arka katse seurasi rakastetun henkil?n syliss? olevaa poikaa, jota h?n rakasti. Nikolai huomasi t?m?nkin katseen ja aivan kuin k?sitt?en sen merkityksen h?n punastui mielihyv?st? ja rupesi suutelemaan poikaa syd?mellisen iloisesti.

Ruhtinatar Maria ei liikkunut miss??n surunsa t?hden eik? Nikolai pit?nyt sopivana k?yd? heill?. Kuvern??rin rouva jatkoi kuitenkin naittopuuhiaan ja kerrottuaan Nikolaille kaikki ne mairittelevat sanat, jotka ruhtinatar Maria oli viime mainitusta lausunut sek? p?invastoin, h?n lopulta vaati, ett? Rostof tunnustaisi tunteensa ruhtinatar Marialle. T?t? tunnustusta varten h?n toimitti nuorille kohtaamistilaisuuden piispan luona ennen p?iv?jumalanpalvelusta.

Vaikka Rostof sanoi kuvern??rin rouvalle, ettei h?n tule tekem??n mink??nlaista tunnustusta ruhtinatar Marialle, lupasi h?n kuitenkin tulla.

Samoin kuin Rostof ei ollut Tilsitiss? antanut itsens? ep?ill?, oliko hyv? se, jonka kaikki olivat hyv?ksi tunnustaneet, aivan samoin h?n nytkin lyhyen, mutta vilpitt?m?n taistelun j?lkeen, jossa kamppaili kesken??n yritys j?rjest?? el?m? j?rjen vaatimusten mukaisesti ja n?yr? olosuhteisiin alistuminen, valitsi viime mainitun ja uskoi itsens? sen voiman viet?v?ksi, joka h?nt? (h?n tunsi sen) vastustamattomasti jonnekin houkutteli. H?n tiesi, ett? tunteiden ilmaiseminen ruhtinatar Marialle Sonjalle annetun lupauksen j?lkeen olisi ollut halpamaista ja h?n tiesi, ettei h?n koskaan menettelisi halpamaisesti. Mutta h?n tiesi my?skin (eik? siin? kyllin, ett? h?n tiesi, vaan h?n tunsi syd?mens? syvyydess?), ett? jos h?n nyt antautuu olosuhteiden ja niiden ihmisten valtaan, jotka h?nt? johtivat, ei h?n suinkaan tekisi mit??n pahaa, vaan p?in vastoin jotain hyvin t?rke??, niin t?rke??, ettei h?n moista ollut viel? koskaan el?m?ss??n tehnyt.

Vaikka Nikolain el?m?ntapa ulkonaisesti j?ikin entiselleen kohtauksen j?lkeen Marian kanssa, kadottivat kuitenkin kaikki entiset huvitukset h?nen mielest??n vieh?tyksens? ja h?n ajatteli usein ruhtinatar Mariaa. Mutta h?n ei ajatellut kertaakaan ruhtinatarta siten, kuin h?n poikkeuksetta oli tottunut ajattelemaan kaikkia niit? neitoja, joita h?n oli kohdannut maailmassa eik? my?sk??n siten, kuin h?n oli kauan ja joskus ennen riemukkaasti ajatellut Sonjaa. H?n oli ajatellut kaikkia neitoja samoin kuin melkein jokainen muukin rehellinen nuorimies tulevana vaimonaan, sovitellut n?ihin mielikuvituksissaan avioel?m?n kaikkia oloja - valkoista aamuviittaa, vaimoa teekeitti?n ??ress?, vaimon vaunuja, pieni? palleroisia, maman'ia ja papa'a, n?iden suhteita h?nen vaimoonsa j.n.e., j.n.e., ja n?m? tulevaisuuden kuvat olivat tuottaneet h?nelle nautintoa. Mutta kun h?n ajatteli ruhtinatar Mariaa, jolle h?nt? naitettiin, ei h?n voinut kertaakaan kuvitella mit??n tulevasta avioel?m?st?. Kun h?n toisinaan koetti, tuli kaikki k?mpel?? ja v??rin. Ja h?nen itsens? tuli vain outo olla.

* * *