Chapter 4 No.4

Silloin kun puolet Ven?j?? oli vihollisen vallassa ja Moskovan asukkaat pakenivat kaukaisiin l??neihin ja nostov?kijoukkoja nousi toinen toisensa per?st? puolustamaan is?nmaata, kuvastuu v?kisinkin meid?n mieleemme, jotka emme tuona aikana el?neet, semmoinen ajatus, ett? kaikki ven?l?iset, niin suuret kuin pienetkin, panivat alttiiksi kaikkensa, koettivat uhrata itsens?, pelastaa is?nmaansa tai surra sen onnettomuutta. Kaikki sen ajan kertomukset ja kuvaukset puhuvat ainoastaan ven?l?isten uhrautuvaisuudesta, is?nmaanrakkaudesta, ep?toivosta, tuskasta ja sankariudesta.

Todellisuudessa ei asianlaita kuitenkaan ollut n?in. Meist? asia tuntuu silt? vain siksi, ett? me n?emme entisyydest? - yksist??n sen ajan yleisen historiallisen harrastuksen, mutta emme n?e kaikkia niit? yksityisi?, inhimillisi? harrastuksia, joita ihmisiss? oli. Mutta nuo nykyisyyden yksityiskohtaiset harrastukset ovat todellisuudessa yleisi? harrastuksia niin paljon merkitsev?mm?t, ettei niiden t?hden koskaan tunneta (eik? se ole ollenkaan edes huomattavissakaan) yleist? harrastusta. Suuri osa sen ajan ihmisi? ei kiinnitt?nyt huomiota asioiden yleiseen kulkuun, vaan heit? johtivat pelk?st??n nykyisyyden omakohtaiset harrastukset. Mutta juuri n?m? ihmiset olivat sen ajan hy?dyllisimpi? vaikuttajia.

Ne taas, jotka koettivat p??st? k?sitt?m??n asioiden yleist? kulkua ja uhrautuvaisuudellaan ja sankariudellaan tahtoivat ottaa osaa tuohon kulkuun, olivat yhteiskunnan hy?dytt?mimpi? olijoita. He n?kiv?t kaikki nurinkurisena ja kaikki se, mink? he tekiv?t yleist? asiaa auttaakseen, osottautui olevan hy?dyt?nt? h?lynp?ly?, kuten Pierren ja Mamonovin rykmentit, jotka rosvosivat ven?l?isi? kyli?, vanu, jota rouvat nyhtiv?t, mutta joka ei milloinkaan joutunut haavotetuille j.n.e. Niidenkin puheista, jotka alinomaa viisastellakseen ja tunteitaan ilmaistakseen pitiv?t ??nt? Ven?j?n silloisesta asemasta, kuulosti v?kisinkin teeskentelyn ja valheen tai hy?dytt?m?n ihmisten moittimisen ja vihan kaiku, ihmisten, joita syytettiin semmoisesta, johon ei kukaan voinut olla syyllinen. Tiedonpuun hedelm?n sy?misen kielto paistaa kaikista selvimp?n? historiallisissa tapahtumissa. Ainoastaan itsetiedoton ty? kantaa hedelm?n, vaan se ihminen, joka esitt?? jotain osaa historiallisessa tapahtumassa, ei koskaan ymm?rr? sen merkityst?. Jos h?n koettaa sit? ymm?rt??, saa h?n h?mm?styksekseen n?hd?, ett? se on hy?dyt?nt?.

Sen merkitys, mik? t?ll?in Ven?j?ll? tapahtui, pysyi sit? n?kym?tt?m?mp?n?, kuta l?heisemmin ihminen otti siihen osaa. Pietarissa ja Moskovasta kaukana olevissa l??neiss? murehtivat naiset ja nostov?en pukimissa olevat miehet Ven?j?n ja p??kaupungin kohtaloa ja puhuivat uhrautuvaisuudesta y.m. Mutta armeijassa, joka per?ytyi Moskovan taa, tuskin ollenkaan puhuttiin ja ajateltiin Moskovasta eik? kukaan sen paloa katsoessaan vannonut kostoa ranskalaisille, vaan sen sijaan ajateltiin ensin kolmannespalkan saamista, seuraavaa lev?hdyspaikkaa, kaupustelija-Maijoja y.m.s.

Nikolai Rostof otti ilman mink??nlaista uhrautuvaisuuden tarkotusta l?heist? ja pitk?llist? osaa is?nmaan puolustukseen vain sattumalta, koska sota oli yll?tt?nyt h?net palvelusaikanaan ja sen vuoksi h?n ei ollenkaan ajatellut ep?toivoisesti eik? synk?sti j?rkeillen sit?, mit? silloin Ven?j?ll? tapahtui. Jos h?nelt? olisi kysytty, mit? h?n ajattelee Ven?j?n silloisesta asemasta, olisi h?n vastannut, ettei h?nell? ole mit??n ajattelemista, sill? sit? varten on olemassa Kutusof ynn? muut, vaan ett? h?n oli kuullut olevan muodosteillaan uusia rykmentti?, ett? siis tullaan tappelemaan viel? kauan aikaa ja ett? nykyisten olojen vallitessa ei ele ollenkaan mik??n ihme, ett? h?n parin vuoden kuluttua saa komennettavakseen rykmentin.

Kun h?n t?ll? tavoin ajatteli asioita, otti h?n vastaan sen tiedon, ett? h?net oli komennettu Voroneschiin ostamaan hevosia divisioonan tarpeiksi, ollenkaan surkeilematta sit?, ettei h?n saakaan ottaa osaa viimeiseen taisteluun, p?invastoin h?n oli t?st? sanomattoman hyvill??n, jota h?n ei suinkaan salannut ja jonka h?nen toverinsa ymm?rsiv?t aivan hyvin.

Muutamia p?ivi? ennen Borodinon taistelua sai Rostof rahat ja paperit k?teens? ja l?hetetty??n husareja matkalle edelt?p?in h?n l?ksi Voroneschiin kyytihevosilla.

Ainoastaan se, joka on ollut muutamia kuukausia yht? p??t? sota- ja taisteluel?m?n ilmapiiriss?, voi k?sitt?? sen nautinnon, jota Nikolai Rostof nyt tunsi, kun h?n oli menossa pois siit? piirist?, joka oli ollut sotav?en, muonanhankinnan, muonakuormien ja sairaaloiden alueena. Kun h?n sai n?hd? kyli?, joissa ei ollut sotamiehi?, kuormarattaita eik? leirin l?heisyyden likaisia j?lki?, vaan musikkoja ja akkoja, herraskartanoita, laitumia karjalaumoineen ja kievareita nukkuneine is?ntineen, valtasi h?net semmoinen ilo, kuin olisi h?n n?hnyt kaiken t?m?n vasta ensi kerran. Erityisen kauan ihmetyttiv?t ja ilostuttivat h?nt? nuo nuoret, terveet naiset, joiden kintereill? ei ollut kiekailemassa kymmeni? upseereja, nuo naiset, jotka olivat ylenm??rin iloisia ja hyvill??n siit?, ett? matkustava upseeri laski leikki? heid?n kanssaan.

Nikolai saapui y?ll? Voroneschiin er??seen ravintolaan mit? iloisimmalla tuulella, tilasi kaikkea sit?, jota h?n ei ollut saanut armeijassa pitkiin aikoihin ja seuraavana p?iv?n? h?n l?ksi mit? siloisimmin ajelluin leuvoin ja kauan sitte unohduksissa ollut paraati-univormu p??ll? esitt?m??n itse??n viranomaisille.

Nostov?en p??llikk? oli siviilikenraali, vanha mies, joka n?ytti pit?v?n sotilasammattiaan ja -arvoaan pelkk?n? huvina. H?n otti Nikolain vastaan ?k?sesti (luullen, ett? se oli sotilaallista) ja merkitsev?sti ja h?n teki Nikolaille kysymyksi? aivan kuin h?nell? olisi ollut siihen oikeus ja aivan kuin arvostellen asian yleist? menoa hyv?ksyi muutamia Nikolain vastauksia, vaan muutamia ei. Nikolai oli niin iloisella p??ll?, ett? t?m? tuotti h?nelle suurta huvia.

Nostov?en p??llik?lt? Nikolai meni kuvern??rin luo. Kuvern??ri oli pieni, ketter? miehen napelo, eritt?in suopea ja vaatimaton. H?n neuvoi Nikolaille ne siitoslaitokset, joista h?n saisi hevosia, suositteli er?st? kaupungissa olevaa hevoskauppiasta ja er?st? 20 virstan p??ss? asuvaa suurtilallista, joilla oli parhaat saatavissa olevat hevoset, jonka ohella h?n lupasi kaikin tavoin auttaa Nikolaita.

- Te olette kreivi Ilja Andrejevitshin poika? Minun vaimoni oli ?itinne hyv? yst?v?. Meill? k?yd??n torstaisin, t?n??n on torstai, olkaa hyv? tulkaa luokseni kursailematta, - sanoi kuvern??ri j?tt?ess??n Nikolaille hyv?stej?.

Kuvern??rilt? tultuaan otti Nikolai heti kyytihevoset, k?ski mukaansa v??pelin ja ajoi 20 virstan p??h?n suurtilallisen siitoslaitokselle. Voroneschissa ollessaan tuntui Nikolaista kaikki iloiselta ja kepe?lt? ja kaikki sujui ja syntyi h?nelt? mainiosti, kuten on tavallista silloin, kun ihminen itse on hyv?ll? mielell?.

Suurtilallinen, jonka luo Nikolai saapui, oli vanha, naimaton ratsuv?en upseeri, hevostuntija, mets?st?j?, mattohuoneen, satavuotisen mausteviinan, vanhan unkarilaisen viinin ja mainioiden hevosten omistaja.

Nikolai teki kaupat pitkitt? puheitta ja osti 6 tuhannella 17 oritta v?lill? pannen (kuten h?n sanoi) hevosten oston kauniiksi p??t?kseksi. Sy?ty??n p?iv?llisen ja juotuaan hieman liijemm?lt? oivaa unkarilaista suuteli Rostof hartaasti is?nt??, jonka kanssa h?n jo oli tullut sinuksi ja l?ksi mit? iloisimmalla mielell? kurjaa tiet? my?ten jouduttautumaan takasin my?t??ns? hoputen kyytimiest? kiiruhtamaan, jotta olisi ehtinyt kuvern??rin kutsuihin.

Muutettuaan toisen puvun, h?ystetty??n itse??n hajuvedell? ja valeltuaan p??t??n kylm?ll? vedell? l?ksi Nikolai hieman my?h??n kuvern??rille, mutta sanat "vaut mieut tard que jamais"[35] valmiina huulilla.

Kuvern??rill? eiv?t olleet t?n? iltana tanssiaiset eik? oltu sanottu, ett? siell? tanssittaisiin, mutta kaikki tiesiv?t, ett? Katarina Petrovna tulee soittamaan klavikordilla valsseja ja ekoseeseja ja ett? tanssitaankin ja t?ss? luulossa saapuivat kaikki kuvern??rille juhla-asussa.

Maaseudun seurael?m? oli 1812 aivan samallaista kuin muulloinkin, sill? erotuksella vain, ett? kaupunki oli vilkastunut useiden rikkaiden perheiden muuttamisen johdosta Moskovasta ja ett? el?m?ss? samoin kuin kaikessa muussakin, mit? silloin tapahtui Ven?j?ll?, oli havaittavissa jonkullaista huoletonta, leve?? uhkeutta - viis' siit?, k?vi miten k?vi - sek? my?skin siin?, ett? se tympe? keskustelu, jonka esineen? ehdottomasti oli s?? ja yhteiset tuttavat, koski nyt Moskovaa, armeijaa ja Napoleonia.

Seura, joka kokoontui kuvern??rin luo, oli Voroneschin parhainta v?ke?.

Naisia oli hyvin paljon, joukossa oli muutamia Nikolain moskovalaisia tuttuja. Mutta vieraiden kesken ei ollut ainoatakaan semmoista miest?, joka olisi kyennyt kilpailemaan Yrj?n ritarin, hevosenostaja-husarin ja samalla hyv?syd?misen ja sirok?yt?ksisen kreivi Rostovin rinnalla. Miehisi? vieraita oli er?s vangiksi joutunut italialainen Ranskan armeijan upseeri ja Nikolai tunsi, ett? t?m?n vangin l?sn?olo korottaa entist? enemm?n h?nen, ven?l?isen sankarin, merkityst?. Italialainen oli kuin mik?kin voitonmerkki. Nikolai tunsi t?m?n ja h?nest? n?ytti, ett? kaikki muutkin ajattelivat italialaisesta samalla lailla ja Nikolai osotti tuota upseeria kohtaan suopeata huomaavaisuuttaan arvokkaalla ja hillityll? tavalla.

Niin pian kuin Nikolai oli saapunut kuvern??rille husari-univormussaan levitt?en ymp?rilleen hajuvesien ja viinin lemua ja lausunut itse muille ja kuullut muiden sanovan h?nelle moneen kertaan: vaut mieux tard que jamais, ker??nnyttiin h?nen ymp?rilleen. Kaikkien katseet kohdistuivat h?neen ja h?n tunsi heti paikalla, ett? h?n oli joutunut semmoiseen yleisen suosikin asemaan, joka l??nin asukkaiden puolelta oli odotettavissakin h?nen suhteensa, joka aina muulloinkin tuntui hivelev?lt?, mutta joka nyt pitk?n ajan j?lkeen tuotti h?nelle erityist? mielihyv?n huumausta. H?n ei ollut ainoastaan majapaikkojen, pys?hdysasemien ja suurtilallisen mattohuoneen palvelijattarien innostelevan huomion esineen?, vaan t??ll? kuvern??rinkin kutsuissa oli ehtym?tt?m?n suuri joukko nuoria, vieh?tt?vi? rouvia ja suloisia neitoja, jotka k?rsim?tt?m?sti odottivat vain sit? hetke?, jolloin Nikolai olisi k??ntynyt heit? puhuttelemaan. Rouvat ja neidot kiemailivat h?nen kanssaan ja ukkoset alkoivat jo ensi p?iv?n? touhuta saadakseen tuon uljaan, vallattoman husarin naitetuksi ja talttumaan. N?iden viimeisten joukossa oli my?skin itse kuvern??rin puoliso, joka kohteli Rostovia kuin l?heist? sukulaistaan ja sanoi h?nt? Nicolas'iksi ja "sinuksi". Katarina Petrovna alkoi todellakin soittaa valsseja ja ekoseeseja, jolloin ruvettiin tanssimaan. Tanssin aikana hurmasi Nikolai entist? enemm?n taitavuudellaan koko l??nin seuran. H?n ihmetytti kaikkia erityisen rennolla tanssitavallaan ja h?n ihmetteli itsekin tanssitapaansa t?n? iltana. H?n ei ollut koskaan ennen tanssinut Moskovassa sill? tavalla ja siell? h?n olisi pit?nyt sopimattomana ja mauvais genre[36] moista liian vapaata tanssitapaa. Vaan t??ll? h?n tunsi tarvitsevansa ihmetytt?? heid?t kaikki jollain tavattomalla, jollain semmoisella, jota noiden muiden t?ytyi pit?? tavallisena p??kaupungissa, mutta joka ei viel? ollut tietty? t??ll? maaseudulla.

Koko illan kohdistui Nikolain suurin huomio er??n l??nin virkamiehen rouvaan, sinisilm?iseen, uhkeaan, vieh?tt?v??n naiseen. Rostof ei eronnut juuri hetkeksik??n t?st? rouvasta, koska h?nell?, samoin kuin yleens? ilomielisyyden sytytt?mill? nuorilla miehill? oli se naivi k?sitys, ett? muiden ihmisten vaimot ovat luodut heit? varten. H?n puheli yst?v?llisesti, mutta samalla hieno kapinahanke mieless? itse aviomiehen kanssa, miten mainiosti he, Nikolai ja tuon aviomiehen vaimo, sopivat kesken??n, joskaan t?m? seikka ei tullut Nikolain ja aviomiehen sanoissa ilmi, sill? he olivat vain muuten tuntevinaan ja tiet?vin??n sen. Aviomiehell? ei kuitenkaan n?ytt?nyt olevan Nikolain k?sityst? ja sen vuoksi h?n koetti puhella Nikolaille synk?sti. Mutta Nikolain syd?mellinen naivisuus oli niin rajaton, ett? aviomies tahtomattaankin antautui toisinaan Nikolain ilomielisyyden valtaan. Vaan lopulla iltaa, sik?li kuin rouvan kasvot helakoituivat yh? punasemmiksi ja muuttuivat eloisemmiksi, painuivat h?nen miehens? kasvot entist? murheellisemmiksi ja vakavammiksi, ik??n kuin kumpasellakin olisi ollut yksi yhteinen m??r? iloisuutta, joka v?heni aviomiehess? samassa suhteessa kuin se lis??ntyi h?nen rouvassaan.

* * *