Chapter 2 No.2

Anna Pavlovnan aavistus k?vikin toteen. Seuraavana p?iv?n? pidettiin hovissa hallitsijan syntym?p?iv?n johdosta messu, josta ruhtinas Volkonski kutsuttiin kesken pois hakemaan ruhtinas Kutusovilta saapunutta kirjett?. Se oli Kutusovin tiedonanto, jonka h?n oli kirjottanut taistelup?iv?n? Tatarinovasta. Kutusof ilmotti, etteiv?t ven?l?iset olleet per?ytyneet askeltakaan, ett? ranskalaisten mieshukka oli paljoa suurempi kuin meid?n ja ett? h?n kirjottaa tiedonantoaan kaikessa kiireess? saamatta viel? k?siins? viimeisi? tietoja. Kirje toi siis tiedon voitosta.

Ja kirkosta poistumatta kannettiin samassa Luojalle kiitos H?nen avustaan ja voitosta.

Anna Pavlovnan aavistus oli k?ynyt toteen ja kaupungissa vallitsi koko aamupuolen pyh?inen juhlatunnelma. Kaikki pitiv?t voittoa saatuna ja muutamat puhuivat jo Napoleonin vangitsemisestakin, h?nen sy?ksemisest??n vallasta ja uuden hallitsijan valitsemisesta Ranskalle.

Kaukana varsinaisesta ty?st? ja keskell? hovin el?m?ntapoja on tapausten hyvin vaikea heijastua kaikessa t?ydellisyydess??n ja voimassaan. Yleiset tapaukset v?kisinkin ryhmittyv?t jonkun yksityisen tapahtuman ymp?rille. Niinp? nytkin, hovipiirien suurin ilo kohdistui yht? paljon siihen, ett? me olimme voittaneet kuin siihenkin, ett? tieto voitosta oli saapunut nimenomaan hallitsijan syntym?p?iv?n?. Kutusovin tiedonannossa mainittiin my?skin ven?l?isten uhreista, joista oli mainittu Tutshkof, Bagration ja Kutaisof. Tapauksen surullinenkin puoli ryhmittyi v?kisinkin t??ll? Pietarin piireiss? yhden tapahtuman, Kutaisovin kuoleman ymp?rille. H?n oli ollut kaikkien tuttu, hallitsija oli h?nt? rakastanut ja h?n oli ollut nuori ja miellytt?v?. T?n? p?iv?n? tervehtiv?t kaikki toisiaan sanoilla:

- Miten ihmeellist?! Keskell? messua. Ja mik? vahinko Kutaisovin kuolema! Ah, kuinka ik?v??!

- Enk?s sit? jo sanonut Kutusovista? - puheli nyt ruhtinas Vasili ylpe?n? kuin profeetta. - Sanoinhan min? aina, ett? yksist??n h?n kykenee voittamaan Napoleonin.

Mutta seuraavana p?iv?n? ei armeijasta saapunut tietoja ja yleinen ??ni muuttui huolestuneeksi. Hovilaisista oli tuskallista sen tiet?m?tt?myyden t?hden, jossa hallitsija h?ilyi.

"Ei ole kadehdittava hallitsijan asema!" puhelivat hovilaiset, jotka eiv?t nyt en?? ylistelleet Kutusovia, kuten toissa p?iv?n?, vaan moittivat h?nt? siit?, ett? h?n oli syyp?? hallitsijan levottomuuteen. Ruhtinas Vasili ei t?n? p?iv?n? en?? kehunut suosikkiaan Kutusovia, vaan pysyi vaiti, kun puhe k??ntyi ylip??llikk??n. Sit? paitsi n?ytti illan suussa ik??n kuin kaikki kohdistuneen vaivuttamaan Pietarin asukkaat h?t??n ja huoleen: saapui viel? uusi kauhea tieto. Kreivit?r Helena Besuhova kuoli ?kki? tuohon hirve??n tautiin, jota oli mielell??n mainittu. Suurissa seuroissa puhuttiin julkisesti, ett? kreivit?r Besuhova oli kuollut angine pectorale'n[11] ankaran puuskan vaikutuksesta, mutta l?heisiss? yst?v?piireiss? kerrottiin tarkkaan, miten le médecin intime de la Reine d'Espagne[12] oli m??r?nnyt Helenalle er?st? l??kett? nautittavaksi pienin erin, jotta se olisi tehnyt m??r?tyn vaikutuksen. Mutta kun Helena k?rsiess??n siit?, ett? vanha kreivi oli h?nelle luulevainen ja siit?, ett? h?nen miehens?, jolle h?n oli usein kirjottanut (tuo onneton, lev?per?inen Pierre), ei vastannut h?nelle, ottikin h?n yht'?kki? suuren annoksen l??kett? ja ehti kuolla suurissa tuskissa ennen kuin ehdittiin antaa apua. Kerrottiin, ett? ruhtinas Vasili ja vanha kreivi olivat vet?m?isill??n italialaisen edesvastuuseen, mutta italialainen n?ytti semmoisia onnettomalta vainajalta saamiaan papereita, ett? h?net heti j?tettiin rauhaan.

Yleinen keskustelu kohdistui kolmeen surulliseen tapaukseen: hallitsijan ep?tietoiseen olotilaan, Kutaisovin kaatumiseen ja Helenan kuolemaan.

Kolmantena p?iv?n? Kutusovin tiedonannon saapumisen j?lkeen tuli Pietariin er?s tilanomistaja Moskovasta ja ymp?ri kaupunkia levisi sanoma Moskovan luovuttamisesta ranskalaisille. Se oli kauheaa! Mink?lainen oli hallitsijan asema! Kutusof oli kavaltaja ja ruhtinas Vasili puhui tytt?rens? kuoleman johdosta tehtyjen visites de condoléance'n[13] aikana ennen ylist?m?st??n Kutusovista (oli anteeksiannettavaa unohtaa surun t?hden se, mit? h?n oli ennen puhunut), ettei sokealta ja turmeltuneelta ukolta voinut odottaakaan mit??n muuta.

- Minua ihmetytt?? vain se, miten semmoisen miehen k?siin voitiinkaan uskoa Ven?j?n kohtalo.

Kun tiedonanto ei viel? ollut virallinen, voitiin sit? toistaiseksi ep?ill?, mutta seuraavana p?iv?n? saapui kreivi Rostoptshinilta seuraava tieto:

"Ruhtinas Kutusovin adjutantti toi minulle kirjeen, jossa ruhtinas vaatii minulta poliisi-upseereja saattamaan armeijaa Rjasanin tielle. H?n sanoo j?tt?v?ns? Moskovan suru syd?mess?. Hallitsija! Kutusovin menettely ratkaisee p??kaupungin ja Teid?n keisarikuntanne kohtalon. Ven?j? vavahtaa, kun se saa kuulla, ett? se kaupunki on luovutettu, johon on keskitetty Ven?j?n suuruus ja jossa lep?? Teid?n esi-isienne tomu. Min? seuraan armeijaa. Olen kuletuttanut kaikki pois kaupungista enk? en?? muuta voi kuin surra is?nmaani kohtaloa."

Saatuaan t?m?n tiedon l?hetti hallitsija ruhtinas Volkonskia my?ten Kutusoville seuraavan reskriptin:

"Ruhtinas Mihail Hilarianovitsh! Elokuun 29 p:st? saakka en ole saanut mit??n tietoja. Moskovan ylip??llik?lt? olen kuitenkin saanut Jaroslavlin kautta sen surullisen sanoman syyskuun 1 p:lt?, ett? te olette p??tt?neet armeijoinenne j?tt?? Moskovan. Voitte kuvitella mieless?nne sit? vaikutusta, jonka t?m? sanoma on minuun tehnyt ja teid?n ??nett?myytenne ihmetytt?? minua viel? enemm?n. Min? l?het?n t?m?n mukana kenraaliadjutantin, ruhtinas Volkonskin ottamaan teilt? selon armeijan asemasta ja niist? syist?, jotka teid?t ovat saaneet tekem??n t?m?n eritt?in surullisen p??t?ksenne."

* * *