Chapter 9 No.9

Ruhtinas Andrei saapui armeijan p??kortteeriin kes?kuun lopulla. Ensim?isen armeijan joukot, sen armeijan, jonka mukana hallitsija oli, olivat sijottuneet linnotettuun leiriin Drissan varrelle. Toisen armeijan joukot per?ytyiv?t koettaen yhdisty? ensim?isen armeijan kanssa, josta - kuten kerrottiin - sen olivat erist?neet vahvat ranskalaisjoukot. Kaikki olivat tyytym?tt?mi? sotatoimien yleiseen kulkuun Ven?j?n armeijassa. Mutta sit? vaaraa, ett? ven?l?iset l??nit joutuisivat hy?kk?yksen esineeksi, ei kukaan osannut ajatella.

Ei kukaan edes otaksunut, ett? sota tulisi ulottumaan etemm? Puolan l?ntisi? l??ni?.

Ruhtinas Andrei tapasi Barclay de Tollyn, jonka luokse h?net oli m??r?tty palvelemaan, Drissan rannalla. Kun leirin l?hettyvill? ei ollut ainoatakaan suurta kyl?? eik? kauppalaa, oli armeijassa olevien kenraalien ja hovimiesten suunnaton lauma t?ytynyt sijottaa 10 virstan alueelle parhaimpiin taloihin, mit? pieniss? kyliss? oli, kummallakin puolen jokea. Barclay de Tolly majaili 4 virstan p??ss? hallitsijasta. H?n otti Bolkonskin vastaan kuivasti ja kylm?sti ja sanoi saksalaisella ??nt?mistavallaan, ett? h?n ilmottaa h?nest? hallitsijalle virantoimituksen m??r??mist? varten, vaan toistaiseksi pyyt?? palvelemaan h?nen esikunnassaan. Anatol Kuragin, jonka ruhtinas Andrei luuli l?yt?v?ns? armeijasta, ei ollutkaan t??ll?: h?n oli Pietarissa. T?m? tieto oli Bolkonskin mieleen. Kun suuren sodan keskustan harrastukset ja toimet j?nnittiv?t ruhtinas Andrein ajatuksia, oli h?n iloinen vapautuessaan joksikuksi aikaa siit? kiihtymyksest?, jota h?n aina tunsi, kun Kuragin oli h?nen mieless??n. Nelj?n ensim?isen p?iv?n kuluessa, jona aikana ruhtinas Andreita ei vaadittu mihink??n, liikkui h?n linnotetun leirin ristiin rastiin ja tietojensa sek? keskustelujensa avulla asiantuntevien henkil?iden kanssa h?n koetti luoda itselleen selv?n k?sityksen leirist?. Mutta kysymys siit?, oliko t?m? leiri edullinen tai ep?edullinen, j?i ruhtinas Andreille h?m?r?ksi. Sotakokemuksensa perusteella oli h?n jo ehtinyt tulla siihen vakuutukseen, etteiv?t sotatoimissa merkitse mit??n syv?mietteisimm?stik??n harkitut suunnitelmat (kuten h?n oli sen n?hnyt Austerlitzin taistelussa), ett? kaikki riippuu siit?, miten osataan vastata vihollisen ?kkiarvaamattomiin ja ennalta aavistamattomiin liikkeisiin, ett? kaikki riippuu siit?, kuka toimien kokonaisuutta johtaa ja miten. P??st?kseen selville t?st? viimeisest? kysymyksest? koetti ruhtinas Andrei asemaansa ja tuttavuuksiaan hyv?kseen k?ytt?en syventy? armeijan hallituksen luonteeseen, sen henkil?ihin ja puolueisiin ja h?n saikin seuraavan k?sityksen asioiden tilasta.

Silloin kun hallitsija viel? oli Vilnassa, oli armeija jaettu kolmeen osaan: 1:nen armeija oli Barclay de Tollyn komennossa, 2:nen Bagrationin, 3:as Tormasovin. Hallitsija oli ensim?isess? armeijassa, mutta ei ollut ylip??llikk?n?. P?iv?k?skyiss? sanottiin, ett? hallitsija ei tule komentamaan, vaan sanottiin vain, ett? hallitsija tulee olemaan armeijassa. Sit? paitsi ei hallitsijalla ollut suoranaista ylip??llik?n esikuntaa, vaan keisarillisen p??kortteerin esikunta. H?nen luonaan oli keisarillisen esikunnan p??llikk?, kenraali-majotusmestari ruhtinas Volkonski, kenraaleja, sivus-adjutantteja, diplomaattisia virkamiehi? ja suuri joukko ulkomaalaisia, mutta ei armeijan esikuntaa. T?t? paitsi oli hallitsijan luona ilman erityist? virkaa: Araktshejef - entinen sotaministeri, kreivi Bennigsen - arvoltaan vanhin kenraaleista, suuriruhtinas tsesarevitsh Konstantin Pavlovitsh, kreivi Rumjantsef - kansleri, Stein - entinen preussilainen ministeri, Armfelt - ruotsalainen kenraali, Pfuel - sotasuunnitelman p??laatija, Paulucci - kenraali-adjutantti ja sardinialainen tulokas ynn? paljon muita. Vaikka n?ill? henkil?ill? ei ollutkaan sotilasvirkoja armeijassa, oli heill? asemansa vuoksi kuitenkin vaikutusvaltaa ja useinkaan ei armeijaosaston p??llikk? eik? edes ylip??llikk?k??n tiennyt, min? miehen? kyseli ja neuvotteli yht? ja toista joko Bennigsen tai suuriruhtinas tai Araktshejef tai ruhtinas Volkonski, eik? my?sk??n tiennyt n?idenk? nimiss? vai hallitsijalta oli saapunut se ja se k?sky ja oliko se pantava t?yt?nt??n tai ei. T?m? on kuitenkin kuvan ulkopuoli. Hallitsijan ja kaikkien mainittujen henkil?iden l?sn?olon varsinainen merkitys oli hovikannalta katsoen (hallitsijan l?sn?ollessahan ovat kaikki hovilaisia) kaikille selv?. Se oli seuraava: hallitsija ei ottanut itselleen ylip??llik?n arvonime?, mutta h?nell? oli toimivalta kaikkien armeijojen yli; henkil?t, jotka h?nt? ymp?r?iv?t, olivat h?nen apulaisiaan. Araktshejef oli j?rjestyksen uskollinen toimeenpanija ja valvoja sek? hallitsijan henkivartija. Bennigsen oli tilanomistaja Vilnan l??nist? ja oli aivan kuin maan les honneurs, vaan itse asiassa kelpo kenraali, hy?dyllinen neuvojen mies ja tarpeen my?skin siksi, ett? h?nt? pidettiin aina valmiina astumaan Barclayn sijaan. Suuriruhtinas oli mukana siksi, ett? h?n halusi olla. Entinen ministeri Stein oli t??ll? sen t?hden, ett? h?nkin oli hy?dyksi neuvoissa ja ett? keisari Aleksanteri piti suuressa arvossa h?nen persoonallisia ominaisuuksiaan. Armfelt oli Napoleonin ?k?inen vihamies ja itseens? luottava kenraali, joka seikka aina vaikutti Aleksanteriin. Paulucci oli t??ll? sen vuoksi, ett? h?n oli rohkea ja p??tt?v? sanoissaan. Kenraali-adjutantit olivat t??ll? siksi, ett? he olivat kaikkialla, miss? keisarikin ja viimein - p??mies - Pfuel siit? syyst?, ett? h?n oli laatinut sotasuunnitelman Napoleonia vastaan ja ett? h?n johti koko sodan kulkua pakotettuaan Aleksanterin uskomaan suunnitelmansa tarkotuksenmukaisuuteen. Pfuelilla oli apulaisena Wolzogen, joka selitti Pfuelin ajatukset paljon k?sitett?v?mm?ss? muodossa kuin Pfuel itse, tuo jyrkk?, kaiken halveksimiseen saakka itseens? luottava kabinettiteoreetikko.

Paitsi n?it? henkil?it?, ven?l?isi? ja ulkomaalaisia (varsinkin ulkomaalaisia, jotka rohkeasti, kuten ainakin vieraan maan palveluksessa olevat ihmiset, joka p?iv? esittiv?t uusia, ihmeellisi? ajatuksia), oli viel? paljon toisarvoisia henkil?it?, jotka olivat saapuneet armeijaan sen t?hden, ett? heid?n p??miehens? olivat t??ll?.

Niiden monilukuisten ajatusten ja nimien joukosta, jotka vallitsivat t?ss? tavattomassa, loistavassa, levottomassa ja ylpe?ss? maailmassa, erotti ruhtinas Andrei seuraavat tavallista jyrkemm?t ajatussuuntien ja puolueiden jaotukset.

Ensim?inen puolue oli: Pfuel ja h?nen kannattajansa, sotateoreetikot, jotka uskoivat, ett? on olemassa sotatiede ja ett? t?ll? tieteell? on omat j?rkkym?tt?m?t lakinsa, liikkeiden, saarron y.m. lait. Pfuel ja h?nen kannattajansa vaativat per?ytymist? maan syd?meen niiden matemaattisten lakien mukaisesti, jotka luuloteltu sotateoria oli s??t?nyt, ja jos v?h??k??n poikkesi t?st? teoriasta, osotti se heid?n mielest??n raakalaisuutta, sivistym?tt?myytt? ja paha-aikeisuutta. T?h?n puolueeseen kuuluivat saksalaiset prinssit Wolzogen, Wintzingerode y.m., kaikki enimm?kseen saksalaisia.

Toinen puolue oli edellisen vastapuolue. Kuten aina on tavallista, oli yhden ??rim?isen suunnan ohella toinen yht? ??rim?inen. T?m?n puolueen miehet olivat niit?, jotka vaativat hy?kk?yst? Vilnasta Puolaan ja vapautumista kaikista ennalta luoduista suunnitelmista. T?m?n puolueen miehet olivat sek? rohkean toiminnan ett? kansallisuuden edustajia, jonka t?hden he v?ittelyiss? pysyiv?t sit?kin yksipuolisempina. N?it? olivat ven?l?iset: Bagration, ?sken ylenem??n alkanut Jermolof y.m. T?h?n aikaan oli liikkeell? Jermolovin laskema sukkeluus, ett? h?n muka olisi anonut hallitsijalta yht? ainoata armonosotusta - ylennyst??n saksalaiseksi. T?m?n puolueen miehet sanoivat Suvorovia muistellen, ettei pit?isi aikailla eik? puhkoa neuloilla karttoja, vaan tapella, ly?d? vihollista, ei laskea sit? Ven?j?lle eik? sallia joukkojen kuhnailla.

Kolmanteen puolueeseen, joka nautti hallitsijan suurinta luottamusta, kuului kumpaakin edellist? puoluetta sovittavia hovimiehi?. T?m?n puolueen miehet, joista enimm?t eiv?t olleet sotilaita ja joihin kuului Araktshejef, ajattelivat ja puhuivat, kuten tavallisesti puhuvat ihmiset, joilla ei ole vakaumusta, mutta jotka eiv?t tahdo n?ytt?? semmoisilta. N?m? sanoivat, ett? sota, varsinkin semmoisen neron kanssa kuin Bonaparten (h?nt? kutsuttiin taas Bonaparteksi) ehdottomasti vaatii mit? syv?mielisint? harkintaa, tieteen tarkkaa tuntemista ja siin? kohden oli Pfuel nerokas. Mutta toisekseen t?ytyy tunnustaa sekin puoli, ett? teoreetikot ovat usein yksipuolisia ja sen vuoksi ei n?ihin aina ole luottamista, vaan t?ytyy tarkoin ottaa huomioon, mit? Pfuelin vastustajat ja k?yt?nn?lliset, sota-asioihin perehtyneet henkil?t sanovat ja kaikesta t?st? ottaa keskiparas. T?m?n suunnan miehet pitiv?t tuiki v?ltt?m?tt?m?n?, ett? Drissan leiri olisi saatava pysym??n omissa k?siss? Pfuelin suunnitelman mukaisesti ja muiden armeijojen liikkeet muutettavat. Vaikkakaan t?mm?isell? menettelytavalla ei olisi saavutettu kumpaakaan tarkotusta, tuntui se n?ist? miehist? kuitenkin otollisimmalta.

Nelj?s suunta oli se, jonka huomattavin edustaja oli suuriruhtinas perint?ruhtinas tsesarevitsh, joka ei ollut voinut unohtaa Austerlitzin luona k?rsim??ns? h?pe??, jolloin h?n ratsasti kaartin etunen?ss? kyp?r?p?in kuin paraadissa ja luuli sankarillisesti musertavansa ranskalaiset, vaan yht'?kki? jouduttuaan eturintamaan t?intuskin pelastui yleisen sekasorron myllerryksest?. T?m?n puolueen miesten arvosteluissa oli sek? vilpitt?myytt? ett? sen puutetta. He pelk?siv?t Napoleonia, n?kiv?t h?ness? v?kevyytt?, itsess??n heikkoutta ja lausuivat sen suoraan julki. He sanoivat: "t?st? sodasta ei koidu mit??n muuta kuin surua, h?pe?? ja onnettomuutta! Nyt jo olemme j?tt?neet Vilnan, j?tt?neet Vitebskin ja j?t?mme my?skin Drissan. Ainoa j?rkev? teko meid?n puoleltamme on rauhan solmiminen ja niin pian kuin mahdollista, ettei meit? ehditt?isi karkottaa Pietaristakin!"

T?m? katsantokanta, joka oli hyvin yleinen armeijan korkeimmissa piireiss?, sai kannatusta Pietarissakin ja kansleri Rumjantsevissa, joka muiden valtakunnallisten asioiden t?hden my?skin oli rauhan puolella.

Viidenten? oli Barclay de Tolly puoluelaisineen. H?n oli saanut kannattajia etup??ss? sen t?hden, ett? oli sotaministeri ja ylip??llikk?. N?m? sanoivat: "olipa h?n mink?lainen tahansa (n?in aina alettiin), on h?n kuitenkin rehellinen, toimelias mies eik? h?nt? parempaa ole. Antakaa h?nen k?siins? oikea valta, sill? eih?n sodassa tule aikaan eik? menesty p??llikkyyden kokonaisuudetta ja h?n n?ytt??, mit? h?n kykenee tekem??n, kuten n?ytti Suomessakin. Jos armeijamme on kunnossa ja voimakas ja on per?ytynyt Drissajoelle saakka vaurioita k?rsim?tt?, niin saamme siit? kiitt?? ainoastaan Barclayta. Jos nyt Barclayn sijaan pannaan Bennigsen, niin on kaikki hukassa! N?yttih?n Bennigsen kykenem?tt?myytens? jo vuonna 1807", puhuivat t?m?n puolueen miehet.

Kuudennet, bennigsenil?iset, v?ittiv?t p?invastoin, ettei ollut ket??n Bennigseni? kokeneempaa eik? toimeliaampaa ja ett? k?vip? yli tai ymp?ri, h?neen t?ytyi lopultakin palata. "Tehk??t nyt virheit?!" ja t?m?n puolueen miehet todistelivat, ett? per?ytyminen Drissajoelle saakka oli mit? h?pe?llisin tappio ja katkeamaton sarja erehdyksi?. "Kuta enemm?n he tekev?t erehdyksi?, sit? parempi; ainakin he saavat sen joutuimmin n?hd?, ettei semmoinen pitemm?lt? kelpaa", sanoivat he. "Joku Barclay ei ole ollenkaan sopiva, vaan tarvitaan Bennigsenin laista miest?, joka osotti kykyns? vuonna 1807 ja jolle itse Napoleonkin antoi tunnustuksen, ja semmoinen mies on ainoastaan Bennigsen."

Seitsem?nten? olivat ne, joita aina on olemassa varsinkin nuorten hallitsijoiden ymp?rill? ja joita oli tavattoman kosolta keisari Aleksanterinkin ymp?rill? - kenraaleja ja kenraali-adjutantteja, jotka olivat sanomattomasti kiintyneet hallitsijaan, mutta ei keisarina, vaan ihmisen?, jota he kaikesta syd?mest??n ja omaa voittoa pyyt?m?tt? jumaloivat, kuten h?nt? vuonna 1805 oli Rostof jumaloinut, ja jossa he eiv?t n?hneet ainoastaan kaikkia inhimillisi? avuja, vaan my?skin kaikki ominaisuudet. Vaikka n?m? henkil?t ihailivatkin hallitsijan vaatimattomuutta, kun t?m? oli kielt?ytynyt rupeamasta sotajoukkojen ylip??llik?ksi, moittivat he kuitenkin tuota vaatimattomuutta, koska se oli heid?n mielest??n liiallista. He halusivat ja vaativat kiihke?sti vain sit?, ett? jumaloitu hallitsija hylk?isi liian luottamattomuutensa itseens?, julistaisi kaikkien kuullen, ett? h?n astuu joukkojen etunen??n, j?rjest?isi ymp?rilleen ylip??llik?n esikuntakortteerin ja neuvotellen tarpeellisissa asioissa kokeneiden teoreetikkojen ja k?yt?nn?llisten henkil?iden kera itse johtaisi joukkojaan, jotka yksist??n jo t?m? seikka innostaisi ylimmilleen.

Kahdeksas ja suurin henkil?ryhm?, joka tavattoman suurelta lukum??r?lt??n suhtautui muihin, kuten 99 yhteen, oli muodostunut henkil?ist?, jotka eiv?t v?litt?neet sodasta enemm?n kuin rauhastakaan, ei etenemisliikkeist?, ei puolustusleirist? Drissan luona eik? miss??n muuallakaan, ei Barclaysta, ei hallitsijasta, ei Pfuelista, ei Bennigsenist?, vaan heid?n mieless??n oli yksi ainoa halu: saavuttaa itselleen mit? suurimpia etuja ja nautintoja. Niiden risteilevien ja sotkuisten juonien sameassa vedess?, joita kuohumalla kuohui hallitsijan p??kortteerissa, saattoi pyydyst?? paljon semmoista, joka muuhun aikaan olisi ollut sula mahdottomuus. Yksi, joka ei tahtonut menett?? edullista asemaansa, oli t?n??n yht? mielt? Pfuelin kanssa, huomenna h?nen vastustajansa kanssa, ylihuomenna taas vakuutteli, ettei h?nell? ollut mit??n mielipidett? jostakusta tunnetusta asiasta ja pelk?st??n sen t?hden, ett? olisi v?ltt?nyt vastuunalaisuutta ja kelvannut keisarille. Toinen, jonka mieli teki saavuttaa etuja, her?tti hallitsijan huomiota sill?, ett? h?n pit?en suurta suuta samasta asiasta, josta hallitsija oli edellisen? p?iv?n? maininnut, v?itteli ja huusi neuvottelussa rintoihinsa ly?den ja vaatien mukautumattomia kaksintaisteluun sek? t?ten osottaen, ett? h?n on valmis uhrautumaan yhteisen hyv?n t?hden. Kolmas tinki itselleen neuvottelujen v?liajoilla ja vihollistensa poissaollessa rahapalkkiota uskollisesta palveluksestaan tiet?en, ettei nyt ollut aikaa kielt?? h?nelt? sit?. Nelj?s tahallaan satuttelihe hallitsijan n?kyviin ty?taakastaan n??ntyneen?. Viides, joka oli kauan odotellut hallitsijan p?iv?llisi?, todisteli vimmatusti jonkun ?sken lausutun mielipiteen oikeutta tai v??ryytt?.

Kaikki t?m?n puolueen miehet pyydysteliv?t ruplia, kunniamerkki?, arvoasteita ja t?ss? pyydystelyss??n pitiv?t tarkoin silm?ll? keisarillisen armon viirin suuntaa. Niin pian kuin he olivat huomanneet, ett? viiri k??ntyi johonkuhun suuntaan, alkoi t?m? armeijan kuhnuriparvi puhaltaa samaan suuntaan, niin ett? hallitsijan oli kahta ty?l??mpi k??nt?? se toiseen suuntaan. Kun asema oli ep?m??r?inen ja vakava vaara uhkasi, joka l?i kaikkeen eritt?in levottoman leimansa, kun juonet, itsekkyys, vastakkaisten n?k?kantojen ja tunteiden t?rm?ykset toisiinsa liikkuivat ?k?isin? vihureina ja kun nuo monilukuiset henkil?t olivat useata eri kansallisuutta, - loi t?m? kahdeksas, kaikista suurin puolue, jonka j?senet ajoivat itsekk?it? pyyteit?, suurta sekaannusta ja rauhattomuutta yhteiseen asiaan. Nousipa mik? kysymys tahansa, hetipaikalla ja suutaan loppuun soittamatta entisest?k??n kysymyksest? lenn?hti t?m? kuhnuriparvi jo toiseen asiaan ja tukahutti ja sotki surinallaan vakavasti v?ittelev?t ??net.

Kaikista n?ist? puolueista muodostui samaan aikaan kun ruhtinas Andrei saapui armeijaan viel? yhdeks?skin, joka alkoi nostaa ??nt??n kuuluviin. T?m? oli vanhojen, j?rkevien ja valtakunnan asioissa kokeneiden miesten puolue, jotka kallistumatta mihink??n vastakkaisista virtauksista, osasivat abstraktisesti katsoa kaikkeen, mit? p??kortteerin esikunnan keskuudessa tapahtui ja harkita keinoja p??st? irti sekavuudesta, ep?r?imisest?, heikkoudesta ja ep?m??r?isyydest?.

T?m?n puolueen miehet ajattelivat ja puhuivat, ett? kaikki paha tulee etup??ss? hallitsijan olosta hovineen armeijan keskuudessa; ett? armeijaan on siirtynyt se ep?m??r?inen, sovinnainen ja huojuva suhteiden h?llyys, joka kyll? menee mukiin hovissa, vaan on vahingollinen armeijassa; ett? hallitsijan on hallittava eik? johdettava sotajoukkoja; ett? ainoa p??sy t?st? asemasta on hallitsijan poistuminen hovineen armeijasta; ett? yksist??n hallitsijan l?sn?olo pakottaa 50 tuhatta miest? toimettomuuteen, koska heid?t tarvitaan pit?m??n huolta h?nen persoonallisesta turvallisuudestaan ja ett? kehnoinkin, mutta kenest?k??n riippumaton ylip??llikk? on parempi semmoista parhainta, jonka k?det ovat sidotut hallitsijan l?sn?olon ja vallan kautta.

Juuri siihen aikaan, kun ruhtinas Andrei eleli toimettomana Drissan leiriss?, kirjotti Shishkof, entinen valtakunnan sihteeri ja yksi t?m?n puolueen etevimpi? edustajia, hallitsijalle kirjeen, jonka Balashef ja Araktshejef suostuivat allekirjottamaan. Koska h?n oli saanut hallitsijalta suostumuksen lausua mielipiteens? asioiden yleisest? kulusta, k?ytti h?n nyt t?t? suostumusta hyv?kseen ja kunnioittavasti ja sill? syyll?, ett? hallitsijan on v?ltt?m?t?nt? saada p??kaupungin asukkaat innostumaan sotaan, ehdotti h?n hallitsijalle, ett? t?m? j?tt?isi armeijan.

Kansan innostaminen hallitsijan kautta ja siihen vetoaminen is?nmaan puolustamiseksi, - sama kansan innostaminen (mik?li sit? saatiin aikaan hallitsijan Moskovassa olon kautta), joka oli oleva p??syyn? Ven?j?n iloon, esitettiin hallitsijalle ja h?n suostui siihen armeijasta l?hd?n tekosyyll?.

* * *