Chapter 7 No.7

Kaiken sen j?lkeen, mit? Napoleon oli sanonut, noiden vihanpuuskien ja viimeisten kuivasti lausuttujen sanojen j?lkeen: "je ne vous retiens plus, général, vous recevrez ma lettre", uskoi Balashef varmasti, ettei Napoleon mill??n muotoa tahdo h?nt? tavata eik? edes n?hd?k??n h?nt? - loukattua l?hettil?st? ja varsinkin h?nen s??dytt?m?n tulisuutensa n?kij??. Mutta suureksi ihmeekseen sai Balashef Durocin kautta samana p?iv?n? kutsut keisarin p?iv?llisp?yt??n.

P?iv?llisill? oli Bessieres, Caulaincourt ja Berthier.

Napoleon otti Balashevin vastaan iloisen ja yst?v?llisen n?k?isen?. Puhumattakaan siit?, ett? h?ness? olisi huomannut kainostelua tai moitteen merkki? itselleen aamullisen ?k?isyyden johdosta, koetti h?n p?invastoin saada Balashevia reippaalle tuulelle. N?kyi, ett? Napoleon oli ammoin tullut vakaumukseen erehtyv?isyytens? mahdottomuudesta ja ett? h?nen k?sityksens? mukaan kaikki se, mit? h?n teki, oli hyv??, mutta ei hyv?? siksi, ett? se vastasi h?nen kuvitteluaan hyv?n ja pahan suhteesta, vaan siksi, ett? h?n sen teki.

Keisari oli eritt?in iloisella p??ll? ratsastusmatkansa j?lkeen Vilnassa, sill? suuret kansajoukot olivat riemuiten ottaneet h?net vastaan ja saattaneet pitkin katuja. Kaikkien niiden katujen ikkunoihin, joiden kautta h?n kulki, oli ripustettu mattoja, lippuja ja h?nen nimitaulujaan ja puolalaiset naiset huiskuttivat h?nelle tervehdykseksi liinojaan.

Napoleon asetti Balashevin p?iv?llisp?yd?ss? viereens? ja kohteli h?nt? ei ainoastaan yst?v?llisesti, vaan niin kuin olisi pit?nyt Balasheviakin omana hovimiehen??n, henkil?n?, joka hyv?ksyi h?nen suunnitelmansa ja aikeensa ja jonka piti iloita h?nen menestyksest??n. Muun keskustelun ohessa h?n alkoi puhua my?skin Moskovasta, kyseli Balashevilta Ven?j?n p??kaupunkia eik? ainoastaan uteliaan matkailijan tavoin, joka tiedustelee uusia seutuja, joissa h?n aikoo k?yd?, vaan aivan kuin vakuutettuna siit?, ett? Balashevin ven?l?isen? miehen? pit?isi tuntea ??ret?nt? mielihyv?? tuosta tiedustelusta.

- Paljoko on Moskovassa asukkaita, paljoko taloja? Onko totta, ett? Moskovaa kutsutaan Moscou le sainte![30] Paljoko kirkkoja on Moskovassa? - kyseli h?n.

Ja vastaukseen, ett? kirkkoja on kolmatta sataa, sanoi h?n:

- Miksi mokoma paljous kirkkoja?

- Ven?l?iset ovat hyvin uskonnollisia, - vastasi Balashef.

- Luostarien ja kirkkojen suuri paljous on muuten merkki siit?, ett? kansa on takapajulla, - sanoi Napoleon katsahtaen Caulaincourtiin, miten t?m? arvostelisi h?nen v?itett??n.

Balashef rohkeni kunnioittavasti olla erimielt? Ranskan keisarin k?sityksest?.

- Kussakin maassa ovat omat tapansa, - sanoi h?n.

- Mutta ei miss??n muualla Europassa tavata semmoista, - huomautti Napoleon.

- Anteeksi, Teid?n Majesteettinne, - sanoi Balashef, - paitsi Ven?j?ll? on my?skin Espanjassa yht? paljon luostaria ja kirkkoja.

T?t? Balashevin vastausta, jossa oli vihjaus ranskalaisten ?skett?in k?rsim??n tappioon Espanjassa, pidettiin eritt?in sattuvana, kuten Balashef kertoi, keisari Aleksanterin hovissa, mutta nyt Napoleonin p?iv?llisp?yd?ss? ei se ollut mist??n kotosin ja haihtui huomaamattomiin.

Herrojen marsalkkojen v?linpit?m?tt?mist? ja kahdenvaiheilla olevista kasvoista n?ki, etteiv?t he oivaltaneet, mik? vastauksessa oli sukkelaa. "Jos siin? olikin jotain sukkelaa, niin emme sit? k?sitt?neet tai se oli sitte k?mpel? sukkeluus", puhuivat marsalkkojen kasvot. Niin v?h?n v?litettiin Balashevin vastauksesta, ettei Napoleon sit? edes huomannutkaan ja h?n kysyi Balashevilta huolettomasti, mink? kaupunkien kautta meni t??lt? tie Moskovaan. Balashef, joka koko p?iv?llisten ajan oli hyvin varuillaan, vastasi, ett? comme tout chemin mène à Rome, tout chemin mène à Moscou,[31] ett? on koko joukko teit? ja ett? "niiden eri teiden joukossa on tie Pultavaan, jonka Kaarle XII oli valinnut", - sanoi Balashef ja vasten tahtoaan h?tk?hti tyytyv?isyydest? onnistuneen vastauksensa johdosta. Vaan eip? oikein ehtinyt sanoa viimeisi? sanoja Balashef, kun Caulaincourt samassa rupesi puhelemaan Pietarista Moskovaan vievien teiden kehnoudesta ja pietarilaisista muistoistaan.

P?iv?llisen j?lkeen siirryttiin juomaan kahvia Napoleonin kabinettiin, joka nelj? p?iv?? sitte oli ollut keisari Aleksanterin kabinettina. Napoleon istuutui sevresil?ist? kahvikuppiaan h?mment?en ja osotti Balasheville tuolin, joka oli h?nen vieress??n.

P?iv?llisen j?lkeen valtaa ihmisen er??nlainen mielentila, joka kaikkia j?rkisyit? voimakkaimmin pakottaa h?net tuntemaan tyytyv?isyytt? itseens? ja pit?m??n kaikkia yst?vin??n. Napoleon oli nyt tuossa mielentilassa. H?nest? tuntui, ett? h?nen ymp?rill??n oli henkil?j?, jotka jumaloivat h?nt?. H?n oli vakuutettu, ett? Balashevkin h?nen p?iv?llistens? j?lkeen oli h?nen yst?v?ns? ja jumaloitsijansa. Napoleon k??ntyi h?neen miellytt?v?sti, vain hieman ivallisesti hymyillen.

- T?m? on sama huone, kuten minulle on kerrottu, jossa keisari Aleksanteri asui. Eik? teist? tunnu omituiselta, kenraali? - sanoi h?n n?ht?v?sti ep?ilem?tt?, etteiv?t h?nen sanansa miellytt?neet h?nen puhetoveriaan, koska ne todistivat h?nen, Napoleonin, etev?mmyyden Aleksanterin rinnalla.

Balashef ei osannut virkkaa t?h?n mit??n, vaan ??neti painoi p??ns? alas.

- Niin, t?ss? huoneessa neuvotteli nelj? p?iv?? sitte Wintzingerode ja Stein, - jatkoi Napoleon ter?v?sti, itsetietoisesti hymyillen. - Yksi asia on kuitenkin olemassa, jota min? en k?sit?, - sanoi h?n, - ja se on se, ett? keisari Aleksanteri on koonnut ymp?rilleen kaikki minun persoonalliset vihamieheni. Sit? min? en ... k?sit?. Eik? h?nen mieleens? ole johtunut, ett? min? voin tehd? samoin? - kys?si h?n Balashevilta ja t?m? muisto n?ytti sys??v?n h?net takasin aamullisen vihansa tuoreille j?lille.

- Ja tiet?k??n h?n, ett? min? teen sen, - sanoi Napoleon nousten seisomaan ja tyrk?ten kuppia k?dell??n. - Min? ajan pois Saksasta h?nen württembergil?iset, badenilaiset ja weimarilaiset sukulaisensa ... - niin, min? ajan heid?t. Valmistakoon h?n heille Ven?j?ll? turvapaikan!

Balashef kumarsi p??ns? alas ja osotti kasvoillaan, ett? h?n haluaisi l?hte? ja kuunteli vain siksi, ettei h?n voinut olla kuuntelematta, mit? puhuttiin. Napoleon ei huomannut t?t?. H?n ei kohdellut Balashevia vihollisensa l?hettil??n?, vaan ihmisen?, joka nyt oli t?ydellisesti h?nen vallassaan ja jonka t?ytyi iloita entisen herransa halventamisesta.

- Ja miksi keisari Aleksanteri on ottanut vastaan joukkojen p??llikkyyden? Mit? hy?ty? siit? on? Sota on minun ammattini, vaan h?nen toimensa on - hallita eik? komentaa sotajoukkoja. Miksi on h?n ottanut kannettavakseen semmoisen vastuunalaisuuden?

Taas otti Napoleon nuuskarasian, k?veli ??neti jonkun aikaa lattialla, vaan ?kki? astui Balashevin eteen ja hieman hymyillen sek? niin vakuuttavasti, nopeasti ja kursailematta, kuin olisi tehnyt Balasheville ei ainoastaan t?rke?n, vaan my?skin mieleisen teon, h?n nosti k?tens? nelj?kymmenvuotisen ven?l?isen kenraalin poskelle, tarttui korvaan ja nyk?si siit? keve?sti hym?ht?en ainoastaan huulillaan.

"Avoir l'oreille tirée par l'Empereur"[32] pidettiin mit? suurimpana kunniana ja armona Ranskan hovissa.

- Eh bien, vous ne dites rien, admirateur et courtisan de l'Empereur Alexandre?[33] - sanoi h?n, aivan kuin olisi ollut hassua olla h?nen n?kyviss??n jonkun muun paitsi h?nen, Napoleonin, courtisan ja admirateur. - Ovatko hevoset valjastetut kenraalille? - lis?si h?n hieman p??t??n ny?k?ten vastaukseksi Balashevin kumarrukseen. - Antakaa h?nelle minun hevoseni, h?nell? on pitk? matka...

Balashevin tuoma kirje oli viimeinen Napoleonin kirje Aleksanterille. Keskustelu kerrottiin Ven?j?n keisarille yksityiskohtiaan my?ten ja sota alkoi...

* * *