Chapter 6 No.6

Vaikka Balashef olikin tottunut hovin juhlallisuuteen, h?mm?stytti h?nt? Napoleonin hovin loisto ja uhkeus.

Kreivi Turenne vei h?net suureen vastaanottohuoneeseen, jossa oli odottamassa paljo kenraaleja, kamariherroja ja puolalaisia ylimyksi?, joita Balashef oli n?hnyt useita Aleksanterin hovissa. Duroc sanoi, ett? keisari Napoleon ottaa vastaan ven?l?isen kenraalin ennen ratsastusmatkaansa.

Muutaman hetken odotuksen per?st? saapui suureen vastaanottohuoneeseen p?ivyst?v? kamariherra, joka kohteliaasti kumarrettuaan Balasheville pyysi t?t? tulemaan j?lest??n.

Balashef astui pieneen odotushuoneeseen, josta yksi ovi vei kabinettiin, siihen samaan kabinettiin, josta Ven?j?n keisari oli h?net l?hett?nyt. Parisen minuuttia odotti Balashef. Oven takaa kuului rivakoita askelia. Kummatkin ovipuolet avautuivat yhdell? vilahduksella, kaikki hiljeni, sitte kaikui kabinetista toisien, lujien ja p??tt?vien askelten ??nt?: se oli Napoleon.

H?n oli vast'ik??n p??tt?nyt pukeutumisensa ratsastusmatkaa varten. H?nell? oli sininen puku, auki valkeiden liivien kohdalta, jotka verhosivat py?re?t? vatsaa, valkeat s??mysk?housut kiintein? lyhyiden jalkojen lihavissa reisiss? ja ratsusaappaat jalassa. Lyhyt tukka oli n?ht?v?sti ?sken kammattu, mutta yksi hiuskiemura oli laskeutunut alas keskelle leve?? otsaa. H?nen valkea, paksu niskansa erosi r?ike?sti nutun mustasta kauluksesta; h?n tuoksui odekolonille. Nuorehkoilla, t?ytel?isill? kasvoilla, joista leuka jykev?n? pisti ulos, kuvastui armollinen, majesteetillinen keisarin tervehdys.

H?n astui nopeasti joka askeleella hieman hytkyen ja p?? jonkunverran takakenossa. Koko h?nen lihottuneella, lyhyell? vartalollaan leveine, paksuine harteineen ja v?kisin eteenp?in painuneine vatsoineen ja rintoineen oli se komea, arvokas muoto, jonka saavuttavat hienoissa oloissa asuvat nelj?nkymmenen vuotiset ihmiset. Sit? paitsi huomasi, ett? h?n oli t?n??n mit? parhaimmalla tuulella. Balashevin syv??n, kunnioittavaan kumarrukseen h?n ny?k?ytti p??t??n ja astuttuaan h?nen luokseen alkoi heti puhelun, kuten henkil?, jolle jokainen tuokio ajastaan on kallis ja joka ei ryhdy valmistelemaan puhettaan, vaan joka on varma siit?, ett? h?n aina sanoo hyvin ja sen, mik? on sanottava.

- Hyv?? p?iv??, kenraali! - sanoi h?n. - Sain keisari Aleksanterin kirjeen, jonka te toitte ja minulla on suuri ilo n?hd? teid?t. - H?n katsahti Balashevin kasvoihin suurilla silmill??n, vaan samassa alkoi katsoa h?nen ohitsensa.

Huomasi heti, ettei h?nt? Balashevin persoona huvittanut v?h?n v?h??. N?ki, ett? vain se, mik? liikkui h?nen sis?ss??n, oli h?nelle kaikki kaikessa. Kaikella sill?, mik? oli ulkopuolella h?nt?, ei ollut h?neen n?hden mit??n merkityst?, sill? kaikki maailmassa, kuten h?nest? tuntui, riippui yksist??n h?nen tahdostaan.

- En halua enk? ole halunnut sotaa, - sanoi h?n, - mutta minut on siihen pakotettu. Olen nytkin (h?n lausui t?m?n sanan painavasti) valmis ottamaan vastaan kaikki selitykset, jotka te voitte minulle antaa.

Ja h?n alkoi selv?sti ja lyhyesti esitt?? syit? tyytym?tt?myyteens? Ven?j?n hallitusta kohtaan. Siit? maltillisen tyynest? s?vyst?, jolla Ranskan keisari puhui, p??tti Balashef varmasti, ett? h?n halusi rauhaa ja aikoi ryhty? keskusteluihin.

- Sire! L'Empereur, mon ma?tre[22] - alkoi Balashef ammoin opitun puheensa, kun Napoleon puheensa lopetettuaan katsahti kysyv?sti ven?l?iseen l?hettil??seen. Mutta keisarin silmien h?neen kohdistama katse vei h?net h?milleen. Oli kuin olisi Napoleon sanonut Balashevin pukua ja miekkaa silm?illen ja tuskin huomattava hymy huulien pieliss?; "olette h?mill?nne - laittakaa itsenne kuntoon".

Balashef laittoi ja alkoi puhua. H?n sanoi, ettei keisari Aleksanteri pit?nyt riitt?v?n? syyn? sotaan sit?, ett? Kurakin oli vaatinut takasin valtakirjansa, ett? Kurakin oli menetellyt niin omasta mielijohteestaan ja hallitsijan suostumuksetta, ettei keisari Aleksanteri halunnut sotaa ja ettei Englannin kanssa ollut mink??nlaista yhteytt?.

- Ei viel?, - huomautti Napoleon v?liin ja aivan kuin pel?ten antautuvansa tunteensa valtaan h?n rypisti kasvojaan ja hieman ny?k?ytti p??t??n merkiksi siit?, ett? Balashef saa jatkaa.

Puhuttuaan kaiken sen, mik? h?nen oli k?sketty puhumaan, sanoi Balashef, ett? keisari Aleksanteri toivoi rauhaa, mutta ei ryhdy keskusteluihin muuten kuin sill? ehdolla, ett?... T?ss? Balashef h?mmentyi: h?nelle muistuivat mieleen ne sanat, joita keisari Aleksanteri ei ollut kirjottanut kirjeeseen, vaan jotka h?n oli k?skenyt ehdottomasti panna Saltykovin reskriptiin ja jotka h?n oli k?skenyt Balashevin kertomaan Napoleonille. Balashef muisti n?m? sanat: "niin kauan kuin ei ainoatakaan aseellista vihollista ole Ven?j?n maalla", mutta jokin sekava tunne pid?tti h?nt?. H?n ei voinut sanoa noita sanoja, vaikka tahtoikin. H?n sotkeutui ja sanoi: "ehdolla, ett? ranskalaiset joukot per?ytyv?t Niemenin taa".

Napoleon huomasi Balashevin h?mmennyksen t?m?n sanoessa viimeisi? sanojaan: h?nen kasvonsa vavahtivat, vasemman jalan pohe alkoi tahdikkaasti v?rist?. Paikaltaan liikahtamatta alkoi Napoleon puhua entist? kovemmalla ja nopeammalla ??nell?. Puheen kest?ess? loi Balashef useita kertoja silm?ns? alas ja tahtomattaan katsoi Napoleonin vasemman jalan pohkeen v?r?j?mist?, joka kiihtyi sit? mukaa, kuin h?n korotti ??nt??n.

- Min? haluan rauhaa yht? paljon kuin keisari Aleksanteri, - alkoi h?n. - Enk? ole kahdeksantoista kuukauden aikana tehnyt kaikkea, saadakseni sen aikaan? Kahdeksantoista kuukautta olen odotellut selityksi?. Mutta mit? minulta vaaditaan keskustelujen alkamiseksi? - sanoi h?n kulmiaan rypist?en ja tehden pienell?, valkealla, lihavalla k?dell??n kiivaan kysyv?n liikkeen.

- Joukkojen siirtymist? Niemenin taa, hallitsija, - sanoi Balashef.

- Niemenin taa? - toisti Napoleon. - Nyt te siis tahdotte, ett? per?ydytt?isiin Niemenin taa - ainoastaanko Niemenin taa? - toisti Napoleon katsahtaen suoraan Balashevin silmiin.

Balashef kumarsi kunnioittavasti.

- Sen sijaan, ett? nelj? kuukautta sitte oli vaadittu per?ytymist? Pommerista, vaaditaan nyt per?ytymist? vain Niemenin taa. - Napoleon py?r?hti nopeasti ja alkoi k?vell? pitkin huonetta.

- Te sanotte, ett? minua vaaditaan per?ytym??n Niemenin taa, jotta keskustelut voitaisiin alkaa. Mutta minua vaadittiin samalla tavalla kaksi kuukautta sitte per?ytym??n Oderin ja Veikselin taa ja siit? huolimatta te suostutte keskusteluihin.

H?n kulki ??neti yhdest? huoneen nurkasta toiseen ja pys?htyi sitte uudelleen Balashevin eteen. Balashef huomasi, ett? Napoleonin vasen jalka vapisi entist? kiihke?mmin ja kasvot aivan kuin kivettyiv?t ankarassa muodossaan. Vasemman pohkeensa v?risemisen Napoleon tiesi. "La vibration de mon mollet gauche est un grand signe chez moi",[23] kertoi h?n sittemmin.

- Semmoisia ehdotuksia, kuin puhdistaa Oderin ja Veikselin seudut, voi tehd? Badenin prinssille, vaan ei minulle, - sanoi Napoleon melkein huutamalla aivan odottamatta itselleenkin. - Antakaa te minulle vaikka Pietari ja Moskova, en noihin ehtoihin suostuisi. Te sanotte, ett? min? aloin t?m?n sodan! Vaan kuka ensim?isen? saapui armeijaan? Keisari Aleksanteri, vaan en min?. Ja te ehdotatte minulle keskusteluja, silloin kun min? olen kuluttanut miljoonia, kun te olette liitossa Englannin kanssa ja kun teid?n asemanne on huono. Te esit?tte minulle keskusteluja! Mik? on teid?n liittonne tarkotus Englannin kanssa? Mit? se on teille antanut? - puhui h?n nopeasti ja n?ht?v?sti ohjaten puheensa siten, ett? vain saisi todistaa oman oikeutensa ja oman voimansa ja toiselta puolen Aleksanterin oikeudettomuuden ja erehdykset eik? ollenkaan haluten lausua mit??n rauhan solmimisesta tai pohtia sen mahdollisuutta.

H?n oli alkanut puheensa n?ht?v?sti siin? tarkotuksessa, ett? osottaisi asemansa edullisuuden ja ett? h?n siit? huolimatta hyv?ksyy keskustelujen alkamisen. Mutta mit? enemm?n h?n puhui, sit? v?hemmin h?n kykeni hallitsemaan puhettaan.

Nyt tarkotti h?nen puheensa n?ht?v?sti kokonaan sit?, ett? vain olisi voinut kohottaa itse??n ja loukata Aleksanteria eli tehd? juuri se, mit? h?n vastaanoton alussa oli kaikista v?himmin tahtonut.

- Kerrotaan, ett? te olette tehneet rauhan Turkin kanssa?

Balashef ny?k?ytti p??t??n my?nt?v?sti.

- Rauha on tehty... - alkoi h?n.

Mutta Napoleon ei antanut h?nen puhua. N?ytti, ett? yksist??n h?n itse tarvitsi puhua ja h?n jatkoi sill? kaunopuheisuudella ja avoimella ?rtyisyydell?, johon hemmotellut ihmiset ovat taipuvaisia.

- Tied?n kyll?, ett? olette tehneet rauhan Turkin kanssa, mutta ette ole saaneet Moldauta ettek? Valakiaa. Vaan min? olisin antanut teid?n hallitsijallenne nuo maakunnat, kuten annoin h?nelle Suomenkin. Niin, - jatkoi h?n, - min? lupasin ja olisin antanutkin keisari Aleksanterille Moldaun ja Valakian, mutta nyt h?n ei tule omistamaan noita mainioita maakuntia. H?n olisi kuitenkin voinut yhdist?? ne omaan valtakuntaansa ja yhten? hallituskautena h?n olisi laventanut Ven?j?n Pohjan lahden perilt? aina Tonavan suulle saakka. Katarina Suuri ei olisi saattanut tehd? enemp??, - puhui Napoleon tulistumistaan tulistuen, k?vellen huoneessa edestakasin ja toistaen Balasheville melkein samat sanat, jotka h?n oli Tilsitiss? lausunut itselleen Aleksanterille. - Tout cela il l'aurait d? à mon amitié. Ah! quel beau règne, quel beau règne![24] - toisti h?n moneen kertaan, pys?htyi, otti taskustaan kultaisen nuuskarasian ja veti siit? ahneesti nen??ns?.

- Quel beau règne aurait pu être celui de l'empereur Alexandre![25]

H?n loi surkuttelevan katseen Balasheviin, ja kun Balashef oli huomauttamaisillaan jotain, keskeytti h?n t?m?n taas nopeasti.

- Mit? sellaista h?n on voinut haluta tai etsi?, jota h?n ei olisi l?yt?nyt minun yst?vyydess?ni?... - sanoi h?n olkap?it??n ep?tietoisesti kohauttaen. - Ei mit??n, mutta h?n on katsonut parhaaksi ymp?r?id? itsens? minun vihollisillani - ja keill?? - jatkoi Napoleon. - H?n on kutsunut luokseen Steinit, Armfeltit, Bennigsenit, W?ntzingerodet. Stein on is?nmaastaan karkotettu kavaltaja; Armfelt on irstailija ja juonittelija; Wintzingerode Ranskan karannut alamainen; Bennigsen jonkun verran sotaisempi mies kuin kaikki muut, mutta siit? huolimatta kyvyt?n, joka ei osannut tehd? mit??n vuonna 1807 ja jonka pit?isi her?tt?? Aleksanterissa pelottavia muistoja... Otaksutaan, ett? he olisivat kykenevi?, silloin voisi heit? k?ytt??, - jatkoi Napoleon h?din tuskin ehtien pukea sanoiksi tulvimalla tulvivia mietteit??n, joista h?n n?ki oikeutensa ja voimansa (joka h?nen k?sityksens? kannalta oli sama asia) - mutta he eiv?t ole sit?k??n: he eiv?t kelpaa sotaan eiv?tk? rauhaan! Barclayn sanotaan olevan heist? toimeliaimman, mutta sit? min? en my?nn? p??tt?en h?nen ensim?isist? liikkeist??n. Mutta mit? ne tekev?t, mit? tekev?t kaikki nuo hovilaiset? Pfuel esittelee, Armfelt riitelee, Bennigsen tarkastaa, vaan Barclay, jonka pit?isi toimia, ei tied?, mist? uskaltaisi alottaa. Vaan aika kuluu eik? tuota mit??n hy?ty?. Ainoastaan Bagration on sotilas. H?n on tosin typer?, mutta h?nell? on kokemusta, silm?m??r? ja p??tt?v?isyytt?... Ja mit? osaa n?yttelee sitte teid?n nuori hallitsijanne tuossa viheli?isess? joukossa? He kietovat h?net h?pe?llisiin selkkauksiin ja ajavat h?nen niskoilleen edesvastuun kaikesta, mit? on tapahtunut. Un souverain ne doit être à l'armée que quand il est général,[26] - sanoi h?n n?ht?v?sti kohdistaen n?m? sanat kuin taisteluvaatimuksena suoraan p?in hallitsijan kasvoja. Napoleon tiesi, ett? keisari Aleksanteri halusi olla sotap??llikk?n?.

- Nyt on jo kulunut viikkokausi siit?, kun alkoi sota, ettek? te ole kyenneet puolustamaan Vilnaa. Te olette eristetyt kahteen osaan ja karkotetut Puolan maakunnista. Teid?n armeijanne napisee.

- P?invastoin, Teid?n Majesteettinne, - sanoi Balashef tuskin ehtien muistaa kaikkea sit?, mit? h?nelle sanottiin ja vaivoin jaksaen seurata tuota sanojen ilotulitusta, - sotav?ki palaa halusta...

- Min? tied?n kaikki, - keskeytti Napoleon, - min? tied?n kaikki ja tied?n teid?n pataljoonienne lukum??r?n yht? varmasti kuin omienikin. Teill? ei ole sotav?ke? 200 tuhatta, vaan minulla on kolme vertaa enemm?n. Annan teille kunniasanan, - sanoi Napoleon unohtaen, ettei h?nen kunniasanallaan voinut olla mit??n merkityst?, - annan teille ma parole d'honneur que j'ai cinq cent trente hommes de ce coté de la Vistule.[27] Turkkilaisista ei teille ole apua: he eiv?t kelpaa mihink??n ja sen he ovat osottaneet solmimalla rauhan teid?n kanssanne. Ruotsalaiset taas - heid?n kohtalonsa on se, ett? heit? hallitsevat hullut kuninkaat. Heid?n kuninkaansa oli v?h?mielinen. He vaihtoivat h?net ja ottivat toisen - Bernadotten, joka heti menetti j?rkens?, sen t?hden ett? ainoastaan hullu ja ruotsalainen voi rakentaa liittoja Ven?j?n kanssa.

Napoleon hym?hti ilke?sti ja taasen nosti nuuskarasian sieramiensa alle.

Balashef halusi vastata jokaiseen Napoleonin v?itteeseen ja h?nell? olikin yht? ja toista vastattavaa. H?n teki lakkaamatta liikkeit?, kuten se, jota haluttaa jotain sanoa, mutta Napoleon my?t??ns? keskeytti h?net. Ruotsalaisten vihamielisyytt? vastaan aikoi Balashef sanoa, ett? Ruotsi on saari, kun Ven?j? on sen puolella, mutta Napoleon huudahti vihaisesti tukehduttaakseen h?nen ??nens?. Napoleon oli siin? ?rtymyksen mielentilassa, jolloin t?ytyy puhua, puhua ja puhua vain sit? varten, ett? todistaisi itselleen oman oikeutensa. Balashevin tuli vaikea olla: l?hettil??n? pelk?si h?n kadottavansa arvonsa ja sen vuoksi tunsi h?n pakkoa vastustaa, mutta ihmisen? h?n lyyhistyi henkisesti mit?tt?m?ksi Napoleonin aiheettoman vihan vimman edess?. H?n tiesi, ettei yhdell?k??n Napoleonin sanomalla sanalla ollut merkityst? ja ett? h?n tyynnytty??n itsekin h?pe?isi niit?. Balashef seisoi silm?t maahan luotuina, katseli Napoleonin paksuihin, liikkuviin jalkoihin ja koetti v?ltt?? h?nen katsettaan.

- Ja mit? v?lit?n min? teid?n liittolaisistanne? - virkkoi Napoleon. - Minullakin on liittolaisia - puolalaiset; heit? on 80 tuhatta ja he tappelevat kuin pedot. Heit? tulee olemaan kolmatta sataa tuhatta.

Ja n?ht?v?sti yh? enemm?n kiivastuen siit?, ett? nyt h?n ei puhunut totta ja ett? Balashef n?yr?n? ja kohtaloonsa alistuen ??neti seisoi entisess? asennossaan h?nen edess??n, py?r?hti h?n yht'?kki? taap?in, astui aivan Balashevin kasvojen eteen ja kiivaasti ja nopeasti valkoisilla k?sill??n huitoen h?n melkein ?rjyi:

- Tiet?k??, ett? jos te horjutatte Preussia minua vastaan, niin pyyhk?isen min? sen pois Europan kartalta, - sanoi h?n vihasta kalpein, v??ristynein kasvoin ja kiivaasti ly?den valkeaa k?tt??n toista vasten. - Niin, min? viskaan teid?t Dvinan ja Dnjeperin taa ja pystyt?n uudelleen teit? vastaan sen sein?n, jonka Europa rikollisuudessaan ja tyhmyydess??n salli h?vitt??. Siihen te joudatte, sen te olette voittaneet, kun luovuitte minusta, - sanoi h?n ja kulki ??neti muutamia kertoja lattian poikki paksuja olkap?it??n nytkytellen.

H?n pani nuuskarasian liivins? taskuun, otti sen uudestaan k?siins?, vei muutamia kertoja sieramiensa alle ja pys?htyi Balashevin eteen. V?h??n aikaan h?n ei virkkanut mit??n, katsoi vain ivallisesti Balashevia silmiin, vaan sitte sanoi hiljaa:

- Et cependant quel beau règne aurait pu avoir votre ma?tre![28]

Balashef tunsi, ett? h?nen t?ytyy v?itt?? vastaan ja h?n sanoikin, etteiv?t asiat Ven?j?n puolelta ollenkaan esiinny noin synk?ss? valossa. Napoleon ei virkkanut mit??n, katsoi vain ilkkuvasti h?neen eik? n?ht?v?sti edes kuunnellutkaan h?nt?. Napoleon ny?k?ytti leppe?sti p??t??n aivan kuin sanoen: "tied?n, ett? teid?n velvollisuutenne on puhua noin, mutta te ette usko sit? itsek??n, siit? olen min? saanut teid?t vakuutetuksi".

Balashevin puheen p??tytty? otti Napoleon nuuskarasiansa, veti nen??ns? ja kopahutti pari kertaa jalallaan permantoon. Ovi avautui. Kunnioittavasti kumarteleva kamariherra ojensi keisarille lakin ja sormikkaat, toinen antoi nen?liinan. Heihin katsomatta k??ntyi Napoleon Balasheviin:

- Vakuuttakaa minun puolestani keisari Aleksanterille, - sanoi h?n lakkia ottaessaan, - ett? olen edelleenkin h?nen yst?v?ns?: min? tunnen h?net perinpohjin ja pid?n suuressa arvossa h?nen korkeita ominaisuuksiaan. Je ne vous retiens plus, général, vous recevrez ma lettre à l'Empereur.[29]

Napoleon meni nopeasti ovelle. Odotushuoneesta hy?ks?htiv?t kaikki rappuja my?ten alas.

* * *