Ruhtinas Andrei loikoi t?m?n elok. 25 p:n kirkkaana iltana p?? k?den nojassa er??ss? Knjaskovon kyl?n s?retyss? ladossa, joka oli h?nen rykmenttins? aseman toisessa p??ss?. H?n katseli luhistuneen sein?n raosta pitkin aitaviert? kasvavan, kolmenkymmenen vuotisten koivujen rivi?, joiden alimmat oksat olivat karsitut, viljavainiolle, jolla n?kyi hajo
COPYRIGHT(©) 2022
