Chapter 10 No.10

T?t? kirjett? ei viel? oltu annettu hallitsijalle, kun Barclay kertoi p?iv?llist? sy?dess? Bolkonskille, ett? hallitsija on n?hnyt hyv?ksi haluta tavata ruhtinas Andreita mieskohtaisesti kysell?kseen h?nelt? Turkin asioista ja ett? ruhtinas Andrein on saavuttava kello kuusi illalla Bennigsenin asuntoon.

Samana p?iv?n? saatiin keisarin kortteeriin tieto Napoleonin uudesta liikkeest?, josta voi koitua vaara armeijalle, tieto, joka j?lest?p?in osottautui v??r?ksi. T?m?n p?iv?n aamulla oli eversti Michaux ollut hallitsijan kanssa tarkastamassa Drissan varustuksia ja h?n oli todistanut hallitsijalle, ett? t?m? linnotettu leiri, jonka Pfuel oli rakentanut, jota t?h?n asti oli pidetty taktiikan chef d'?uvr'ina. ja jonka piti tuhota Napoleon, - ett? t?m? samainen leiri oli j?rjet?n kapine ja Ven?j?n armeijan perikato.

Ruhtinas Andrei saapui kenraali Bennigsenin asuntoon, jona oli pienehk? maakartano aivan joen rannalla. Ei Bennigseni? eik? hallitsijaa ollut siell?. Mutta hallitsijan sivusadjutantti Tshernishof otti vastaan Bolkonskin ja ilmotti, ett? hallitsija oli l?htenyt kenraali Bennigsenin ja markiisi Pauluccin kanssa toista kertaa t?n? p?iv?n? tarkastamaan Drissan leirin varustuksia, joiden sopivaisuutta oli alettu pahasti ep?ill?.

Tshernishof istui ranskalainen romaani k?dess? ensim?isen huoneen ikkunan ??ress?. Huone oli n?ht?v?sti ennen ollut salina. Siin? olivat viel? urut, joiden p??lle oli m?tetty joitakin mattoja ja er??ss? nurkassa oli Bennigsenin adjutantin saranas?nky. T?m? adjutantti oli huoneessa. H?n istui torkkuen kokoon k??rityll? patjalla n?ht?v?sti v?syneen? ?skeisist? kemuista tai ty?st?. Salista vei yksi ovi suoraan entiseen vierashuoneeseen ja toinen oikealle kabinettiin. Edellisen oven takaa kuului ??ni?, jotka puhuivat saksaa, toisinaan ranskaa. Sinne, entiseen vierashuoneeseen, oli kokoutunut hallitsijan pyynn?st? muutamia henkil?it?, joiden mielipiteit? h?n halusi kuulla alkavien vaikeuksien varalta. T?m? ei ollut sotaneuvosto (hallitsija rakasti ep?m??r?isyytt?), vaan jonkullainen valittujen neuvosto muutamien kysymysten v?lit?nt? selvitt?mist? varten hallitsijalle. T?h?n puolineuvostoon oli kutsuttu: ruotsalainen kenraali Armfelt, kenraali-adjutantti Wolzogen, Wintzingerode, jota Napoleon nimitti karanneeksi Ranskan alamaiseksi, Michaux, Toll, Stein, joka ei ollut mik??n sotilas ja viimein itse Pfuel, joka, kuten ruhtinas Andrei kuuli, oli koko homman la cheville ouvrière.[35] Ruhtinas Andrei sai tilaisuuden tarkastaa Pfuelia hyv?sti, koska t?m? saapui kohta h?nen j?lkeens? ja puheli hetkisen Tshernishovin kanssa, ennen kuin meni vierashuoneeseen.

Ensi katsahduksella n?ytti Pfuel ven?l?isen kenraalin puvussa, joka oli tavattoman k?mpel?sti tehty eik? sopinut h?nelle ollenkaan, tuttavahkolta ruhtinas Andreista, vaikkei h?n ollut n?hnyt h?nt? milloinkaan. H?ness? oli sek? Weiroteria ett? Macia ja Schmidti? ynn? monia muita saksalaisia teoreetikko-kenraaleja, joita ruhtinas Andrein oli onnistunut n?hd? vuonna 1805, mutta Pfuel oli kaikista tyypillisin. T?mm?ist? saksalaista teoreetikkoa, johon sis?ltyi kaikki, mit? oli ?sken mainituissa saksalaisissa, ei ruhtinas Andrei ollut viel? koskaan n?hnyt.

Pfuel oli kooltaan pient? k?tt?, hyvin laiha, mutta leve?luinen ja jykev??, tervett? rakennetta, lantiot leve?t ja lapaluut ulosp?in longottavat. H?nen kasvonsa olivat tavattoman ryppyiset, silm?t syviss? kuopissa. Tukkaa oli etupuolelta ohimojen kohdalta suittu harjalla n?ht?v?sti h?t?k?teen, vaan takaraivolla t?rr?ttiv?t hiukset vallattomina vanukkeina. Levottomasti ja vihaisesti ymp?rilleen silm?illen h?n astui huoneeseen aivan kuin pel?ten kaikkea huoneessa, johon h?n oli tullut. Miekkaansa k?mpel?sti kannattaen h?n meni Tshernishovin luo ja kysyi saksaksi, miss? hallitsija oli. H?n n?ytti haluavan k?yd? huoneet niin joutuin kuin mahdollista, suorittaa tervehdykset ja istuutua ty?skentelem??n kartan ??reen, jossa h?n tunsi olevansa omalla paikallaan. H?n ny?kytteli nopeasti p??t??n Tshernishovin sanoille ja hymyili pilkallisesti kuullessaan, ett? hallitsija oli tarkastamassa varustuksia, joille h?n, itse Pfuel, oli perustuksen laskenut teoriansa mukaan. H?n mutisi jotain syv?ll? bassolla ja jyrk?sti, kuten itseens? luottavien saksalaisten on tapana: Dummkopf ... tai: zu Grunde die ganze Geschichte ... tai: s'wird was gescheites d'raus werden...[36] Ruhtinas Andrei ei erottanut sanoja selv?sti ja aikoi nousta, mutta Tshernishof tutustutti h?net Pfueliin muistettuaan, ett? ruhtinas Andrei oli saapunut Turkista, jossa sota oli p??ttynyt onnellisesti. Pfuel katsahti p?in, mutta jonkunverran ruhtinas Andrein ylitse ja virkkoi naurahtaen: "da muss ein sch?ner taktischer krieg gewesen seim".[37] - Halveksivasti nauraen h?n meni huoneeseen, josta kuului ??ni?.

N?kyi, ett? Pfuel, joka aina oli valmis pilkalliseen ?rtyisyyteen, oli nyt erityisen ?rtynyt siit?, ett? ilman h?nt? uskallettiin tarkastaa ja arvostella h?nen leiri??n. Ruhtinas Andrei ehti muodostaa t?m?n lyhyenkin kohtauksen nojalla Pfuelin kanssa ja Austerlitzin muistot mieless? selv?n luonnekuvan t?st? miehest?. Pfuel oli yksi niit? toivottomasti ja marttyyrikuolemaan asti lujasti itseens? luottavia miehi?, jommoisia voivat olla vain saksalaiset ja juuri siit? syyst?, ett? vain saksalaiset ovat itseens? luottavia abstraktisen aatteen - tieteen - eli toisin sanoen t?ydellisen totuuden luullun tiet?misen pohjalla. Ranskalainen on itseens? luottava sen vuoksi, ett? h?n pit?? itse??n niin ?lyllisesti kuin ruumiillisestikin yht? vastustamattoman tenhoavana sek? miehille ett? naisille. Englantilainen luottaa itseens? siksi, ett? h?n on maailman parhaimmin j?rjestetyn valtakunnan kansalainen ja sen vuoksi h?n englantilaisena tiet?? aina, mit? h?nen on teht?v? ja tiet??, ett? kaikki, mink? h?n englantilaisena tekee, on ehdottomasti hyvin. Italialainen luottaa itseens? siit? syyst?, ett? h?n on kiihke? ja helposti unohtaa itsens? sek? muut. Ven?l?inen taas on itseens? luottava nimenomaan siksi, ettei h?n tied? mit??n eik? tahdokaan tiet??, sill? h?n ei usko, ett? jotain voisi tiet??. Saksalainen on itseens? luottava kaikkia muita huonoimmin, lujimmin ja vastenmielisimmin, koska h?n luulottelee tuntevansa totuuden - tieteen, jonka h?n itse on keksinyt, mutta joka h?nelle on absoluuttinen totuus.

T?mm?inen oli kaikesta p??tt?en Pfuel. H?nell? oli tieteens? - n?enn?isen liikkeen teoria, jonka h?n oli johtanut Fredrik Suuren sotien historiasta ja kaikki, joka h?nt? kohtasi uusimmassa sotahistoriassa, tuntui h?nest? tyhj?np?iv?isyydelt?, raakalaisuudelta, joutavalta sekamelskalta, jossa kummaltakin puolen oli tehty niin paljon erehdyksi?, ettei noita sotia saattanut sodiksi kutsuakaan, koska ne eiv?t soveltuneet teoriaan eiv?tk? voineet olla tieteen esineen?.

Vuonna 1806 oli Pfuel yksi sen sodan suunnitelman luojia, joka p??ttyi Jenalla ja Auerst?dtill?. Mutta t?m?n sodan p??ttyess? ei h?n huomannut pienint?k??n todistusta teoriansa kelpaamattomuudesta. H?nen teoriastaan tehdyt poikkeukset olivat h?nen mielest??n nimenomaan ainoana syyn? tappioon ja sen vuoksi sanoi h?n ?hittelev?n pilkallisesti: "ich sagte ja, das die ganze Geschichte zum Teufel gehen werde".[38] Pfuel oli niit? teoreetikolta, jotka rakastavat niin kovasti teoriaansa, ett? unohtavat teorian tarkotuksen - sen sovittamisen k?yt?nt??n. Rakkaudessaan teoriaan h?n vihasi kaikkea k?yt?nn?llist? eik? tahtonut tiet?? siit? mit??n. H?n suorastaan iloitsi tappiosta, koska tappio, joka oli aiheutunut siit?, ett? teoriasta oli poikettu k?yt?nn?ss?, todisti vain h?nelle h?nen teoriansa p?tevyyden.

H?n puheli muutaman sanan ruhtinas Andrein ja Tshernishovin kanssa nykyisest? sodasta kuten henkil?, joka tiet?? etuk?teen, ett? kaikki menee nurin ja ettei h?n siit? edes ole mill??nk??n. Takaraivolla t?rr?tt?v?t suorimattomat hiusvanukkeet ja h?t?k?teen silitetyt ohimot todistivat t?t? erityisen kaunopuheliaasti.

H?n meni toiseen huoneeseen, josta samassa alkoi kuulua h?nen syv?n bassonsa ?re? ??ni.

* * *