Chapter 5 No.5

Davoust oli keisari Napoleonin Araktshejef - ei pelkuri Araktshejef, vaan yht? s?ntillinen, ankara ja kykenem?t?n ilmaisemaan uskollisuuttaan muuten kuin ankaruudella.

Valtionelimist?n koneistossa tarvitaan t?mm?isi? miehi?, kuten tarvitaan susia luonnon elimist?ss?. Ja aina niit? on, aina niit? ilmestyy ja pysyy n?ytt?m?ll?, niin luonnottomalta kuin heid?n olemisensa ja l?heisyytens? hallituksen ylimp??n p??h?n tuntuukin. Vain t?m?n v?ltt?m?tt?myyden kautta on selitett?viss? se, ett? ankara ja sivistym?t?n Araktshejef, joka omin kourinsa oli kiskonut krenat?ri? viiksist?, joka hermojensa heikkouden t?hden ei voinut n?hd? vaaraa ja joka ei ollut mik??n hovimies, voi pysy? semmoisessa vallassa ja voimassa Aleksanterin ritarillisen jalon ja hell?n luonteen l?hettyvill?.

Balashef tapasi marsalkka Davoustin maalaism?kin aitasta, jossa h?n istui pienell? tynn?rill? ja oli kirjotust?iss? (h?n tarkasti tilej?). Adjutantti seisoi vieress?. Oli kyll? ollut mahdollista l?yt?? parempikin asunto, mutta marsalkka Davoust oli niit? miehi?, jotka vallanvasten asettavat itsens? el?m?n synkimpiin oloihin sit? varten, ett? heill? olisi oikeus olla synkki?. Samasta syyst? he my?skin toimivat joutuin ja itsepintaisesti. "Kuinka t?ss? voisi ajatella el?m?n onnellista puolta, kun min?, kuten n?ette, istun tynn?rill? likaisessa aitassa ja ty?skentelen", puhui h?nen kasvojensa ilme. T?mm?isten henkil?iden suurin tyydytys ja tarve on siin?, ett? kun he tapaavat el?m?? vilkastavia, elostavia kohtia, he heitt?v?t tuota elostumista vasten silmi? omalla synk?ll?, itsepintaisella ty?teli?isyydell??n. T?mm?ist? tyydytyst? nautti Davoust, kun h?nen luokseen tuotiin Balashef. Yh? syvemm?lle upposi h?n ty?h?ns?, kun ven?l?inen kenraali astui sis??n ja vilkaistuaan silm?lasiensa yli Balashevin kasvoihin, joilla kuvastui eloisuutta ihanan aamun ja Muratin kanssa tapahtuneen keskustelun vaikutuksesta, ei h?n noussut seisomaan, ei edes hievahtanutkaan, vaan entist? enemm?n rypistelihe ja hym?hti ilke?sti.

Kun Davoust huomasi, ett? h?nen vastaanottonsa nosti Balashevin kasvoille tyytym?tt?m?n ilmeen, nosti h?n p??t??n ja kysyi kylm?sti, mit? h?n tahtoi.

Arvellen, ett? h?nt? kohdeltiin t?ll? tavoin vain sen t?hden, ettei Davoust tiennyt, ett? h?n oli keisari Aleksanterin kenraali-adjutantti, viel?p? h?nen edustajansa Napoleonin edess?, kiiruhti Balashef ilmaisemaan arvonsa ja tarkotuksensa. Mutta vastoin h?nen odotustaan muuttui Davoust viel? tylymm?ksi ja raaemmaksi.

- Miss? teid?n pakettinne on? - kysyi h?n. - Donnez le moi, je l'enverrai à l'Empereur.[21]

Balashef virkkoi, ett? h?n on saanut k?skyn antaa sen mieskohtaisesti itselleen keisarille.

- Teid?n keisarinne k?skyt t?ytet??n teid?n armeijassanne, vaan t??ll?, - sanoi Davoust, - teid?n on teht?v?, niin kuin t??ll? k?sket??n.

Ja aivan kuin antaakseen ven?l?isen kenraalin yh? enemm?n tuta sit?, ett? h?n on riippuvainen raa'asta voimasta, l?hetti Davoust adjutanttinsa hakemaan p?ivyst?j??.

Balashef veti esille paketin, jossa oli hallitsijan kirje ja pani sen p?yd?lle, jona oli kahden tynnyrin p??lle kaadettu ovi t?rr?tt?vine saranoineen. Davoust otti kirjeen ja luki osotekirjotuksen.

- Teill? on t?ysi oikeus osottaa tai olla osottamatta minulle kunnioitusta, - sanoi Balashef. - Mutta sallikaa minun huomauttaa teille, ett? minulla on kunnia omistaa H?nen Majesteettinsa kenraali-adjutantin arvo.

Davoust katsahti h?neen mit??n virkkamatta ja nautti vain Balashevin kasvoille kohahtaneesta harmista ja h?mm?styksest?.

- Teille osotetaan sit?, mit? teille tulee osottaa, - sanoi h?n ja pistetty??n kirjeen taskuunsa l?ksi aitasta.

Hetken kuluttua tuli marsalkan adjutantti herra de Castre ja saattoi Balashevin h?nt? vasten varattuun huoneeseen.

Balashef s?i samana p?iv?n? p?iv?llist? marsalkan kanssa aitassa samaisella ovip?yd?ll?.

Seuraavana p?iv?n? oli Davoust aikaiseen valveilla. H?n kutsutti Balashevin luokseen ja ilmotti jyrk?sti, ett? h?n pyyt?? h?nt? pysym??n t??ll?, liikkumaan tavarakuormien mukana, jos h?n saa siihen k?skyn ja olemaan puhelematta kenenk??n muun paitsi herra de Castren kanssa.

Nelj? p?iv?? kest?neen yksin?isyyden, ik?v?n ja vallanalaisuutensa ja mit?tt?myytens? tuntemisen j?lkeen, joka painoi h?nt? sit?kin kovemmin, kun h?n ?sken oli ollut keskell? vallan mahtavuutta, muutamien matkojen j?lkeen marsalkan tavaroiden mukana ranskalaisten joukkojen kanssa, jotka olivat vallanneet koko seudun, tuotiin Balashef Vilnaan, joka nyt oli ranskalaisten vallassa, samalle portille, jonka kautta h?n nelj? p?iv?? sitte oli l?htenyt matkalleen.

Seuraavana p?iv?n? saapui Balashevin luo keisarillinen kamariherra monsieur de Turenne ja ilmaisi h?nelle, ett? keisari Napoleon suvaitsee ottaa h?net puheilleen.

Nelj? p?iv?? sitte oli sen talon luona, jonne Balashef nyt vietiin, seisonut Preobrashenskin rykmentin vartiosotilaita. Nyt seisoi siin? kaksi ranskalaista krenat?ri? rinnan kohdalta avoimissa, sinisiss? puvuissa ja pitk?karvaiset lakit p??ss?, saattoparvi husareja ja ulaneja sek? loistava seurue adjutantteja, paashia ja kenraaleja, jotka odottivat Napoleonin ilmestymist? rappujen edess? seisovan ratsun ja h?nen mamelukkinsa Rustanin ymp?rill?. Napoleon otti Balashevin vastaan samassa talossa Vilnassa, josta Aleksanteri oli h?net l?hett?nyt.

* * *