Chapter 4 No.4

Kes?kuun 13 p:n? kello 2 aikaan y?ll? kutsui hallitsija luokseen Balashevin ja luettuaan t?lle kirjeens? Napoleonille, k?ski h?n h?nen viem??n kirjeen ja mieskohtaisesti antamaan sen Ranskan keisarille. Balashevia l?hett?ess??n toisti hallitsija h?nelle uudestaan nuo sanat, ett? h?n ei sovi niin kauan kuin yksik??n aseellinen vihollinen on Ven?j?n maalla ja n?m? sanat h?n k?ski v?ltt?m?tt? sanomaan Napoleonille.

Hallitsija ei ollut kirjottanut n?it? sanoja kirjeeseens? Napoleonille, koska h?n tahdillisena miehen? tunsi, ettei niit? sopinut julaista sin? hetken?, jolloin oli tekeill??n viimeinen yritys sovinnon solmimiseksi; kuitenkin k?ski h?n nuo sanat ehdottomasti sanomaan Napoleonille suullisesti.

Balashef l?ksi matkalle 13 ja 14 p:n v?lisen? y?n? torventoitottajan ja kahden kasakan seuraamana ja aamun sarastaessa saapui h?n Rykontyn kyl??n ranskalaisille etuvartioasemille Niemenin t??npuoleisella rannalla. H?net pys?hdyttiv?t ranskalaiset ratsuvartijat.

Ranskalainen husarialiupseeri, jolla oli vaapukan v?rinen puku ja pitk?karvainen lakki p??ss?, huudahti l?henev?lle Balasheville pys?htymismerkin. Balashef ei paikalla pys?htynyt, vaan ratsasti k?yden tiet? my?ten l?hemm?.

Aliupseeri ajoi kulmiaan rypistellen ja murahtaen jonkun kirosanan hevosensa rinnan kiinni Balasheviin, tarttui miekkaan ja ?k?isesti karjuen kysyi ven?l?iselt? kenraalilta, oliko h?n kuuro, kun ei kuullut, mit? h?nelle sanottiin. Balashef mainitsi nimens?. Aliupseeri l?hetti sotamiest? my?ten sanan upseerille.

Aliupseeri alkoi Balashevista v?litt?m?tt? puhella toveriensa kera rykmenttins? asioista eik? katsonut ven?l?iseen kenraaliin.

Balashevista tuntui luonnottoman kummalliselta n?hd? siin? edess??n, ven?l?isell? maaper?ll? raa'an voiman kohtelevan itse??n vihamielisesti ja viel?p? t?yke?sti vaikka h?n oli niin l?hell? korkeinta valtaa ja mahtavuutta, vasta kolme tuntia sitte puhellut hallitsijansa kanssa ja yleens? oli asemassa, jossa h?n oli tottunut saamaan kunnioitusta.

Aurinko alkoi juuri ylet? pilvien peitosta. Ilmassa oli raitis tuntu ja kasteen tuoksu. Kyl?st? ajettiin tiet? pitkin karjaa. Niityilt? pyr?hti toinen toisensa per?st? kuin kuplat veden pinnalle leivoja iloisesti liritt?en.

Balashef silm?ili ymp?rilleen odotellessaan upseerin tuloa kyl?st?. Ven?l?iset kasakat ja torventoitottaja sek? ranskalaiset husarit loivat silloin t?ll?in toisiinsa ??nett?m?n katseen.

Ranskalainen husari-eversti saapui kyl?st?, n?ht?v?sti suoraap??t? vuoteeltaan, kauniilla, kyll?isell?, harmaalla hevosella mukanaan kaksi husaria. Upseeri, sotamiehet ja heid?n hevosensa olivat tyytyv?isen ja keikarimaisen n?k?isi?.

T?m? oli viel? sit? sodan alkuaikaa, jolloin joukot olivat t?ydess? kunnossa, heid?n toimintansa pelkk?? tarkastuskatselmusta, puvuissa vain korea sotaisuuden leima ja mieliss? sen iloisuuden ja yrittelij?isyyden tunne, joka on aina huomattavissa sodan alkupuolella.

Ranskalaisen everstin oli vaikea pid?tt?? haukotustaan, mutta h?n oli kohtelias ja n?ht?v?sti k?sitti t?ydelleen Balashevin merkityksen. H?n vei h?net sotamiestens? ohi ketjun taa ja ilmotti t??ll?, ett? h?nen halunsa tulla esitetyksi keisarille tulee luultavasti heti t?ytetyksi, koska keisarillinen kortteeri, mik?li h?n tiesi, ei ollut et??ll?.

He ajoivat Rykontyn kyl?n l?pi ranskalaisten hevosparvien, vartijoiden ja sotamiesten ohi, jotka tekiv?t kunniaa everstilleen ja uteliaina t?hysteliv?t ven?l?isi? pukuja. Viimein he saapuivat kyl?n toiseen laitaan. Everstin sanojen mukaan majaili kahden kilometrin p??ss? divisioonan p??llikk?, joka ottaa vastaan Balashevin ja toimittaa h?net perille.

Aurinko oli jo ylh??ll? ja loi kimaltelevat s?teens? vihreille nurmille.

Tuskin olivat he ehtineet er??n t?yr??ll? olevan majatalon taa, kun he n?kiv?t vastassaan t?yr??n rinteell? parven ratsastajia, joiden etunen?ss? ajoi pikimustalla hevosella auringon s?teist? v?lkkyvin valjain kookas mies, p??ss? t?yht?lakki, mustan tukan kiemurat harteilla hulmuten, p??ll? punainen mantteli ja pitk?t s??ret etunojaan pinnistettyin?, kuten ranskalaisten on tapa ratsastaa. T?m? mies ajoi neli? Balashevia vastaan hulmuavin h?yhenin ja kes?kuun kirkkaan auringon s?teist? kimaltelevin jalokivin ja kultaisin koristenauhoin.

Balashef oli saapunut kahden hevosen pituuden p??h?n vastaansa nelist?v?st? ratsastajasta, jonka kasvoilla lep?si teatterimaisen juhlallinen leima ja asuna kuulsivat rannerenkaat, h?yhenet, kaulaketjut ja kulta, kun Jullner, ranskalainen eversti, kunnioittavasti kuiskasi: "le roi de Naples"[10] T?m? oli todellakin Murat. jota nimitettiin Neapelin kuninkaaksi. Vaikka oli aivan k?sitt?m?t?nt?, miksi h?n oli Neapelin kuningas, nimitettiin h?nt? kuitenkin siksi ja ollen itsekin siit? vakuutettu oli h?nell? entist??n juhlallisempi ja arvokkaampi muoto. H?n oli niin varmasti vakuutettu siit?, ett? h?n todellakin on Neapelin kuningas, ett? kun h?nen k?velless??n puolisoineen Neapelin kadulla l?ht?ns? edellisen? p?iv?n? kaupungista muutamat italialaiset huusivat h?nelle: "viva il re!"[11] sanoi h?n surullisesti hymyillen puolisolleen: "très malheureux, ils ne savent pas que je les quitte demain!"[12]

Mutta vaikka h?n vahvasti uskoikin, ett? h?n oli Neapelin kuningas ja ett? h?nt? s??litti hylk??miens? alamaisten syv? suru, niin h?n viime aikoina, sen j?lkeen kun h?nen oli k?sketty astua palvelukseen ja etenkin sen j?lkeen, kun h?n oli tavannut Napoleonin Danzigissa, jolloin keisarillinen lanko oli h?nelle sanonut: "je vous ai fait roi pour régner à ma manière, mais pas à la votre"![13] - k?vi h?n iloisesti k?siksi tuttuun toimeensa ja kyll?iseksi sy?neen, mutta ei pahasti lihoneen hevosen lailla, joka tuntee olevansa valjaissa, alkoi teutaroida aisoissa, koristella itse??n mit? kirjavimmin ja kalleimmin ja ratsastella iloisena ja tyytyv?isen? Puolan teit? itsek??n tiet?m?tt?, mihin ja miksi.

Huomattuaan ven?l?isen kenraalin kiemautti h?n kuninkaallisen juhlallisesti p??ns? taap?in, jolloin harteille valuva tukka heilahti, ja loi kysyv?n katseen ranskalaiseen everstiin. Eversti ilmotti kunnioittavasti H?nen Majesteetilleen Balashevin tarkotuksen, mutta sukunime? ei osannut ??nt??.

- De Bal-machève! - sanoi kuningas rohkeasti voittaen vaikeuden, joka oli haitannut eversti?, - charmé de faire votre connaissance, général,[14] - lis?si h?n kuninkaallisen armollisella k?denliikkeell?.

Niin pian kuin kuningas alkoi puhua kovalla ??nell? ja nopeasti, ei h?ness? huomannut j?lke?k??n kuninkaallisesta arvokkuudesta, vaan h?nen esiintymisens? siirtyi h?nen itsens? sit? huomaamatta hyv?ntahtoisen, tuttavallisen seurustelun piiriin. H?n laski k?tens? Balashevin ratsun kaulalle.

- Eh bien, général, tout est à la guerre, à ce qu'il parait,[15] - sanoi h?n aivan kuin valitellen tapausta, jota h?n ei kyennyt arvostelemaan.

- Sire, - vastasi Balashef, - l'Empereur mon ma?tre ne désire point la guerre, et comme Votre Majesté le voit,[16] - puheli Balashef k?ytt?en kaikkia Votre Majestén muotoja puhuessaan henkil?n kanssa, jolle t?mm?inen arvonimi on viel? uutta.

Muratin kasvoilta loisti tyhm? tyytyv?isyys sill? aikaa, kun h?n kuunteli monsieur de Balachoff.[17] Ho royauté oblige[18] kuninkaana ja liittolaisena h?n tunsi tarvetta keskustella Aleksanterin l?hettil??n kanssa valtakunnallisista asioista. H?n laskeutui ratsulta ja tartuttuaan Balashevin kainaloon ja siirrytty??n muutaman askeleen syrjemm? kunnioittavasti odottavasta seurueestaan h?n alkoi k?vell? h?nen kanssaan edestakasin koko ajan koettaen puhua merkitsev?sti. H?n huomautti siit?, ett? keisari Napoleon oli loukkautunut vaatimuksesta poistaa sotajoukot Preussista ja eritt?inkin, kun tuo vaatimus oli tehty kaikkien tieten ja kun sill? oli loukattu Ranskan arvoa.

Balashef sanoi, ettei vaatimuksessa ollut mit??n loukkaavaa, koska... Murat keskeytti h?net.

- Te siis ette pid? syyp??n? Aleksanteria? - sanoi h?n ?kki? suopean tyhm?sti hymyillen.

Balashef mainitsi, mist? syyst? h?n tosiaankin oletti, ett? sodan alkaja oli Napoleon.

- Ek, mon cher général, - keskeytti Murat h?net taas, - je désire de tout mon coeur, que les Empereurs s'arrangent entre eux, et que la guerre commencée malgré moi se termine le plus t?t prosible,[19] - sanoi h?n sellaisten palvelijoiden puhelutavalla, jotka tahtovat pysy? hyvin? yst?vin?, vaikka heid?n herransa ovatkin riidassa.

Sitte h?n siirtyi kyselem??n suuriruhtinaasta, t?m?n terveydest? ja sen ajan muistoista, jonka h?n oli hauskasti ja iloisesti viett?nyt viime mainitun kanssa Neapelissa. Mutta yht'?kki?, ik??nkuin muistaen kuninkaallisen arvonsa oikaisi Murat vartalonsa, otti saman asennon, jossa h?n oli seissut kruunauksessa ja sanoi oikealla k?dell??n viittoen:

- Je ne vous retiens plus, général; je souhaite le succès de votre mission[20] - ja punaisen manttelin heiluessa, sulkien ja kalliiden korujen kimaltaessa h?n poistui kunnioittavasti odottavaan seurueeseensa.

Balashef ratsasti edelleen ja otaksui Muratin sanoista p??tt?en hyvinkin pian tulevansa esitetyksi itselleen Napoleonille. Mutta Napoleonin pikaisen tapaamisen asemasta pid?ttiv?t h?nt? Davoustin jalka-armeijaosaston vartiomiehet seuraavan kyl?n luona, kuten etujoukkoketjussakin ja vasta kun armeijaosaston komentajan adjutantti oli kutsuttu paikalle, vei t?m? h?net kyl??n marsalkka Davoustin luo.

* * *