Chapter 8 No.8

Kun ruhtinas Andrei oli tavannut Pierren Moskovassa, matkusti h?n Pietariin asioille, kuten h?n sanoi sukulaisilleen, itse teossa kuitenkin kohdatakseen siell? ruhtinas Anatol Kuraginin, jota h?nen piti v?ltt?m?tt?m?sti tavata. Kuragin, jota h?n Pietariin saavuttuaan etsi, ei en?? ollut kaupungissa. Pierre oli ilmottanut langolleen, ett? ruhtinas Andrei matkusti h?nt? tapaamaan. Anatol Kuragin sai heti sotaministerilt? virkam??r?yksen ja matkusti Moldaun armeijaan.

T?ll? matkallaan tapasi ruhtinas Andrei Pietarissa Kutusovin, entisen, h?nt? kohtaan aina yst?v?llisen kenraalinsa, joka pyysi h?nt? l?htem??n yhdess? h?nen kanssaan Moldaun armeijaan, jonka ylip??llik?ksi vanha kenraali oli nimitetty. Mutta kun ruhtinas Andrei m??r?ttiin palvelemaan p??kortteerin esikuntaan, matkusti h?n Turkkiin.

Ruhtinas Andrei ei pit?nyt sopivana vaatia Kuraginia kirjeellisesti kaksintaisteluun. Antamatta uutta aihetta kaksintaisteluun piti ruhtinas Andrei vaatimusta omalta puoleltaan semmoisena, joka olisi saattanut kreivit?r Rostovan huonoon huutoon ja sen t?hden h?n etsi persoonallista kohtausta Kuraginin kanssa, ja t?st? kohtauksesta luuli h?n saavansa uuden aiheen kaksintaisteluun. Mutta h?nen ei onnistunut tavata Turkinkaan armeijassa Kuraginia, joka kohta ruhtinas Andrein saavuttua Turkin armeijaan oli l?htenyt takasin Ven?j?lle. Uudella maaper?ll? ja uusissa el?m?nehdoissa alkoi ruhtinas Andreista el?m? tuntua keve?mm?lt?. Sen j?lkeen kun h?nen morsiamensa oli h?net pett?nyt, mik? musersi h?nt? sit? voimakkaammin, kuta huolellisemmin h?n koetti kaikilta salata iskun vaikutusta itseens?, olivat h?nest? ne el?m?nehdot raskaat, joissa h?n oli ollut onnellinen ja viel?kin raskaampi oli vapaus ja riippumattomuus, joita h?n ennen oli pit?nyt kalliina. H?n ei edes ajatellut niit? entisi? aatoksiaan, jotka ensi kerran olivat nousseet h?nen mieleens? Austerlitzin tantereella taivasta t?hytess??n, joita h?n Pierren kanssa oli rakastanut kehitt?? ja jotka olivat korvanneet h?nen yksin?isyytens? Bogutsharovissa ja sittemmin Sveitsiss? ja Roomassa. H?nt? suorastaan pelotti muistellessa noita ajatuksia, jotka olivat loitsineet h?nelle et?isten toivojen valoisan sarjan. H?nt? kiinnittiv?t nyt vain kaikista l?himm?t k?yt?nn?lliset toimet, joilla ei ollut mit??n tekemist? entisten kanssa ja joihin h?n tarttui sit? ahneemmin, kuta etemm? entiset olivat j??neet. Oli kuin olisi tuo korkeuksiin h?ipyv? taivaan laki, joka ennen h?nt? kattoi, ?kki? laskeutunut matalaksi, rajalliseksi holviksi, joka h?nt? musersi, jossa kaikki oli selv??, mutta ei mit??n ij?ist? eik? salaper?ist?.

Kaikista h?nelle esiintyneist? toiminta-aloista oli sotapalvelus h?nest? helpoin ja tutuin. Ollessaan nyt Kutusovin esikunnan p?ivyst?j?kenraalin virassa ty?skenteli h?n niin lujasti ja hartaasti, ett? Kutusov ihmetteli h?nen ty?intoaan ja t?sm?llisyytt??n. Vaikka ruhtinas Andrei ei tavannut Kuraginia Turkissa, ei h?n pit?nyt v?ltt?m?tt?m?n? rient?? h?nen j?liss??n takasin Ven?j?lle. Mutta kaiken t?m?n ohella h?n tiesi, ett? vierip? aikaa mink? vierik??n, h?n ei voi olla kaikista todisteluista huolimatta, joita h?n itselleen teki, ettei h?nen muka maksa vaivaa alentua yhteent?rm?ykseen asti h?nen kanssaan, h?n tiesi, ettei h?n kohdatessaan h?net voinut olla vaatimatta h?nt? kaksintaisteluun, niin kuin ei n?lk?inen ihminen voi olla viskautumatta leiv?n kimppuun. Ja t?m? tietoisuus siit?, ettei loukkaus ollut kostoa kohdannut, ei vihaa tyhjennetty, vaan syd?n sit? t?ynn?, myrkytti sit? keinotekoista levollisuutta, jonka ruhtinas Andrei oli itselleen Turkissa laatinut huoleen taipuvan ja jonkunverran turhamielisen ja kunnianhimoisen toiminnan puitteisiin.

Kun vuonna 1812 saapui Bukarestiin viesti sodasta Napoleonia vastaan, pyysi ruhtinas Andrei Kutusovilta siirtoa l?ntiseen armeijaan. Kutusof, joka oli saanut kyll?ns? Bolkonskista ja t?m?n toimeliaisuudesta, koska se ei sopinut h?nen joutilaisuutensa rinnalle, laski h?net hyvin mielell??n menem??n, toimittaen h?net Barclay de Tollyn luo.

Ennen armeijaan menoaan, joka toukokuussa oli leirill? Drissajoen varrella, poikkesi ruhtinas Andrei Lisijagoriin, joka oli aivan h?nen matkansa varrella kolmen virstan p??ss? Smolenskin valtatiest?. Ruhtinas Andrein el?m?ss? oli kolmena viime vuotena tapahtunut niin monia muutoksia, niin paljon oli h?n ajatellut, tuntenut ja n?hnyt (h?n oli kiert?nyt l?nnet ja id?t), ett? h?nt? oudosti ja aavistamattomasti h?mm?stytti Lisijagoriin saapuessaan el?m?n kulku t??ll?, vaikka se oli pienimpi? yksityiskohtiaan my?ten entisen kaltaista. H?n ajoi lehtikujan ja kartanon kiviporttien kautta kuin lumottuun, nukkuvaan linnaan. Entinen s?ntillisyys, entinen puhtaus, entinen hiljaisuus vallitsi talossa, entiset huonekalut, entiset sein?t, entiset ??net, entinen haju ja entiset arat kasvot, hieman vain vanhentuneet. Ruhtinatar Maria oli yh? sama, arka, ruma, vanhentuva neito, pysynyt pelossa ja henkisiss? k?rsimyksiss?, hy?dytt? ja ilotta elellyt el?m?ns? parhaita vuosia. Bourienne oli sama, jokaisesta el?m?ns? hetkest? iloisesti nauttiva, t?ynn? mit? eloisimpia itseens? kohdistuvia toiveita, itseens? tyytyv?inen ja kiemaileva naikkonen. H?n oli tullut vain entist? varmemmaksi, kuten ruhtinas Andreista n?ytti. H?nen Sveitsist? tuomansa kotiopettaja Dessaille oli puettu ven?l?iskuosiseen nuttuun, h?n puhua solkkasi ven?j?? palvelijoiden kanssa, mutta oli yht? rajotetun ?lyk?s, sivistynyt, siveellinen ja turhantarkka opettaja kuin ennenkin. Vanha ruhtinas oli muuttunut ruumiillisesti vain sen verran, ett? h?nen toisesta suupielest??n n?kyi tyhj? hampaan sija; henkisesti h?n oli sama kuin ennenkin, kuitenkin entist? paljoa ?k?isempi ja luulevaisempi sen todellisuutta kohtaan, mik? maailmassa tapahtui. Nikolushka vain oli kasvanut, muuttunut pullakan punaiseksi, saanut tumman kiehkuratukan ja itsens? tiet?m?tt? nosteli nauraen ja ilakoiden siev?n suunsa yl?huulta samalla tavoin kuin pikku ruhtinatarvainaa. H?n yksin ei ollut totellut t?m?n lumotun, nukkuvan linnan muuttumattomuuden lakia. Mutta vaikka ulkonaisesti kaikki olikin pysynyt ennallaan, olivat n?iden ihmisten sis?iset suhteet muuttuneet siit? pit?en, kun ruhtinas Andrei ei ollut heit? n?hnyt. Perheen j?senet olivat hajonneet kahdeksi leiriksi, vieraiksi ja vihamielisiksi toisilleen ja kokoutuivat nyt yhteen vain h?nen l?sn?ollessaan ja h?nen t?htens? poikkesivat tavallisista el?m?ntavoistaan. Toiseen leiriin kuului vanha ruhtinas, Bourienne ja arkkitehti ja toiseen ruhtinatar Maria, Dessaille, Nikolushka ja kaikki lapsenhoitajat ja imett?j?t.

Niin kauan kuin h?n viipyi Lisijagorissa, s?i kotiv?ki yhdess? joukossa, mutta kaikki oudoksuivat oloaan ja ruhtinas Andrei tunsi, ett? h?n oli vieras, jota varten tehtiin poikkeus ja ett? h?n rasitti kaikkia l?sn?olollaan. Ensim?isen? p?iv?n? p?iv?llist? sy?dess? oli ruhtinas Andrei melkein vaiti kaikkea t?t? tuntiessaan, ja kun vanha ruhtinas huomasi h?nen luonnottoman tilansa, murjotti h?nkin suu kiinni ja heti p?iv?llisen p??tytty? poistui huoneeseensa. Kun ruhtinas Andrei illansuussa tuli h?nen luokseen ja koettaen saada h?net v?h?n vilkkaammaksi rupesi kertomaan nuoren kreivi Kamenskin sotaretkest?, alkoi vanha ruhtinas ?kki? keskustella ruhtinatar Mariasta, jota h?n syytti taikauskosta ja m:lle Bouriennen vieromisesta, joka, kuten h?n mainitsi, oli ainoa h?nelle totisesti yst?v?llinen.

Vanha ruhtinas kertoi, ett? mink? h?n sairastaa, se tapahtuu vain ruhtinatar Marian t?hden, ett? t?m? kiusaa ja ?rsytt?? h?nt? tahallaan ja hemmottelullaan ja tyhmill? puheillaan pilaa pienen ruhtinas Nikolain. Vanha ruhtinas tiesi vallan hyvin, ett? h?n itse rasittaa tyt?rt??n ja ett? t?m?n el?m? on hyvin raskasta. Mutta h?n tiesi my?s, ett? h?n ei voinut olla h?nt? rasittamatta ja ett? h?n sen ansaitsi. "Miks'ei ruhtinas Andrei, joka n?kee t?m?n, puhu minulle mit??n sisarestaan?" ajatteli vanha ruhtinas. "Mit? h?n arvelleekaan, ett?k? olen ilki? ja vanha p?ll?, syytt? loitonnut tytt?rest? ja l?hent?nyt luokseni ranskattaren? H?n ei ymm?rr?, siksi t?ytyy h?nelle selitt?? ja h?nen t?ytyy kuunnella", ajatteli vanha ruhtinas. Ja h?n rupesi selittelem??n syit?, joiden t?hden h?n ei voinut siet?? tytt?ren tolkutonta luonnetta.

- Niin, jos te minulta kysytte, - sanoi ruhtinas Andrei is??n katsomatta (ensi kertaa el?m?ss??n h?n moitti is??ns?), - minua ei haluttanut puhua. Vaan jos te minulta kysytte, niin sanon teille suoraan mielipiteeni kaikesta. Jos teid?n ja Mashan v?lill? on olemassa v??rink?sityst? ja kaunaa, niin en mitenk??n voi syytt?? h?nt?, sill? tied?n, kuinka paljon h?n teit? rakastaa ja kunnioittaa. Jos te todellakin kysytte minulta, - jatkoi ruhtinas Andrei kiihtyen, sill? viime aikoina h?n oli herkk? kiihtym??n, - niin sanon teille yhden asian: jos v??rink?sityksi? on olemassa, niin on niihin syyn? tuo mit?t?n nainen, jonka ei pit?isi olla sisaren yst?v?t?r.

Vanhus katsoi alussa tuijottavin silmin poikaansa ja luonnoton hymy paljasti hampaan tyhj?n sijan, johon ruhtinas Andrei ei voinut tottua.

- Mik? yst?v?t?r? H?h? Oletpa ollut puheissa! Mit??

- Is?, en tahtonut olla tuomarina, - sanoi ruhtinas Andrei sapekkaalla ja karkealla ??nell?, - mutta te pakotitte minut ja min? sanoin ja aina sanon, ett? ruhtinatar Maria ei ole syyss?, vaan syyss? olet ... syyss? on tuo ranskatar...

- Aa, vai tuomitsit!... Vai tuomitsit! - sanoi vanhus hiljaa ja, kuten ruhtinas Andreista n?ytti, h?mill??n. Mutta sitte h?n ?kki? kavahti pystyyn ja kiljasi:

- Ulos, ulos! Jottapa ei varjoasikaan t??ll? n?kyisi!...

* * *

Ruhtinas Andrei aikoi heti matkustaa pois, mutta ruhtinatar Maria sai h?net j??m??n viel? p?iv?ksi. T?n? p?iv?n? ei ruhtinas Andrei n?hnyt is??ns?, joka ei tullut n?kyviin eik? laskenut luokseen muita kuin m:lle Bouriennen ja Tihonin ja kyseli useaan kertaan, oliko h?nen poikansa l?htenyt. Seuraavana p?iv?n? meni ruhtinas Andrei ennen l?ht???n pikku ruhtinas Nikolain puolelle. Terve, ?itiins? kiharatukkainen poika istuutui h?nen polvelleen. Ruhtinas Andrei rupesi kertomaan h?nelle satua Siniparrasta, mutta kesken kertomusta vaipui mietteisiins?. Ei ajatellut h?n tuota kaunista lasta, kun t?m? istui h?nen polvellaan, vaan ajatteli itse??n. Kauhuissaan etsi h?n itsest??n katumuksen tunteita, ett? oli vihottanut is?ns?, mutta ei l?yt?nyt eik? h?nest? my?sk??n tuntunut ik?v?lt?, ett? h?n (ensi kertaa el?m?ss??n riidassa) eroaa h?nest?. Kaikista t?rkeint? oli h?nest? se, ettei h?n l?yt?nyt itsest??n sit? entist? hellyytt? poikaa kohtaan, jonka h?n toivoi syd?mmess??n syntyv?n hyv?illess??n ja pit?ess??n poikaa polvillaan.

- No, kerro viel?, - sanoi t?m?.

Ruhtinas Andrei nosti h?net mit??n vastaamatta polviltaan ja l?ksi huoneesta.

Niin pian kuin ruhtinas Andrei oli j?tt?nyt jokap?iv?iset askareensa tai oikeastaan astunut entiseen olotilaansa, jossa h?n oli silloin, kun h?n viel? oli onnellinen, valtasi murhe h?net entisen voimakkaasti ja sen vuoksi h?n koetti karkottaa mit? pikemmin mielest??n vanhat muistot kiiruimman kaupalla etsien jotain askaretta.

- Olet siis vakavasti p??tt?nyt l?hte?, Andrei? - kysyi sisar h?nelt?.

- Luojan kiitos, ett? voin l?hte?, - sanoi ruhtinas Andrei, - minusta on hyvin ik?v??, kun sin? et voi.

- Miksi noin puhut? - virkkoi ruhtinatar Maria. - Miksi noin puhut nyt, kun l?hdet kauheaan sotaan ja h?n on jo vanha? M:lle Bourienne kertoi, ett? h?n oli kysellyt sinua...

Heti kun h?n alkoi puhua t?st?, rupesivat h?nen huulensa v?r?j?m??n ja silmist? tihkui kyyneleit?. Ruhtinas Andrei k??ntyi poisp?in ja alkoi k?vell? huoneessa.

- Ah, Jumalani, Jumalani! - sanoi h?n. - Ja kun ajattelee, mik? ja kuka saattaa olla ihmisten onnettomuuden syyn?, niin ompa se mit?t?nt?! - sanoi h?n niin vihaisesti, ett? ruhtinatar Maria s?ik?hti.

H?n k?sitti, ett? kun veli puhui ihmisist?, joita h?n tarkotti tuolla mit?tt?m?ll?, niin ei h?n silloin ajatellut ainoastaan m:lle Bouriennea, joka oli saattanut h?net, Marian, onnettomaksi, vaan my?skin sit? henkil??, joka oli sortanut veljen onnen.

- Andrei, yht? asiata sulta pyyd?n, oikein rukoilen, - sanoi ruhtinatar Maria koskettaen h?nen kyyn?rp??t??n ja katsoen h?neen kyynelist? kimaltelevin silmin.

- Min? ymm?rr?n sinua (ruhtinatar Maria painoi silm?ns? alas). ?l? luule, ett? tuskan ovat tehneet ihmiset. Ihmiset ovat H?nen aseensa. - H?n katsahti hieman yl?puolitse ruhtinas Andrein p??n varmoin, tottunein silmin, joilla katsellaan tuttuun paikkaan muotokuvaan. - Tuskan on l?hett?nyt H?n, vaan eiv?t ihmiset. Ihmiset ovat H?nen aseensa, he eiv?t ole syyss?. Jos sinusta tuntuu, ett? joku on syyss? sinun edess?si, niin unohda se ja anna anteeksi. Meill? ei ole oikeutta rangaista. Ja sin? k?sit?t anteeksiannon onnen.

- Jos min? olisin nainen, niin tekisin sen, Maria. Se on naisen avu. Mutta miehen ei pid? eik? h?n voi unohtaa eik? antaa anteeksi, - sanoi h?n ja vaikka h?n ei t?h?n hetkeen saakka ollut ajatellut Kuraginia, kuohahti yht'?kki? h?nen syd?mmess??n kostamatta j??neen vihan katkeruus.

"Jos ruhtinatar Maria nyt koettaa saada minua antamaan anteeksi, olisi minun pit?nyt aikoja sitte rangaista", ajatteli h?n. Ja muuta vastaamatta ruhtinatar Marialle h?n alkoi ajatella sit? riemukasta, tuimaa hetke?, jolloin h?n kohtaa Kuraginin, joka (sen h?n tiesi) oli armeijassa.

Ruhtinatar Maria pyysi hartaasti velje? j??m??n viel? yhdeksi p?iv?ksi, puhui siit?, miten h?n tiesi is?n tulevan onnettomaksi, jos Andrei l?htee sopimatta h?nen kanssaan. Mutta ruhtinas Andrei vastasi, ett? h?n luultavasti kohta palaa takasin armeijasta, ett? h?n aivan varmaan kirjottaa is?lle ja ett? kuta kauemmin h?n nyt odottaisi, sen syvemm?ksi sy?pyisi huonon sovun juopa.

- Adieu, André! Rappelez-vous que les malheurs viennent de Dieu, et que les hommes ne sont jamais coupables,[34] - olivat viimeiset sanat, jotka h?n kuuli sisaren huulilta hyv?stej? heitt?ess??n.

"Sen siis t?ytyy olla niin!" ajatteli ruhtinas Andrei ajaessaan ulos Lisijagorin kartanon lehtikujasta. "H?n, tuo s??litt?v?, viaton olento j?? siis tuon h?per?n ukon hivutettavaksi. Vanhus tuntee, ett? h?n on syyss?, mutta ei voi muuksi muuttua. Minun poikani kasvaa ja iloitsee el?m?lle, jossa h?n tulee samallaiseksi kuin kaikki muutkin, - petetyksi ja petett?v?ksi. Matkustan armeijaan, mutta miksi, en tied? itsek??n ja toivon tapaavani sen miehen, jota halveksin, sit? varten, ett? antaisin h?nelle tilaisuuden surmata itseni ja ilkkua minulle!" Olivathan ennenkin olleet olemassa kaikki n?m? asianhaarat, mutta ennen ne olivat olleet kiinte?ss? yhteydess? kesken??n, nyt sit? vastoin kaikki hajallaan. Mielett?mi? ilmi?it? vain, joilla ei ollut mit??n yhteytt? kesken??n, tunkeili yksi toisensa per?st? ruhtinas Andrein ajatuksissa.

* * *