Chapter 9 No.9

Herra luutnantti Merckel oli kaikkea muuta kuin tyytyv?inen hautajaisp?iv?n tuloksiin. H?n nimitteli schrandenilaisia pelkureiksi ja vanhoiksi akoiksi ja sanoi, ett? he olivat arvottomia kuninkaan takkia kantamaan.

Kun h?nelt? kysyttiin, miksi h?n oli juuri l?hd?n edell? h?vinnyt n?kyvist? ja ratkaisevalla hetkell? j?tt?nyt joukon johdottomaksi-vastasi h?n, ett? h?nen laitansa oli aivan toinen; h?n oli upseeri ja sellaisena velvollinen k?ytt?m??n miekkaansa ainoastaan kuninkaan palvelukseen.

Schrandenilaisista, jotka eiv?t olleet tottuneet eritt?in ter?v?sti ajattelemaan, n?ytti t?m? selitys p?iv?n selv?lt?. He lupasivat ensi tilaisuudessa korjata vikansa.

Mutta Felix Merckelin oli mahdoton t?h?n tyyty?.

?Is??, sanoi h?n er??n? my?h?isen? iltana, ravintolan is?nn?n tyytyv?isesti myh?illen laskiessa p?iv?n tuloja. ?Min? en voi siet?? ajatusta, ett? mokoma lurjus, mokoma konna on preussilainen upseeri kuten min?kin. T?ytyyh?n h?vet? aivan silm?t p??st?ns?, kun on moisen kanssa ollut palveluksessa. Sellaisia veitikoita ei saa olla armeijassamme. He tahraavat kokardimme, yksinp? miekanhihnammekin. Min? vaadin h?net kaksintaisteluun ja ammun kuulan h?nen kalloonsa.?

H?n ojensi jalkansa puupenkille ja v??nteli kylm?verisesti hymyillen ratsumiesviiksi??n. Vanhus p??sti s?ik?hdyksiss??n kouran t?yden hopeakolikoita putoamaan p?yd?lt? lattialle, jotta ne vieriv?t lattian rakoihin.

?Felix?, sanoi h?n, ?sinun ei pid? juoda niin paljon katajanmarjaviinaa. Vieraille se on kyllin hyv??. Huomenna tuon sinulle pullon mietoa viini?, Felix. Kenties yksi tai toinen seuraa esimerkki?si, ja niin p??semme j?lleen omillemme.?

?Erehdyt, is??, vastasi Felix. ?Kunniantuntoni ei minua en?? j?t? rauhaan. Olen saksalainen nuorukainen, is?, ja urhoollinen upseeri-en voi en?? kauemmin n?hd? s??ty?ni h?v?ist?v?n.?-

?Felix?, sanoi vanhus, ?mene maata, poikani, sitten et n?e etk? kuule en?? mit??n.?-

?Is?,? vastasi poika, ?s??li sanoa-mutta sinulla ei ole hituistakaan kunniantuntoa.?-

?Felix?, jatkoi vanhus, ?sinulla on liian v?h?n teht?v??. Katsoisit edes pulloja-herran nimess?, en suinkaan sit? vaadi, sill? onhan t?ss? neitonen sit? varten-mutta se tekisi sinulle sangen hyv??. Joutuisit toisiin tuumiin-mets?ll?kin voisit k?yd?- -?

?Miss? sitten??

?No, hyv? is?-Schrandenin mets?th?n ovat melkein oven edess?-sy?v?tk? j?nikset toisiaan vai otatko sin? niist? osasen-seh?n on aivan samantekev??.?

?Ei sovi minulle, is?-olen upseeri-minua ei saa tavata salamets?styksest?.?

?Hyv? Jumala, Felix, kuinka puhutkaan! Olenhan toki kyl?nvouti t??ll?-en ved? sinua hirsipuuhun.-Mutta niinkuin tahdot, poikani.-Tai voithan menn? iltaisin pappilaan. Kirkkoherra pelaa mielell??n hieman shakkia-tosin ei siit? mit??n hy?dy, mutta sanotaanhan sen olevan huvittavaa, ja sitten on siell? Helenakin- - -?

?Ai, h?n!? sanoi Felix ja siveli mieliss??n hymyillen leukaansa.

Vanhus katseli tarkkaavaisesti alkuajan k?rp?st?, joka oli suljettu kellonperien merenkultasyd?meen.

?Olen n?et sit? mielt?, ett? siin? tekisit sangen hyv?t naimakaupat, jos vain kirkkoherra suostuu ja tytt? tulee sinulle.?

?Mikseik?s h?n tulisi minulle?? kys?isi Felix.

?Onhan mahdollista, ett? h?nell? toisaalla p?in-?

Felix hymyili ep?illen.

?Vai tarkotatko h?nen jo iskeneen silm?ns? sinuun-??

Felix kohautti olkap?it??n.

?N?etk?s, Felix, se olisi suuri onni meille, sill? kyl?ss? huhutaan niit? ja n?it?, miten muka olen koonnut v?h?iset pennini. V??ryydell?, ymm?rr?tk?s-v??ryydell?.-Mutta jos kirkkoherra G?tz antaa ainoan tytt?rens? meille rouvaksi-n?etk?s, sellainen mies kuin kirkkoherra G?tz-se seikka jo sellaisenaan tukkii panettelijain suut. Sent?hden, kuten sanottu, oleskele hieman h?nen l?hettyvill??n, hivele hunajaa h?nen huulilleen-ja ylip??t??n sellainen mies kuin sin?-?

?Is? hyv?, ole kiltti ja s??st? neuvosi?, keskeytti poika h?net.-?Tuleeko Helena vaimokseni vai ei, riippuu yksist??n minusta.-Juuri min? en olekaan viel? tehnyt p??t?st?ni. Onhan h?n soma heilakka, sit? ei voi kielt??; hieman hoikka h?n tosin on, mutta voihan h?net ruokkia. Ja sitte, tied?tk?s, on h?ness? jotakin vanhan piian tapaista-jotakin s?rm?k?st?, kulmikasta. Jos kietaisee k?tens? h?nen vy?t?r?lleen, niin h?nk?s surkeilemaan: ?ai, herra luutnantti, ?lk?? tehk? niin, rypistelette pukuni?-h?n n?etk?s teitittelee minua j?lleen; tai jos h?nt? hieman nipist?? tai muuten tuikkaa-leikill??n, tietysti-silloinkos h?n kirkumaan: ?ai, herra luutnantti, ?lk?? toki tehk? niin, minulla on niin hieno iho.?-Tietysti t?m? kaikki on sulaa sievistely? ja teeskentely?-ja jos h?neen p??tt?v?sti k?visi k?siksi, suostuisi h?n sormisuukkosin, mutta kuten sanottu-en ole viel? tehnyt p??t?st?ni... Eih?n h?n juokse tiehens?, kuten n?et.?

Vanhus, joka sill?v?lin oli tottunein sormin laitellut rahoja paperik??r?ihin, katsoi iloisella ylpeydell? mallipoikaa, jonka h?n oli kasvattanut. Sitten valtasi h?net pelko uudelleen:

?Ja eik? totta, Felix, tuota kaksintaistelua, eth?n ajattele sit? en?? ... seh?n on mielet?nt? ... siin?h?n on henki peliss?.?

Felix p?yhistihe: ?Kunnianasioissa, is?, voit pysy? leikist? erill?si. Niist? et ymm?rr? mit??n. Heti kun olen l?yt?nyt soveliaan kartellinkantajan-?

?Mik? se on-kartellin kantaja, Felix??

?Se on mies, joka vie vaatimuksen.?

?Vie-Boleslavilleko??

?Kellek?s muulle!?

?Saarelleko?

?Saarelle, niin.?

?Mutta, Felix, mit? ajattelet? Kuka kristitty ihminen uskaltaisi saarelle menn?? Tied?th?n toki ett? sinne on asetettu sudenrautoja, miinoja ja herra tiesi mit? kaikkia muita murha-aseita joka askeleelle.-Katsos vain Hackelbergia, seh?n liikkaa ja lynkk?? viel? t?n? p?iv?n?kin, kerran sudenraudoissa k?k?tetty??n-mutta el? puhu siit?, ymm?rr?th?n. Sill? ei saa tulla ilmi, ett? Hackelberg on kuunaan k?ynyt saarella. Kuten sanottu, ket??n et saa kehottaa sinne menem??n, ja kuka muuten l?hteek??n niin vaarallisen ihmisen kanssa tekemisiin? Siit? ei hy?dy mit??n, poikaseni.?

?Oh, kyll? h?n saa viel? n?hd??, sanoi Felix itsekseen hampaitaan kirist?en.

Vanhus katseli h?nt? huolissaan; sitten t?ytti h?n suippolasin piparmynttiviinalla ja tarjosi sen pojalleen.

?Juo tuo, Felix?, sanoi h?n, ?se kyll? sinut asettaa.? Felix joi.

?Ja anna muusta huolehtia vanhan kelpo is?si; ehk?p? t?ss? y?n varrella keksit??n keino, joka sinut parantaa niin sanotusta kunniantunnostasi.-Hyv?? y?t?, Felix.?

H?n ei ollut luvannut liikoja, t?m? vanha, kelpo is?.

Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten aamiaisella kys?isi h?n hyv?ntahtoisen valittavalla ??nell??n: ?No, Felix, oletko nukkunut tuhmat tuumat p??st?si pois??

Felix suuttui ... ?Sanoin sinulle jo, is?,-siit?-?

?En ymm?rr? mit??n! Aivan oikein, poikaseni. Mutta juuri siksi tahtoisin tiet?? er??n seikan: kenen kanssa oikeastaan tahdot taistella, herra von Schrandenin vaiko herra Baumgartin??

Felix s?ps?hti. Himme? aavistus sanoi h?nelle, mihin is? t?ht?si. ?Nuo ovat pelkki? viisasteluja, is??, vastasi h?n. ?Olen suorasukainen sotilas. Minulle ei tarvitse sy?tt?? sellaisia.?

?Mutta, Felix, ?l? toki ole niin kiihke?. Tarkotanhan vain parastasi. Herra von Schranden ei ole ikin??n ollut upseerina, h?nen kanssaan ei sinun siis sovi puuttua tekemisiin, ja luutnantti Baumgart taasen on veijari, sill? h?n on esiintynyt v??r?ll? nimell?, h?nen kanssaan sinun siis kaikista v?himm?n sopisi puuttua tekemisiin.?

?Se on totta?, sanoi Felix, sivellen hunajaa voileiv?lleen. ?Oikeastaan en saisi tehd? h?nelle sit? kunniaa, ett? vaatisin h?net kaksintaisteluun.?

Uusi ep?ilys her?si h?nen mieless??n. ?Jollei h?n vain saisi kantaa luutnantin arvonime??, lis?si h?n kiukkuisesti. ?Sit? ei kunniantuntoni voi suoda moiselle lurjukselle.?

Vanhus n?ytti odottaneen t?t? vastav?itett?.

?Miksi h?n sitten kantaa luutnantin nime??? kysyi h?n, nipist?en lihavat huulensa yhteen. ?Siksi, etteiv?t h?nen esimiehens? tied? petoksesta mit??n. He kyll? antaisivat h?nelle kauniin kyydin, jos siit? vain aavistaisivatkaan.?

Felix alkoi ymm?rt??.

?Tarkotat, ett? pit?isi-?

?Tietysti pit?si.?

Mutta Felixin helposti loukkaantuva kunniantunto ei tahtonut tiet?? t?st?k??n. ?Tahdon muistuttaa sinulle, ett? olen upseeri, is??, huusi h?n tuohtuneena. ?Neuvosi on suorastaan minua loukkaava.?

Vanhus kohautti olkap?it??n. ?No, jollet tahdo-? tuumi h?n.

Kunniastaan arka poika n?ytti nyt keksineen pelastavan keinon.

?Pit?isi ennemmin l?hett?? ilman allekirjotusta-? tuumaili h?n aprikoiden.

?Siit? he viisi v?litt?v?t?, vastasi vanhus. ?Mutta tied?np? jotakin parempaa. Panen asian itse vauhtiin. Kirjotat vain muiden mukana nimesi alle. Silloin katoaa se joukkoon.?

Saman p?iv?n iltapuolella kulki kunnanl?hetti Hoffmann kutsumassa ?Mustaan Kotkaan? kaikki nostov?en miehet, joka menettely tosin ainoastaan lis?si l?hestyv?n toimituksen juhlallisuutta, sill? he olisivat kyll? tulleet kutsumattakin.

Kun kaikki p?yd?t olivat t?ytetyt-Schrandenin kyl? oli l?hett?nyt kolmisenkymment? taistelijaa pyh??n sotaan-ja herra Merckelin valpas silm? n?ki joka suunnalla t?ysi? laseja edess??n, astui h?n tarjoilup?yd?n takaa esiin, hiveli mieliss??n py?re?hk?? mahaansa, ja vaihtaen salavihkaa silm?yksen poikansa kanssa alotti h?n seuraavan puheen:

?Niin, n?hk??s, rakkaat kansalaiset, asia on nimitt?in seuraava: Te kaikki olette t??ll? urhoollisia sotilaita ja olette taistelleet monta tulista taistelua sorretun is?nmaamme puolesta. Monta kertaa olette siell? saaneet olla janoissanne eik? teill? ole ollut edes likaisen l?t?k?n pisaraakaan saatavissanne. Kukapa ei sent?hden teille soisi, ett? nyt sodan kuorman ja helteen j?lkeen aika ajoin saavutte ?Mustaan Kotkaan? ja t??ll? juotte siemauksen hyv??, rusottavaa olutta. Olette sen rehellisesti ja vaivaloisesti ansainneet. Maljanne, sotilaat!?-

H?n vei haarikkansa, joka h?nell? oli t?llaisia tapauksia varten valmiina, uljaalla heilahduksella huulilleen ja juodessaan vilkuili ymp?rilleen n?hd?kseen, ketk? olivat tyhjent?neet lasinsa pohjaan.-Sitten h?n salavihkaan viittasi tarjoilijaneitoselle ja pyyhitty??n huuliaan jatkoi:

?Kyl?nvoutina en tosin ollut sodassa mukana, sill? minun t?ytyi sen aikaa pit?? huolta kotiin j??neist??-hyv?ksyv?n liikutuksen murina k?vi kautta huoneen-?mutta olen is?nmaan yst?v? kuten tekin, ja syd?meni sykkii uskollisena is?nmaalle ja kunnialle, kuten konsanaan teid?n, kelpo sotilaat.- -Kiirehdi nyt hieman, kuhnustelija, sill? kuoleehan herra Weichert pian janoon?-herra Weichert piti puoliaan, mutta se ei auttanut, lasi temmattiin h?nen k?sist??n-?ja poveni paisuu ylpeydest?, kun katson poikaani, joka on suorasukainen, uljas sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on tehnyt upseerin. Puhun varmaan teid?n kaikkien syd?mest?, kun huudan: El?k??n kyl?n ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja kunniastaan herkk? upseeri, luutnantti Merckel, el?k??n, viel? kerran el?k??n ja kolmannen kerran el?k??n!?

Innostuksesta uhkuen s?estiv?t schrandenilaiset, ja herra Merckel vanhempi huomasi tyytyv?isyydekseen, ett? t?ss? tilaisuudessa oli toistamiseen muutamia laseja tyhjentynyt. Antaakseen Amalialle aikaa niiden t?ytt?miseen piti h?n vaikutusta lis??v?n pienen v?liajan, jolloin syv?sti liikutettuna lankesi poikansa kaulaan; sitten h?n jatkoi:

?Sit? suuremmalla surulla t?ytyy mielemme t?ytty?, kun n?emme, ett? rakastettua ja siunattua seutuamme, jonka h?pe?n urotekonne ovat h?lvent?neet, uudelleen solvaa samaisen miehen poika, tuon miehen, joka on onnettomuuteemme syyp??.-Paloraunioissa asustaa h?n nyt is?ns? rakastajattaren kera-en tahdo sanoa enemp??, mutta kaunista, lapset, ei ole se, mit? siell? tapahtuu.? Ruokoton nauru r?h?hti ilmoille ja muuttui v?hitellen siveelliseksi suuttumukseksi. ?Niin, ja kauniinta kaikesta on se, ett? t?m? irstas veitikka kuuluu h?nkin urhoolliseen ja kunniakkaaseen armeijaamme, v??r?ll? nimell? on h?n hiipinyt riveihin, viel?p? enemm?nkin, aina upseeriksi saakka on h?n keinotellut ja vehkeillyt... Mik? teille kaikille, teille kunnon miehille, ei ole onnistunut-paitsi tietysti poikaani-sen on tuollainen miekkonen valheella ja vilpill? saavuttanut. Voitteko sit? siet??, hyv?t schrandenilaiset, tahdotteko pit?? hyv?n?nne, ett? moinen veijari, maankavaltajan poika, lopuksi katsoo teit? ik??nkuin alamaisikseen?-Sit?k? varten rakkaan kuninkaamme armosta on teist? tullut vapaita miehi???

Hetki n?ytti suotuisalta huutaa el?k??n h?nen majesteetilleen kuninkaalle, sill? Amalia oli t?ll? v?lin ehtinyt t?ytt?? kaikki lasit. Menestys oli t?ydellinen, ja herra Merckel alkoi olla tyytyv?inen puheensa niin henkiseen kuin taloudelliseenkin vaikutukseen.

?Ei, kunnon schrandenilaiset?, jatkoi h?n, ?t?t? ette saa pit?? hyv?n?nne, armeija on vapautettava t?st? h?pe?tahrasta-muuten t?ytyy teid?n h?vet? sit?, ett? olette preussilaisia sotilaita.?

?Ly?k?? h?net kuoliaaksi! Kuoliaaksi! Kuoliaaksi!? kajahti p?ytien ??rest?.

?Ei, rakkaat yst?v?t?, vastasi h?n myh?illen hyv?ntahtoiseen tapaansa. ?Teid?n ei ole aina kohta puhuttava kuoliaaksi ly?misest?, min? en teid?n esivaltananne saa sit? ensink??n kuulla-muuten?-h?n kohotti hyv?ntahtoisesti uhaten etusormensa pystyyn. ?Mutta tahdon teille neuvoa jotakin parempaa. Korkeilla herroilla ei tietysti ole aavistustakaan, kuka t?m?n luutnantti Baumgartin takana oikeastaan piilee, sill? viime kev??n? ei suurin kysytty kastetodistuksia eik? muita sellaisia; mutta nyt on asia toisin-nyt sent??n jo katsotaan, kenen annetaan haihatella entisen? kuninkaallisena preussilaisena luutnanttina. Ja t?m?n ?entisenkin? laita taitaa olla v?h?n niin ja n?in.-Muistattekos, mit? Johann Radtke Heiden kyl?st? kertoi n?iden samojen seinien sis?ll?, kun ei viel? kell??n meist? ollut aavistustakaan, mik? siisti el?v?inen h?nen kuuluisa luutnantti Baumgartinsa oikeastaan on.?

Katkera, vihainen nauru keskeytti h?net. Sen oli p??st?nyt h?nen poikansa Felix.

?Ranskasta h?n muka on t?nne vaeltanut, jalkapatikassa ja yp? yksin kuin mik?kin s?lli. Ja h?n on maannut haavotettuna, ollut vangittuna ja tiesi mit?.-Mutta ajatelkaas, mit? se merkitsee! Se merkitsee, ettei h?n ole ottanut eroaan, vaan ett? h?n on pujahtanut armeijasta kuten varas y?ll?, aivan samoin kuin h?n sinne ensin luikerteli. Ja tied?ttek?, miksi semmoista sanotaan rehtien miesten kielell?? Karkaamiseksi sit? sanotaan.?-

R?j?hti riemunhuuto, jota herra Merckel tervehti suurella tyytyv?isyydell?, sill? h?n oli havainnut kurkkujen kuivuvan huutamisesta.- -

H?n siis antoi heid?n el?m?id? voimiensa takaa, sitten jatkoi h?n:

?Kelpo is?nmaan yst?vin? ja uljaina sotilaina on meill? siis nyt pyh? velvollisuus antaa vihi? korkeille herroille p??majaan, kuinka t?m?n siistin herran laita on. Siihen olemme velkap??t kuninkaamme, is?nmaamme ja ennen kaikkea itsemme t?hden. Ajettakoon h?net h?pe?ll? ja pilkalla armeijastamme-heitett?k??n h?net vankeuteen-ammuttakoon h?net kuoliaaksi-meille on se yht? kaikki-meill? ei ole syyt? h?nen hyv?ksens? panna rikkaa ristiin.?

Schrandenilaiset p??stiv?t raivon- ja tuskanhuudon jo ajatellessaankin, ett? jotakin sellaista heilt? vaadittaisiin.

Herra Merckel veti paperiarkin povitaskustaan.

?Olen laatinut t?h?n pienen kirjelm?n?, sanoi h?n ?jossa hyvin viisaalle ja jalolle p??esikunnalle alamaisesti esit?n valituksemme. Jos suvaitsette, rakkaat yst?v?t-?

H?n oli avaamaisillaan paperin laskoksiltaan, kun h?nen p??h?ns? p?lk?hti onnellinen, paljon lupaava ajatus.

?Voisinhan nyt hetikin j?tt?? paperin allekirjotettavaksenne?, jatkoi h?n s?teilevin kasvoin, ?mutta silloin ilmaisisi se vain minun eik? teid?n mielt?nne. Tahdon sent?hden, ett? tarkimmasti pohditte joka sanan ja korjailette mik?li tarpeelliseksi n?kyy... Ehdotan sent?hden, ett? valitsette keskuudestanne viisi toveria toimikuntaan, jonka kanssa me, poikani ja min?, vet?ydymme juhlahuoneeseen neuvottelemaan rauhassa kirjotuksesta, jonka aikaa te muut olette t??ll? koolla.? Sitten h?n mainitsi nimelt? ne, jotka h?n soveliaimpina ehdotti t?h?n kunniateht?v??n-viisi nuorukaista, joiden h?n tunsi kitsastelematta liikuttelevan rahojaan ja joilla saattoi odottaa olevan jonkun verran kunniantuntoa.-

Puoleksi kateissaan, puoleksi vahingoniloisena kannatti kokous h?nen ehdotustaan.

Valittujen naamat ven?htiv?t pitkiksi, sill? he aavistivat, mit? heill? oli edess??n, mutta kun he samalla olivat imartelusta mieliss??nkin, eiv?t he yritt?neetk??n tehd? ten??.

Kunnioituksella, jota herra Merckel tunsi heti, kun joku oli herrashuoneeseen astumaisillaan, tempasi h?n auki oven, jonka yl?puolelle oli samalla kertaa sek? varotukseksi ett? houkutukseksi kirjotettu nuo merkitsev?t sanat: ?T??ll? saa juoda ainoastaan viini?.?

Pelokkaan ylpein? astuivat valitut t?h?n ylh?iseen huoneeseen ja kieritteliv?t arastellen lakkejaan k?siss??n.

Viimeisen? seurasi talon poika.

Silloin k??ntyi herra Merckel viel? kerran ymp?ri ja huusi juhlallisella ??nell? tarjoilup?yt?? kohden: ?Amalia, kaksi pulloa muskottia minulle ja herra luutnantille.?

Muskotti oli viini?, jota h?nell? oli tapana itse laittaa rommista, sokerista, kanelista ja karviaismarjamehusta sekotettuna tarpeelliseen m??r??n vett? ja jota h?n myi taalerista pullon schrandenilaisille. H?n mainitsi kaksi pulloa sent?hden, ettei vieraitten mieleen juolahtaisi jakaa kaksittain pulloa kesken??n.

Tarjoiluhuoneessa syntyi syv? hiljaisuus.

Vakavin, j?nnittynein kasvoin katselivat j?lelle j??neet toisiaan ja tuijottivat sitten taasen suljettuun oveen

Herrashuoneestakaan ei kuulunut niin hiiren hiiskahdusta. Siell? k?ytiin is?nn?n ja h?nen vieraidensa v?lill? mykk??, mutta silti ankaraa taistelua. Ep?tietoista oli, kuka voittaisi.

Muutamien minuuttien j?lkeen sent??n-neiti oli juuri palannut kellarista kahden nopeasti t?ytt?m?ns? pullon kera-tempasi herra Merckel oven seposen sel?lleen ja huusi voitonriemuisena tarjoiluhuoneeseen: ?Amalia, viel? viisi pulloa muskottia!?

Huoneessa kuului moni??ninen huokaus. J?nnitys laukesi. Kuten tavallisesti oli vieraiden puolue joutunut tappiolle.

Kohta t?m?n j?lkeen tunkeutui yksitoikkoinen, kumea lukemisen ??ni kuuntelijain korviin.

* * *

Menness??n t?n? iltana levolle tunsi herra Merckel vanhempi, ettei h?nen p?iv?ns? ollut mennyt hukkaan.-

Poika oli p??ssyt vaarallisista ajatuksistaan, Schrandenin suvun viimeisen vesan kohtalo oli m??r?tty, ja kassassa oli ylim??r?ist? tuloa kahdeksan taaleria ja viisikolmatta hopeagroschenia.-

?Niin sit? ly?d??n kolme k?rp?st? yhdell? iskulla?, sanoi h?n tyytyv?isesti myh?illen, pani k?tens? ristiin ja nukkui makeasti.

* * *