Chapter 7 No.7

Viimeiset niist? paasista, jotka peittiv?t hautaholvia, painuivat kiristen ja kolisten liitoksilleen.-

Ernst Eberhard von Schranden lep?si isiens? luona.-

Miehet, jotka hautakappelissa olivat toimittaneet haudankaivajan teht?v??, paljastivat p??ns? ja lukivat hiljaisen rukouksen.-

Viimeinen soihtu putosi loppuunpalaneena renkaasta, johon oli ollut kiinnitettyn?, ja kiilui viel? sammuessaan sile?ll? paasilattialla, heijastellen veripunaista hohdettaan rukoilevain miesten synkille kasvoille.

Sitten he sulkivat kappelin huolimatta edes t?hystell?, oliko Boleslav saapuvilla.

H?n seisoi er??ss? nurkassa, k?det silmill?, ja ajatteli rajulla uhmalla sit?, mik? h?nt? odotti.

Poistuvat askelet her?ttiv?t h?net. ??net?nn? seurasi h?n yst?vi??n heitt?en j?lkeens? kiinni kappelin ristikko-oven, joka ?sken oli t?ytynyt murtaa auki.

Kuu oli pilkahtanut n?kyviin pilvien alta ja heitteli helakkaa hohdettaan kummuille ja risteille, jotka seisoivat riveiss? kuten sotajoukko valmiina taisteluun.

?Tahdotteko te jatkaa ajomets?styst??? sanoi Boleslav hiljaa katsellessaan hautoja katkerasti, vihamielisesti hymyillen.

Portilla saavutti h?n yst?v?ns?. Siell? yhtyiv?t he vartioihin, joilla ei en?? ollut mit??n vartioitavaa, sill? paitsi muutamia akkoja ja ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vierustalla l?rp?tellen ja naureskellen, ei tiell? ollut n?kyviss? yht??n el?v?? olentoa.

Kauempaa pellolta kuului suuren joukkion melua; se ei n?ytt?nyt viel?k??n ajoaan p??tt?neen.

?Herra armahtakoon h?nt?, jos he saavat h?net kiinni!? sanoi Karl Engelbert ja pani hyv?ntahtoisesti k?tens? ristiin.

Sitten astui parisen yst?v??, Peter Negenthin etumaisena, h?nen luoksensa ja he puhelivat hiljaa ja innokkaasti h?nen kanssansa.

Boleslav, ajatuksiinsa vaipuneena, ei viel?k??n huomannut mit??n siit? painostavasta, onnettomuutta ennustavasta mielialasta, joka yh? tiukemmalle kutoutui h?nen ymp?rilleen; h?n tuskin pani merkille, kuinka h?n kyl?n l?pi kulkiessaan yh? uudelleen j?i yksin, vaikkakin h?n oli astunut milloin yhden, milloin toisen rinnalle.

H?nen teht?v?ns? ensi osa oli nyt suoritettu. H?nen is?ns? oli lepopaikassa, joka h?nelle oikeudella oli tuleva, mutta varsinainen teht?v? oli vasta nyt alkava. Vuoren korkuisena kohosi se h?nen edess??n. H?nen t?ytyi her?tt?? h?vitetyt rauniot uuteen eloon, muuttaa ahottuneet pellot, joilla ainoastaan maahumala ja kanervikko rehotti, kultaiseksi t?hk?p?iden mereksi, hankkia rappeutuneelle maatilalle uutta loistoa, voittaa tahratulle nimelle uutta kunniaa.-Sitten m??r?ns? saavutettuaan saattoi h?n astua armaansa kasvojen eteen, joihin h?n ei nyt h?pe?ns? tunnossa rohjennut katsettaan luoda, astua n?iden valoisain, sive?in, neitseellisten kasvojen eteen ja huutaa h?nelle: ?Olenko sovittanut h?pe?n? Olenko j?lleen arvoisesi??-T?m? kaikki odotti h?nt?, t?m?n kaiken voittaakseen tahtoi h?n taistella, kynsin hampain ponnistella.

N?ytti melkein mielett?m?lt? niin tavattomia tavotella-mutta eiv?tk? h?nell? olleet yst?v?ns? mukanaan?-Eiv?tk? he olleet jo t?n??n auttaneet h?nt? miltei mahdottomia suorittamaan? Eiv?tk? he tulisi edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan h?nt? neuvoin ja toimin-eiv?tk? he tulisi esimerkill??n v?hitellen p??st?m??n h?net niist? kiroista, jotka h?net nyt viel? erottivat kaikista ihmisist?, ja auttamaan painaessa unhoon sit?, mit? is? oli heit? vastaan rikkonut?-

Yh? korkeammalle kohosi h?nen luottamuksensa, yh? syvemm?lle vaipui h?n unelmiinsa.-

Kyl?n halki viev? tie oli kuljettu, oli saavuttu nostosillalle, jonka suojassa h?kkirattaat seisoivat. Hevoset olivat kytketyt h?kkeihin kuten seimen ??reen ja kurkottelivat huulillaan heini? puolapuiden v?litse.

Hetke?k??n vitkastelematta yst?v?t astuivat niiden luo ja ryhtyiv?t valjastamaan.

Silloin Boleslav her?si s?ps?ht?en unelmistaan.

?Mit? t?m? merkitsee?? huudahti h?n. ?Aiotteko kenties l?hte??-Onhan minun teit? kiitett?v?, pyydett?v? teid?n neuvoanne.?

??nett?myys.

?Ettek? ainakin suo minulle sit? iloa, ett? saan teit? kestit? viinilasilla, nyt kun kaikki on onnellisesti suoritettu.?

Silloin asettui Peter Negenthin rehev?n? h?nen eteens?, vet?isi nyrkkins? pois siteest??n ja sanoi hampaidensa raosta:

?Ennen tahdomme kuolla janoon, ennenkuin otamme sinulta vesipisarankaan.?

Boleslav hoippui taaksep?in, ik??nkuin nyrkki olisi iskenyt h?nt? vasten kasvoja.

H?nest? oli ik??nkuin maailma alkaisi horjua.

Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja sanoi:

?On hyvin ik?v??, Baumgart-sanon sinua Baumgartiksi, jolla nimell? olemme sinut aina t?h?n hetkeen asti tunteneet-tarkotan, on hyvin ik?v?? ett? olet t?ll? k?mpel?ll? tavalla saanut tiet??, millainen oikeastaan on mielialamme. Olisit aivan huoletta voinut pit?? kitasi kiinni, Negenthin... Mutta kun se kerran on sanottu, saat tiet?? kaiken.- - -Olet l?hett?nyt meille kutsun, ja me olemme saapuneet.-Tosin kyll? arveli yksi ja toinen, ettei se olisi v?ltt?m?t?nt?, koska olet meille esiintynyt valenimell?, mutta me toiset sanoimme, ett? olipa nimesi Baumgart tai-no, saman tekev? mik?-se vala, jonka vannoimme kesken?mme ensim?isen taistelun edell?-Dannigkowin kirkossa-sitoo meid?t-eik? meill? ole halua tulla valapatoiksi. Siksi olemme t??ll?-voit hyvin k?sitt??, ettemme tulleet mielell?mme, sill? olemme sent??n kunniallisia poikia eik? meit? laisinkaan haluta-askarrella jollekin ... no, lyhyesti paras, jos palatessamme ihmiset sylkev?t vasten kasvojamme, t?ytyy meid?n se tyynesti pit?? hyv?n?mme, sill? heill? on siihen t?ysi oikeus.?

?Miksette ole t?t? minulle ennen sanoneet?? sammalsi Boleslav. ?Miksi olette saaneet aikaan, ett? nyt seison edess?nne-kuin mik?kin-mik?kin-hahahaa-jos tahdotte sylke? vasten kasvojani ... totisesti t?ytyy minun se pit?? hyv?n?ni.?

?Et tarvitse ollenkaan pahotella meid?n t?htemme,? vastasi Engelbert. ?Sinulla on omassa onnettomuudessasi kylliksi kantamista, mutta nyt, kun olemme t?ytt?neet velvollisuutemme-tyynesti ja murisematta, se t?ytyy sinun my?nt??-mit? sen ohella olemme ajatelleet, on meid?n asiamme-nyt tahdon sinua toverieni puolesta-ja jossakin m??rin my?s-no, saman tekev?-lyhyesti, tahdon sinua pyyt?? vapauttamaan meid?t valasta, jonka sinulle olemme vannoneet, kuten sinutkin kernaasti vapautamme valastasi. Voit tietysti tehd? kuten haluat-mutta jollet tahdo-t?ytyy meid?n ennemmin tai my?hemmin-poistua mailta halmeilta, jottei kansa--?

?Herke?!? huusi Boleslav pel?ten kuin kuolemaa jokaista sanaa, joka viel? saattoi tulla n?ilt? huulilta. ?Toivonne on t?ytetty, ennenkuin olette sen lausuneetkaan, sill? olisinpa todellakin h?v?istykseni ansainnut, jos viel? kuunaan pyyt?isin apuanne.-En sano teille ?suurta kiitostakaan?.-Jumala palkitkoon teille kaiken hyv?n-ja ?lk??n kostako teille sit?, ett? minun t?ytyy nyt n?in-n?in seisoa edess?nne-mieluummin olisin heitt?nyt ruumiin virtaan ja itse hyp?nnyt per?st?-mutta oli miten oli ... ?lk??mme puhuko siit? en??. Saanko auttaa teit? valjastamisessa, kun en muuten voi tehd? mit??n hyv?ksenne??

??l?k? huoli?, sanoi Engelbert ja h?nen ??nens? heltyi. ?Koskeehan se meid?nkin syvimp??n syd?meemme ... olet meille yht? rakas kuin olet aina ollut-mutta k?sit?th?n- -?

?K?sit?n kaiken, hyv? Engelbert-ei tarvita mit??n anteeksipyynt?j?.?

?Voi siis hyvin.?

?Samoin te.?

Hevoset olivat valjastetut. Kaikki oli valmiina l?ht?? varten.

Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heid?n noustessaan rattaille.

Istuimellaan k??ntyi Engelbert viel? kerran h?neen p?in: ?Ja ?l? unhota-Reginaa?, sanoi h?n, ?jos h?n nimitt?in p??see hengiss?. H?nelle olet kiitollisuuden velassa, et meille.?

?Hyv? on?, vastasi Boleslav, ymm?rt?m?tt? sanojen tarkotusta.

?Hyv?sti siis!?

?Niin, hyv?sti, ja onnellista matkaa!?

Piiskat l?j?htiv?t-jyristen vieriv?t py?r?t nostosillan jykev?in palkkien ylitse.-Kuten hopeakeh?n ymp?r?im?t haamut katosivat rattaat kuutamoon.

H?n oli yksin.- -H?n oli yksin?isempi kuin ikin? kukaan ihmislapsi Jumalan avarassa maailmassa.

Mihin nyt?

V?synein askelin laahusti h?n rinnett? yl?sp?in. Maata peitt?v? vesakko kiertyi kahisten h?nen jalkoihinsa.-Kastepisarat v?lkkyiv?t vesoissa h?nen edell??n. Ik??nkuin musta hirvi?, valmiina sy?ksym??n h?nen p??llens? ja musertamaan h?net j?ttil?isr?ykki?ihins?, odottivat h?nt? kukkulalla linnanrauniot, ja ikkunanreikien l?vitse kajasti kuunhohde, jotta ne n?yttiv?t h?neen katselevilta aavemaisilta silmilt?.

Ajattelematta mit??n hiipi h?n tornin ohitse.

?killinen uupumus painoi lyijynraskaana h?nen j?seni??n. Kunpa voisi nukkua-eik? her?t? milloinkaan!

Mit? yst?v? olikaan erotessa huutanut h?nelle rattailta?-

H?n mietti miettimist??n, mutta muisti petti.

Nurmikko, jolla h?n oli l?yt?nyt vieraan naisen, lep?si h?nen edess??n kirkkaasti valaistuna kuin p?iv?ll?. Paikka, jossa nainen oli alkanut kaivaa hautaa, n?ytti kammottavan mustalta kasteessa kimaltelevan nurmikon keskell?.

Olisipa h?n kuopannut ruumiin t?nne maahan ja sitten l?htenyt tiehens?-kenties olisi viel? h?nen onnensa puhjennut kukkaan jossakin toisessa maailman ??ress?.

Mutta nyt oli se my?h?ist?.-Nyt t?ytyi kest??,-t?ytyi p??tt?? uhman ty?, joka t?n??n oli niin synk?sti alkanut.-

Yksin-ja yp? yksin loppuun saakka.

Ikin? ei h?n en?? saisi yht??n yst?v??, ikin? ei h?n en?? voisi levollisesti katsoa kenenk??n ihmisen silmiin, kun toveritkin olivat kauhuissaan k??ntyneet h?nest? pois.

Kauhuissaan, kuten lemmittykin oli tehnyt, sill? nyt h?n ymm?rsi, miksi Helena oli h?nen edess??n piilottunut ja h?nt? paennut.

H?nelt? oli mennytt? kaikki, mik? ihmissyd?mi? yhdist?? ilossa ja surussa, mennytt? rakkaus, toivo ja armeliaisuuskin. Yp? yksin h?n oli, seuralaisina vain h?pe? ja viha.

Kasvot peitettyin? k?siin hoippui h?n nurmikkokent?n poikki puutarhurin majaa kohden. Yht?kki?-pensaikon reunassa-sys?si h?n jalallaan jotakin pehme??, py?re?hk??, joka sulki h?nelt? tien.

Siin? oli naisruumis, joka, p?? peittyneen? pensaaseen, makasi maassa pitkin pituuttaan.

Regina-tosiaankin-Regina.

?Mit? t??ll? teet? Nouse pois!?

Ei ??nt?-ei liikahdustakaan.

Miss? olikaan h?n n?hnyt tyt?n viimeksi? Aivan oikein-alhaalla hautuumaan portilla, kun pyssynsuu- --ja tuokiossa oli hirve?n hetken kuva ilmiel?v?n? h?nen sielunsa silmien edess?.

H?nen t?htens? oli tytt? sy?ssyt murhaajan kimppuun, h?nen t?htens? uhmannut kuolemaa, joka schrandenilaisten taholta uhkasi.

Ja kuinka h?n oli pelastajansa palkinnut?

Huoletonna h?n oli mennyt h?nen ohitsensa, j?tt?nyt h?net alttiiksi verenhimoiselle joukolle ajattelematta hivent?k??n h?nen pelastustaan.

Ja vaikka kohta h?n olikin halveksittavin olento maailmassa, t?t? h?n ei ansainnut, totisesti ei t?t?.

?Regina-her??!?

Boleslav kumartui ja nosti h?nt? pystyyn, mutta hervotonna ja elotonna vaipui p?? takaisin pensaaseen.-H?n huomasi verta sormissaan. Tyt?n tukka oli kostea ja vanukkeissa.

Mit?, oliko h?n kuollut? Ei, ei suinkaan, h?n ei voinut, ei saanut!- - -Uhrautunut h?nen, Boleslavin t?hden-h?nen uhraamansa-seh?n merkitsi omaa syyllisyytt? perityn lis?ksi.-Ja olla velassa t?lle olennolle-mik? h?pe?llinen ajatus!

?Tyt?n t?ytyy j??d? eloon, jotta saan maksaa h?nen palkkansa?, ajatteli Boleslav.

?kki? h?n rep?isi paidan kahtia tyt?n rinnalta ja painoi korvansa h?nen viile??, t?ytel?st? poveaan vasten.

Luojan kiitos-syd?n sykki viel?!

Ja noustuaan j?lleen pystyyn n?ki h?n tyt?n avointen silmien suurina ja ilmeett?min? tuijottavan h?nt? kohden.

Pel?styneen?, ik??nkuin pahanteosta keksittyn?, pudotti h?n p??n k?sivarsiltaan.

Tytt? retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien kosketus teki h?nelle kipe??, mutta samalla h?n tuli t?ysin tuntoihinsa. H?n nousi kyyn?skolkkasilleen ja katsoi ??net?nn?, kysyen Boleslaviin.

?Nouse yl?s, Regina?, sanoi Boleslav.

H?nen ??nens? sai Reginan vavahtamaan. Tytt? koetti v??nt?yty? pystyyn-mutta vaipui voimatonna takaisin ... ?Anna minun lev?t??, anoi h?nen arasti rukoileva katseensa.

?Nouse yl?s, min? autan sinua.?

?T?ytyyk? minun menn??? kysyi tytt?, torjuen pois Boleslavin k?si?. Pelko ja tuska v??ristiv?t noita veren tahraamia, villinkauniita kasvoja.

?Tahtoisit siis j??d? luokseni??

?Oi, herra-mit? kysytte??

?Mutta sinun olisi paha olla t??ll?.?

?Oi ei, herra. Armollinen herra l?i minua joka p?iv?. Olen tottunut siihen-?

?Mutta muualla maailmassa kohdellaan sinua paremmin.?

?Miss? muualla??-Uudelleen her?nnyt pelko kuvastui tyt?n kasvoilla.

?Miss? vaan-hyv? is?!-Sellainen tytt? kuin sin?, joka on ahkera ja n?yr? ja jolla on vahvat j?senet-?

Regina puisti kiihke?sti p??t??n. ?En menisi kauas, herra. Jos ajatte minut pois, heitt?ydyn ojaan ja kuolen n?lk??n.?

Boleslavin katse sai lempe?mm?n ilmeen.

?Kuinka kehno ja typer? ja halveksittava tytt? onkin, on h?n kuitenkin koko Luojan luomassa maailmassa ainoa, joka tahtoo j??d? minun luokseni,? ajatteli Boleslav. ?H?n on halveksittu, hyljitty, ihmisten ilmoilta karkotettu kuten min?kin; h?n kantaa samaa kirousta kuin min?kin.-Miksi siis ajaisin h?net kynnykselt?ni??

* * *