Chapter 2 No.2

T?m?n merkillisen vuoden elokuun lopulla istui er??n? p?iv?n? suurehkon talonpoikaistalon suvihuoneessa joukko nuoria miehi? tammip?yd?n ymp?rill?, ja p?yd?n t?yttiv?t koko leveydelt??n saviset oluthaarikat ja py?re?mahaiset viinapullot. Tupakansavu, joka tissusi piipunkannen raoista ilmoille, kietoi kuumat, paloviinasta ja innostuksesta hehkuvat kasvot sinisenharmaihin pilviins?.

He olivat ?sken palanneita is?nmaan puolustajia ja m?ss?siv?t sotaisiin muistelmiinsa kiintynein?.

Kaikissa heiss? saattoi havaita sukuyht?l?isyyden piirteen, jonka samallainen s??ty, samallaiset elin- ja ajatustavat painavat ventovieraihinkin. Heid?n karheat, rehelliset kasvonsa olivat sodassa villiintyneet ja peittyneet naarmuilla ja arvilla. Parin kolmen k?sivarsi oli siteiss? viel?kin, ja tuskin ainoakaan oli p??ssyt niin pitk?lle, ett? olisi ripustanut mustanauhaisen j??k?rintakkinsa naulaan.

He olivat Heiden kyl?n vapaita talonpoikia, hajallaan asuvia ja kuitenkin naapurillisesti liittoutuneita-muutamat heist? riippuivat viel? is?ns? m??r?ysvallasta, toiset olivat jo p??sseet talonsa haltijoiksi. He eiv?t olleet konsanaan tehneet vero- eik? p?iv?t?it?; niill? suurilla mullistuksilla, joita Steinin laatima laki muutamia vuosia takaperin oli saanut aikaan talonpoikaiss??dyn keskuudessa, ei heihin ollut mit??n vaikutusta, ja kun edellisen? kev??n? oli kuninkaan sotakutsu kulkenut ymp?ri maan, olivat he ylpein? kuten herraspojatkin astuneet vapaaehtoisten j??k?rien riviin omine hevosineen ja omine aseineen, vaikkapa sent?hden olisi t?ytynyt vied? markkinoille viimeisetkin siemenjyv?t.

Ainoastaan yksi heist?, h?n, joka istui talon ainoalla p??llystetyll? tuolilla, likaisenharmaalla ja moneen kertaan korjatulla ja paikatulla kuvatuksella, ja jolla yksin??n oli pullo punaista viini? edess??n, kuului silminn?ht?v?sti toiseen el?m?npiiriin.

H?nell? oli kalpeat hieman keltaiselle vivahtavat kasvot, hienot, pehme?hk?t piirteet, ruskeat, synk?t silm?t ja pitk?t, mustat silm?ripset, jotka alas vaipuessaan loivat pitk?n varjon kaidoille poskille. Vaikkakin h?n n?k?j??n oli nuorin heist? kaikista-h?n tuskin saattoi olla yli kahdenkolmatta-n?ytti h?n miehelt?, jonka el?m?nhalu on mennyt. Uhmaava tarmo hallitsi h?nen rypytt?m?ll? otsallaan, ja sinisiss? silmiss? piili jotakin vanhan surun tapaista.

H?nell? oli yll??n harmaa takki, joka n?ytti hartioista liian ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkin?iset poimut ja helmi?isnappirivi. Sotilaallista h?nen puvussaan oli ainoastaan nostov?en ristill? varustettu kentt?lakki, jonka h?n oli ty?nt?nyt takaraivolleen, n?ht?v?sti sent?hden, ett? kova nahkalippu painoi tuskin umpeenmennytt? arpea, joka hehkuvana juovana kulki tummien kiharain alta suoraan poikki korkean otsan.

Kaikkien silm?t olivat h?neen suunnatut.-Jokainen n?kyi ilmeisesti panevan enimm?n painoa h?nen ajatukseensa, tarkotti ennen kaikkea sanansa h?nen kuultavakseen.

H?nen rinnallaan istui voimakas, h?nt? hieman vanhempi nuorimies, joka lakkaamatta tarkasteli h?nt? hell?varoisella huolellisuudella-ep?ilem?tt? talon is?nt?. Oikealla ohimollaan oli h?nell? valkoinen laastarilappu. Nauravina ja rohkeina pilkistiv?t punakat, py?re?t kasvot vaalean hiusmets?n alta, joka p?rr?isine kiharoineen ymp?r?i kaulan ja niskan kauttaaltaan.

?Mutta eth?n juo mit??n, luutnantti!? kehotteli h?n h?nt? ty?nt?en pullon l?hemm?ksi h?nen eteens?. ?Et ole tottunut olueemme, viel? v?hemm?n viinaamme-et sent?hden tarvitse laisinkaan kainostella juodessasi t?t? punaista ainetta, joka minulta muuten voidaan varastaa.-Rikkaita emme ole, sen tied?t, mutta niin paljo meill? sent??n on, ett? jos tahdot j??d? luoksemme, on elini?ksesi sinua varten tuollainen pullo p?iv?ss?. Eik? totta, pojat??

Riemuiten ilmaisivat toiset hyv?ksymisens? ja tunkeutuivat luo, kilist??kseen haarikoineen ja ryyppylaseineen h?nen s?rkym?isill??n olevaan viinilasiinsa.

Kiitollisen ilon loiste vilahti h?nen kalpeilla, synkill? kasvoillaan.

?Tiesin kyll??, sanoi h?n, ?ett? teid?n luotanne l?yt?isin kodin-muuten en olisi palannutkaan.?

?Yh? parempaa!? huusi is?nt?. ?Sit?k? varten vannoimme veriveljeytt? ensim?isen taistelun edell?-silloin kirkossa-tuossa kirotussa pes?ss?-jonka nime? en kuunaan saa s?ilym??n muistossani??- -

?Pes? on Dannigkow nimelt??n?, vastasi nuori vieras, jota puhuteltiin luutnantiksi.

?Muistatko sen viel? niin hyvin?? jatkoi is?nt?. ?Ja olisitko voinut ajatellakaan hiipi? ohitsemme?-Sit?k? varten valitsimme sinut johtajaksemme ja umpim?hk??n ajaa karauttelimme per?st?si tulisimpiin otteluihin?-Veri ja kuolema liitt?? yhteen, Baumgart. Anna sent?hden palttua maailmalle ja j?? luoksemme.?

??l? l?rp?ttele loruja, veli hyv??, vastasi luutnantti ja puhalsi mietteiss??n viinin purppuraiseen peilipintaan.

Mutta toinen ei ottanut per?yty?kseen.

?Saat olla varma?, jatkoi h?n, ?ettemme tule sinua koskaan uteliailla kysymyksill? ahdistelemaan. Olemmehan aina tottuneet pit?m??n sinua salaper?isen? otuksena. Kun lep?simme leirinuotiolla kertoellen kodista ja konnuista, is?st? ja ?idist?, juomingeista ja lemmenseikkailuista, nipistit sin? suusi suppuun, aivan kuten teet nytkin. Mutta jos joku rohkaisi mielt?ns? ja kysyi sinulta, mist? olet ja mit? muuten olet puuhaillut, silloin sin? nousit ja menit matkoihisi. Niin totuimme olemaan kyselem?tt? ja tuumailimme: H?n on mahtanut sy?d? liiaksi jotakin, joka on h?net saanut eliniakseen k?rtyis?lle tuulelle... Muuten, mit? se meihin kuuluu? Hyv? toveri olit, sen todistuksen annamme sinulle-ja enemm?nkin, olit kunnollisin, urhoollisin ja ... no, suoraan sanoen, jos olisit jotakin meist? k?skenyt: mene, katkaise oikea k?tesi minun t?hteni-totisesti olisi h?n sen tehnyt mukisematta.-Enk? puhu totta, pojat??

Hyv?ksymisen huuto kulki ymp?ri p?yt?seuran.

?Lakatkaa vihdoinkin?, sanoi nuori luutnantti, torjuen riemuitsevia loitommalle. ?Ylist?tteh?n minut aivan maan alle.?-

?Huonot viestit tulevat per?st?!? jatkoi is?nt?. ?Olemme olleet sinuun aikalailla tyytym?tt?mi?kin. Muistat kai viel?, mist? se johtui. Se tapahtui aselevon aikana, kohta yhdytty?mme hurjan Platenin johtamiin liettualaisiin ja Bülowin joukkoon. Silloin er??n? iltana kierroksesi tehty?si selitit meille: Pojat, minun t?ytyy j?tt?? teid?t-?lk?? kysyk?, miksi.-Mutta uskokaa minua, en voi muuta-nostov?ki kaipaa upseereja. Ei ole mik??n kunnia siirty? vapaaehtoisten j??k?rien joukosta nostov?keen, mutta min? menen nostov?keen.- Niinh?n haastoit, Baumgart??

Nuori luutnantti ny?kk?si, ja h?nen huulillaan v?reili kuohahtavan katkeruuden ilme.

?N?imme, kuinka sinulle samalla kihosivat vedet silmiin, muuten olisi varmaan yksi tai toinen kysynyt: T?m?k? on kiitos sinulle osottamastamme luottamuksesta, ett? j?t?t meid?t nyt, juuri nyt, kun meid?n olisi platenilaisille n?ytett?v?, kuinka ranskalaisia oikein mets?stet??n?-Ja sent?hden p??stimme sinut menem??n vastustelematta, vaikkakin syd?memme vuosivat verta.-Kukaan ei ole my?hemmin kuullut sinusta hiiskahdustakaan, kuinka ahkerasti tiedustelimmekin; mutta sen voimme vakuuttaa, ett? kuukausim??rin juttelimme joka ilta sinusta ja vaivasimme p?it?mme tuumiessamme, mik? se sinut oikein veti pois meid?n luotamme ja mik? oikeastaan olit miehi?si ja muuta sellaista, niin ett? my?hemmin joukkoomme liittyneet, jotka eiv?t olleet sinua tunteneet, arvelivat, ett? heist? oli ik?vystytt?v?? ikuinen puhe sinusta ja ett? meid?n olisi ollut paras sinun kanssasi ly?tt?yty? nostov?en likakinttujen laumaan. N?etk?s, niin olimme sinuun kiintyneet, ja sent??n tahdot sin? jo parin p?iv?n per?st? k??nt?? meille selk?si! Marnevirralta kauas Weikselin taakse on pitk? matka, kun sen tekee yksin ja jalkaisin, ja haavasikin yh? viel? ?k?ilev?t. Lev?hd? siis ja kerro, haastele meille, kuinka el?m?si harmaapartojen parissa meni mukiin ja kuinka jouduit vankeuteen-sill? ett? sin? todellakin olet joutunut vangiksi, senh?n on t?ytynyt olla aivan eriskummallinen sattuma!?

H?n silm?ili lapsellisella ylpeydell? ter?ksiseen ristiin, joka v?lkkyi h?nen takkinsa rintapieless?. H?n oli sen saanut palkinnoksi siit?, ett? oli kerran, suostumatta tarjottuun armahdukseen, huimap?isesti tapellen murtautunut vapaaksi ranskalaisen husaarijoukon keskelt?.

Nuoren nostov?en luutnantin rinnassa ei ollut mit??n koristeita. Kun sotaretken lopussa suuri koristevirta valui voitokkaiden soturien ylitse, oli h?n luultavasti silloin jo ollut vankina.

Kiusallinen syrj?ytyksen, kenties h?pe?nkin tunne n?ytti her??v?n h?nen mieless??n. H?n painoi nostov?en lakin takaisin otsalleen ja sys?ten tuoliaan voimakkaalla tempauksella taaksep?in, ik??nkuin ei olisi kauempaa siet?nyt koko kapinetta, sanoi h?n:

?Kiit?n teit? hyvist? tarkotuksistanne, mutta minun t?ytyy menn? K?nigsbergiin ilmottautumaan p??llyst?lleni.?

?Silloin saat kauan etsi??, vastasi er?s kiharatukkainen, ruskeasilm?inen veitikka, joka kantoi oikeaa k?sivarttaan mustassa siteess?. ?Etk? todellakaan tied?, ett? nostov?ki p??stettiin kotiin kohta palattuaan??

?Itse esikuntakin tullee hajaantumaan?, lis?si toinen.

?Silloin t?ytyy minun koettaa onneani p??majassa?, vastasi luutnantti Baumgart. ?Minulla on enemm?n kuin muilla syyt? huolehtia, ett? eropaperini ovat kunnossa. Uskokaa pois! Kukaan ei saa p??st? minusta sanomaan, ett? olen salaa hiipinyt armeijasta. Siis lyhyesti: onkohan mahdollista huomenna saada kyyti? K?nigsbergiin??

Nousi oikea tyytym?tt?myyden myrsky. K?ytiin h?nen kimppuunsa, tartuttiin h?nen k?siins?, kierryttiin piiriin h?nen ymp?rilleen, ik??nkuin olisi kysymyksess? est?? h?net tuossa tuokiossa pakenemasta.

?J?? ainakin niin kauaksi, ettei raukea tyhjiin juhla, jonka tahdomme viett?? kunniaksesi?, sanoi Karl Engelbert, nuori is?nt?, saatuaan melulta ??nens? kuuluviin.

Baumgart sy?ks?hti nopealla ponnahduksella h?nen istuintaan kohden.

?Minun kunniakseni?... Oletteko tulleet hulluiksi!?

?Mik??n puolustus ei en??n auta!? vastasi toinen. ?Asia on jo aikoja sitten pohdittu. Kolme p?iv?? takaperin, kohta t?nne pist?ydytty?si, l?hetin Johann Radtken taipaleelle, mukanaan luettelo kaikista vapaaehtoisista j??k?reist?, jotka piiriss? ovat kotosalla, sill? meill? on v?ke? kuudesta tai kahdeksasta rykmentist?-ennen kaikkea oli h?nen tietysti ment?v? Schrandeniin, jossa Merckel asuu-h?nh?n oli ensin Platenin joukossa, mutta sitten meni h?nkin nostov?keen. Mutta h?nen siirtymisess??n oli j?rke?, sill? vasta siell? h?nelle vakuutettiin luutnantin oikeudet.?

Baumgart oli nime? mainittaessa ilmeisesti s?ps?ht?nyt, mutta pian h?n malttoi mielens?, ja puoleksi eteenp?in kumartuneena ja tarttuen kovalla kourauksella istuimensa puisevaan selk?nojaan, kuunteli h?n vaieten, mit? hyv?? tarkottava yst?v? tiesi kertoa tulevista kunniapidoista... H?n ei vastustellut enemp??, kenties siksi, ett? avoin vastarinta n?ytti h?nest? hy?dytt?m?lt?, mutta h?nen levottomissa syrj?silm?yksiss??n piili jotakin pakoaikeihin vivahtavaa.

Yst?vyksille, joiden kuohuva veri ei kotioloissa viel?k??n ottanut rauhottuakseen, oli tervetullut jokainen aihe, joka heid?t, vaikkapa vain muutamaksi hetkeksi, kohotti yli arkip?iv?isen yksitoikkoisuuden, mihin he olivat menehtym?isill??n. He puhuivat hyvin t?rke?n n?k?isin? luottamusmiehens? palaamisesta, sill? h?n oli odotettavissa jo aamup?iv?ll? viiden peninkulman p??ss? sijaitsevasta Schrandenista.

?Olenpa utelias tiet?m??n?, sanoi Peter Negenthin, mies, jolla oli musta side, ?mihin schrandenilaiset ovat koreaan kartanonherraansa n?hden ryhtyneet.?

Luutnantti Baumgart heristi korviaan.

?Punaisen kukon ovat he jo aikoja sitte panneet h?nen katolleen istumaan?, puuttui toinen puheeseen. ?Viitisen vuotta on h?n jo huuhkajan tavoin pesinyt paloraunioiden keskell?.?

?Miksei h?n sitten rakenna linnaansa uudestaan?? kysyi kolmas.

?Miksik?? Siksi, ett? talonpojat ja muu kyl?nv?ki pieks?v?t pahanp?iv?iseksi jokaisen, joka menee h?nelle ty?h?n. Kerran h?n oli pestannut p?iv?ty?l?isi? Masurenista asti ajatellen, ett? ne kyll? pysyv?t h?nell?, kun eiv?t ymm?rr? saksaa. Sitten syntyi kyl?n kapakassa aika tappelu-ja ykskaks ajettiin puolalaiset matkoihinsa. Sen koommin ei h?n en?? ole yritt?nytk??n ruveta maitaan viljelem??n.?

?Mill? h?n sitten el????

?Mit?s se meit? liikuttaa?... Kuolkoon n?lk??n!?

Keskelle pahansuopaa naurua, jonka t?m? julmanlainen toivomus her?tti maanpoikain keskuudessa, astui, nopeasta ratsastuksesta h?yry?v?n? ja hikisen?, palannut l?hettil?s, lyhyt, pienenl?nt? nuorukainen, jonka vaaleat, suorat hiussuortuvat valuivat kellert?vin? ja kiilt?vin? kuin uusi olkikatto lihavahkoille kasvoille, jotka p?iv? oli paahtanut punaisiksi kuin keitetyt kravut.

Ennenkuin h?n alkoi puhua, tarttui h?n suureen kivikannuun, joka seisoi keskell? p?yt??, ja pit?en molemmin kourin sen pulleasta vatsasta, imeytyi h?n kannun reunaan kiinni, kunnes se vihdoin naurunhohotusten kaikuessa temmattiin h?nen huuliltaan.

Kaikin tavoin ilvehtien ja irmastellen kertoi h?n matkastaan.

Suuri juhla oli kyll? alusta alkaen varma.-Kaikkien piiril?isten jalkapohjia kutkutti tanssinhalu, kaikki halusivat juominkeja ja ilotulituksia ja olivat valmiit, jos niin tarvittiin, kelpo selk?saunaankin juhliakseen Saksan yhten?isyyden kunniaksi. Ainoastaan paikasta, jossa t?m?n kaiken piti tapahtua, oli viel? vallinnut erimielisyys.-Ennen kaikkea halusivat schrandenilaiset, luutnantti Merckel etunen?ss?, ett? kekkerit olivat vietett?v?t heid?n luonansa.

?Miksi niin? Pojat, ne vasta ovat joukkiota-n?m? samaiset schrandenilaiset. Riemusta aivan poissa nahkoistaan-juovat ja hurjistelevat p?iv?t p??st??n. Aina tallukat taivasta kohden!-Miksi niin? Siksi, ett? he ovat vannoneet kostoa paroonilleen, is?nmaan kavaltajalle, joka heid?t on h?v?issyt ilmoiseksi i?kseen. Tied?ttek?s, mit? he ovat veisanneet kirkossaan virrennuotilla jo seitsemisen vuotta:

Herramme Schrandenista, jonka t?hden

h?vet? saamme kaiken kansan n?hden

ja k?yd? mieron pilkkana,-

ly? rutolla, o Jumala!

N?in veisaavat ne siell? joka pyh?, ja nyt, kun heid?n rukouksensa on jo puoleksi kuultu, ovat ne vannoneet j?tt?v?ns? h?net kirkkoaidan taakse maatumaan.?

Kiihkeit? kysymyksi? satoi h?nelle kaikilta tahoilta. ?Onko se kuollut, koira?-Onko piru h?net vihdoinkin perinyt??

Melun keskelt? kuului r?s?ht?v?, rauskahtava ??ni. Nuoren Baumgartin k?si oli niin kovasti kouristanut nojatuolin selustaa, ett? hauras puu oli katkennut keskelt? poikki. H?n itse istui kalpeana ja liikkumatonna ja tuijotti puhujaan silm?t sel?ll??n, huomaamatta lainkaan vahinkoa, jonka oli tehnyt talon vanhalle perinn?lle.

Ja hilpe? Johann Radtke jatkoi:

?Ovatpa onneksi tainneet suututtaa h?net kuoliaaksi -ainakin oli h?n saanut halvauksen, kun he tahtoivat h?nelt? itse Kissanportaankin h?vitt??. Luutnantti, oletko konsanaan kuullut Kissanportaasta puhuttavan??

T?m? tuijotti yh? viel? h?nt? kohden eik? virkkanut sanaakaan. H?nen hampaansa olivat pureutuneet alahuuleen. Ik??nkuin kivettyneen? istui h?n paikoillaan.

?Kissanporras n?et on tie, jota my?ten parooni vuonna 7 vei ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan miehitt?neet, preussilaisten selk??n. Schrandenin p??llekarkauksesta lienet ainakin kuullut-siit?h?n kerrotaan joka kalenterissa.?

Luutnantti ny?k?ytti parisen kertaa koneellisesti p??t?ns?, kuten tekee tuomittu, joka voimattomassa n?yryydess? alistuu kohtaloonsa.

?Heid?n n?htens? oli h?n kaatunut?, kertoi Johann Radtke edelleen. ?Vaahto oli pursunut h?nen suustansa-ja h?nen rakas kullannuppusensa, kyl?n puusep?n tyt?r, joka h?nen kanssaan on elellyt, oli heitt?ytynyt h?nen ruumiinsa p??lle-kuka tiet??, mihin he muuten olisivatkaan ryhtyneet verisess? raivossaan.?

?Ja sanoitko, etteiv?t he nyt tahdo sallia h?nt? haudata?? puuttui hyv?ntahtoinen Karl Engelbert puheeseen, pudistaen arvelevaisesti p??t?ns?. ?Onko sellainen sitten sallittua kristityss? maassa??

Johann nauroi viekkaasti.

?Schrandenilaiset vet?v?t yht? k?ytt?, ja jollei kukaan tahdo ryvett?? k?si??n kantamalla moista iletyst? hautaan, voiko sit? panna pahakseen??

?Mutta jos se joutuu esivallan korviin??

?Esivallan-hahaha!-Heid?n esivaltansa on vanha Merckel, ja h?n oli arvellut, ett? h?nen puolestaan olisi haaskatarhakin viel?- - -?

H?d?n ja tuskan huuto, ik??nkuin tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai h?net vaikenemaan. Ponnahtaneena pystyyn, valkeana kuin kalkkisein?, seisoi nuori luutnantti ojentaen nyrkkiin puristetut k?tens? puoleksi torjuen, puoleksi uhaten h?nt? kohden. H?nen sinert?v?ll? huulellaan riippui veripisara, joka vieri leukaa my?ten alasp?in, j?tt?en j?lkeens? punertavan juovan.

Soinnuton, tuskin ymm?rrett?v? ?nkytys kuului h?nen huuliltaan, mutta ken sen ymm?rsi, kangistui kauhusta.

?Herke?!? oli h?n sanonut. ?Herke?!... H?n on is?ni.?

* * *