Chapter 10 No.10

Tuli talvi.

Sanomattoman surullinen, tuskallinen kuihtuminen oli kulkenut sen edell?. Boleslav, joka oli kasvanut luonnon keskell? ja katsoi olevansa vapaa liiallisesta herkk?tuntoisuudesta, ei ollut ikin? pit?nyt mahdollisena, ett? syksy raukealla vertauskuvallisuudellaan v?risytt?isi h?nt? luita ja ytimi? my?ten.

H?n pelk?si aikaa, joka oli tulossa.

Illat alkoivat k?yd? kamalan pitkiksi. Korppikotkan tavoin liiteli yksin?isyys h?nen p??ns? yll?, yh? ahtaammiksi k?viv?t sen kierrokset, h?n tunsi jo sen siipien leyhyttelev?n lamauttavaa kylmyytt? h?nen kasvoilleen.

Kummallista! Olihan h?n ollut yksin ik?ns? kaiken eik? toivonut mit??n parempaa!-Mist? ?kki? t?m? palava halu liitty? johonkin ihmiseen, nyt, kun kaikki ihmiset olivat h?nen vihollisiaan?--

H?n syventyi syventymist??n paperien sekamelskaan. Se oli tymp?isev??, hy?dyt?nt? ty?t?, mutta kyll?kin hyv?? kiduttavain hetkien kuolettamiseen. H?nen ei ollut helppo saada itse??n uskomaan, ett? h?n voi hy?dytt?? tulevaisuutta kaivamalla menneisyyden soral?j?st??n. H?n l?ysi pian mit? tarvitsi; muihin papereihin n?hden oli vahinko, ett? ne olivat tulleet tulipalosta pelastetuiksi.

Regina hoiti ??net?nn? ja hiljaa hiiviskellen h?nen pient? talouttaan. Katsettaan kohottamatta astui h?n herransa huoneeseen; milloin t?m? h?nelle sanasen virkkoi, s?ps?hti h?n. H?nen vastauksensa olivat arat ja katkonaiset, mutta silti sent??n selv?t ja varmat ja sattuivat aina kysymyksen ytimeen.

Usein kulkivat he kuitenkin p?iv?kausia toistensa ohitse vaihtamatta sanaakaan kesken??n.

Sit? useammin tarkasteli Boleslav tytt?? salavihkaa, katsoi h?nt? h?nen p?yt?? kattaessaan ja silm?ili h?nen j?lkeens?, kun h?n kulki ikkunan editse ja katosi pensaikkoon.

Sangen usein h?n silloin itsekseen mietti: ?Mit?h?n tuonkin ihmisen p??ss? liikkunee? Mit? ajatelleekaan h?n p?iv?st? p?iv??n? Olisiko mahdollista, ett? h?nen koko el?m?ns? kiert?isi minun persoonani ymp?rill?, ihmisen, joka ei h?nt? lainkaan liikuta, joka ei mitenk??n huoli h?nt? pid?tt?? eik? edes ole viel? antanut h?nelle palkaksi penni?k??n??

Sitten valtasi h?net monta kertaa h?pe?n tunne sen johdosta, ett? h?n niin kylm?kiskoisesti piti hyv?n??n niin uhrautuvat palvelukset. Ja h?n lupasi itsekseen olla Reginaa kohtaan yst?v?llisempi ja puheliaampi, jotta tyt?st? tuntuisi asemansa kurjuus v?hemm?n raskaalta.

Mutta er??nlainen arkuus, jota Boleslav itsek??n ei voinut selitt??, teki h?nelle mahdottomaksi toteuttaa aikomustaan. H?n ei vihannut tytt?? en??n. H?nen inhonsa oli haihtunut, kun h?n n?ki Reginan niin omaa etuaan etsim?tt? ahertavan h?nen hyv?kseen. Ja kuitenkaan ei h?n voinut vapaasti tytt?? puhutella. Heid?n v?lill??n oli jotakin, joka ymp?r?i tyt?n kuin salah?myisell? utukeh?ll? ja joka teki t?m?n tavallaan l?hentym?tt?m?ksi. Tytt? tuntui Boleslavista kammottavalta.

N?ytti melkein kuin is?n henki leijailisi h?nen ymp?rill??n ja kammottavalla l?sn?olollaan lamauttaisi pojan kielen. Oliko h?pe?, jota h?n kantoi, antanut h?nelle tuon tehoavan lumousvoiman, jolla pahe vaikuttaa kokemattomaan nuorisoon? Vai oliko t?m?n voiman l?hde h?nen suuressa onnettomuudessaan?

Usein, kun tytt? toi illallista tai laittoi h?nen vuodettaan, oikaisihe Boleslav ty?ns? ??rest? ja koetti alottaa h?nen kanssansa keskustelua. Mutta h?nen kielens? takertui suulakeen kiinni, h?n ei tiennyt mist? puhua, sill? h?n ei tahtonut panna alttiiksi arvoaan, eik? h?nen huuliltaan tullut muuta kuin lyhyit?, kuivia k?skyj?.

H?nen silmiins? oli jo kauan pist?nyt, kuinka suuresti tytt? oli muuttunut ulkoasultaan. Edukseen, tietysti.-H?n ei en?? k?ynyt repaleissa ja villin n?k?isen? eik? n?ytt?nyt ruumistaan alastonna. H?nen nuttunsa oli napitettu kiinni kurkkuun asti ja h?nell? oli villainen huivi kaulassa. H?nen vaatteensa olivat huolellisesti paikatut, ja nutun liepeet eiv?t en?? ry?mineet vy?hyst?n alta ilmoille.-H?nen tukkansa ei roikkunut kuten ennen vanukkeisina suortuvina ymp?ri ohimoita ja niskaa, h?n kampasi ja palmikoi sen huolellisesti, ja monena aamuna v?lkkyi h?nen p??lakensa vesikylvyst?, jota h?n oli k?ytt?nyt villien kiharain kesytt?miseen.

P?iv?t alkoivat kylmet?, mutta yh? liikuskeli h?n vain pumpulisillaan, ja ainoastaan ulkosalla liikkuessaan k??ri h?n ruudukkaan villasaalinsa ristikk?in hartiainsa ja vy?t?r?ns? ymp?rille.

Er??n? iltana, kun h?n varustautui jokaviikkoiselle matkalleen ja puhui Boleslavin kanssa ostoksista, kysyi t?m?: ?Mikset ole tuonut viel? itsellesi talvipukimia, Regina??

Regina loi katseensa maahan ja tuumi: ?Kyll?h?n niin? mielell?ni ...?

?No, mutta-??

?Enh?n tiennyt, saanko!?

?Tietysti saat. Enh?n toki aio sinua palelluttaa.?

?Niin, mutta-?

H?n vaikeni ja punastui.

?Mit? mutta??

?Siell? on muuan-nuttu-sinisest? kankaasta-se on turkiksilla reunustettu. Kauppias arvelee-?

Boleslav hymyili. ?Luojan kiitos-h?n alkaa ihmisty??, ajatteli h?n. ?Koreilun halu on her?nnyt. - -No-ja mit? kauppias arvelee??

?Se sopisi minulle, arvelee h?n, ja kun teen niin pitki? k?velyj?, pit?isi minulla olla jotakin l?mmint? ja mukavaa. Mutta nuttu on oikeastaan neitej? varten ja-?

?Ja juuri siksi on sinun se saatava?, huusi Boleslav nauraen. ?Muistakin, ettet vain palaa ilman samaista nuttua!-Hyv?? y?t? ja onnea matkalle!?

Tytt? huudahti ilosta ja kumartausi suudellakseen h?nen k?tt?ns?, mutta Boleslav torjui h?net luotansa ly?den h?nt? kevyesti olkap??h?n.

Reginan askelten h?ivytty? ulkona pime??n otti Boleslav lampun k?teens? ja meni lasimajaan, jossa tytt? asusti.

Tuli kiilui viel? liedell?, mutta siit? huolimatta oli purevan kylm? t?ss? kolkossa huoneessa. Katon aukoista p?l?hteli sis??n lumihiutaleita, sill? keve? syyslumi tuprusi ilmassa.

?Miksei h?n tuki aukkoja?? ajatteli Boleslav ja p??tti huomenna panna lautoja vahingoittuneille paikoille. H?n kiipesi sein?hyllylle ja kopeloi lasikattoa. Silloin h?n kyll? k?sitti, miksi Regina ennemmin nukkui puolittain paljaan taivaan alla. Lyijyliitokset olivat k?yneet hauraiksi ja rapisivat. H?nen pelk?st? kosketuksestaan kitisi ja natisi katto saumoistaan. Ainoakin korjausyritys olisi saanut sen tykk?n??n putoamaan.

?Olisi rikos tytt?? kohtaan, jos antaisi h?nen kauemmin n?in majailla?, tuumi Boleslav itsekseen.

H?n palasi huoneeseensa ja penkoi vuoteestaan kaikki h?yhenpatjat ja tyynyt, joita ilman h?n katsoi voivansa tulla toimeen. N?m? h?n otti syliins? ja kantoi Reginan vuoteeseen, laitteli ne kuntoon ja levitti karvaloimen huolellisesti niiden peitteeksi, niin ett? patjojen joka nipukka peittyi sen verhoon.

?Kuinka h?nen silm?ns? suurenevatkaan, kun h?n huomenna lopen uupuneena tahtoo heitt?yty? oljilleen.? N?in ajatellen palasi h?n eritt?in tyytyv?isen? paperiensa ??reen.

H?nen her?tess??n seuraavana aamuna kajasteli jo huoneen seinist? valkean lumen heijastus h?nen silmiins?.

Maailma oli y?ll? asettunut talvilevolleen.

H?n pukeutui ja huusi Reginaa. Ei vastausta. Tytt? ei ollut viel? palannut.

H?n odotti kaksi tuntia ja meni sitten itse laittamaan aamiaistaan. Lasikaton aukkojen alla oli kolme laakeaa lumikinosta, ja nelj?s kinostui paraikaa liedelle. Vihert?v? h?my valo t?ytti huoneen, joka nyt oli ik??nkuin lumeen hautaantunut.

Puolikoneellisesti tarttui h?n lapioon ja luutaan luoden ja lakaisten valkoiset kinokset ovesta ulos, sitten h?n nouti muutamia arkkeja paksua paperia, jota oli k?ytetty asiakirjapinkkojen k??reen?, leikkasi niist? sopivia kappaleita ja ty?nsi ne varovasti aukkojen l?vitse, niin ett? ne, tarttuen h?ll??n lumikerrokseen, kattoivat vahingoittuneet paikat.

?Enemp?? en voi tehd? parhaalla tahdollanikaan?, sanoi h?n ja katseli viluissaan v?risten huonetta, johon nyt oli tullut miltei y?n pimeys. Sitten meni h?n huoaten lieden ??reen tulta sytytt?m??n.

P?iv? kului, mutta Reginaa ei kuulunut. N?ht?v?sti oli lumipyry pid?tt?nyt h?nt? aamuun asti Bockeldorfissa.

Alakuloisena ja ik?viss??n ryhtyi Boleslav j?lleen ty?h?ns?, k?v?isi kerran ja toisenkin Kissanportaalla, jonka kautta Reginan piti tulla, haukkasi kylm?n p?iv?llisens? ja vilkaisi v?h?v?li? sein?kelloon, jonka vaskiviisarit eiv?t n?ytt?neet paikaltaan liikahtavan.

Reginaa kaipasi h?n kaikissa sopissa ja nurkissa, ja vaikka tytt? olikin aina pysytellyt poissa n?kyvilt?, oli Boleslav sent??n tiennyt, ett? h?n aina oli saapuvilla ja ett? tarvitsi vain vihelt?? n?hd?kseen h?net edess??n.

P??st?kseen toisiin ajatuksiin pani h?n tavallisen ty?ns? syrj??n ja alkoi piirustaa. Viidenkymmenen vuoden vanhan vaunusep?nlaskun takapuolelle h?n maalasi pitk?n, pitk?n puutarha-aidan, jonka takaa pilkistiv?t j?ykiss? riveiss? esiin liljat ja ruusut-ensin kerros ruusuja, sitten liljoja-sitten j?lleen ruusuja ja niin edelleen, kunnes piirustus n?ytti outokuosiselta sein?verholta.

Sitten h?n heitt?ytyi horjuvalle sohvalle ja unelmoi pyh?st? neitsyest?, joka istui t?m?n kukkasaidan takana, valmiina siunaten kumartumaan sen syntisen puoleen, jolla oli rohkeutta murtautua aidan l?vitse.

Alkoi jo olla pilkkosen pime?, kun ulkoa kuului askeleita.

H?n hyp?hti pystyyn ja riensi ulos.

Mytyill? ja k??r?ill? kuormitettuna, lumisena p??st? jalkoihin, astui Regina l??h?tt?en kynnyksen ylitse. Valkoiseksi puuteroituna valui h?nen kiharainen otsatukkansa hehkuville kasvoille, ja silm?t kiiluivat h?t?isen pelokkaina.

?Juoksin, herra, mink? kerkesin?, ?nkytti h?n, painellen oikealla k?dell??n syd?nalaansa. ?Kauppias ei p??st?nyt minua ennen p?iv?? l?htem??n, sill? h?n arveli, ett?-uuden nuttuni-?

H?n vaikeni ja syyllisyytens? tunnossa loi silm?ns? maahan.

Boleslav ny?k?ytti h?nelle hymyillen p??t?ns?; h?n oli liian iloinen, tiet?ess??n tyt?n olevan j?lleen t??ll?, sanoakseen h?nelle ainoaakaan vihaista sanaa. ?Keit? nyt joutuin minulle jotakin l?mmint??, sanoi h?n, ?ja tarvitsethan itsekin.?

Pelokkaan kummissaan tuijotti tytt? Boleslaviin.

?Mit? viel? odotat??

?Niin-mutta-? Ja sitten ik??nkuin s?ik?htyneen? siit?, mit? oli aikonut sanoa, juoksi h?n Boleslavin ohitse keitti??n.

?N?ytt?? kuin h?n vaatisi kuriaan?, jupisi Boleslav katsoen hymyillen h?nen j?lkeens?.

H?nen tuodessaan iltaruokaa istui Boleslav pulpetin ??ress?, miss? h?n tavallisesti ty?skenteli. Viheri?varjostiminen ?ljylamppu levitti himme?? valoaan huoneeseen.

Salavihkaan k??ntyi Boleslav Reginaa katselemaan, sill? h?nt? miellytti lampunvarjostimen pimennosta tarkastella tyt?n puuhailua. T?n??n h?n s?ps?hti h?net n?hdess??n; niin vieraan, ylv??n, ihanan n?k?inen oli tytt?. H?n ei ollut en?? turmeltunut, kurjuuteen ja tyls?mielisyyteen vajonnut palvelijatar. H?nt? olisi saattanut pit?? hienona naisena, niin arvokas, niin miellytt?v? oli jokainen h?nen liikkeens?, niin s??nn?llisin? ja vieh?tt?vin? esiintyiv?t h?nen p??ns? ??riviivat.-Tumma villapuku ja ennen kaikkea uusi r?ijy hopeanharmaine turkisreunustoineen-?kazabeikaksi? semmoista nimitettiin Puolan puolella-oli t?m?n muutoksen saanut aikaan.

P?yt?? kattaessaan hymyili h?n kainon onnellisena itsekseen ja heitti tuontuostakin salavihkaa nopean katseen Boleslaviin.

Ilmeisesti h?n halusi, ett? h?nt? ihailtaisiin, mutta ei uskaltanut her?tt?? Boleslavin huomiota.

Kun Regina astui lampun valokeh??n, nostaakseen sen ruokap?yd?lle, loi Boleslav pikimmitt?in silm?ns? alasp?in, n?ytt??kseen ik??nkuin ei olisi tytt?? huomannut.

Mutta t?ytyi h?nelle toki suoda sananen.

?Olet kai hyvin ylpe? uusista vaatteistasi?? kysyi h?n.

Regina punastui aivan kaulaansa my?ten.

?Oi-neh?n ovat aivan liian kauniit minulle?, kuiskasi h?n yh? hymyillen, yh? ujosti keimaillen ja vilkuen syrj?silmin Boleslaviin.-H?n vain ei ollut viel? kylliksi Eevan tyt?r kurkistellakseen peiliin.

Laittaessaan Boleslavin vuodetta huomasi h?n kummakseen vuodevaatteiden v?hennyksen. H?n tahtoi sanoa jotakin, mutta nieli sanansa, kai siksi, ettei rohjennut en?? herraansa puhutella.

Sitten toivotti h?n ?hyv?? y?t?? ja meni tiehens?.

Boleslav myh?ili tyytyv?isen?. ?Siit? mahtaa tulla koko yll?tys?, ajatteli h?n.

Sitten h?n uudelleen syventyi asiakirjoihinsa.

Mutta noin tunnin kuluttua sai takaap?in kuuluva hiljainen rasahdus h?net s?ps?ht?m??n.

Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silm?t kyyneli? tulvillaan seisoi siell? Regina ja veti henke? kuuluvasti sieraimiensa l?vitse. Turkisnuttu oli leuan alta avattu ja j?tti n?kyviin karhean paidan, jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronper??n kiristym??n ja h?ltym??n. H?n kai oli h?mm?styksiss??n unhottanut j?rjest?? pukunsa.

?Kuinka kaunis h?n on?, ajatteli Boleslav ihaillen ja koetti katsoa h?nen ohitsensa.

?No, mit? viel? haluat?? kysyi h?n sitten vienoimmalla ??nell??n.

Regina koetti puhua, mutta kesti kotvan, ennenkuin h?n sai ?nkytetyksi sanaakaan.

?Herra-oletteko te-tehnyt sen-vuoteelle??

?Tietysti, kukas muu??

?Niin, mutta-miksi teette-teette niin?? Pelokkaina ja kummastuneina leimusivat h?nen silm?ns?. Ilmeisesti oli Boleslavin hyvyys alkanut h?nt? huolestuttaa.

Boleslavin t?ytyi alkaa puhua ankarammin hillit?kseen omaa liikutustaan. H?n ei ollut ikin? luullut, ett? tytt? tulisi niin syv?sti j?rkytetyksi. ?Hupakko?, tiuskaisi h?n, ?onko minun sitten j?tett?v? sinut taivasalle paleltumaan??

J?ykk?n? ja ??net?nn? seisoi tytt? paikoillaan kuten kuvapatsas suurten, kirkasten kyynelten vieriess? h?nen poskilleen.

Ja ?kki? lankesi h?n polvilleen Boleslavin eteen, tarttui h?nen k?siins? ja peitti ne kyynelin ja suudelmin.

Tahdotonna, katselemiseen vajonneena tuijotti Boleslav tuokion tytt??n, mutta kohta h?n torjui h?net luotaan ja k?ski h?nen nousta jaloilleen.

?Ei mit??n ilveilyj?, Regina?, sanoi h?n. ?Mene nyt levolle, olet sen tarpeessa.?

Regina aikoi hihansa suulla pyyhki? silmi??n, kuten oli tottunut, mutta huomasi hienon turkisreunustan ja sit? s??st??kseen antoi kyyneltens? virrata edelleen.

?Oi, herra?, nyyhkytti h?n, ?en tied? miksi t?m? kaikki.-T?t? ette voi todella tarkottaa-t?t? en ansaitse.- -Ensin niin kaunis nuttu-ja sitten kun luulin, ett? minua ly?t?isiin-koska j?in taipaleelle koko p?iv?ksi-viel? t?m?kin.?

?Herke? jo vihdoinkin?, k?ski Boleslav. ?T?ytyyh?n sinulla toki olla vuode.-Miss? sitten olet ennen maannut??

Regina s?ps?hti ja loi silm?ns? maahan.-

?Oh, ennen!? sammalsi h?n.

?No??

?Ennen-nukuin joko ulkona oven edess? ...? sanat takertuivat kurkkuun--

?Tai??

H?n oli vaiti ja vapisi.-

?Tai miss? muualla??

Regina heitti ujon silm?yksen telttavuoteeseen. ?Tied?tteh?n, herra?, ?nkytti h?n. Sitten painoi h?n h?pe?n masentamana k?tens? kasvoilleen.-

Tosiaan, h?n tiesi!-Kuinka h?n olikaan sen unhottanut edes hengenvedoksi!

?Ulos!? huusi h?n vihasta ja kauhusta v?risten ja ojentaen k?sivartensa ovea kohden.

??net?nn?, allap?in hiipi Regina tiehens?.

* * *