Chapter 6 No.6

Seuraavana p?iv?n? h?mm?stytti Schrandenin kyl?? odottamaton vierailu, joka sai juhlatuulella olevat kyl?l?iset aivan kuin puusta putoamaan.

Kello oli viiden korvilla iltap?iv?ll?, kun kyl?nraittia ajoivat kahdet h?kkirattaat, joilla kummallakin oli viisi kuusi istujaa, nuoria miehi? j??k?rin takit yll?, kentt?lakit p??ss?, pyssyt olalla leveist? hihnoista riippumassa.

Etumaisilla rattailla istui sen lis?ksi naishenkil?, joka, samassa kuin hevoset k??ntyiv?t kirkkom?elle, hypp?si huimalla loikkauksella h?kin ylitse ja loittoni linnaa kohden.-

Jokainen schrandenilainen tunsi h?net jo ensi silm?yksell? paroonivainajan lemmityksi, mutta yleinen h?mm?stys oli niin suuri, ettei kenenk??n p??h?n pist?nyt ajaa h?nt? takaa.

?Mustan Kotkan? ravintolan edess? pys?htyiv?t rattaat. Ikkunat temmattiin auki, ja ennenkuin vieraat olivat viel? ehtineet nousta jalkeille, remahti sekava tervehdysmelu heit? vastaan.

?Heiden pojat-el?k??n-Heiden pojat?, kirkui Felix Merckel, joka oli yhdess? Sellenthinin eskadroonaan kuuluvain toverien kera ollut monissa otteluissa, ja heilutti ikkunasta heit? vastaan vaahtoavaa oluthaarikkaansa.

H?nen is?ns? avasi ripe?sti oven herrashuoneeseen, jossa sai juoda ainoastaan viini?, sill? olihan toivoa, ett? hyvinvoivain talollisten pojat tosiaankin pist?isiv?t viiniksi.

Mutta n?ill? ei ollut innokkaaseen tulotervehdykseen muuta vastausta kuin synkk?, miltei vihamielinen ??nett?myys. Katsomattakaan meluajiin vetiv?t he h?keist? esiin kaikenlaisia ty?kaluja-sahoja, kirveit? ja lapioita-ja alkoivat riisua hevosiaan.

Schrandenilaiset ?llistyiv?t.

?Lempo soikoon-mik? on tukkinut kurkkunne?? huusi Felix Merckel ikkunasta. ?Ja mihin olette j?tt?neet ihmeotuksenne, luutnantti Baumgartin??

Ei viel?k??n mit??n vastausta.

Schrandenilaiset alkoivat luulla, ett? vieraat aikoivat tehd? heist? pilaa, ja purskahtivat remajavaan nauruun.

Silloin astui Karl Engelbert, joka esiintyi joukon johtajana, ikkunan alle, mist? leve?hartiainen Felix Merckel nojasi ulos, tervehti h?nt? puolisotilaallisesti ja sanoi: ?Luvalla sanoen, herra luutnantti, emme ole tulleet juhlimaan emmek? muuten huvittelemaan-olemme hautajaisv?ke?.?

?T??ll? Schrandenissa ei haudata ket??n?, huusi Felix Merckel yh? nauraen, mutta h?nen kasvonsa ven?htiv?t huomattavasti pitemmiksi.

?Luvalla sanoen, herra luutnantti-meid?t on kutsuttu hautajaisiin.?

?Kuka on kutsunut??

?Entinen luutnanttimme Baumgart.?

?P?ll?-luutnantti Baumgart ei ole t??ll?-teid?nh?n juuri oli tuotava h?net mukananne.?

?Luvalla sanoen, herra luutnantti, h?n on jo t??ll?.?

?Miss? se mies sitte piilee??

?Taidatte tuntea h?net ainoastaan synnyinnimelt??n. Herra von Schranden oli h?n ennen- -?

Savinen haarikka putosi Felix Merckelin k?dest? murskaksi nuoren Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle h?nen jaloilleen.- -

Sis?ll? vierashuoneessa nousi kova meteli, ik??nkuin hankittaisiin tappelua, sitten paiskattiin ikkuna jyr?ht?en kiinni, ja kun Johann Radtke janonsa ahdistamana aikoi astua portailta ravintolan eteiseen, lenn?hti ovi kiinni aivan h?nen nen?ns? edess?.

?Niinh?n meid?t t??ll? ajetaan ovelta takaisin kuin mitk?kin retkaleet?-murisi Peter Negenthin synkk?n? puristaen siteiss? olevan k?tens? nyrkkiin.

?Haluatko tulla valapatoksi?? kysyi Engelbert hiljaa astuen h?nen eteens?. ?Jos haluat, niin k??nny takaisin. Mit? meilt? vaadittaneekin, lurjus se, joka unhottaa Dannigkowin kirkon.?

?Ja kenen kurkkua kuivaa, s?rpik??n siikojen uimavett?,? lis?si Johann Radtke huoaten.

Engelbert heitti pyssyn olalleen. ?Rattaat menk??t edell?!? komensi h?n.-?Eteenp?in, mars!?-Kulkue j?rjestyi ja marssi linnaa kohden. J?lest? tallusteli joukko kyl?l?isi?, jotka kunnioitus pyssyj? kohtaan piti loitolla.

Sillalla seisoi Boleslav heit? vastassa.

Riemastuneena h?n sy?ks?hti yst?vi?ns? vastaan-saaden tuskin kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan.

Engelbert ojensi ??net?nn? h?nelle k?tens?. Mutta kun Boleslav tahtoi h?nt? syleill?, v?ltti h?n sen.

Mielenliikutuksessaan ei Boleslav sit? huomannut. ?Tiesin kyll?, ett? tulisitte?, sammalsi h?n. ?Tiesinh?n ett? minulla on viel? yst?vi?kin-ettei minua ole aivan turvattomaksi j?tetty n?iden susien kitaan.?

Kukaan ei h?nelle vastannut.

J?ykkin? ja ??nett?min? kuin muuri seisoivat he riviss??n, katseet vain arastellen harhailivat h?nen ohitsensa.

Engelbert katkaisi ensiksi ??nett?myyden.

?Olet kutsunut-olemme t??ll?-mutta aikamme on v?hiss?-sano, mit? meid?n on tekeminen.?

Silm?nr?p?yksen Boleslav mahtoi kummastella, kun h?nt? n?in jyrk?n lyhyesti puhutteli se, joka h?nelle aina oli ollut rakkain kaikista tovereista, mutta kuinka h?n heit? olisi voinut ep?ill??

Olivathan he saapuneet!

Ja sekaisin, sikin sokin sy?ks?htelevin sanoin kertoi h?n heille, kuinka h?v?istys, jonka schrandenilaiset olivat aikoneet tehd? h?nen is?lleen, oli nyt purkaantunut h?nen ylitsens?, ja mit? h?n nyt oli p??tt?nyt tehd? yst?vien avulla.

Sill?v?lin tuijotti muutaman soral?j?n takaa h?nt? kohden leimuava silm?pari, sill?v?lin v?risi ja vavahteli naisolento, joka siell? istui ker?ksi kyyristyneen?.

?He ovat t??ll? - he ovat jo kyl?ss?!? oli h?n huutanut h?t?isell? riemulla h?nt? kohden sy?sten kuin mik?kin harhahenki linnanpihan poikki.

Ensi n?kem?ll? oli Boleslav pit?nyt h?nt? vieraana. H?nell? oli, hele?nv?rinen karttuunihame, y?nuttu h?ll?sti kiedottuna aaltoilevan poven ymp?ri ja kirjava huivi solmittuna leuan alitse talonpoikaistytt?jen tapaan.

?N?m? ovat he antaneet ylleni?, lis?si h?n ik??nkuin anteeksi pyyt?en huomattuaan toisen kummastuneen katseen.

Boleslav ei ajatellut h?nt? enemp??. Sitten odottaessaan sillalla yst?vi??n h?n n?ki tyt?n hiiviskelev?n raunioiden v?liss?. Huivi oli solunut niskaan-aivan valtoinaan valui musta tukka p?iv?npaahtamille kasvoille.-Ik??nkuin mielet?n nauroi tytt? yksikseen.

Silloin h?vetti Boleslavia, ett? h?nen oli t?ytynyt n?ytt?? t?m? nainen yst?villeen, ja h?n aikoi heti antaa tyt?lle l?ht?passit, jottei h?n en?? joutuisi heid?n n?kyvilleen.

?Mit? t??ll? teet?? tiuskaisi h?n.

Tytt? h?tk?hti. ?En mit??n, herra?, vastasi h?n k??nt?en katuvana silm?ns? maahan.

?Miksi nauroit??

?Min?k?, herra?? sammalsi h?n. ?Olen vain iloinen.?

?Miksi??

?Koska olen j?lleen t??ll?.?

Oh-tuo kurja olento!

Mik? h?net kiinnittik??n t?h?n maalipaikkaan, joka tarjosi h?nelle vain h?pe?? ja puutetta ja jossa h?n t?stedes oli alttiina kaksinkertaiselle kurjuudelle?

Boleslav oli kuullut kerrottavan kotikissoista, jotka, kun asukkaat j?ttiv?t autioksi talon, johon ne olivat kotiutuneet, mieluummin kuolivat siell? n?lk??n kuin l?ksiv?t is?nt?v?kens? mukana muille maille.

Mit?h?n, jos t?t?k??n kissalajia ei voinut ajaa tiehens?!

T?ll? hetkell? olisi ollut julmaa antaa h?nelle karkotusk?sky?. Sai j??d? siis huomiseen, kunhan vain oli poissa n?kyvist?.

?Korjaa luusi?, k?ski h?n, ?ja ?l? tule minun ?l?k? vieraitten n?ht?viin.?

Silloin oli tytt? n?yr?sti painanut p??ns? alas ja kadonnut soral?j?n taakse. Siell? kyyr?tti h?n nyt vavisten pelosta, ett? h?net huomataan.- -

Boleslav oli lopettanut.

Engelbert vaihtoi neuvottelevan silm?yksen toveriensa kanssa; sitten h?n sanoi: ?Olemme tuoneet tarpeelliset ty?kalut mukanamme-jos annat meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.?

?Tosin siit? ei tule mit??n ritarillista ruumiskirstua,? lis?si Peter Negenthin karkeasti hymyillen.

Engelbert heitti h?neen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli ja nurisi.

Iloisessa luottamuksessaan ei Boleslav n?hnyt eik? kuullut siit? mit??n. ?Muistattehan viel??, huudahti h?n, ?kirstun, jonka pime?ss? teimme nuorelle Dohnan kreiville? Kaksi tuntia meilt? siihen meni, emmek? n?hneet k?tt? silmiemme edess?.?

Mutta h?nen muistelmansa eiv?t her?tt?neet mit??n vastakaikua.

?Joku j??k??n hevosten luo?, sanoi Engelbert, ?me muut etsimme lautoja. Iltaan menness? t?ytyy kaiken olla valmiina.?

Boleslav, huolissaan siit?, mit? voisi tehd? yst?villeen mieliksi, ajatteli viinivarastoa, jonka oli l?yt?nyt kellarista tulelta s?ilyneen?.-Siell? oli my?s talon ruokavarasto, hieman leip?? ja savustettua lihaa, valitettavasti aivan liian v?h?n, jotta niill? olisi voinut yst?vi? kestit?.

?Sy?t?v?? ei meill? ole juuri mit??n?, sanoi h?n, ?mutta ettek? tahdo ainakin ottaa siemausta viini?, ennenkuin ryhdytte ty?h?n??

Vieraat vaikenivat synk?n n?k?isin?.

??l? huoli?, tuumi Engelbert keve?hk?ll? ??nens?vyll?. ?Viini raukaisee ruumista ... ty?ll? on kiire.?

Ja h?n kumartui tarkastellen kopeloimaan muuatta hiiltynytt? lautaa, jollaisia virui hajallaan raunioiden v?liss?.

?T?m? menee mukiin?, sanoi h?n, ?mutta ?lk?? sahatko hiiltynytt? pois, se saa k?yd? maalista.?

Ja h?n meni Boleslavin seuraamana edelleen valitakseen viel? pari kolme lautaa.

Silloin vilahti heid?n edest??n maasta pystyyn jotakin hele?nv?rist?, joka oli samassa kadonnut l?himm?n muurin taakse.

Boleslav puristi k?tens? nyrkkiin. H?n oli tuntenut Reginan.

?Anteeksi?, sanoi h?n, ?etten voinut teille l?hett?? parempaa sanantuojaa, mutta minulla ei ole ket??n muuta saatavissa.?

Engelbert tahtoi puhua, mutta h?nen kielens? oli aivan kuin sidottu.

?Ja sinun on h?net t?ytynyt ensin pukeakin??

?Niin?, sanoi Engelbert, jonka puheliaisuus p??si valloilleen. ?Tapasin h?net puolikuolleena ja revityin vaattein makaamassa oven edess?, kun y?ll? nousin ja menin katsomaan, mit? koirat haukkuivat.?

?Kuinka? Oliko se jo y?ll???

?Kahden aikaan aamulla.-T?m? lauta t?ss? on hyv?-sen voitte ottaa.-H?n oli kulkenut viisi peninkulmaa seitsem?ss? tunnissa.-En ikin?ni olisi sit? pit?nyt mahdollisena.-H?n makasi kuin mik?kin ammuttu saukko-niin j?ykk?n? ja kiilt?v?n? -ja haukkoen henke??n-ja paperipalaasi puristi h?n k?siss??n. H?n tahtoi nousta, mutta painui paikoilleen-ja silloin noudin viinaa ja hieroin sill? h?nen ohimoitaan ja annoin h?nelle- - -?

Joku tovereista, joka oli h?nt? seurannut, katsoi h?neen kummissaan. H?n pel?styi ja pys?htyi keskelle lausetta.- - -

Seuraavina tunteina kuulivat schrandenilaiset, jotka raivoissaan ja h?mm?stynein? juoksentelivat pitkin virran rantaa, linnansaarelta ahkeraa vasaroimista ja sahaamista ja kalkutusta, joka ei n?ytt?nyt merkitsev?n mit??n hyv??.-

N?ink? siis heid?n kauneimmat suunnitelmansa raukesivat tyhjiin?

Ei kest?nyt kauan, ennenkuin n?ytt?ytyi vanha Hackelberg olallaan pyssy, jota h?n tavallisesti piti lantatunkioon haudattuna. H?n n?et pelk?si, ett? se h?nelt? j?lleen vied??n, kuten kerran oli tapahtunut, kun h?n torilla huvittelihe ampumalla y?lepakoita, jotka h?nen vakuutuksensa mukaan selv?ll? p?iv?ll?kin lensiv?t parvittain h?nen per?st??n. T?ll? samaisella kelpo pyssyll? oli h?n aikaisemmin joka y? harjottanut salamets?styst?, mutta sitten kun pett?m?tt?m?n k?den oli juopottelu muuttanut heikoksi ja vapisevaksi, oli t?m? hupainen ammatti t?ytynyt j?tt?? sikseen. Vain silloin t?ll?in, kun h?n oli juonut oikein rennosti, valtasi yht?kki? ihanien mets?stysretkien muisto h?nen mielens?. Silloin h?n hoiperteli piilopaikkaansa, kaivoi pyssyn k?tk?st??n ja ampui ilmasta ensim?isen p??skysen, joka livert?en vilahti ohitse.

Lavertelevalla puheliaisuudella, joka h?nelle oli ominainen, alkoi h?nkin pauhata.

?Schrandenilaiset, kunnia kutsuu-aseihin pettureita vastaan!-Olen onneton is?-lapseni on h?n minulta ry?st?nyt-ammun h?net kuoliaaksi-mokoman koiran.?

?Mutta h?nh?n on jo kuollut?, tuumi joku.

?Onko h?n jo kuollut?-Ei haittaa mit??n-siki? on h?nkin ammuttava kuoliaaksi-kaikki ovat he ammuttavat kuoliaiksi.?

Sill?v?lin juoksenteli Felix Merckel vierashuoneessa edestakaisin kuin haavotettu karju.-H?n tunsi kylliksi Heiden pojat tiet??kseen, ett? jos heid?t ?rsytettiin tai heid?n kimppuunsa hy?k?ttiin, eiv?t he tunteneet mit??n rajoja. V?ltt?m?t?nn? seurauksena t?ytyi olla verenvuodatus, jollaista ei aavistanut kukaan niist?, jotka ulkona r?yh?siv?t.-Ja silloin-mit? silloin? Eik? loukatun lain koura silloin tarttuisi ensiksi h?neen, luonnolliseen johtajaan?

Mutta toiselta puolen-pitik? t?lle luikkarille, joka oli uskaltanut v??r?ll? nimell? hiipi? toverien luottamukseen, viel?p? puijata luutnantin valtakirjan-miehelle, joka nyt kaksin kerroin ansaitsi jokaisen urhoollisen, kunniakkaan sotilaan vihan ja inhon, pitik? h?nelle suoda t?m? voitonriemu?

Herra Merckel vanhemmalla oli sill?v?lin muita huolia.

H?nest? oli eritt?in moitittavaa, ett? niin suuri m??r? jaloa suuttumusta laukaistiin turhan t?hden tyhj??n ilmaan, ja h?n p??tti tehd? lopun t?st? vallattomuudesta.

H?n astui talon portaille ja huusi h?nelle ominaisella is?llisell? hyv?ntahtoisuudellaan alhaalle joukkoon: ?Piirinne esimiehen?, rakkaat lapset, en saata sallia, ett? julkisella paikalla pid?tte tuollaista meteli?.-Etsik?? kauniisti suljettu huone, lapset-siell? saatte el?m?id? kuinka paljon tahdotte.?

Ett? ?suljetulla huoneella? tarkotettiin vain ?Mustan Kotkan? kapakkaa, oli jokaiselle selv?n?, ja viitt? minuuttia my?hemmin oli v?kijuomien nauttiminen jo saanut vauhdin semmoisen, ettei paremmasta apua.

Felix oli nojannut p?rr?isen p??ns? k?siins? ja tuijotti synk?n raivoisasti eteens?.

Ei kukaan preussilainen is?nmaan yst?v?, viel? v?hemm?n mies, joka kantoi miekkaa, saanut sallia sellaisen tekosen tapahtuvan, ennen kuolla-ennen-

Ja h?n alkoi puhua joukolle innokkain sanoin.-

Vaikutus tuli pian n?kyviin. Yksi toisensa j?lkeen pujahti pellolle, palatakseen pian takaisin jokin ase mukanaan-mill? tuliluikku, mill? k?yr?sapeli, mill? viikate.

?Olkaa aina kauniisti, rauhallisia ja is?nmaallisia, lapset!? huusi myh?illen vanha Merckel t?hystellen vilkkuvilla silmill??n tyhji? haarikoita.- -

Oli tullut y?. Kaksi ruskeankeltaista talikynttil?? savusi tarjoilup?yd?ll? tukehuttavan kuumassa, t?p?t?ydess? huoneessa, jonka puolipime?ss? kirkasten viikatteiden heijastukset v?l?hteliv?t kuten salamat. Silloin sy?ksyi huoneeseen pari poikasta, jotka olivat olleet vartioimassa nostosillan luona, huutaen: ?He tulevat, he tulevat!?

Nousi raivoisa ulvonta.

Kaikki tunkeutuivat ovelle. Felix Merckel riensi makuuhuoneeseensa ottaakseen miekkansa vy?lleen, mutta ei palannut takaisin.-Luultavasti h?n oli malttanut mielens? n?hdess??n aseen, jota oli niin kauan kunnialla kantanut.

H?nen is?ns? kehotteli sill?v?lin raivoajia levollisuuteen ja malttiin, eritt?inkin niit?, jotka eiv?t viel? olleet maksaneet juomalaskujaan.

?Eteenp?in!? lallatti vanha Hackelberg. ?Kostakaa lapsi parkani puolesta-hakatkaa heid?t maahan!?

Kauppatorille, jolle kuu pilvien verhosta valeli himme?? loistettaan, oli koko kyl?n v?ki kokoontunut. Yksin rintalapsetkin olivat temmatut kehdoistaan. Heid?n paruntansa sekaantui tuhat??niseen meluun.

Synkk?n? ja ??net?nn? katseli kirkko tummine varjoineen t?t? hurjaa n?ytelm??. Synkk?n? ja ??net?nn? lep?si pappilakin paikoillaan.

Vanha visap?? oli pit?nyt sanansa. H?n ei n?hnyt eik? kuullut mit??n, mit? tapahtui.-

Linnalle viev?? tiet? reunustavain majojen takaa kajasteli tummanpunainen tulenloiste. Matalain kattojen ylitse kiemurteli mustanharmaa savu korkeutta kohden. Purppuranpunainen huuru levisi kuin tulipalon loimo suviy?n kalpeaan h?m?r??n.-

Yhteisen vaikuttimen voimasta alkoi joukko paltoutua kirkkotiet? my?ten hautuumaalle, joka sijaitsi muutamain askelten p??ss? reunimmaisista taloista, aivan tien varressa.

Siell? portilla voitaisiin tulijoilta parhaiten sulkea tie.

Ne, jotka olivat olleet mukana sotaretkell?, j?rjestyiv?t riveihin. Olihan sotilasten taisteltava sotilaita vastaan.

?Miss? on Merckel?? huusi kummissaan joku, joka t?ll? hetkell? odotti kuulevansa luutnantin komentavan ??nen.

?Miss? on Merckel?? kajahti ?llistynyt kaiku joka suunnalta.

Rauhotuttiin sent??n j?lleen. H?nh?n oli vain mennyt noutamaan aseitaan.

Tulenloimo l?heni l?henemist??n.

Erotettiin jotakin mustaa, nelisnurkkaista, joka heilui ilmassa liekkiseppeleen ymp?r?im?n?.

?Ruumiskirstu-ruumiskirstu!? murisi joukko ehdottoman v?ristyksen valtaamana.

Silloin ?kki?-kukaan ei tiennyt, ken alotti-oli kuin samassa hengenvedossa olisi sama ajatus v?l?ht?nyt kaikkien mieliss?-silloin ?kki? viritti joukko kohisevana kuorona hirve?n virrenv?rssyn:

?Herramme Schrandenissa, jonka t?hden

h?vet? saamme kaiken kansan n?hden

ja k?yd? mieron pilkkana,

ly? rutolla, o Jumala!?

Ja ruumissaatto l?heni l?henemist??n. Jo levittiv?t soihdut loimotuksensa veisaavan joukon ylitse, jo tunkeutuivat vaimot ja lapset, jotka olivat etumaisina joukossa, kirkuen taaksep?in- -

Joukkoon aukeni kuja-juuri siksi leve?, ett? ruumissaatto sopi siit? kulkemaan, ja sulkeutui heti saattueen viimeisten miesten j?lest?.

Kuusi miest? kantoi ruumiskirstua olallaan ja vapaissa k?siss??n he heiluttivat p?resoihtuja ajellen niill? joukkoa syrj??n.-Toiset kuusi seurasivat per?st? ladatut pyssyt kainalossa.

Mutta edell?, kentt?lakki takaraivolla, k?siss??n kaksi pistoolia hanat vireiss?, leimuavin katsein t?hystellen vastustajiaan, kulki Boleslav, raivaten tiet? is?ns? ruumiille.

Yh? syvemm?ksi repeytyi rako v?kiryhm??n, yh? ohuemmaksi k?vi aita, joka erotti saattueen asestetuista schrandenilaisista.

N?m? katselivat levottomasti kaikille suunnille, sill? he tunsivat itsens? johdottomiksi.

Jo seisoi Boleslav rinta rintaa vasten heid?n edess??n.-He tahtoivat tunkeutua eteenp?in. Silloin-?kki? h?tk?htiv?t heid?n rivins?, sill? heid?n korviinsa kajahti lyhyt, sotilaallinen ?seis!? jonka he olivat usein kuulleet sotaretkell?.

Ja vanhan tavan mukaan tottelivat heid?n j?senens?, vaikkakin tahto ponnisteli vastaan.

Boleslav, joka t?m?n komennon oli huutanut kantajille, huomasi h?tk?hdyksen miessein?ss? edess??n-?killinen pelastava ajatus leimahti h?nen aivoissaan.

?Hiljaa!? komensi h?n edelleen.

Kukaan ei liikahtanut.-H?nen katseensa, h?nen ??nens? hallitsi heid?t.

?Kuka teist? on ollut sotilaana? Kuka on auttanut kuningasta vapauttamaan maan??

Synkk?, puoleksi vastahakoinen murina kulki rivien l?vitse, mutta vastasivathan he sent??n.

?Kuningas on l?hett?nyt teid?t kotiin?, jatkoi h?n, ?koska on tehty rauha;-luuletteko sen olevan h?nelle mieleen, kun h?n kuulee, ett? olette j?lleen rikkoneet maan rauhan?-Hyi, sanoo h?n, niin k?ytt?ytyv?t puolalaiset, mutta eiv?t preussilaiset.- -Sent?hden tie auki-pojat-tie auki!?

Miesmuuri aaltoili ja huojui, se alkoi jakaantua, ja hetkisen h??m?tti hautuumaan portti vapaana Boleslavin silmiin-mutta takaap?in tunkeutui keskustaan uusia olentoja, jotka sulkivat aukeaman.

Meteli nousi uudelleen-siihen sekaantui ivanauru, remuava ja r?hisev?-ja seuraavana hetken? h?n n?ki etumaisten hartioiden v?list? jotakin py?re??, mustaa ja v?lkkyv?reunaista, jonka takaa n?kyi h?ijysti salamoiva silm?, suuntautuvan h?nen otsaansa kohden.

H?n n?ki sen vain vilaukselta, tuskin siksi, ett? ehti tajuta, mik? h?nt? l?hinn? odotti. Silloin kuului h?nen takaansa kimakka kirkaisu-olento, valkoinen ja notkea kuin pantterikissa, sy?ksyi h?nen ohitsensa ja heitt?ytyi schrandenilaisten joukkoon, joka jakaantui uudelleen. Siten syntyneell? avoimella paikalla Boleslav n?ki kaksi olentoa, jotka kieriv?t maassa, naisen, joka oli k?ynyt miehen kimppuun ja ponnisteli v??nt??kseen kiilt?v?n pyssynpiipun h?nen k?sist??n.

Ne olivat puusepp? Hackelberg ja h?nen tytt?rens?. T?m?n oli t?ytynyt salavihkaa ja huomaamatta seurata ruumissaattoa; sill? Boleslav ei ollut n?hnyt tytt?? sen j?lkeen kuin t?m? oli kadonnut linnanraunioiden taakse.

Uteliaina tunkeutuivat ihmiset luo, tahtoen tiet??, mit? maassa kieriv? ker? merkitsi.-K?ytt?en hyv?kseen t?t? h?mmennyksen hetke?, kulki Boleslav, ruumiskirstu per?ss??n, painiskelijain ohitse hautausmaan portille.

H?nen takanaan pamahti pyssy, joka v??nteleviss? k?siss? oli lauennut.

?Vartioikaa porttia!? huusi h?n kuudelle, jotka seurasivat kirstua, kantajain jatkaessa matkaansa hautakumpujen v?litse Schrandenin vapaaherralliseen sukuhautaan.

Karl Engelbert, joka komensi j?lkijoukkoa ja oli ensim?isen? asettunut paikoilleen uhatulle portille valmiina hengell??n ja verell??n sit? puolustamaan, n?ki pime?nh?m?r?ss?, joka syntyi soihtujen loitottua, kuinka joukko sy?ksi painiskelijain kimppuun.

Nainen p??sti pari kolme vihlaisevaa kirkausta. Ilmeisesti v?kijoukko alkoi heti purkaa raivoaan h?nt? kohtaan. Ep?ilem?tt? he tappavat h?net, jollei h?n saa pikaista apua.

?P??st?k?? h?net!? huusi Engelbert, jykevin nyrkiniskuin sivallellen v?kijoukkoon. Seuraavassa tuokiossa hiipi olento, joka juuri oli pelastunut varmasta kuolemasta, uudelleen h?nen ohitsensa-, kyyristyi kirkkomaan kuivaan vallihautaan ja vilahti kuin varjo aidan vartta pitkin y?h?n.

Schrandenilaiset alkoivat r?histen juosta h?nen j?lest??n.

?Mutta hautaus?? huusi joku.

?Piru viek??n hautauksen?, huusi toinen vastaukseksi heitt?en aran katseen vartioiviin miehiin, joiden kanssa ei n?ytt?nyt olevan leikittelemist?.

T?m?n turvattoman otuksen mets?stys oli paljon parempi huvitus kuin t??ll? panna oma nahka parkkiin.

Ja kuten parvi verikoiria sy?ksyiv?t schrandenilaiset tiehens?.-Puusepp? Hackelberg yritti tehd? samoin ja nousi vitkaan, mutta kellahti ojaan, j?i siihen makaamaan ja nukkui.

* * *