Chapter 8 No.8

Jo l?hinn? seuraavina p?ivin? Boleslav huomasi, kuinka mahdoton h?nen olisi ilman t?t? naista el?? kotoisella konnullaan, kuinka paljon enemm?n h?n oli riippuvainen tyt?n huolenpidosta kuin t?m? h?nen.

Avutonna kuin haaksirikkoinen, jonka aallot ovat viskanneet asumattomalle saarelle, hiiviskeli h?n isiens? perint?tilalla. Vaikkapa miinat ja ketunraudat eiv?t en?? uhanneetkaan h?nen askeleitaan, hapuilivat h?nen jalkansa kuitenkin ep?varmoina, ja h?nen mielens? joutui h?mmennyksiin n?iden savunmustaamain muurien keskell?, jotka h?vi? oli niin muuttanut, etteiv?t ne en?? tarjonneet pohjaa ja kiinnekohtaa edes h?nen lapsuutensa muistoillekaan. Itse puistokin, jossa h?n kerran oli tuntenut jokaisen puun ja jokaisen pensaan, oli pitkien vuosien kuluessa metsistynyt niin oudonn?k?iseksi, ett? h?n tarvitsi siell? aivan uudet merkkikohdat osatakseen mihin tahtoi menn?.

Ensi uhman h?lvetty? her?si yh? katkerampana h?nen mieless??n kysymys: ?Mit? nyt on tuleva??

Ja t?m? kysymys k?vi pakottavaksi, sill? niukat varastot leip?? ja savustettua lihaa, joita s?ilytettiin kellarissa, l?heniv?t loppuaan.

Ylpeys esti h?nt? Reginalta kysym?st? neuvoa, eik? h?n ollut tytt?? taasen puhutellutkaan. Hiljaa ja n?kym?t?nn? em?nn?i t?m? talossa, n?ht?v?sti aavistaen parhaaksi her?tt?? niin v?h?n huomiota kuin suinkin. Mutta kun Boleslav aamuisin palasi virralta, jossa h?n otti kylpyns?, tapasi h?n punakukitetun uudinvuoteen siististi j?rjestettyn? ja peitettyn?, tapasi lattian narskuvalla hiekalla ja tuoksuvilla kuusenhavuilla siroteltuna ja l?ysi kullalla silatulta p?yd?lt?, jonka nelj?tt? jalkaa t?ytyi p?nkitt?? tiilikivell?, h?yry?v?n, ruskean kahvikannun ja sen vierell? sirosti leikattuja mustia leip?viipaleita.

H?nelt? h?lveni pian kammo ottaa ruokansa t?m?n naisen k?sist?,-aluksi h?nt? tosin arvelutti murtaa leip??, jonka tytt? oli tuonut, mutta se n?ytti niin perin maukkaalta, ja syksyinen kylm? kylpy oli kiihottanut h?nen ruokahaluaan.

P?iv?lliseksi oli leip?lient? ja parisen viipaletta paistettua lihaa h?nt? odottamassa, eik? viinipulloakaan ollut unhotettu-ja illalliseksi oli aina jollakin keinoin hankittu uutta ruuan vaihtelua.

Niin osasi Regina em?nn?id? niill? v?hill? t?hteill?, joita viel? oli kellarissa.

Monta kertaa n?ki Boleslav h?nen vilahtavan ikkunan ohitse patoineen ja muine astioineen, jotka h?n varmaankin k?vi virrassa pesem?ss?. Palatessaan taivutteli h?n varovasti syrj??n pensasten oksia ja t?hysteli liekehtivin silmin, oliko tie avoin. Jos Boleslav seisoi oven edess? tai nojasi ikkunasta ulos, oli h?n heti kohta kadonnut j?lleen tiheikk??n.

Entisen puutarhurin ty?huoneen oli h?n valinnut asunnokseen. Sinne pist?ysi Boleslav er??n? aamuna, kun oli n?hnyt tyt?n menev?n virralle.

H?n l?ysi viistop??tyisen huoneen, jossa oli lasinen katto kuten kasvihuoneessa ainakin. Viheri?t, nokiset, lyijykehyksiin kiinnitetyt lasiruudut olivat monesta kohdin s?rkyneet, ja aukoista p??si sis??n, mit? vain taivaasta tuli.-Permantoa ei ollut laudotettu eik? kivitetty, vaan peitti sit? musta ruokamulta, joka n?ytti kuin milt?kin turvepehkulta. Seinill? oli porrasmaisia lautatelineit?, joilla puutarhuri oli muinen pit?nyt kukkaruukkujaan, ja niille oli nyt sijotettu talon niukat talousastiat. Mit? paraimmassa j?rjestyksess? olivat siell? keittoastiat, vadit ja lautaset, jotka v?lkkyiv?t puhtauttaan. Oven vieress? oli parilla matalalla puupukilla-muutaman jalan korkeudella permannosta-vanha ovi, joka oli vahvasti hiiltynyt molemmista p?ist??n, ep?ilem?tt? j??nn?s tulipalosta. Sen p??lle oli levitetty ohut olkikerros ja olkien p??lle pari karvapeitett?, jollaisia muuten k?ytet??n hevosten loimina. T?m? oli tyt?n vuode. ?Koirallakin on parempi?, ajatteli Boleslav. Vastap?isess? nurkassa oli h?th?t?? tiilist? kyh?tty tulisija. Sen yl?puolelle oli laudoista laitettu jonkinlainen hattu, n?k?j??n omatekoinen, neuvomaan tiet? tulisijasta kohoavalle savulle, mutta savu oli siit? v?h?t v?litt?nyt ja etsinyt tiens? mist? hyv?ksi n?ki.

T?ll? mustalla, kylm?ll? permannolla, yll?ns? savunmustaama katto, asusti tytt? eik? kaivannut parempaa. Siihen oli h?nen syd?mens? kasvanut kiinni, sit? piti h?n paratiisina, josta karkotus merkitsi h?nelle kuolemaa ja kadotusta.

Kurja naisraukka!-

Ja er??n? iltana oli h?n kadonnut. Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua h?nen kanssaan ruokavaroista ja huusi h?nt?. Ei mit??n vastausta. Keitti? oli tyhj?. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko saarella-ei j?lke?k??n. Ehdottomasti olisi tyt?n t?ytynyt kuulla, sill? h?nen ??nens? kaikui kyllin kovasti y?h?n.

Boleslavin mieless? her?si ep?ilys, ett? tytt? yksin?isen p?iv?ty?ns? palkaksi ?isin hekumoi jonkun yst?v?ns? syliss?. Olihan h?n perehtynyt paheen kaikkiin lajeihin ja hyvin omiaan siihen, ett? kuka tahansa irstas veitikka halusi hurjissa himoissaan sulkea h?net syliins?. Moni kyl?l?inen arvatenkin vain siksi heitteli kivill? t?t? ruumista, ettei saanut sanoa sit? omakseen.

Ja mik?p? muuten olisikaan is?n kuoleman j?lkeen kiinnitt?nyt h?nt? t?h?n kurjuuteen, jollei uusi synti, joka kenties oli jo kauan k?ynyt tuon vanhan kanssa k?si k?dess??

Inho valtasi Boleslavin. ?Jollei h?n voi puhdistaa itse??n, ajan h?net raipoilla huomisaamuna matkoihinsa.? N?iss? aikeissa meni h?n levolle. Mutta suurin ei h?n voinut nukkua, sill? h?nt? huolestutti tulevaisuus ilman tytt??. T?m?n ajaminen tiehens? merkitsi samaa kuin muuttaa itsekin samana p?iv?n? t??lt? pois.

Kuuden tienoilla her?tti h?net unenhorroksistaan ulko-oven hiljainen narina.

H?n pukeutui nopeasti, sill? h?n tahtoi heti kohta vaatia tyt?n tilille.

Astuessaan keitti??n tapasi h?n tyt?n lieden ??ress? kumartuneena kirkkaasti kiiluvain tervaslastujen ylitse, joihin h?n puhalsi posket pullollaan.

Tytt? k??ntyi vitkaan ja sanoi katsoen h?neen suurin silmin: ?Hyv?? huomenta, herra!?

Boleslav vapisi vihasta.

?Miss? olit y?ll??? tiuskaisi h?n.

Tytt? alkoi h?t??nty?, p??sti k?tens? kupeilleen riipuksiin ja vet??ntyi takaperin perim?iseen uunin-nurkkaan.

?No, vastaatko pian??

?Voi, herra?, ?nkytti tytt? painaen p??ns? olkap?idens? v?liin, ?ajattelin, ettette sit? huomaisi, ja ett? enn?tt?isin takaisin, ennenkuin herra on her?nnyt-?

?Luuletko siis saavasi ?isin harhailla ymp?ri, kun en vain sit? huomaa??

Pelk?st? pelosta oli tytt? kyyristynyt myttyr??n.

?Mutta-mutta-enh?n voinut muuta?, ?nkytti h?n. ?Meill?h?n ei ole en?? mit??n-ja herra on koko ajan sy?nyt melkein vain savustettua lihaa!?

Silloin putosivat suomukset Boleslavin silmist?.

?Olit siis ruokatavaroita noutamassa??

?Miss?s muualla, herra! Toin vasikanlihaa ja vereksi? munia ja voitakin-ja makkaraa ja kaikenlaista muuta. Ne kaikki ovat jo kellarissa.?

?Kuka niit? antoi sinulle??

?Mutta tied?tteh?n sen, herra.-Bockeldorfissa olin, tunnen siell? kaupustelijan-h?n hankkii minulle jo edelt?k?sin mit? tarvitsemme, ja kun y?ll? koputan, avaa h?n takaoven-siit? tiet?? vain h?nen vaimonsa, ei kukaan muu niin hiirenhiiskausta-eik? h?nell? ole kallistakaan. Herra Merckel t??ll? kyl?ss? ottaa taalerin jokaisesta lihanaulasta ja kaupanp??llisiksi haukkuu pataluhaksi.?

?Ja oletko t?n? y?n? kulkenut jalkaisin kuusi peninkulmaa edestakaisin koko kantamus sel?ss?si??

Kummastellen ja yh? peloissaan katsoi tytt? h?neen.

?Luulen, ett? sen tied?tte, herra, olenhan sen jo kerran ennen teille sanonut.?

?Mutta sit? ei voi kukaan ihminen-?l? valehtele minulle enemp??, nainen. Tied?n kyll? sotaretkelt?, mit? saattaa kest??-mit? miehetkin voivat kest??.?

?lytty??n, ettei herra nyt en?? ollut vihainen, uskalsi tytt? nousta suoraksi ja ojensi vankat k?sivartensa.

?Min?p? kest?n enemm?n kuin miehet, herra?, sanoi h?n onnellisesti hymyillen-?muuten ei minusta olisikaan t??ll? mit??n hy?ty?-?

?Kuinka kauan olet jo t?t? tiet? taivallellut, Regina??

?Vuosia viitisen, herra, joka viikko-v?liin useamminkin-kes?ll? se on leikintekoa-mutta talvisin ja syksyisin-kun mets? on lumen peitossa tai niityt tulvillaan-silloin se on ty?l??mp??-onneksi silloin ovat taasen y?tkin pitemm?t, niin ettei kukaan n?e minua-ja paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa, ennenkuin pyyd?n mit??n mokomalta koiralta-herra Merckelilt?, aioin sanoa-se ottaa taalerin lihanaulalta-eik? moinen ole h?vyt?nt?? Ja sitten menn? lainkaan kyl??n-?

S?ik?htyneen? vaikeni h?n, ik??nkuin pelk?isi saavansa toria l?rp?ttelyst??n.

?Mit? aioit sanoa, Regina?? kysyi Boleslav lempe?mmin.

?Aioin oikeastaan vain pyyt?? anteeksi, ett? menin luvatta-mutta ajattelin, ett? herraa ilahuttaisi saada kerran vereksi? munia aamiaiseksi- - -?

?Hyv? on, Regina?, sanoi Boleslav k??ntyen poisp?in. ?Olet kelpo tytt?.?

Hetikohta poistui h?n ja meni virralle kylpem??n. Palattuaan tapasi h?n kyll? huoneen j?rjestettyn? kuten muulloinkin, mutta kahvia ei t?n??n n?kynyt.

?H?n on kai uuvuksissaan nukahtanut?, ajatteli Boleslav ja p??tti hetkisen odottaa, sill? t?n??n ei h?n tahtonut Reginaa kiirehti?. Mutta kun h?nt? kylvyn j?lkeen kovasti vilutti, ei h?n halunnut kauemmin olla ilman l?mmitt?v?? juomaansa. H?n meni varpaisillaan keitti??n, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tytt?? her?tt?m?tt?. Mutta t?m? ei nukkunut. Ensi n?kem?lt? n?ytti tosin silt?. H?n istui vuoteensa reunalla, oli painanut k?tens? kasvoilleen eik? liikahtanut. Tuontuostakin kulki v?ristys h?nen ruumiinsa l?vitse, kuten sill?, joka on nukkunut ylen uuvuksissa.

Mutta l?hemmin katsottuaan huomasi Boleslav kirkkaiden kyynelien valuvan h?nen punaisia lihavia sormiaan my?ten. Samalla p??si ?hkyvi? nyyhkytyksi? h?nen rinnastaan.

?Mik? sinun on, Regina? Miksi itket??

Tytt? ei vastannut, vaan nyyhkytteli yh? ??nekk??mmin.

?Olenko pahottanut mielt?si, Regina? En olisi sinua nuhdellut, jos olisin tiennyt, miss? olit.?

Silloin p??sti Regina k?tens? vaipumaan kasvoiltaan ja katsoi herraansa itkettyneill? silmill??n.

?Voi, herra?, sammalsi h?n kyyneliin tukehtumaisillaan. ?Minua ei ole-viel? kukaan-niin nimitt?nyt, eik? se ole-totta-?

Boleslavin mieliala kylmeni. H?n ei tiennyt k?ytt?neens? yht??n soimaavaa sanaa. Puuttuipa vain, ett? t?m? nainen, jota muuten koirilla ajatettiin, alkoi n?ytell? herkk?tuntoisuutta h?nen edess??n.

?Mik? ei ole totta?? tiuskaisi h?n.

?Se mit? sanoitte.?

?Tuhat tulimaista-mit? olen sanonut??

?Ett? min? olen-kelpo ...? Uusi nyyhkytysten puuska tukehdutti h?nen ??nens?.

Boleslav katsoi tytt??n p??t??n pudistellen. H?n ei ollut kuunaan katsonut ihmissieluun sis?lle eik? tiennyt siell? piilev?n arvotuksia, ei tiennyt, ett? kunniattomuudellakin on kunniantuntonsa.-Hymyillen laski h?n k?tens? Reginan olalle ja sanoi: ?Ole vaan levollinen, Regina. En tarkottanut mit??n pahaa-ja laita nyt vihdoinkin aamiainen valmiiksi.?

?Saanko-min?-tuoda sen sis??nkin?? kysyi h?n yh? nyyhkytt?en.

?Olisiko minun tultava sit? hakemaan??

?Luulin-etten saisi.? N?in sanoen meni h?n lieden luo ja puhalsi kyyneltynein poskin sammumaisillaan olevaan tuleen.

Siit? l?htien ei h?n en?? pel?nnyt astua Boleslavin l?sn?ollessa huoneeseen. Huolellisesti t?hysteli h?n silloin herransa kasvoja arvatakseen t?m?n toivomuksia, mutta sanaakaan ei h?n uskaltanut p??st?? huuliltaan.

Kellariholvista, miss? rahoja ja viinipulloja s?ilytettiin, oli Boleslav l?yt?nyt suuret kasat papereita, jotka viruivat sikin sokin useammissa arkuisssa t?ytt?en ne kukkuroilleen. Siin? oli is?n kirjeenvaihto, kaikenlaatuisia todistuksia ja asiapapereita.

Kohta ensi p?iv?n? papereita penkoessaan ei h?nen k?siins? sattunut enemp?? eik? v?hemp?? kuin testamentti, jonka mukaan h?nen autuaasti nukkunut t?tins? luovutti kaiken omaisuutensa h?nelle, Boleslav von Schrandenille, rakkaan veljenpoikansa ainoalle pojalle, ?hyvitt??kseen h?nelle sen v??ryyden?,-niin kuului lis?ys-?jota h?n on saava k?rsi? elinik?ns??.

Boleslavin ilo oli vain v?h?inen; vasta l?hemmin ajateltuaan, ett? h?n t?ten oli saanut k?siins? hyv?n aseen tulevaa taistelua varten, alkoi h?n pit?? lahjaa arvossa.- -Antajaa itse??n, joka aina oli ollut h?nelle suopea, h?n tuskin ajattelikaan, niin kovettunut oli h?nen mielens?, niin yksinomaan olivat h?nen ajatuksensa suuntautuneet synkk??n teht?v??n, joka oli h?nen suoritettavanaan.

H?n oli halunnut vain saada n?kyviins? tien, jota my?ten olisi rajusti, kuten h?nen luonteensa halusi, voinut sy?st? eteenp?in. Mutta pitkiin kuukausiin ei h?n n?hnyt edess??n mit??n muuta kuin masentavaa toivottomuutta.

Taistelua schrandenilaisia vastaan, johon h?n oli p??tt?nyt ryhty?, oli k?yt?v? suurisuuntaisesti; muuten se p??ttyisi samanlaisella tappiolla kuin taistelu, johon is? oli elinvoimansa viimeiset j??nn?kset kuluttanut.-Oli hankittava suuri joukko ty?miehi?, jotta voi pit?? roskav?en aisoissa. Mutta mist? niit? otti, jollei tienoolla kukaan alentunut h?nen palvelukseensa? Tosin rahalla saa mit? hyv?ns?, ja kolminkertaisen palkan toivo olisi monen, joka nyt p?yhistellen luulotellulla is?nmaallisuudellaan ylpe?n? sylki h?nen kynnykselleen, tehnyt n?yr?selk?iseksi orjaksi.

Mutta niin pitk?lle eiv?t h?nen varansa riitt?neet. K?teiset rahat, jotka h?n oli l?yt?nyt ja jotka ensi silm?yksell? olivat n?ytt?neet kuulumattomalta rikkaudelta, olivat aivan riitt?m?tt?m?t, jotta niill? olisi voinut ryhty? mihink??n yritykseen. Niit? oli 4,500 taaleria, j??nn?ksen? saatavista, jotka is? palon j?lkeen, kun h?nest? n?ytti koko maailma leimahtaneen liekkiin, oli kiireimmitt?in perinyt velallisiltaan. Tosin olisi summa kest?nyt vuosikausia siihen kurjaan el?m??n, jota h?n Reginan kanssa oli alkanut viett?? is?ns? tapaan; mutta teht?v??n, joka v?ikkyi h?nen mieless??n, oli se kuin pisara kuumille kiville.

Ennen testamentin l?yt?mist? oli h?n raskain mielin tuuminut tarjota myyt?v?ksi mets?t, jotka olivat olleet h?nen is?ns? ylpeyten?, haaskata ne perin pohjin, jollei muu auttaisi. Nyt j?tti h?n kiireimmiten t?m?n ajatuksen mielest??n. Olettaen, ett? kaupan saisi tehdyksi niin hyvin kuin h?n toivoi, olisi kuitenkin kulunut kuukausia, ennenkuin h?n olisi saanut ensim?iset rahat k?siins?. Lis?ksi oli talvi oven edess?, tuima it?preussilainen talvi, joka aina huhtikuuhun asti teki ulkoilmassa ty?skentelyn mahdottomaksi.-T?n? vuonna ei siis ollut rakentamista eik? peltoty?t? en?? ajatteleminenkaan.-Miksi siis tehd? uhrausta, joka lyhytaikaisella k?rsiv?llisyydell?-olihan kysymys vain viikoista-oli kokonaan v?ltett?viss??

Kun h?n huhtikuun 1 p?iv?n? nostaisi perinn?n ja l?htisi sitten heti ty?v?ke? hankkimaan, saattoi toukokuussa olla rakennusty? jo t?ydess? vauhdissa, kenties oli mahdollista saada viel? hieman maatakin siemennetyksi.

Mutta siihen asti-siihen asti!

Kuinka voisi h?n siet?? harmaiden talvip?ivien autiota yksitoikkoisuutta tyls?ss? toimettomuudessa, kun ty?nhalu kuitenkin poltti h?nen sormiaan?-Kuinka kest?isi h?n el?? p?iv?st? p?iv??n lemmittyns? l?heisyydess?-ilman toivoakaan p??st? t?lle tekem??n kysymyksen, suuren, kohtalokkaan kysymyksen, josta h?nen el?m?ns? ja onnensa riippui?-Pysyyk? Helena lujana? Antaako h?n anteeksi? Sulkeeko h?n syd?mens?, niin ettei vihan myrkkyhenki, jota h?nen ymp?rist?ns? huokui, myrkyt? h?nen rakkauttaan?

Tuomiokirkon pyh?n neitsyen kuva muistui Boleslavin mieleen, Muistuttikohan Helena viel? sit??

Saisipa h?n silm?nr?p?yksenk??n ajan katsoa lemmittyns? kasvoja! H?nen silmiss??n h??m?tti ruusujen puna ja liljojen valkeus, h?n n?ki valoisan pyhimysolennon hymyillen kumartuvan h?nt? kohden, mutta mink? n?k?inen h?nen lemmittyns? oli, sen h?n oli unhottanut.

No, yht? kaikki-suojelkoon armas pilviin kietoutuneena h?nen ty?t?ns? ja kruunatkoon kerran rakkaudellaan sen, mink? h?n on suorittanut valmiiksi.-T?h?n ajatukseen uinahti v?hitellen kaipaus saada j?lleen n?hd? Helenaa; jos h?n olisi saanut immelt? sanasenkaan, joka h?nelle olisi vakuuttanut t?m?n uskollisuutta, olisi h?nen toiveensa ollut t?ydelleen tyydytetty.

Yh? syvemm?lle kaivautui h?n paperien sekasokaan, joka n?ytti paisuvan sit? suuremmaksi, mit? hartaammin h?n toivoi p??sev?ns? pohjaan saakka. Papereita oli jo pinottu asuinhuoneen seinille niin korkealle, ett? ne peittiv?t kauniin iso?idin kuvan, mutta viel? olivat arkut ja laatikot t?yteen ahdettuina kellarissa. Koko perhearkisto n?ytti jonakin h?d?n hetken? haalitun kokoon ja ilman valintaa ja j?rjestyst? joudutetun turvaan. Nyt oli t?st? sekasotkusta l?ydett?v? esille mit? oli t?rke?? ja osaksi v?ltt?m?t?nt?kin tilan hallintoon. Niinp? puuttuivat muiden muassa kaikki vapautettujen talonpoikien kanssa tehdyt sopimuskirjat ja kaikki rajam??r?ykset. Varmaankin olivat kyl?n hyenat kaapanneet is?nn?tt?miksi j??neist? tiluksista, mit? hyv?ksi n?kiv?t. Loputtomia riitajuttuja oli h?nen edess??n, ja jollei h?n tahtonut k?r?j?id? jokaisesta jalanleveydest? maata tai omin k?sin hankkia oikeutta, ei h?nelle ep?ilem?tt? j?isi kerrassaan mit??n.

Mutta voittamaton kammo pid?tti h?nt? k??ntym?st? viranomaisten puoleen. H?nen mieless??n s?ilyi viel? is?ns? kuva silt? p?iv?lt?, jona h?n oli n?hnyt t?m?n viimeisen kerran. Silloin h?n n?ki, miten ovet ilman muuta suljettiin t?lt? henkipatolta miehelt?, joka oli kyllin julkea tullakseen etsim??n oikeuttaan... Tosin oli siihen aikaan Preussissa ollut kaikki yl?salaisin. Valtion perustukset horjuivat-sent?hden saivat rotat vapaasti el?m?id?.-Mutta kukapa saattoi tiet??, puhuiko samaisen is?n poika kuulevammille korville?-Laissa oli takaportteja yllin kyllin, jotta jonkun vastenmielisen henkil?n saattoi tehd? oikeudettomaksi, ja sit? h?n ei ep?illytk??n, ettei siihen olisi ollut hyv?? tahtoa.-Niin syv?lle oli h?n sy?pynyt turvattomuuden tunnelmaansa, ett? laillinen j?rjestyskin n?ytti h?nest? mets?npedolta, joka v?ijyi h?nt? nostosillan korvalla.-Sotilaallisia velvollisuuksiaankaan ei h?n en?? ajatellut. Luutnantti Baumgart oli kaatuneiden luettelossa. Miksi siis henkiin her??misell??n tuottaa herroille virkamiehille tarpeetonta ty?t?? V?h?t he v?litt?isiv?t siit? h?nt? kiitt??.-

H?nen mielest??n eiv?t l?hteneet raamatun sanat: ?H?nen k?tens? olkoon jokaista vastaan ja jokaisen k?si olkoon h?nt? vastaan.? T?m?n kirouksen, jonka Hagarin poika oli kerran vienyt mukanaan el?m??n, t?ytyi h?nelle muuttua siunaukseksi, niin h?n uhotteli.

Viikot kuluivat, h?n tuskin sit? huomasi. P?iv?t p??ksytysten istui h?n papereihinsa hautautuneena, ja iltaisin h?n kuljeksi puiston raivaamattomia polkuja pitkin tai kapuili linnanraunioilla.

Ainoastaan yht? paikkaa h?n huolellisesti v?ltti. T?m? paikka oli Kissanporras. H?nen syd?mens? alkoi jyskytt??, kun h?n vain joutui sen l?heisyyteen, ja h?n riensi kiireimmitt?in ohi pensaikon, joka sen peitti taakseen.

Mutta h?ness? her?si palava, kiduttava himo n?hd? omin silmin tuo turmion paikka, eik? t?m? himo j?tt?nyt h?nt? en?? rauhaan.

Niin oli sitten er?s ilta syyskuun lopulla, ja ensi kertaa h?nen kotiuduttuaan loisti t?ysikuu j?lleen hopeanhohtoisena taivaalla. Levotonna h?n harppaili pitkin puiston k?yt?vi?. Kuivat lehdet kahisivat h?nen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti pensaissa. Kuten valkoisten elukkain parvet vilisiv?t kuuns?teet maata pitkin; mustana, pyk?l?isen? muurina nousi pensasto h?nen edess??n korkeutta kohden.

Silloin-synk?n uhmansa puuskassa-h?n voitti taikauskoisen kammon, joka h?nt? siihen asti oli pid?tt?nyt, ja tunkeutui l?pi viidakon, joka suojaten verhosi polun.

Jyrkk? rinne laskeutui miltei pystysuoraan alas virtaan, jonka peilipinnan lepp?pensaat peittiv?t melkein kokonaan. Hiljainen lirin? ja loiske kuului alhaalta.

Rinteen yl?reunalta ojentausi jykev?, k?sipuulla varustettu hirsi pitk?lle ilmaan. Teline, joka oli kaivettu syv?lle maahan, piteli sit? kiinni rautatangoilla. Samanlainen hirsi ojentautui toiselta rannalta sit? vastaan, mutta siell? oli se kiinnitetty mahtavaan tammenkantoon, joka sit? kannatti ja piti tasapainossa. Keskiv?lill? ammotti kymmenen tai kahdentoista jalan levyinen kuilu. Niin ojentuivat hirret molemmilta puolin yli syvyyden kuten kaksi k?tt?, jotka ik?v?iden kurottuvat toisiansa kohden koskaan ylettym?tt? toisiinsa.

Jolleiv?t ne tosiaankaan olisi konsanaan toisiinsa ylettyneet, olisi tuho j??nyt tapahtumatta.-Mutta parittajalla ei ole kuunaan ollut helpompaa teht?v??. T?m?npuolisella hirrell? oli pari lautaa, jotka niihin kiinnitetyn vaajan avulla vaivattomasti saattoi ty?nt?? sillaksi aukon yli. Olipa saapuvilla k?sipuukin, joka nyt nojasi hirtt? vasten, mutta jonka saranoillaan voi k??nt?? vastap?iseen suuntaan. N?in oli ollut kaikki oivallisesti varustettu petoksen helppoa toimeenpanoa varten.

Ik??nkuin ikuisen h?pe?n muistomerkkin? t?rr?tti t?m? laitos mustana ja hoippuvana sumuisessa kuutamoy?ss?.

Loiske alhaalla n?kym?tt?m?ss? virrassa koveni. N?ytti silt?, kuin aaltoja viel? t?n??n kuohuttaisi se p?yristytt?v? teko, joka nyt peittyi tuonen helmaan.

Verkalleen kuin unissaan astui h?n portaalle, syv?ll? allaan hopeapinta, jonka ylitse n?ytti s?keni? parvittain vilahtelevan. Silloin n?ki h?n vaalakan naisolennon, joka oli puristanut hameensa reisiens? v?liin ja seisoi vedess? polviaan my?ten. H?n oli Regina, ja h?n huuhtoi pesuvaatteitaan hietas?rk?n reunalla.

Boleslav rypisti kulmiaan. Ett? h?nen pitikin juuri t??ll? kohdata t?m? nainen! Mutta toisekseen-kohtuuton ei saanut olla, v?istyih?n tytt? h?nen tielt??n, miss? suinkin voi, toden totta ei h?nen tarvinnut paljo k?rsi? t?m?n l?sn?olosta.

Puoleksi ajattelematta nojautui h?n k?sipuuhun ja katseli pesutytt??. T?m? ei aavistanut mit??n h?nen l?heisyydest??n, vaan seisoi syv??n kumartuneena vett? kohden. H?nen niskansa pingottui, j?ntev?t k?det ravistelivat m?rki? vaatteita, niin ett? kimmelt?v?t pisarat pirskuivat yltymp?ri. Tuontuostakin alotti h?n saman kaksi??nisen laulun, jota oli hyr?illyt taannoin hautaa luodessaan, ja heitti sen j?lleen kesken saatuaan roiskauksen vett? suuhunsa tai sieraimiinsa.

Kuinka uutterasti h?n teki ty?t??n viel? n?in iltamy?h?ll?, jolloin Boleslav oli luullut h?nen aikoja sitten menneen levolle!

Mutta ?kki? ponnahti h?n pel?styneen? pystyyn. Boleslavin jalka oli raapaissut alas pari kivenliuskaretta, jotka olivat pudonneet aivan tyt?n eteen.

Ep?luuloisena t?hysteli tytt? vastap?iselle rannalle. H?nen ensi ajatuksensa oli ilmeisesti, ett? joku v?ijyi h?nt? ylh??ll? pensastossa.-Vasta sitten johtui h?nen mieleens? katsoa yl?sp?in portaalle. H?n p??sti hiljaisen huudahduksen.

?Ei sinun tarvitse pel?t?, Regina?, huusi Boleslav h?nelle. ?En tee sinulle mit??n.?

Regina ryhtyi j?lleen levollisesti ty?h?ns?.

?Kuinka p??set sinne alas?? kysyi Boleslav edelleen.

Regina pyyhk?isi m?r?ll? k?sivarrellaan kasvojaan ?Olen hyv? kapuamaan?, sanoi h?n ja vilkui tuokion aikaa yl?s Boleslaviin.

?Eik? sinua palele vedess?? Vuodenaika on jo my?h?inen.?

Regina vastasi jotakin, mit? Boleslav ei kuullut. Sitten ei h?n h?irinnyt tytt?? en??. Mutta h?n oli utelias n?kem??n, miten t?m? aikoi kiivet? jyrkk?? rantat?yr?st? my?ten.

Niin h?n j?i paikalleen ja katseli tytt??.-Muutaman minuutin kuluttua kokoili t?m? pesuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun s?teet taittuivat keh?ksi ymp?ri h?nen p??t?ns?, joka t?n??n oli miltei sile?ksi kammattu. N?ytti kuin h?n kantaisi kruunua.

Aralla katseella vilkaisi h?n ensin, oliko h?nen herransa viel? ylh??ll?, sitten sukelsi h?n pensastoon, miss? h?n kohta n?kyi vesa vesalta, oksa oksalta kapuavan yl?sp?in kuin villikissa.

T?yr??lle p??sty??n laski h?n hameensa suoraksi ja aikoi vasuineen menn? tiehens?, mutta Boleslav huusi h?nen j?lkeens?.

?Miksi teet ty?t?si ?iseen aikaan?? kysyi h?n koettaen n?ytt?? yst?v?lliselt?.

?Koskeiv?t he anna minulle p?iv?ll? pahaakaan rauhaa?, vastasi tytt?.

?Kyl?l?isetk???

?Niin, herra.?

?Mit? he tekev?t sinulle??

?No, mit? he aina tekev?t-heittelev?t ja paiskiloivat.?

?Virran ylitse??

?Niin juuri, herra.?

?Kun sinulle vasta tehd??n pahaa, niin tule minua hakemaan.?

Regina ei vastannut.

?Ymm?rr?tk???

Regina risti k?tens? ja katsoi h?neen rukoillen.

?Mit? nyt??

?Voi, hyv? herra, ?lk?? ampuko!? sammalsi tytt?.-?Tied?n, ett? aiotte ampua. H?n on-tarkotan armollista herraa-h?nkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne joen takana tehd? samoin. Paukkui yh? siell? ja t??ll?, kaikkialla-mihin vain p??ns? pistik??n. Oli aivan ihme, ettei kehenk??n sattunut. Ja jos he viel? lopulta tottuvat aina ottamaan pyssyt mukaansa, ampuvat he minut muitta mutkitta, miss? vain tapaavat, sill? enh?n voi olla saarelta poistumatta.?

Boleslav ei ollut ennen kuullut tyt?n puhuvan niin kauan ja j?rkev?sti. H?nest? n?ytti uudelta ja omituiselta, ett? t?m?n matalan, villien kiharain ymp?r?im?n otsan takana saattoi asua tyynesti harkitsevia ajatuksia.

?Olet oikeassa, Regina?, vastasi h?n. ?Jo sinunkaan t?htesi en saa heit? ?rsytt??.?

H?n n?ki kuun valossa, kuinka tyt?n kasvoille lehahti tumma punastus.

?Minun t?hteni, herra?? sammalsi Regina. ?En tied?, mit? tarkotatte??

?Hyv?, hyv??, vastasi Boleslav torjuen. ?Mutta mit? aioinkaan kysy?, Regina,-oletko tyytyv?inen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta mit??n??

Tytt? tuijotti h?neen vaieten.

?Sinun ei pid? panna pahaksesi, Regina, vaikka olisinkin ynse? sinua kohtaan. Minulla on huolia p??ni t?ynn? ja el?n mieluimmin yksikseni. ?l? siis luule, ett? olen sinulle vihainen, vaikken sinua puhuttelisikaan.?- -

Reginan silm?t sumentuivat. H?nen k?tens? hapuilivat portaan k?sipuuta kohden ik??nkuin tukea etsien. Seuraavana hetken? h?n py?r?hti ymp?ri-ja j?tt?en vasunsa niille hyvilleen livisti h?n tiehens? kuin mink?kin hirmuhenget?rten hosumana.

?Omituinen olento?, mutisi Boleslav katsoen h?nen j?lkeens?. ?Minun t?ytyy olla lempe?mpi h?nt? kohtaan. H?n ansaitsee sen.?

Sitten nojautui h?n k?sipuuhun ja katseli alas veteen, jonka hopeaiseen pohjaan ilmestyi kokonainen puutarha, t?yten??n liljoja ja punaruusuja.

* * *