Juhani Wale oli kuumeentapaisella levottomuudella odotellut sen p?iv?n koittamista, jona saisi n?hd? poistuvan t?rkeimm?n esteen, mik? haittasi h?nen himojensa tarkoitusper?n saavuttamista. Yksinomaan syd?mens? asioita mieless??n hautoen h?n oli antautunut uskomaan, ett'ei h?nell? Engelbrektin ja rahvaan puolelta toistaiseksi ollut mit??n pelk??mist?, ja koska samalla kaikki heit? koskevat asiat nyt olivat Hannu kreivin ja h?nen Vester?sissa olevan voutinsa, Melcher Gjordinpojan hoidettavina, niin oli t?m?kin seikka osaltansa ollut lis?n? tekem??n h?nt? n?ihin n?hden huolettomaksi ja lev?per?iseksi. J?sse Eerikinpojan ja Ture Turenpojan kanssa tekem?ns? sopimuksen pit?misen h?n oli ainakin p??lt? n?hden heitt?nyt mielest??n, mutta kielt?m?tt? h?n oikeastaan piti sen paremmin taikka ainakin s?ilytti itselleen sen pit?misen mahdollisuuden sill?, ett'ei julkisesti ruvennut Hannu kreivi? vastustamaan ja siten tullut pakoitetuksi ennemmin tai my?hemmin j?tt?m??n linnaa, joka ei ollut siin? kunnossa, ett? olisi pitk?? aikaa voinut kest??.

H?n meni t?ss? niinkin pitk?lle, ett? sangen alttiisti noudatti Melcher Gjordinpojan mielt?, ja h?nen onnistuikin niin oivallisesti pett?? tuo kunnon ukko, ett? t?m? l?ksi Borgan?sist? puolittain vakuutettuna siit?, ett'ei Herman Bermania tosiaankaan siell? ollut.

Pirullisesti hymyillen hieroi Juhani herra k?si?ns? vastakkain sin? iltana, jona Melcher Gjordinpoika oli Borgan?sist? l?htenyt. Ja monta kertaa h?n sen j?lkeen oli heitt?nyt saatanallisen itsetyytyv?isyyden katseita isoon pime??n torniin ja nauranut voimattomuudelle ja onnellensa.

H?n oli muuttanut niihin huoneisiin, joissa Richissa rouva ja Agnes asuivat edellisen? kev??n? muutamia p?ivi? Borgan?siss? oleskellessaan. T??ll? h?n mielest??n viihtyi paremmin kuin miss??n muualla. T??ll? h?n niin selv?sti n?ki tuon ihanan tyt?n, joka nyt mielihaikeissaan melkein oli lumoavampi, kuin silloin pyh?n neitsyen kuvan edess? rukoillessaan tuolla ison tammisen kaapin takana huoneen nurkassa. T??ll? h?n my?skin selvemmin kuin muutoin n?ki koko sen onnen laajuuden, joka h?nell? oli k?siss??n. Ja taas k??ntyi katse sille suunnalle, jossa pime? torni oli, ja taaskin p??si kamala nauru h?nen huuliltaan.

Niin oli tultu kes?kuun 22 p?iv??n. Iltasella vouti oli sallinut palvelijainsa pit?? aika juomingit linnantuvassa. Oli, n?et, tapana n?ill? ulkomaalaisilla onnenonkijoilla, jotka kuninkaallisten voutien haamussa kiusasivat Ruotsin kansaa, olla hyviss? v?leiss? sen hylkyl?isv?en kanssa, jolla he t?yttiv?t linnat, ja t?m? ei voinut k?yd? p?ins? muulla tavoin kuin tyydytt?m?ll? sen himoja tai katselemalla niit? sormien lomitse. Sen t?hden nytkin oli pidetty juomingit Borgan?sin linnantuvassa iltasella ja my?h??n y?h?n sit? p?iv?? vasten, joka oli tuleva Herman Bermanin viimeiseksi. Juhani Wale oli itse ollut niiss? osallisena ja juuri l?htenyt linnantuvasta omiin huoneisiinsa, kun muurilla vartijana k?velev?n miehen huuto kuului linnantupaan.

H?lin?n ja metelin ja juomalaulujen takia kuulivat sen vaan ne, jotka olivat likinn? ovea; ja jokseenkin vastenmielisesti he l?ksiv?t juomapaikasta ottamaan huudon syyst? selv??.

"Piru merrassa", huusi mies muurilta heille, kun he nousivat vallinrinnett? yl?s.

"Sinullahan on liiaksi hiivaa hatussasi, Palne", sanoi toinen tulleista, "miksi huudat, haluatko torniin y?ksi?"

"Jolleiv?t pahat henget peli?ns? pid?", tuumaili Palne tosissaan, "niin on t??ll? vaara tarjona ja min? rienn?n ilmoittamaan voudille..."

H?n osotti pitkin vedenpintaa, jolla tuuli valkoisia utukuvia tanssitteli.

"Ettek? n?e..."

"Mit? meid?n pit?isi n?hd? muuta kuin saaret ja j?rvi ja tuuli, joka ajelee H?franilta pahoja huuruja pois?"

"Hyv? olisi", tuumaili toinen mies, "jos joku tuulenpuuska ottaisi tuppuroidakseen ahtaassa p??kopassasi, Palne, ja ajaisi sielt? oluth?yryt. Silloin et h?iritsisi ihmisten ruokarauhaa."

"Katsokaa pitkin tuota rantaa", jatkoi Palne pilapuheista v?litt?m?tt?, "ettek? n?e pient? saarta, joka n?ytt?? siirtyv?n eteenp?in. Mit??n sellaista ei selv?ll? p?iv?ll? n?y."

Ja miehet vaivasivat silmi??n tuota saarta n?hd?kseen. Mutta heid?n oluesta hatarat silm?ns? n?kiv?t sen kokonaan sulautuvan rantaan kiinni. Palnekin huomasi h?mm?styksekseen n?kem?ns? jo muuttuneen, ja ett'ei sit?, mit? oli n?hnyt, taikka luuli n?hneens?, en?? n?kynytk??n. Tosin siin? oli pieni saari, mutta se saattoi varsin hyvin ollakkin rannasta pist?v?? nient?, josta mets?nhakkaus alkoi ja johon muutamia koivujakin oli j?tetty paikoilleen.

"Mutta sinun t?ytyy seurata minua pitk?n Maunun luokse", tiuskasi toinen miehist? ja otti Palnea nutunkauluksesta, "j?? sin? t?nne v?h?ksi aikaa, Bj?rn, niin saa kai se, jonka vuoro on l?hinn?, tulla p??st?m??n sinut vahdinpidosta."

N?in he j?ttiv?t uuden miehen. Me tied?mme h?nen pari kertaa koettaneen p??st? tuosta kummallisesta pienest? saaresta selville, mutta oluen ja raittiin y?tuulen vaikutuksesta nukkuneen sike??n uneen.

Palne vietiin kyll? Maunun luokse, mutta t?m? oli parhaallaan juttujaan latelemassa eik? Borgan?sin linnassa mit??n ankaraa j?rjestyst? pidetty.

"Palne", m??r?si Maunu, "sinun t?ytyy juoda meid?n kaikkien malja ja laulaa meille laulu, jolle kaikkien t?ytyy nauraa, mutta jokaisesta sanasta, joka ei naurata, olet joka miehelt? saava iskun naamaasi."

Ja t?t? n?in julistettua m??r?yst? ruvettiin heti panemaan t?yt?nt??n, mutta voimakas olut teki sekin teht?v?ns?. Ennen kuin laulu oli lopussa, olivat kaikki tupertuneet p?yd?n alle, yksin Palnekin. Pitk? Maunu hoiperteli h?nen luoksensa ja potkaisi h?nt?, jonka j?lkeen h?nkin poistui linnantuvasta, hilautui luhdinportaita yl?s ja h?visi muutamaan, voudin huoneen vieress? olevaan kamariin. Tornikellon yht? ly?dess? olivat kaikki Borgan?sin asukkaat, paitsi tornissa oleva vanki, sike?ss? unessa.

Torventoitahdus her?tti kuitenkin Maunun ja h?n riensi alas kartanolle. Siell? oli Melcher Gjordinpojan ja Agnes neidin sanantuoja, joka heti paikalla tahtoi puhutella voutia. Maunu otti sanantuojan mukaansa ja vei h?net yl?s voudin huoneeseen.

Juhani Wale oli puolijuovuksissa kuullut torven toitahduksen ja noussut istumaan vuoteelleen, jolla makasi riisumatonna. Kuultuansa tulijan askeleet h?n nousi yl?s ja onnistui suurella vaivalla saamaan tulen vahasoihtuun, joka oli kiinnitetty sein?ss? likell? liett? olevaan vaskirenkaaseen. Ulkona oli jo selv? p?iv?, mutta t?m? huone oli, niin kuin lukija muistaa, ikkunainsa pienuuden takia jokseenkin pime? keskell? p?iv??kin.

Saatuaan soihdun kunnollisesti syttym??n meni vouti avaamaan ja taas n?kyi tuo kamala hymy h?nen huulillaan, kun h?n n?ki tulijat.

"Aikaisinpa tulet, mies", arveli h?n ja kiinnitti katseensa vieraaseen.

"T?rkeiss? asioissa ei auta aikaa katsoa", vastasi mies ja ojensi voudille kirjeen sek? lis?si, "Melcher Gjordinpoika k?skee sanomaan terveisi? teille, vouti, ja pyyt?? varmaa panttia, jos tahdotte n?hd? kreivin tyt?rt? Borgan?siss?."

Vouti ei t?h?n puheeseen vastannut. H?n oli avannut kirjeen ja lukenut sen ja h?nen sit? tehdess??n kuvautui h?nen kasvoilleen niin kauhea vihan ja katkeruuden ilme ja h?nen silm?ns? s?ken?itsiv?t niin kamalasti, ett? vieras palvelija k??ntyi pois p?in.

Kirjeen sis?lt? oli seuraava: "Olen jo odottanut teit? t??ll? Husabyss? kolmatta viikkoa ja viestej? on kulkenut usein luostarin ja Borgan?sin v?lill?, mutta ette ole tahtoani noudattanut. Pelastaakseni sen miehen, jonka henki on minulle omaanikin kalliimpi, tahdon nyt lopuksi tulla luoksenne Borgan?siin, kun vaan annatte minulle varman pantin ja sallitte jonkun m??r?n palvelijoita seurata minua. Antakaa vastaus sanantuojan mukaan! Agnes Hannuntyt?r, Ewerstenin kreivit?r."

Sanaakaan sanomatta vouti istuutui p?yd?n ??reen ja kirjoitti seuraavan vastauksen: "Mit? kirjeess?nne siit? kirjoitatte, Agnes neiti, ett? olette minua odottanut Husabyss? j.n.e., niin tiet?k??, ett'en ole n?hnyt itsell?ni olevan mit??n syyt? tulla sinne luoksenne. Muistakaa my?skin, ett'ette viel? ole lausunut sit? sanaa, joka yksin??n voi pelastaa nuorukaisen. Jokaisella lis?yrityksell? h?nt? pelastaaksenne lis??tte ainoastaan kuoleman tuskia, voimatta kuitenkaan lupaustani toteentumasta est??. Sanantuojanne mukana en l?het? mit??n vastausta, vaan sen olette saava samalla tavoin kuin ennenkin, sill? ei kukaan ole voiva todistaa, ett? minulla on tuo vangittu mies hallussani, eik? teid?n sananne siin? mit??n todista."

T?m?n kirjoitettuansa ja taitettuansa paperin kokoon vouti nousi seisaalleen ja k??ntyi sanantuojaan p?in, luoden h?neen katseen, joka v?l?hteli kuin ter?v?ksihiotun italialaisen v?kipuukon ter?.

"Sin? pyyd?t panttivankia Melcher Gjordinpojan ja Ewerstenin kreivin tytt?ren k?ynti? varten? Saat h?nelle puolestani vastata, ett'en tied?, miksi meid?n pit?isi vaihtaa panttivankeja voudin taikka arvoisan neidin t??ll? linnassa k?ynti? varten. Nyt niin kuin ainakin on linna heille avoinna; min? puolestani en pyri mihink??n keskusteluun en toisen enk? toisen kanssa."

"Ja t?m?k? vastaus minun on viet?v? is?nn?lleni?" kysyi mies selv?sti sek? katseellaan ett? ??nell??n suuttumusta ilmaisten.

"T?m? vastaus on sinun viet?v? muassasi", toisti vouti ja antoi samalla kirjeen Maunulle, "ja sit? paitsi voit, jos sinua haluttaa, esitt?? h?nelle kysymyksen, mink? t?hden Melcher vanhus niin kauvan viipyy Husabyss?; minun mielest?ni h?nell? pit?isi olla jotakin tekemist? toisellakin puolen jokea!"

Maunu oli sill? v?lin pist?nyt tuon pienen kirjeen takkinsa alle, jolloin paljastui pari hopeavitjain-rengasta, mutta ne h?n huolellisesti taas peitti. Sen j?lkeen h?n k??ntyi oveen p?in, mutta pys?htyi yht'?kki? kuuntelemaan. Kuului silt? kuin luhdink?yt?v? olisi narissut jonkun kulkijan askelista. H?n katsahti voutiin ja k??ntyi sitte taas ovea kohti nyt poistuakseen.

Silloin aukeni ovi ja rotevavartaloinen uros, vaikka viel? olikin vaan poika, ilmautui kynnykselle.

"Ken siell??" kys?si vouti ja heitti musertavan katseen tulijaan.

"Saattaahan olla, ett'ette minua nyt tunne", vastasi t?m?, "mutta olipa semmoinenkin kerta, jolloin k?skitte palvelijainne ampua kylm?n raudan syd?meeni. Sen teitte kerran, kun k?vin is??ni tuolla tornissa tapaamassa; nytkin olen k?ynyt h?nt? tapaamassa, vaikka h?n nyt onkin vaan madonsy?m? ruumis..."

"Oletko j?rjilt?si, poika?" huusi vouti. "P??set itse is?llesi seuraksi torniin..."

"Sit?p? varten juuri olenkin t?nne tullut", sanoi vastaten poika kokonaan saattaen voudin ja molemmat toiset miehet h?milleen j?rk?ht?m?tt?m?ll? levollisuudellaan ja sill? kamalalla uskaliaisuudella, joka ilmeni h?nen katseestaan ja koko h?nen varmasta ryhdist??n.

"Mutta toinenkin tarvitsee seuraa", jatkoi h?n vastausta odottamatta ja ik??n kuin noituen voudin ja pitk?n Maunun paikoilleen, "Herman Berman, vouti, jota pid?t vangittuna ja jonka t?n??n aiot murhata..."

"Mielet?n, mit? uskallatkaan sanoa...?"

"Min? uskallan kysy? sinulta, Juhani Wale, mit? sanoisit, jos sinulle ilmoittaisin viimeisen hetkesi nyt tulleen..."

"Potkaise ulos tuo koira, Maunu", huusi vouti, "ja pid? huoli siit? ett? h?nt? aika tavalla kuritetaan. Sitten h?n odotelkoon aikaansa tornissa, koskapa sanoo sit? haluavansa."

"Seis, vouti, el?k? sin?, py?velinpalvelija, liikahda paikaltasi... Te olette molemmat minun vallassani, ei mik??n voi teit? pelastaa, viimeinen hetkesi on tullut, Juhani Wale, lankea polvillesi ja rukoile, jos voit, rukoile kaikkivaltiaalta armoa ja anteeksiantamusta, sin? katala salamurhaaja ja naistenry?st?j?, ja sin?, Maunu ... sin? saat ruveta herrasi seuralaiseksi."

Vouti kalpeni n?ist? sanoista, sill? ne lausuttiin ??nell?, mik? ei ollenkaan j?tt?nyt sijaa sille luulolle, ett? ne olivat tuulesta temmatut. H?n seisoi paikallaan ja tuijotti raivoisan ep?toivoisena nuorukaiseen. Maunu taas, joka oli siirtynyt syrj??n, sy?ksyi paljastetuin miekoin tuota mahtavaa tuomaria vastaan. Mutta miekka oli rahissut tupesta vedett?ess? ja samassa silm?nr?p?yksess? l?i Erkki k?si?ns? yhteen. Ovi lensi auki ja sen ulkopuolelta n?kyi joukko hyvin varustettuja, kookkaita ja voimakkaita talonpoikaisrenkej?, jotka seisoivat siin? p?? p??n vieress?.

Maunu malttoi mielens? ja k?si miekkoineen painui h?nen sivulleen.

"Nyt n?ette", jatkoi Erkki, "mit? mahdollisuutta teill? on p??st? pakoon. Tosin luulin, ett? t?m? olisi k?ynyt paremmin ilman n?in useita n?kij?it?, mutta k?yk??n niin kuin tahdotte..."

Erkin viittauksesta riensi muutamia lujakouraisia renkej? sis??n ja he ymp?r?iv?t voudin ja h?nen palvelijansa sek? v??nsiv?t miekan j?lkimm?isen k?dest?. Vangittujen k?det sidottiin sel?n taakse, mutta rengit asettuivat sent??nkin paljastetuin miekoin heid?n ymp?rillens?.

"Sin? olet vierasta v?ke?", sanoi Erkki sanantuojalle, joka ihmetellen oli katsellut, mit? oli tehty, eik? ollut salannut ilmeist? mielihyv??ns?, "kasvojesi ilmeest? p??tt?en olet pikemmin yst?v?mme kuin vihollisemme."

"Min? olen Melcher Gjordinpojan palvelija Vester?sista", vastasi t?m?, "ja jolleiv?t tietoni pet?, niin minun l?hettitoimeni koski samaa asiaa, jonka sin? nyt n?yt ottaneen toimittaaksesi."

"Hyv?, saat sitten j??d? t?nne, jos sinua haluttaa, taikka jos mieluummin tahdot, niin mene matkoihisi is?nt?si luokse ja sano h?nelle mit? on tapahtunut. Ja nyt siekailematta toimeen." Erkki k??ntyi n?it? sanoja sanoessaan taas Juhani Waleen, "sinun tulee nyt vied? meid?t torniin, vouti, ja sinun t?ytyy p??st?? Herman Berman kahleista."

Italialaisen mustat silm?t v?l?htiv?t ja vaikea on sanoa, eik?p? vaan ilosta. Varmaankin virisi h?nen ?lykk??seen p??h?ns? joku pelastumisen ajatus, joka, jos kohta sill? hetkell? n?yttikin mahdottomalta, kuitenkin esti mielt? kokonaan masentumasta. H?n toivoi voivansa k?ytt?? hyv?kseen jotakin hetke?, jolloin h?nen vihollisensa eiv?t olisi kylliksi varoillaan. Vastustelematta antoi h?n vied? itsens? luhdink?yt?v?lle ja luhdinportaita alas.

Erkki kulki edell? ja h?nt? l?hinn? vangit tanakkoine vartijoineen ja sitten tulivat toiset rengit ja vieras palvelija. Heid?n jouduttuansa linnantuvan edustalle Erkki pys?htyi. Iso ulko-ovi oli salvattu rautakangella, jonka p??t oli taivutettu ja pistetty kahteen vahvaan rautarenkaaseen, jotka olivat muurissa kahden puolen ovea n?ht?v?sti tulisoihtujen kiinnitt?mist? varten juhlatilaisuuksissa. Kaikki oli Erkki edelt?p?in mitannut ja valmistanut ja sattumakin n?ytti tahtoneen h?nt? suosia yli ennakko-laskujenkin. Jokaisen nelj?n pienen ikkunan edess?, jotka olivat linnantuvan seiniss?, seisoi nelj? renki? nuoli viritetyll? jousella. Mutta viel? ei kuulunut mit??n tuvasta; edellisen illan perinpohjainen kestitys sen teki.

"Jos tornin avaimet ovat t??ll? sis?ll?", sanoi Erkki voudille, "niin huuda ulos vanginvartijasi, ett? h?n antaa ne minulle!"

Ja estelem?tt? huusi Juhani Wale nimen, joka kuului ulkomaalaiselta. Se kummastutti jonkun verran sek? Erkki? ett? toisia, mutta se ei vaikuttanut muuta, kuin ett? he viel?kin valppaammin valvoivat kaikkia vankien liikkeit?.

Mit??n vastausta ei kuulunut sis?lt?, jonka t?hden Erkki lyhyen miekkansa kahvalla muutamia kertoja voimakkaasti jym?hytti ovelle, niin ett? koko linna kajahteli. Vieras palvelija l?hestyi sill? v?lin Erkki? ja kuiskasi h?nelle jotakin korvaan. Erkki viittasi luoksensa muutaman rengeist? ja sanoi h?nelle:

"Porttiholvi!" Sen j?lkeen renki poistui ja vieras palvelija seurasi h?nt?.

Nyt alkoi kuulua liikett? linnantuvasta ja ikkunoihin ilmestyi tuon tuostakin joku puolihumalainen naama, mutta vet?ytyi ?kisti takaisin jousimiehet n?hty??n. Erkin kehotuksesta huusi nyt taas vouti tuon vieraskielisen nimen ja muutamien silm?nr?p?yksien per?st? kuului k?si sis?lt?p?in tarttuvan ovenlukkoon.

"Heitt?k?? ulos avaimet ikkunasta!" huusi Erkki. "Olette kaikki

Engelbrektin vankeja!"

Viha??nist? h?lin?? kuului huoneen sis?lt?, mutta vouti k?ski uudelleen Erkin kehotuksesta heitt?m??n avaimet ulos ikkunasta. Vanginvartija ja muut sis?ll? olevat palvelijat eiv?t kuitenkaan n?ytt?neet tahtovan totella k?sky?. Avaimien heitt?misen sijaan kuului voimakas rynt?ys ovea vasten, selv?sti s?rkemisen tarkoituksessa. Yritys j?i kuitenkin onnistumatta.

"Kuulkaa minua, miehet", huusi Erkki silloin oven l?vitse, "jollei tornin ja vankilan avaimia heti heitet? ulos, niin kuin vouti on k?skenyt, niin kohta n?ette h?net tapettavan t?h?n silm?inne eteen ettek? voi sormeannekaan liikuttaa h?nt? pelastaaksenne."

Sis?ll?olijat vaikenivat ja taaskin kului hetkinen.

Erkilt? alkoi k?rsiv?llisyys loppua ja h?n k??ntyi Juhani Waleen.

"Hanki paikalla, vouti, meille avaimet, nyt on henkesi t?p?r?ll?. Torni revit??n maahan yksin kivin, eiv?t mitk??n kahleet ole niin vahvat, ett'ei niit? sahaamalla poikki saada, ei mik??n voi nyt en?? Hermanin pelastamista est??. Lyhenn?t vaan omaa aikaasi, jollet saa palvelijoitasi tottelemaan."

Ja h?n k??nsi miekank?rjen Juhani Walen rintaa kohti.

T?m?n kasvot k?viv?t lyijynkarvaisiksi, mutta h?n uudisti k?skyns? avaimien heitt?misest? ja Maunukin huusi sis??nteljetyille palvelijoille, ett'eiv?t turhanp?iten pahentaisi voutinsa, h?nen ja omaa kohtaloansa.

Kun palvelijat sittenkin viel? siekailivat, niin Erkki huusi niin kovaa, ett? se kuului yli linnantuvassa taas alkavan h?lin?nkin.

"Juoskaa noutamaan voudin huoneesta se palava tulisoihtu, panemme tuleen koko linnantuvan ja l?mmit?mme saunan sellaisen, ett? muistavat nuo viisi miest?, jotka he savustivat hengilt?..."

Muuan rengeist? jouduttautui t?ytt?m??n k?sky? ja t?m? n?ytti tehoavan paremmin. Raskas avainkimppu viskattiin ulos ikkunasta. Ilosta s?teilevin silmin otti Erkki sen maasta.

"Eteenp?in, eteenp?in!" huusi h?n. "Nyt on vapauden hetki tullut ja meid?n on voitto."

Riemusta huutaen riensi koko joukko tornille. Ainoastaan nuo nelj? jousimiest? j?iv?t paikoilleen jousi vireiss? ja nuoli jousella.

Avainta kierrettiin ruosteisessa lukossa ja rautaportti kitisi saranoillaan.

Kamala katku l?yhk?hti tulijoita vastaan, mutta Erkki tempasi tulisoihdun rengin k?dest? ja riensi pimeit? kosteita torninportaita alas. Toiset, yh? kuljettaen vankeja v?liss??n, seurasivat per?ss?.

Alhaalla oli viel? toinen rautaovi. Muutamien silm?nr?p?yksien per?st?, jotka kuluivat oikean avaimen l?yt?miseen, oli t?m?kin ovi auki ja he tulivat pime??n maanalaiseen tyrm??n, johon viel?kin oli muutamia portaita ovelta laskeuduttava.

Alussa siell? ei mit??n voinut erottaa.

Tukehuttava ruumiinhaju t?ytti huoneen ja raskaiden kahleiden kalinaa kuului perimm?isest? nurkasta viistoon ovelta. Mik?li tulisoihtu enn?tti pime?? y?t? h?lvent??, n?kyi toisella sein?m?ll?, viel? rautakahleilla siihen kytkettyn?, puoleksim?d?nnyt ruumis. Vastap??t? t?t? seisoi sein?? vasten miehen haamu, jonka k?den liike ilmaisi h?nen viel? olevan hengiss?.

Erkki heitti tulisoihdun k?dest??n ja riensi kohti haamua, joka levitti k?tens? ja sulki h?net syliins?.

?killinen melu keskeytti Erkin ja vangin.

Tulisoihtu oli pudonnut Juhani Walen eteen ja t?m? oli nostanut jalkansa sit? sammuttaakseen. Mutta muuan rengeist?, joka heti oli rient?nyt soihtua maasta nostamaan, oli huomannut voudin liikkeen ja soihtua nostaessaan l?j?hytti h?nt? k?dell??n niin, ett? h?n tupertui nurin puolim?d?nneen ruumiin viereen.

Ly?nti oli huumaava. Juhani Wale lep?si liikkumatonna ruumiin vieress?, kun Erkki ja vanki h?neen katseensa loivat.

"Se on is?ni ruumis", huudahti Erkki aivan mielett?m?n? ja karkasi voutia kohti, ik??n kuin antaakseen, h?nen siin? viel? maatessaan, surmaniskun.

Mutta h?n malttoi yht'?kki? mielens? ja samassa alkoi vouti liikutella j?seni?ns?. Tajuihinsa tultuaan ja huomattuaan mill? kauhealla sijalla oli lev?nnyt hyp?hti h?n pystyyn, ik??n kuin uuden iskun saaneena.

"Jumalan kosto julmalle murhamiehelle!" sanoi Erkki juhlallisella ??nell? suurten kyynelkarpaloiden vieriess? poskille.

H?n lankesi sen j?lkeen polvilleen is?ns? j??nn?ksien viereen ja teki ristinmerkin niille ja itselleen. Kului muutamia silm?nr?p?yksi?, sitten h?n nousi seisoalleen.

"Nyt", sanoi h?n Juhani Waleen k??ntyen, "nyt t?ytyy sinun omak?tisesti irroittaa vangittujen kahleet, ensin herrani, Herman Bermanin, ja sitten is?ni... H?n on lep??v? siunatussa maassa, n?etk?s, vouti!... P??st?k?? h?nen siteens?, yst?v?t, min? pid?n itse h?nt? ty?n kest?ess? silm?ll?!"

Ja miekka paljastettuna asettautui Erkki voudin viereen, sill'aikaa kuin k?ytt? h?nen k?sist??n irroitettiin. Sitten kuin t?m? oli tehty, heitti Erkki h?nelle avainkimpun.

"Joudu, vouti", sanoi h?n, "ja kiit? kaikkivaltiasta Jumalaa siit?, ett'en viel? lis?ksi kytketyt? sinua kiinni is?ni ruumiiseen, sen kanssa yhdess? m?t?nem??n."

Vouti oli kalmankalpea ja loi arkoja silm?yksi? ymp?rilleen, mutta ne h?n suuntasi v?hemmin noihin paljastettuihin miekkoihin, kuin muutamaan paksuun, nelis?rm?iseen pylv??seen, joka oli l?hell? sit? paikkaa, jossa Herman oli. H?n k??nsihe niin, ett? t?m? pylv?s j?i sivulle p?in h?nest?, ja ottaessaan k?teens? pienen avaimen, joka kuului kahleiden lukkoihin, h?n tuon tuostakin vilkaisi pylv??seen p?in. Tulisoihdun valossa v?lkkyv?t kirkkaat miekat n?yttiv?t kuitenkin alinomaa pakottavan h?nen k??nt?m??n silm?ns? siit? pois. N?ht?v?sti h?n kuitenkin toimi hitaammin, kuin olisi tarvinnut. H?n tarttui vangin toiseen k?teen ja irroitti rautarenkaan sen ymp?rilt?. Sen j?lkeen h?n otti toisen k?den, mutta avain ei t?ss? n?ytt?nyt oikein tahtovan tehd? teht?v??ns?.

Erkki kohotti miekkansa ja vouti vavahti, ik??n kuin jo olisi tuntenut miekan kylm?n ter?n ruumiissaan.

"El? siekaile, vouti", sanoi Erkki, "petosta pelk??n piilev?n yksin vapautusty?ss?sikin."

"N?yt? t?nne soihdulla", ?hkyi Juhani Wale ja veti vangin muassaan, pylv?st? kohti, jolloin kirkkaat miekat v?istyiv?t syrj??n, niin ett? h?n joutui selk? pylv??n kulmaa vasten. H?n iski t?ll?in silm?? Maunulle, joka huomaamatta koetti l?het? herraansa.

Mutta Erkki, jonka ep?luuloisuus voudin k?ytt?ytymisest? kiihtyi, tarttui h?nt? vasemmalla k?dell??n kurkkuun ja piti oikeassa k?dess??n miekan iskem??n valmiina.

"Pit?k?? tarkoin silm?ll? pitk?? Maunua", sanoi h?n, "ja sinun henkesi, vouti, riippuu siit?, tokko onnistut, n?itp? tai et!"

Silm?nr?p?yksess? irtosi raskas kahle Hermanin toisestakin k?dest? ja vouti kumartui maahan jalkarautoja irroittamaan. Erkki ei hellitt?nyt ja voimakkaat k?det olivat pakottaneet Maunun pysym??n paikallaan ja luopumaan yritt?m?st? l?het? voutia.

Hetken per?st? nousi vouti seisoalleen.

Herman oli vapaa.

"Ja nyt, Herman!" sanoi Erkki, "tulee sinun ruveta p??llik?ksemme ja ensi teht?v?si on tuomion langettaminen tuolle julmalle murhamiehelle."

Kaikki tornihuoneessaolijat vaikenivat ja odottivat j?nnityksell?, mit? vapautettu oli sanova. Renki, joka piti tulisoihtua, kohotti sen korkealle, niin ett? sen valo lankesi kaikkien sis?ll?olijain kasvoille.

Herman seisoi kauvan k?sivarret ristiss? rynt?ill? ja katsoi kalmankalpeaan voutiin.

"Vallan toisenlainen", sanoi h?n, "on kohtaamisemme, kuin olitte odottanut ja luvannut, Juhani Wale. Jollette olisi tehnyt sit? lupausta, jonka kyll? muistatte, niin sallisinpa teid?n vapaasti l?hte? pois Ruotsin valtakunnasta, sill? niin katalaan mieheen ei sovi rehellisen miehen koskea. Asiain nykyisell? kannalla ollessa pidet??n teid?t vangittuna, kunnes Engelbrekt saa langettaa teille tuomion! Minua olette vainonnut petoksella ja murhalla, mutta olette huonosti onnistunut. Lybekkil?isen kauppiaan k?si vapisi, eiv?tk? Hartvig Fl?gin kahleet ole voineet saalistaan s?ilytt?? ... mutta yl?s t??lt?, yl?s valoon ja vapaaseen ilmaan! Tuolla ylh??ll? tahdon kiitt?? sinua Erkki, ja teit? kaikkia, jotka olette henkenne ja verenne alttiiksi panneet Herman Bermanin takia."

Kauheata melua rupesi kuulumaan linnanpihalta alas vankilaan ja Hermanin viel? puhuessa kuului joku rient?vin askelin tulevan pihalta torninportaita alas. Se oli renki, joka Erkin k?skyst? oli mennyt torniin.

Kaikki katsoivat kummastuneina h?neen. "Pian torninoven avaimet", huusi h?n ja muuan rengeist? sieppasi avainkimpun kostealta lattialta ja heitti sen vankilan ovelle. Renki katosi nopeasti kuin ajatus ja siin? haudanhiljaisuudessa, joka nyt syntyi, kuului kuinka avainta kierrettiin torninovessa ja kuinka heti sen j?lkeen ankarasti rynn?ttiin ulkopuolelta sit? vastaan.

Seuraavassa tuokiossa ilmautui viimeksitullut renki taas avainkimppuineen vankilan ovelle.

"He ovat s?rkeneet oven", sanoi h?n, "nuo nelj? meik?l?ist? ovat heid?n vankeinansa, ja tuskinpa tied?n kuinka min? olen p??ssyt t?nne teit? pelastamaan."

"Ent? vieras palvelija?" kysyi Erkki.

"Niin pian kuin kuulimme melun ja n?imme, mit? oli tapahtunut, tarjoutui h?n ratsastamaan Vaskivuorelle Engelbrektille sanaa viem??n ja min? autoin h?net portista ulos, jonka j?lkeen kiiruhdin t?nne."

"Engelbrekt talonpoikaisjoukkoineen", sanoi sen j?lkeen Erkki Hermaniin k??ntyen, "on huomenna joka tapauksessa linnan edustalla. Kenties onnistuu palvelijan jouduttaa h?nen tuloansa, mutta jollei, niin on meid?n kestett?v? vaan t?m? p?iv? ja y?..."

"Yl?s sitten, miehet", huusi Herman, "ja varustaukaa puolustamaan tornia. Olettepa toki jo tehneet koko joukon valmista ty?t? Engelbrektille!"

Ja itse h?n n?in sanoen riensi vankilanovea kohti ja toiset seurasivat per?st?.

Portaissa k??nsihe Herman ymp?ri ja huusi alasp?in:

"Pit?k?? tarkoin silm?ll? vankeja, kunnes olemme saaneet heid?t muuriin kiinnitetyiksi!"

"Torninovi on suljettu", vastattiin alhaalta.

Mutta Herman l?i otsiinsa ja kiiruhti alas. Vankilanovi avattiin, h?n otti k?teens? nyt jo melkein loppuun palaneen tulisoihdun ja sy?ksyi tornihuoneeseen.

Se oli tyhj?.

Ruumis oli paikoillaan kahleissaan ja ne kahleet, jotka olivat olleet Hermanilla, riippuivat isosta rautarenkaasta sein?ss?, mutta vangeista ei n?kynyt j?lke?k??n.

Erkki oli rient?nyt alas ja oli nyt Hermanin rinnalla.

H?n katseli ymp?ri huonetta, tarkasteli joka sopen vankeja jostakin l?yt??kseen. Mutta turhaan. Vihdoin h?n loi kysyv?n katseen Hermaniin.

T?m? seisoi kuin kivettyneen?.

"Pylv?s!" huudahti h?n.

"Pylv?s?" toisti Erkki.

"Sen kautta he ovat menneet tipotiehens?. Siin? on salainen k?yt?v?, minua itse?ni s?ilytettiin siin? muutamia p?ivi? v?h?n aikaa takaperin. Varmaankin viepi k?yt?v? jollekin salaiselle linnanportille."

"P??sseet pakoon!" kuiskasi Erkki vihasta kalpeana.