"Olen odottanut sinua, Bernard!" sanoi vanha herra Hannu Kr?pelin lyk?ten ison selk?tuolinsa takaperin ty?p?yt?ns? ??rest? ja nousten seisomaan, "olen odottanut sinua jo kauvan enk? kuitenkaan enn?t? puhella kanssasi kuin lyhyk?isen hetken vain. Olen t?ss? laatinut kertomuksen kuninkaalle viime tapahtumista ja pakkosopimuksestani Engelbrektin kanssa ... ja min? odotan joka hetki lankoani Pentti ritaria ja h?nen appeansa, herra Krister Niilonpoika vanhusta."

"Kest?k??t voimanne elk??nk? k?rsiv?llisyytenne v?syk? n?in? levottomuuden ja sekasorron aikoina, armollinen herra... Minua kummastuttaa, ett? viel? voitte muistaa niinkin v?h?p?t?ist? miest? kuin minua."

Puhuja, jonka nimi oli Bernard Osenbrügge, oli Hannu Kr?pelinin miehi? ja t?m?n uskottu sek? osasi kirjoittaa, mik? taito n?in? aikoina oli jokseenkin harvinainen. Sen t?hden k?yttikin Kr?pelin h?nt? laatimaan kirjeit? ja kirjelmi?. Ritari ny?k?ytti miehelle yst?v?llisesti p??t?ns? ja kysyi ??nell?, joka ilmaisi pelkk?? hyv?ntahtoisuutta:

"Ja ovatko puuhasi onnistuneet?"

"Eiv?t ole, armollinen herra ... tiedusteluni ovat olleet turhat. Ei kukaan voi antaa h?nest? mit??n tietoa. Husabyst? h?n l?ksi vanhan Melcher Gjordinpojan kanssa juhannusaattona. Olen voinut seurata h?nen j?lki?ns? Borgan?siin ja seudun v?est? n?ytti minulle palaneen linnan l?heisyydess? olevaa kukkulaa, josta ihmeen ihana neitonen oli kauheaa tulipaloa katsellut. H?n kuuluu silloin v??nnelleen k?si?ns? ja kaikin tavoin osottaneen valtavaa surua."

"Eik? kukaan tied?, minne h?n sitten on mennyt?"

"Ei, kaikki h?nen j?lkens? tuolta mainitulta kukkulalta alkaen ovat ik??n kuin siivell? pyyhityt. H?n oli Melcher vanhuksen kanssa ratsastanut sielt? pois, juuri kuin rummunp?rrytyst? alkoi kuulua ja talonpoikaisjoukko l?heni."

"Ent? vanha Melcher?"

"Melcher Gjordinpoikaa ei ole kukaan n?hnyt sen j?lkeen kuin h?n j?tti Vester?sin linnan Engelbrektin k?siin. Luultavasti h?n tiet?? kaikki ja on mennyt kreivin luokse K?penhaminaan, niin..."

"Niin, niin, Hannu kreivi parka!" jatkoi ritari huoaten. "Kernaasti olisin sinulle tehnyt sen yst?v?nty?n, jota minulta pyysit, mutta mit? nyt on teht?v?...?"

Ritarin otsa laskeutui syville rypyille. "Emme kuitenkaan saa j?tt?? asiaa k?sist?mme", lis?si h?n hetkisen kuluttua, "vaikkapa t?ll? kertaa johtolangat ovat menneetkin poikki. Nyt minulla on sinulle muuta tekemist?, Bernard. Sinun tulee minulle kirjoittaa valmiiksi t?m? kuninkaalle laadittu kertomus. Aika rient??, k?y sen t?hden kirjoittamaan, el?k? anna vieraitteni h?irit? sinua, jos v?h?n aikaa puhelisimmekin t??ll?."

"Sallikaa minun sit? ennen kysy?", sanoi Bernard n?yr?ll? ??nell?, "oletteko ollenkaan muistanut minun asioitani Danzigissa?"

"Olen kyll?."

"Ja mit? neuvotte minua tekem??n?"

"Sinun tulee myyd? talo-osuutesi, Bernard! - Saatuasi valmiiksi kuninkaalle menev?n kirjelm?n sinun tulee kirjoittaa kirje Danzigin pormestarille ja neuvostolle ja valtuuttaa Everd Schilling myym??n talo-osuutesi. Sit? paitsi sinun tulee taata neuvostolle meid?n molempien avuliaisuutemme kaupunkia ja ritarikunnan herroja kohtaan!"

Bernard kumarsi ja istuutui kirjoitusp?yd?n ??reen. Hetken ajan oli kaikki hiljaa, ainoastaan kyn? kuului rapisevan paperia vasten, mutta sitten avasi palvelija oven ja ilmoitti ritarit Krister Niilonpajan ja Pentti J?nsinpojan sek? t?m?n pojan, J?ns Pentinpojan.

"Tuoreita terveisi? Krister pojaltani ja tytt?relt?ni, M?rta rouvalta!" sanoi Pentti ritari yst?v?llisesti tervehtiess??n Tukholman linnan is?nt??.

Molemminpuolisesti tervehditty? alkoi herra Krister Niilonpoika:

"Jos valtakunnan asiat olisivat niin hyv?ll? kannalla kuin sukumme, niin ilomielinp? saattaisimme huomisp?iv?? odottaa. Mutta t??ll?h?n tapahtuu aivan silm?imme edess? seikkoja, joita ei kukaan ole saattanut aavistaakkaan. T??ll? nousee rahvas kapinaan ja tarttuu aseisiin miehen johdolla, josta ei kukaan ole kuullut puhuttavankaan, ja linnoja valloitetaan ja hajotetaan ja kaupungit ja kunnat lankeavat h?nen jalkainsa juureen, ik??n kuin h?n olisi kruunattu kuningas. Kuka h?n on, tuo Engelbrekt, joka tuolla tavoin ratsastaa halki Ruotsinmaan?"

Vanha ritari oikein kiivastui puhuessaan ja l?i voimakkaasti k?tt?ns? miekankahvaan.

"Ja ritaristo ja aateli n?ytt?v?t esimerkki?!" jatkoi Pentti ritari. "Kautta vaakunakilvess?ni olevan h?r?notsan, min? olin valmis k?ym??n tuota mahtavaa vuoritilallista vastaan miekka k?dess?, kun h?nen kirjeens? saapui minulle Upsalasta. Mutta silloin minulle kerrottiin itse Upsalan laamannin, herra Niilo Kustavinpojan[4] (Stjernb?t) yhdistyneen kapinoitsijaan ja h?nelt? saaneen Vester?sin linnan l??nitykseksi. Kautta Kristuksen ristin, toisin min? toki luulin!"

"Rahvas on ottanut miekan ritarien k?dest? ja k?ytt?? sit? heid?n sijastansa", virkkoi t?h?n saakka vaiti ollut J?ns Pentinpoika hymyillen. "Ettek? ole kuullut, is?ni, niit? sanomia, jotka paria miest? my?ten tulivat Ahvenanmaalta t?n? aamuna?"

"Ahvenanmaaltako?" huudahti Hannu Kr?pelin ja molemmat toiset herrat toistivat kysymyksen.

"Pari miest? tuli sielt? Salestadiin, ennen kuin me sielt? aamulla l?ksimme", vastasi J?ns herra ja pyyhk?isi k?dell??n pois pari tomuhiukkasta mustasta papinpuvustaan.

"He tulivat Kastelholmasta ja herra Otto Pogwischin tyk??."

"Ent? Kastelholma ... sano pian, rakas poikani, mit? sinulla on kertomista!" hoputti kiivas Pentti ritari. "Kastelholma on rahvaan k?siss?...!"

"Mutta Otto herrahan, niin on minulle sanottu", virkkoi Hannu Kr?pelin,

"Otto herrahan kuuluu olevan urhoollinen mies?"

"Kenties ?itins?, Ida rouvan, mielest? ja luultavasti my?skin armollisen herramme kuninkaan, mutta luonnollisesti ei talonpoikain, tuskinpa omain miestens?k??n. He kertoivat melkein pilkaten nuoren ritarin kulkeneen ymp?ri Kiinanmuuria ja jutelleen, mitenk? h?n ase k?dess? oli kurittanut kuninkaan hovin jaloja herroja, niin ett? heid?n kaikkien oli t?ytynyt langeta h?nen jalkainsa juureen."

"Jollen ole saanut v??ri? tietoja", virkahti Hannu herra hymyillen, "niin juuri h?n taisteli Eerikki Akselinpojan kanssa linnanpuutarhassa ja kellistyi, niin ett? h?net t?ytyi vied? salmen toiselle puolen Sk?neen. Siell? oleskeli h?n kauvan aikaa, ennen kuin saamansa muistomarja enn?tti parantua."

"Useammankin muistomarjan lienee h?n kai saanut", sanoi J?ns herra, "mutta h?n ei semmoisesta opetuksesta parane. H?n kuuluu alinomaa hokevan: 'kolmen tielt? en v?isty!' ja sill? h?n kuuluu rauhoittaneen miehi?ns?kin Kastelholmassa. Mutta tuskin olivat talonpojat tulleet n?kyviin ja tuskin h?n oli kuullut heid?n nuoliensa vinkuvan korviensa ymp?ri, kun h?n jo rukoili talonpoikain p??llikk?? s??st?m??n h?nen henke?ns? ja j?tti linnan h?nen haltuunsa."

"Ja kuka oli p??llikk??"

"H?nen nimens? oli Juhani Folkenpoika ja h?n on herra Eerikki Puken miehi?."

"Nuori Eerikki Puke on urhoollinen ritari ja vet?? aina miekkansa ilolla", lis?si Hannu herra, ik??n kuin herrojen mieli? lauhduttaakseen.

"Mutta h?n on yhdistynyt talonpoikain p??llikk??n!" huudahti Krister herra.

"Samanhan olemme kaikki tehneet", sanoi vastaten Kr?pelin. "Minunkin t?ytyi tehd? v?lirauha tuon mahtavan miehen kanssa. Nyt h?n oleksii ?rebron linnan edustalla ja on, kuten minulle on kerrottu, v?kirynn?k?ll? valloittanut etuvarustukset. En pane kummakseni, jos voudin t?ytyy seurata minun esimerkki?ni!"

"Te puhutte, jalo herra Hannu Kr?pelin", keskeytti Krister Niilonpoika, "te puhutte, kuin pit?isitte tuon roskajoukon puolta!"

"Hiljaa, Krister herra", vastasi Tukholman linnanherra arvokkaasti, "min? tahdon pysy? kuninkaalleni uskollisena, niin kauvan kuin syd?n povessani tykkii. Mutta mik? on olemassa, se on olemassa ja min? tunnustan sen. Tuo pieni mies, jota halveksitte, on t?ll? hetkell? kaikkia meit? mahtavampi, ja jos n?in jatkuu, on h?n ennen vuoden loppua Ruotsin valtakunnan mahtavin mies."

"Jumala paratkoon, Hannu herra, kai valtakunnan neuvoksetkin jotakin merkitsev?t!" huudahti Pentti ritari.

"Kyll?", vastasi linnanherra, "jos neuvosto vet?? samaa k?ytt? h?nen kanssaan, on se oleva kaikki kaikessa, jos se on h?nt? vastaan, ei sill? ole mit??n merkityst?!"

"Ent? kuningas?" kysyi J?ns herra pisteli??sti myh?ht?en.

"Kuningas", vastasi Hannu, "sama on kuninkaankin laita. Se valta, joka n?in? p?ivin? on pulpahtanut esiin Ruotsinmaassa, ja joka esitteleikse t?n? Engelbrektin? ... se on kuningas, jalot herrat!"

Herrat katsoivat toisiinsa ja Hannu herraan, ik??n kuin eiv?t olisi ymm?rt?neet sanaakaan h?nen puheestaan.

"Eerikki kuninkaan t?ytyy samoin kuin teid?nkin, jalot herrat", jatkoi ritari, "taipua t?m?n rahvaan tahdon mukaan. H?nen valtansa ei ole kylliksi suuri musertamaan, ja sen t?hden h?nen t?ytyy v?isty? tielt?. Se on voimakas vuorivirta, jota kauvan on patoja rakentamalla pidetty salvattuna. Nyt ovat n?m? murretut ja virta kiit?? eteenp?in majesteetillisesti pauhaten ... valitettavasti, minun t?ytyy se tunnustaa, on tuo tavaton luonnonvoima pakotettu murtamaan kahleensa ... ei saata sanoa sen itsest??n murtautuneen..."

"Puette puheenne yh? edelleenkin arvoituksiin, ritari!" virkahti Pentti herra kiukkuisesti.

"Min? osotan teille vaan, niin kuin Engelbrektkin ja h?nen auttajansa ovat tehneet, Ruotsin lakia ja vanhoja yleisi? tapoja - siin? on pato, josta puhun. T?m? laki on rikottu, kuninkaan, oman herrani voudit ovat sen rikkoneet. N?m? talonpojat eiv?t mit??n muuta tahdo kuin rakentaa sen taas ehe?ksi. Jos kuningas rupee t?m?n mahtavan tahdon johtajaksi, niin silloin h?n on mahtavampi kuin mik??n kuningas kristikunnassa - ja min? toivoisin, ett? h?n sen tekisi - muuten ... niin, minun henkeni on v?h?p?t?inen asia eik? se kykene pelastamaan Eerikki kuninkaan kruunua."

Herrat kuuntelivat tarkkaavasti tuon jalon ritarin sanoja ja ??nett?m?n, umpimielisen J?ns Pentinpojan silmiss? v?l?hti leimaus toisensa per?st?, vaikk'ei kukaan muutoin olisi voinut sanoa, mit? h?nen mieless??n liikkui. Vanhemmat herrat sit? vastoin osottivat selv?sti paheksuvansa sit?, mit? kuulivat. N?yttiv?tp? viel? pettyneens?kin siin?, mit? olivat luulleet kuninkaan voudilta saavansa kuulla.

Eik? ollutkaan v?h?p?t?isi? asioita tapahtunut heid?n silm?ins? edess?. Kaikkia h?mm?stytt?v?ll? menestyksell? olivat Engelbrekt ja h?nen apumiehens?, joiksi h?n talonpoikiansa sanoi, l?hteneet liikkeelle kotiseutunsa laaksoista ja vuorilta ja voittaneet linnoja ja kaupunkeja sek? pakottaneet valtakunnan herrat itse?ns? seuraamaan. Borgan?sist? h?n oli mennyt K?pingi? vastaan, joka linna, samoin kuin edellinenkin, paloi tuhkaksi; sielt? h?n oli mennyt Vester?siin, jossa Melcher Gjordinpoika sovinnolla oli j?tt?nyt linnan h?nen k?siins?. Sen j?lkeen h?n oli k??ntynyt Upsalaa kohti ja puhunut sen rahvaalle; siell? h?net oli vastaan otettu myrskyis?ll? riemastuksella. Sitten h?n oli marssinut Tukholmaa vastaan, jossa Hannu Kr?pelin oli tehnyt h?nen kanssansa v?lirauhan marraskuun 11 p?iv??n saakka. Nyt h?n oleskeli ?rebron edustalla, jonka vouti, Matti Kettilberg, koetti tehd? vastarintaa ja puolustaa linnaansa.

Kaikkialla oli sankari suoraan sanonut, mink? t?hden h?n ja h?nen taalalaisensa olivat j?tt?neet kotinsa ja l?hteneet retkelle miekka ja jousi k?dess?. "Te kysytte, mit? me tahdomme" - oli h?n sanonut aatelisherroille, jotka h?n oli kutsunut puheilleen viel? Vester?sissa ollessaan - "te kysytte, mit? me tahdomme, min? ja kaikki apumieheni! Me tahdomme nauttia valtakunnan lakia ja oikeutta taikkapa panna henkemme alttiiksi. Nyt on jouduttu niin pitk?lle, ett? asia on miekalla ratkaistava ja se joka nyt minua ja Ruotsin rahvasta vastustaa, h?n on valtakunnan vihollinen ja h?nt? t?ytyy sellaisena kohdella; h?nen omaisuutensa on h?vitett?v? ja h?net itsens? surmattava, jollei h?n valtakunnasta pakene. Meit? vastaan taikka meid?n kanssamme - se on lakina, mit??n v?liehtoa ei ole olemassa. Valitkaa itse, hyv?t herrat, mink? tahdotte!"

Sellaista oli h?nen puheensa kaikkialla, niin Uplannissa kuin Vestmanlannissakin ja joka paikassa tulvaili rahvasta h?nen luoksensa ja sit? vaikeammaksi k?vi herrain asema. Heid?n ensimm?isen? tunteenansa oli ihmettely ja h?mm?stys. Niin kuin Krister Niilonpoika sanoi, he eiv?t olleet voineet aavistaakkaan, mit? nyt tapahtui. Mutta sitten v?hitellen oli ensimm?inen h?mm?stys asettunut, se muuttui suuttumukseksi ja vihaksi, aljettiin pelj?t? omaa henke?, kun ei tahdottu taipua talonpoikaisp??llikk?? tottelemaan. Joitakuita l?ytyi tosin ylh?isemp?inkin herrain joukossa sellaisia, jotka oivalsivat rahvaan menettelev?n oikein, jotka syd?mens? pohjasta uskoivat ja ihastelivat t?m?n ilmi?n suurenmoisuutta, rohkeamielisyytt? ja mahtavuutta, t?m?n ilmi?n, joka n?enn?isesti rikkoi rauhan, mutta jolla todellisuudessa oli rauha ainoana tarkoitusper?n?ns? ja joka sen t?hden loisti vapautusty?n ihanassa valossa. N?it? oli herrain mainitsema Uplannin laamanni ja ritari Niilo Kustavinpoika, samoin kuin kiivas ja sotaisa Eerikki Pukekin. Heihin tuli my?skin kuulumaan Str?ngn?sin piispa Tuomas. Kaikki n?m? eiv?t tosin yht? selv?sti kuin Engelbrekt itse k?sitt?neet silloisia v?ltt?m?tt?mi? tapahtumia ohitsemenev?ksi myrskyksi vain, jonka j?ljist? rauhan kukkaiset kupujansa nostaisivat, j?idenl?hd?ksi, jonka t?ytyi k?yd? kev??n edell?, mutta he tunsivat ainakin sen, ett? se, mik? heit? vieh?tti, oli jotakin suurta ja ihanaa, jota rehellinen ritari saattoi ja jota h?nen tulikin nousta puolustamaan.

Mutta sellaisia miehi? oli noissa vanhoissa, korkeasukuisissa ja rikkaissa suvuissa harvoja. Useimmat v?istyiv?t, jos mahdollista, aluksi syrj??n, ja kun eiv?t en?? sit? voineet tehd?, niin he joko pakosta seurasivat vapauttajaa taikka asettuivat julkisesti h?nt? vastustamaan. Eik? siin? mit??n ihmetelt?v?? olekkaan. Halliten muistorikkaita talojansa ja linnojansa, joita suuruuden ja vallan ja rikkauden tuntomerkit kaunistivat, olivat n?m?t herrat jo syntym?ss??n perineet mielipiteit?, jotka olivat perinpohjin vastakkaisia niille, jotka nyt Engelbrektin toimesta joutuivat p?iv?n tunnussanoiksi. Vaasa-, Oxenstjerna-, Bonde-, Bjelke-, Y? ja P?iv?-suvut - kaikki n?m? olivat Ruotsin ylh?isimpi? ja niiden j?senet, eritt?inkin vanhemmat, jotka itse muistivat Maunu Eerikinpojan ja Albrektin ajat, olivat lapsuudestaan perehtyneet siihen oppiin, ett? valta oli heid?n omaisuuttansa. T?m? oppi oli siinnyt edellisist? taisteluista kuningasta vastaan, h?n kun oli ainoa, jota ylimysvallan tarvitsi pelj?t?, ja joka my?skin t?ydellisesti taistelussa kukistui. Nyt oli uusi vaihe tullut t?h?n taisteluun. Valta, jota ei kukaan n?ihin asti ollut ajatellutkaan, kohottautui heid?n jalkainsa alta ja esiintyi niin varmana ja valtiaan tapaisena, kuin olisi noussut kuninkaan sijalle. Tosin he olivat kuulleet valitushuudot, mutta niihin heid?n korvansa olivat tottuneet; he eiv?t koskaan saattaneet uskoa, ett? sen pienen aran linnun sijaan, joka mets?n peitossa vaikerteli, sielt? oli lent?v? kotka, jonka siivet peitt?isiv?t koko valtakunnan varjoonsa.

T?ll? vallalla, joka yht'?kki? kohottihe alttiiksiantaumuksen koko majesteetillisuudessa, oli kahtalainen vaikutus n?ihin herroihin. Toisissa nousi halu vastustaa ja uurtaa t?t? estett? ja kukistaa se, niin kuin ennen olivat kukistaneet kuninkaanvallan. Toisissa syntyi ja varmistui yh? enemm?n vakuutus siit?, ett? se, mit? he n?kiv?t, tosiaankin oli valta, ja ett? t?t? valtaa saattoivat hyv?ksens? k?ytt?? yht? hyvin he, kuin tuo pieni vuoritilallinenkin. Edellisen suunnan miehi? olivat neuvoston vanhemmat herrat, jotka itse muistivat, kuinka Kaarlo Ulvinpoika, Toftan herra, ja Bo Juhonpoika Grip olivat v??nt?neet valtikan Maunu Eerikinpojan k?dest? ja j?tt?neet oljenkorren Albrekt kuninkaan k?teen; Krister Niilonpoika (Vaasa), piispa Knuutti Bonpoika (Y? ja P?iv?), Oxenstjernat, Y? ja P?iv?-suvun -herrat, kaikki n?m? kuuluivat siihen. J?lkimm?iseen saa lukea rikkaan ja mahtavan Kaarlo Knuutinpojan (Bonde), ehk? my?skin Kaarlo Orminpojan (Gumsehufvud), muutamia Bjelke-suvusta, ylimalkaan nuoremmat, ne jotka tosin olivat kuulleet menneiden aikain loistosta ja t?ysivaltaisuudesta puhuttavan eiv?tk? tahtoneet mit??n niist? hellitt??, mutta jotka eiv?t kuitenkaan voineet olla huomaamatta, mink? varman jalansijan he saisivat, jos heid?n onnistuisi p??st? siihen asemaan, miss? nyt oli Engelbrekt Engelbrektinpoika.

Parhaiten kykeniv?t sek? Engelbrekti? ett? koko h?nen johtamaansa kansanliikett? arvostelemaan ne, jotka joko asemansa takia ylimalkaan taikka synnynn?isest? ylev?mielisyydest? eiv?t sallineet yksityisten etujen itse?ns? eksytt??, taikka jotka oikeammin olivat kokonaan olosuhteiden ulkopuolella, mutta kuitenkin kyllin l?hell? voidakseen niit? ennakkoluuloitta arvostella. Sellaisia olivat Ewerstenin kreivi Hannu ja my?skin Tukholman linnan vouti, valtaneuvos Hannu Kr?pelin. Ollen saksalaisia eiv?t he kuuluneet kumpaankaan valtakuntaan ja j?lkimm?inen n?kyy olleen aikansa jaloimpia miehi?. Vaikka h?n alinomaa pitikin kuninkaansa parasta silm?ll?, eiv?t h?nelt? sent??n j??neet huomaamatta ne ep?kohdat, jotka olivat olleet kapinan syyn?. Ja samalla h?nt? pidettiin suuressa ja hyvin ansaitussa arvossa niin hyvin valtakunnan neuvoston j?senen?, kuin my?skin sukulaisena muutamalle maan rikkaimpia ja ylh?isimpi? sukuja, Oxenstjernoille. H?nen tytt?rens? M?rta oli n?et naimisissa Pentti J?nsinpojalla (Oxenstjerna), jonka ensimm?inen vaimo, Kristiina, oli Krister Niilonpojan (Vaasa) tyt?r. Molemmille l?sn?oleville herroille h?n siis oli sukua ja katsoi kenties sen t?hden voivansa puhua vapaammin kuin muutoin olisi puhunut.

"Te sanotte lakia rikotun", n?in keskeytti Krister herra sen pitk?n vaitiolon, joka oli syntynyt linnanherran puheen johdosta, "ja ett? kuninkaan voudit ovat sen rikkoneet... Minusta n?ytt?? asia v?h?n toisenlaiselta, min? arvelen vian olevan kuninkaassa itsess??n, h?n kun on laiminly?nyt drotsin ja marskin asettamisen, jotka olisivat voineet hoitaa hallitusta ja pit?? j?rjestyst? h?nen poissa ollessaan. H?n on siin? kohdin oikeassa, tuo talonpoikain p??llikk?, ett'ei kuningas ole antanut valtakunnan neuvoksille sit? arvoa, kuin olisi pit?nyt..."

"Tuota oikeudenk?yntiasiaa, jonka kuningas j?tti tanskalaisen neuvoston ratkaistavaksi, sit? ette te, ?idinis?, koskaan voi unhottaa", virkahti J?ns Pentinpoika.

"Olet oikeassa, tytt?renpoika, sit? en voi unhottaa; vedottu ruotsalainen oikeusjuttu on Ruotsin neuvoston ratkaistava, muilla ehdoillahan ei Eerikki Pommerilainen p??ssyt Ruotsin kuninkaaksi. Nyt istuivat tanskalaiset herrat siell? tuomitsemassa ja ainoastaan kaksi ruotsalaista piispaa oli l?sn?. En kuitenkaan siit? nyt aikonut puhua, tahdoin vaan, monia mainitsematta, yhdell? tapauksella osottaa, ett? meill?kin, neuvoston herroilla, saattaa olla todenper?isi? syit? valittaa ... mutta emme me silti ole tarttuneet miekkaan oikeutta hakeaksemme... Lyhyesti sanoen on minun arveluni asiasta se, ett? kuningas on saatava asettamaan drotsi ja marski ja t?ss? toimessa on tuo talonpoika auttava meit? paremmin kuin me itse, mutta pyrint?jemme ensimm?isen? ja viimeisen? tarkoitusper?n? t?ytyy olla juuri t?m?n talonpoikaisp??llik?n vallan rajoittaminen..."

"Hyvin puhuitte, appi", lis?si Pentti J?nsinpoika, "meid?n t?ytyy soukentaa siivet tuolta kesytt?m?lt? mets?linnulta ja voittepa hyvinkin, Hannu lanko, panna miehen kuninkaan rinnalle. V?h?np? h?n minusta n?ytt?? eroavankin kuninkaasta. Antoihan h?n nyt Upsalassa kaksi kolmannesta veroista anteeksi! Sellaista eiv?t rehelliset ritarit voi siet??. Ja kun nyt valtakunnan herrat ja miehet yhtyv?t Vadstenaan m??r?tyss? kokouksessa, niin tarjoutuu itsest??n tilaisuus saada t?lle asialle jonkunlainen loppu."

"Mutta yht? aiheellinen kuin meid?n tyytym?tt?myytemme on", jatkoi Krister herra, "yht? h?vyt?n on t?m?n Engelbrektin ja talonpoikain k?yt?s. He nurkuvat verojansa ... no niin, tahtovatko he p??st? verottomiksi? Jumala ja Pyh? Eerikki armahtakoot, mutta jos he p??sev?t herroiksi, niin kuin tarkoittavat p??st?, niin he tulevat palauttamaan tuon pyh?n kuninkaan oman ajan, jolloin ei melkein mit??n veroja ja rasituksia ollut ... ja siit? varjele meit? laupias Herra Jumala!"

"Amen! ?idinis?", lis?si J?ns Pentinpoika. "Jos talonpojat p??sisiv?t hallitsemaan, niin saisivat herrat etuoikeuksiansa haikailla..."

"Sen t?hden meid?n tulee toimia yhteisvoimin, talonpoikaiskapina on kukistettava ja tottahan Vadstenassa siihen sopivat keinot keksimme!"

"Jollemme mahdollisesti jo sit? ennen ole saaneet muuta ajatellaksemme", virkahti J?ns herra.

"Ja mit?, rakas poikani?" kysyi Pentti ritari.

"Arvelen vaan, ett'ei kokousta pidet? ennen kuin elokuun 16 p?iv?n tienoilla ja siksi saattaa paljon tapahtua..."

"Tapahtukoonpa mit? tahansa", huudahti Pentti ritari tulipunaisena, "mutta tahdonpa n?hd?, kuka on est?v? valtakunnan neuvoksia menem?st? kuninkaan kuuluttamaan kokoukseen."

Vanha Krister herra lenn?hytti tuiman silm?yksen tytt?renpojalle, mutta k??ntyi sen j?lkeen Hannu Kr?peliniin.

"Olin odottanut t??ll? tapaavani jonkun G?ksholman suvusta ja tied?tte kai, lanko, tulleemme tuumimaan, kuinka parhaiten voisimme olla herrallemme kuninkaalle apuna..."

"Herra Pentti Steninpoikaa odotan t?nne", sanoi vastaten Kr?pelin, "ynn? h?nen poikaansa, herra Maunu Pentinpoikaa G?ksholmasta..."

"Sittenp? voimme puhella yhdess? niin kauvan kuin on viel? aikaa", jatkoi Krister herra, "ennen kuin Engelbrekt on p??ssyt liiaksi voitolle."

Katkeruus, jolla vanhus puhui, ilmaisi kylliksi, mit? h?ness? kyti, ja ett'ei h?n kovin tarkoin tulisi punnitsemaan niit? neuvoja, joita oli pidett?v? tuota pelj?tty? ja vihattua Engelbrekti? vastaan. Hannu Kr?pelin ymm?rsi sen hyvin, mutta h?n halusi johtaa keskustelun rauhallisemmalle alalle ja se onnistuikin h?nelle joissakin m??rin, kunnes odotetut herrat saapuivat.

"Uutisia ?rebrosta", huudahti nuori Maunu Pentinpoika tuskin malttaen tervehti? sis?ll?olijoita. Ja n?m? taas olivat yht? innokkaita kuuntelemaan, kuin h?n kertomaan, niin ett? selv?sti tuli ilmi, miten kaikkien ajatukset py?riv?t vaan tuossa pieness? miehess?.

"Matti Kettilberg on tehnyt pakkosopimuksen", sanoi Maunu lyhyesti.

Tieto sai kaikki h?mm?stym??n. ?rebron linna oli valtakunnan vahvimpia.

"Matti Kettilberg on tehnyt pakkosopimuksen!" huudahtivat kaikki yhteen ??neen.

"Jollei h?n saa kuninkaalta apua kuuteen viikkoon", lis?si Maunu, "niin h?n j?tt?? linnan Engelbrektin k?siin, sellaiset ovat pakkosopimuksen ehdot."

"Onko tuo mies sitten ihmist? enempi!" huudahti Pentti ritari.

"H?n on verrattoman uskalias", virkkoi herra Pentti Steninpoika (Y? ja P?iv?) "ja ?rebron vouti on k?ytt?ytynyt aivan p??tt?m?sti. Engelbrekt otti etuvarustukset ilman taistelua ja sitten t?ytyi Matti Kettilbergin suostua niihin ehtoihin, mitk? tarjottiin."

"Ja minne tuo pieni mies nyt aikoo?" kysyi Krister herra pilkallisesti.

"H?n on mennyt S?dermanlantiin", vastasi Pentti Steninpoika, "ja ett? tiet?isitte, mit? voivat osallensa odottaa my?skin ne herrat ja miehet, jotka ovat valtakunnan synnynn?isi?, niin tahdon kertoa, ett? itse Str?ngn?sin Tuomas piispalta on ry?stetty kippunta silavaa Nontunan kirkosta."

"Se mit? sanotte, Pentti Steninpoika, kummastuttaa minua suuresti", sanoi nyt ritari Pentti J?nsinpoika (Oxenstjerna). "Useimmissa tilaisuuksissa, miss? min? olen ollut Tuomas piispan puheilla, sen j?lkeen kuin meteli alkoi Taalainmaassa, on h?n osottautunut tuon pienen miehen yst?v?ksi, ja mit? S?dermanlantiin tulee, niin ovathan he jo karkoittaneet Hartvig Fl?gin Gripsholmasta."

"Mutta Nyk?pingiss? on viel? Albrekt Styke ja tuskinpa h?nk??n voinee v?ltt?? Matti Kettilbergin kohtaloa. Meneeh?n tuo sent??n mukiin viel? niin kauvan kuin on vaan noista ulkomaalaisista puhe, mutta uskokaa pois, jalot herrat, kohta on meid?nkin vuoromme tuleva!"

"Ja sen t?hden, Pentti ritari", sanoi Krister herra merkitsev?sti silm?? iskien, "sen t?hden n?ytt?? meist? t??ll? olijoista olevan aika yhdess? tuumia, kuinka voisimme el?? rauhassa Ruotsin valtakunnassa, etenkin nyt kun herrainkokous kohta pidet??n Vadstenassa..."

"Jos talonpojat Nyk?pingist? vaeltavat It?g?tanmaahan, niin kuin on luultavaa", sanoi vastaten Pentti Steninpoika, "niin mahtanee k?yd? meille mets?n pohjoispuolella oleville vaikeaksi p??st? Kolm?rdenin etel?puolelle. Bo veljeni oleskelee kuitenkin siell? Kaarlo Knuutinpojan tyk?n? F?gelvikiss?."

"Puhutteko tekin sill? suulla?" mutisi Pentti J?nsinpoika (Oxenstjerna) kalveten, mutta lis?si ??neen, "mit? sitten tapahtuneekin, niin lienemme me neuvoston j?senet yht? mielt?, ja helpompi minusta n?ytt?? puro olevan tukkia kuin virta."

Palvelija tuli sis??n ja kuiskasi muutamia sanoja linnanherralle, jonka j?lkeen t?m? k??ntyi herroihin, kehottaen, ennen kuin vakaviin keskusteluihin ryhtyiv?t, virkist?m??n itse?ns? maljallisella viini?.

Herrat nousivat sen t?hden liikkeelle ja l?ksiv?t huoneesta. Ainoastaan ritari Pentti Steninpoika G?ksholmasta j?i.

"Pari sanaa, jalo Hannu herra", sanoi h?n.

"Olen k?skett?v?n?nne, Pentti ritari!"

Ei kumpikaan heist? huomannut, ett? pieni mustapukuinen olento kuulumattomin askelin oli tullut huoneeseen ja j??nyt oven suuhun seisomaan. Oli jo iltap?iv?? kulunut aika pitk?lti, ja vaikka oli keskikes?, niin oli kuitenkin valo syv?ss? pime?ss? huoneessa niin heikko, ett? tuota pient? mustaa olentoa saattoi pit?? varjona, etenkin kuin h?n osasi v?hitellen hakea itsellens? oivallisen sijan oven poskesta ulkonevan ison tulisijan synkk??n varjoon.

"Asiani koskee yst?v??nne, Hannu kreivi?!" alkoi Pentti ritari.

"Ja naimaliittoa, jonka pit?isi yhdist?? teid?n sukunne kreivin sukuun", jatkoi Kr?pelin.

"Oikein ... mutta nyt en tied?, miten minun on asiaa aprikoiminen, kun onnettomuus niin yht'?kki? on Hannu kreivi? kohdannut."

"Se onnettomuus elk??n teit? ollenkaan huolettako, Pentti ritari!" vastasi Kr?pelin. "Min? takaan, ett? kreivi ennen pitk?? saa vapautensa j?lleen, mutta..."

"Mit?, Hannu ritari, mik?p? teit? enemm?n huolettaisi?"

"H?nen tytt?rens?!"

"Agnes neiti ... en ymm?rr? teit?."

"Hannu kreivi on minulle kirjoittanut ja pyyt?nyt minua ottamaan h?nen tytt?rens? turviini h?nen poissaolo-ajakseen ja sallimaan h?nen p??st? tytt?reni M?rta rouvan luokse. T?m?n pyynn?n olisin mielell?ni tahtonut t?ytt??, mutta sit? ei n?y olevan minulle suotu..."

"Ja miks'ei, miks'ei, Hannu ritari?"

"Koska kreivin tyt?r on j?ljett?miin kadonnut."

"Tuhat tulimmaista, mit? sanottekaan?"

Asia n?kyi hyvin l?helt? koskevan ritariin; h?n oikein tuskaili tuon odottamattoman tiedon saatuaan. Varmaankin h?n oli paljon t?lle naimiskaupalle perustanut, enemm?n kuin oli antanut p??lt? p?in n?ky?. Kokenut Hannu Kr?pelin huomasi sen my?skin, mutta h?n ei pit?nyt sill? hetkell? sopivana enemp?? asiaan sekaantumista ja odottamaton tulisijan nurkasta kuuluva liikahdus kiinnitti my?skin h?nen huomiotansa, niin ett? h?nen ajatuksensa joutuivat aivan toiselle tolalle.

"Onko siell? ket??" huudahti h?n ja meni l?hemm?ksi nurkkaa.

Silloin astui mustapukuinen esiin ja kumarsi n?yr?sti.

"Armollinen herra", sanoi h?n, "min? olen halpa, onneton mies, min? pyysin palvelijan itse?ni ilmoittamaan, mutta h?n ei sit? tehnyt, ja kun v?ltt?m?tt?m?sti tahdoin teit? puhutella, niin tulin sis??n..."

"Ken olet, joka siten uskallat hiipi? sis??n?" kysyi linnanherra kiivastuen.

"Elk?? kiivastuko, armollinen herra", jatkoi mies n?yr?sti, "min? en uskaltanut keskusteluanne keskeytt??, jalot herrat...! Min? olen, se on, min? olen ollut kirjurina Vester?sin voudilla, J?sse Eerikinpojalla."

Hannu Kr?pelin tarkasteli tuikeasti pient? miest? ja muistutteli, miss? h?n ennen oli samat kasvot n?hnyt.

"Ja miksi olet herrastasi luopunut?" kysyi sill? v?lin Pentti ritari.

"H?n ei en?? palvelustani tarvitse!"

"Aiot kai sitten ruveta Tukholman linnanvoudin palvelukseen?"

"Aikomukseni oli tarjota v?h?p?t?ist? palvelustani Hannu ritarille", vastasi mies.

"Kuuleppa, mies", virkahti yht'?kki? linnanherra otsa rypyss?, "sin?h?n viime vuonna juhannuksen aikaan veit minulta muutaman kuninkaankirjeen Tuomas piispalle Tynnels?h?n?"

"Min? vein, armollinen herra, ja annoin sen piispan omaan k?teen!"

"Niinp? niin, mutta kun linnasta l?ksit, j?tit j?lkeesi varjon, josta piispakin on k?rsi? saanut. Silt? vieraalta, joka piispalla silloin oli, varastettiin y?ll? ... tunnetko varasta, mies?"

"Ah, armollinen herra, n?in? aikoina, kuka voi tuntea kaiken pahan ja kaikki pahat ihmiset?... Onko sitten minua, mies parkaa, sill?kin tavalla poissa ollessani paneteltu! Sit? josta minua nyt syyt?tte, ette voi milloinkaan toteen n?ytt??."

"Siit? puhumme toiste, mutta yhden asian sanon sinulle: el? koskaan en?? tule silmieni eteen, jos el?? mielit, ja viel? toisenkin, k??nn? pian suuntasi, sill? minusta n?ytt??, ett? olet jo pitk?lle kulkenut tiet?, joka ei ole hyv?."

Mies kumarteli ja kuului silt? kuin h?n olisi itke? nyyhkytt?nyt mielenliikutuksesta. Mutta h?n n?ki kuitenkin olevan syyt? kiireesti l?hte? huoneesta.

My?skin molemmat ritarit l?ksiv?t toisten herrain luokse, niin ett?

Bernard Osenbrügge j?i yksin??n huoneeseen.

H?n oli kirjoittanut valmiiksi kuninkaalle menev?n kirjelm?n[5] ja pannut sen syrj??n. H?n oli my?skin kirjoittanut kirjeen valtakirjoineen Danzigin neuvostolle, ja h?n istui edes takaisin hoippuillen tuolillaan, ik??n kuin olisi itsekseen tuumaillut niit? merkillisi? tapahtumia, joita nuo ylh?iset herrat olivat puhuneet. Kirje oli h?nen edess??n p?yd?ll? ja v?h?n v?li? loi h?n silm?ns? siihen. Vihdoin h?n otti kyn?n ja kirjoitti nimikirjoituksen alle seuraavaa:

"T??ll? on mies, jonka nimi on Engelbrekt Engelbrektinpoika, ja joka on syntynyt Taalainmaassa, josta vaskea ja rautaa saadaan. H?n on koonnut ymp?rillens? 40- tai 50,000 miest? ja voisi kai saada useampiakin, jos tahtoisi. H?n on polttanut poroksi monta linnaa, kaupunkia ja kyl??, ja h?nen sotajoukkonsa, jota sanotaan taalalaisiksi, on tullut Tukholmaan aivan niin kuin kerettil?iset Danzigiin ja leiriytynyt yhdelle laidalle kaupunkia, niin ett? odotettiin hy?kk?yst?, jonka kuitenkin Kr?pelin on saanut estetyksi tekem?ll? aselevon Engelbrektin kanssa marraskuun 11 p?iv??n asti. Taalalaisten tarkoituksena on saada oma kuningas Ruotsiin ja karkottaa Eerikki kaikista kolmesta valtakunnasta. He tahtovat itse p??st? herroiksi ja he toivovat saavansa kaikki asiat sille kannalle, jolla olivat olleet t?ss? maassa paljon kunnioitetun Eerikki pyh?n aikana, jolloin ei mit??n veroja, rasituksia tai tulleja ollut olemassa".[6]

N?m? rivit kirjoitettuansa h?n nousi istualtaan ja l?ksi huoneesta.