??nett?min? ratsastivat valtakunnan neuvokset linnasta katua pitkin kaniikkitalon eli nykyisen piispantalon ja tuomiokirkon ohitse. Vanhemmilta neuvosherroilta oli, kuten luonnollista, puhelemishalu kadonnut taalalaisrahvaan kapinasta saadun ?killisen tiedon johdosta, nuoremmat sit? vastoin olivat ??neti kunnioituksesta vanhempia kohtaan. Tuomiokirkosta kuului urkujen soittoa ja kellot soivat tornissa. Juuri ratsastaessaan kirkkotarhan ja kaniikkitalon v?lill? kohtasivat ritarit juhlasaatossa kulkevia kaniikkeja ja kuoripappeja, jotka lauloivat virtt?, kuoripoikain kulkiessa edell? ja heiluttaessa suitsutusastioita. Siin? vietettiin sata vuotta sitten kuolleen ritarin kuolinp?iv??. Pappien tuli laulaa ja rukoilla ritarin ja h?nen j?lkel?istens? sielujen puolesta. Sit? varten oli ritari testamentilla antanut kaksi taloa ja myllyn tuomiokirkolle.

Neuvostonherrat pys?htyiv?t ja tekiv?t hartaasti ristinmerkin juhlasaaton verkalleen kulkiessa ohitse. Sitten he taas jatkoivat matkaansa ulos kaupunginportista yh? viel? vaieten. Ei se niin paljoa tuo talonpoikaiskapina itsess??n synnytt?nyt noita syvi? ryppyj? Knuutti piispan ja Krister herran ankaroihin kasvoihin, vaan milt'ei enemm?n se seikka, ett? t?m? melu nyt jo uudistui, vaikk'ei ollut puoltakaan vuotta edellisest?. Ett? mik??n todellinen vaara rahvaan puolelta uhkasi valtakunnan rauhaa, sit? ei kukaan herrasmies tullut ajatelleeksikaan, mutta kapinan uudistuminen tiesi kuitenkin, ett? t?m?n maakunnan rahvaan mieliala oli sangen kiihtynyt ja saattoi olla ep?tietoista, tokko heit? niink??n helposti voi saada heitt?m??n aseitansa, sen j?lkeen kuin oli n?hty, ett'ei neuvoston edellinen esiintyminen viime syksyn? ollut sen enemp?? tehonnut. Saattoi jo edelt?p?in arvata, ett? rahvaan vaatimukset olivat entist? suuremmat, ja niin ollen oli koko asia oikeastaan siin?, ett'ei tarvitsisi tehd? kovin suuria my?nnytyksi? sek? ett? saataisiin asia niin pian kuin mahdollista sovituksi, ett'ei levottomuus tarttuisi ja levi?isi muihin maakuntiin.

T?st? rupesivat piispa ja Krister herra puhelemaan puolen virstaa ratsastettuansa. My?skin Hannu kreivi otti vilkkaasti osaa t?h?n keskusteluun, vaikka h?n ulkomaalaisena oli v?hemmin perehtynyt Ruotsin oloihin ja pikemmin jonkinlaisella ihailulla huomautti t?m?n rahvaan tarmokkaisuutta, jonka vertaista h?n turhaan haki ulkopuolelta Ruotsin rajoja. H?np? ylip??ns? valeluuloista vapaammin saattoi asioita katsoa ja arvostella. H?nen tietonsa voutien julmasta menettelyst? ja h?nen tuttavuutensa Engelbrektin kanssa tekiv?t h?net my?t?tuntoiseksi talonpojille. N?m? olivat seikkoja, joita ruotsalaiset herrat melkoisella kummastuksella kuuntelivat.

Vallan erilainen oli mieliala t?m?n ritarikulkueen toisessa riviss?. Siin? olivat Ture Turenpoika ja Niilo Steninpoika, jotka ratsastivat kahden puolen Kaarlo Knuutinpoikaa. Heid?n per?ss?ns? ratsastavien Vaasansuvun ritarien, Kaarlon, Juhanin ja Niilon, ainakin kahden viimemainitun, kasvoista saattoi lukea, ett? he hyv?ksyiv?t mainittujen herrain puheet. He asettuivat kokonaan voutien puolelle ja monta jopa kiivastakin sanaa lausuttiin talonpoikia vastaan. H?vytt?mimpi? puheissaan rahvasta ja Engelbrekti? vastaan olivat kuitenkin Ture Turenpoika ja Niilo Steninpoika. Kaarlo Knuutinpoika oli enemm?n kuulijana, vaikka, kun h?n jonkun kerran jotakin lausui, h?nest? ei voinut muuta huomata, kuin ett? h?n oli lankojensa kanssa yht? mielt?.

"Ei, niin pit?? olla", huudahti Niilo Steninpoika, "kuin on keisarikunnassa ja my?skin Ranskassa ja Englannissa; siell? ei ritarin tarvitse kuunnella k?skyj? alhaalta p?in ja tuskinpa ylh??lt?k??n, sill? linnassaan on h?n itse herrana ja kuninkaana; eik? asianlaita ole sellainen, rakas Kaarlo lanko...?"

Kaarlo Knuutinpoika ny?k?ytti my?nt?en p??t?ns?.

"Olette oikeassa, Niilo Steninpoika", liitti Ture Turenpoika lis?ksi, "herrat ja ritarit muodostavat valtakunnan, rahvas on heid?n alapuolellansa ja on heid?n alammaisensa. Sama j?rjestelm? t?ytyy meid?nkin saada. Sit? kuulin monesti ?idinis?nne ja kaimanne, Kaarlo lanko, vanhan herra Kaarlo Ulvinpojan, Toftan haltijan, joka kuten tekin, kauvan oli oleskellut ulkomailla, sanovan, - kuulin h?nen usein sanovan, ett? maan mahtavuus on herrainvallalle rakennettava. Min? olen samaa mielt? kuin tuo vanha drotsi ja lakimies, ja, kautta vaakunakilpeni hirrenp??n, tahdonpa katsoa silmiin miest?, olipa h?n sitten vaikka itse Ruotsin valtakunnan kuningas, joka tahtoisi ruveta minulle lakia lukemaan Kr?kerumissa, isilt?perityss? talossani."

"On kuitenkin olemassa", virkkoi Kaarlo Knuutinpoika, "oleellinen ero ulkomaiden ja meid?n ritaristomme v?lill?. Saksanmaan herralla on l??nins? perinn?llisen? eik? sit? keisarikaan suuritta vaikeuksitta saa h?nelt? pois. Siksip? ovatkin nuo ulkomaan herrat paljoa mahtavammat kuin me t??ll? Ruotsissa. Sik?l?iset talonpojat eiv?t ole mink??n arvoisia ja mit??n sellaista, kuin t??ll? tapahtui, kun talonpoikaisjoukko Albrekt kuninkaan aikana marssi Tukholmaa vastaan vangittua Maunu Eerikinpoikaa vapauttamaan, mit??n sellaista ei siell? voi tapahtua."

"Linna ja l??ni", jatkoi taas Ture Turenpoika vihastuneena, "johdattepa mieleeni asian, joka juuri t?ll? hetkell? jokaisessa t?m?n maan herrasmiehess? vaikuttaa tyytym?tt?myytt? herraamme kuninkaaseen. Jolleiv?t tietoni ole v??r?t, niin ei nyky??n ole yht??n arvokkaampaa linnaa ruotsalaisen miehen k?siss?..."

"Seh?n saattaa toki korjautua", sanoi vastaten Niilo Steninpoika. "Kun nyt sota loppuu ja kuningas tulee t?nne, niin kai saamme t?ss? muutoksen toimeen. Kuninkaan puolelta n?ytt??, ainakin minusta, Ruotsin ritaristolla olevan v?himmin pelk??mist?, mutta..."

"Olisiko meid?n siis pelk??minen jotakin muuta?" kysyi Ture herra kummastuen.

"En sit? sano, mutta rahvas saattaa antaa meille enemm?n tekemist?, kuin haluaisimmekaan."

"Tuotapa puhetta sopii kuulla", huudahti Ture herra nauraen, "taikka ehk?p? teill? onkin toiset tavat siell? G?ksholman seuduilla. Min? tuumin, ett? talonpoika kuin talonpoika, v?h?n parempi kuin juhta, joka h?nen sahrojansa vet??, mutta tuskin enemp??k??n. Ja nuoko sarkatakkiset juhdat muka valtakunnan herroja ja miehi? s?ik?hdytt?v?t. Laskettepa aika lailla leikki?, Niilo lanko!"

"Onko teill? G?ksholman suvussa jotakin moittimista?" huusi kiihkoisa ??ni noiden kolmen ritarin sivulta, samalla kuin Maunu Pentinpojan hevonen tunkihe sille puolelle, jolla Ture Turenpoika ratsasti.

"Onpa kyll?", vastasi Ture herra viel? nauraen, "ja olettepa my?nt?v? olevani oikeassa, Maunu lanko!"

"Sep? olisi kumma?"

"Vai pelk??ttek? antaa sarkatakkia selk??n?"

"En, en, lanko", vastasi Maunu Pentinpoika, jonka kiihko lauhtui, kun h?n n?ki, ett'ei h?nen set?ns? v?hint?k??n vihastunut langon pilapuheesta, "ja siin? asiassa otan sed?st?nikin vastatakseni!"

"Kas tuolla", huudahti silloin yht'?kki? Niilo Steninpoika ja kannusti hevostansa, "tuolla ovat, jollen pety, juhdat, joista puhutte, Ture lanko!"

"Tuoko yksin?inen ratsumies?" kysyi Maunu Pentinpoika. "Minun mielest?ni n?ytt?? h?n ajattelevan vallan toista kuin rupeamista vastakynteen Ruotsin ritarien kanssa. Onko se talonpoikia?"

Kaukana tien k??nteess? n?kyi yksin?inen ratsumies tulevan. H?n ajoi verkalleen tiet? pitkin. H?nen hevosensa k?veli ja h?n itse n?kyi olevan syviss? mietteiss?. Suitset riippuivat h?ll?ll? satulannupissa ja k?sivarret olivat ristiss? rynt?ill?. H?nell? oli tumma puku ja p??ss? musta leve?reunainen hattu. Vaaleanruskeat polussaappaat peittiv?t h?nen jalkansa.

"Jolleiv?t silm?ni pet?", jatkoi Niilo Steninpoika, "niin se on pieni vuoritilallinen Engelbrekt Engelbrektinpoika itse. Yl?s, jalot herrat, seuratkaa minua, niin otamme miehen t?h?n v?liimme ja teemme h?net vangiksemme, jos niin tarvitaan. Sitten on sopimuksen hierominen k?yv? helposti p?ins?."

"Tiesinh?n, ett'ei rakas lankoni ollut siekaileva ryhtyess??n juhtia kouristelemaan", virkahti Ture herra, ja vanhempain herrain huutoja kuuntelematta ajoivat molemmat langokset t?ytt? laukkaa tuota yksin?ist? ratsastajaa vastaan, ja heit? seurasi aivan kintereill? Maunu Pentinpoika.

Mutta heilt? oli j??nyt huomaamatta, ett? samassa silm?nr?p?yksess?, jona he ?kk?siv?t tuon yksin?isen ratsastajan, aivan h?nen takaansa pieni, v?h?p?t?isell? hevosella ratsastava mies oli k??ntynyt takaisin ja h?vinnyt kuin nuoli.

T?ytt? laukkaa ajavien ritarien tulo her?tti Engelbrektin - sill? h?n se todellakin oli - mietteist??n. H?n tiukensi heti suitset ja pys?ytti hevosensa, luoden ter?v?n katseen l?heneviin herroihin, jotka h?n hyvin tunsi. N?m? olivat muutamissa silm?nr?p?yksiss? ajaneet sen matkan, joka heid?t pienest? vuoritilallisesta erotti.

Perille p??sty?ns? he seisattuivat kahden puolen Engelbrekti?.

T?m? py?r?hytti tuossa tuokiossa hevosensa sivulle, joten nuo kolme herraa joutuivat suoraan h?nen eteens?, ja k?si miekankahvassa h?n Niilo Steninpoikaan k??ntyen virkkoi:

"Tuotapa ajoa kannattaa kehua, jalo herra Niilo Steninpoika. Nopeammin ette olisi voinut ratsastaa, vaikkapa olisitte ajanut parasta yst?v??nne tapaamaan."

"Yst?v? tai mik?, niin olette nyt meid?n miehemme, Engelbrekt", sanoi ritari kiivaasti ja kannusti hevostansa likelle h?nt?.

"Siit? kyll? enn?t?mme puhua; parempi kai olisi, jos sanoisitte, miss? asioissa tulette, sill? yst?v?lliselt? aikeelta t?m? ei n?yt?. Muistakaa jalo ritari, mit? viimeksi tavatessamme teille sanoin, elk??k? luulko t??ll? mit??n v?kivallalla voivanne toimittaa."

"Olette oikeassa, Engelbrekt", sanoi vastaten ritari, "tahdommekin vaan saattaa teid?t valtakunnan neuvoksien luokse, joiden tuolla n?ette t?nne p?in ratsastavan. Huomatkaa se, ett? he ovat l?hteneet t?nne teid?n t?htenne."

"Silloinpa on t?m? kohtaaminen minulle onneksi, en mit??n hartaammin halua kuin p??st? valtakunnan neuvoksien puheille... Tahdon t?ss? rauhassa odottaa heid?n tuloansa."

"Ja moistako puhetta meid?n on siet?minen?" virkahti Ture Turenpoika pilkallisesti. "Joutuun, vuoritilallinen, seuratkaa meit?, taikka, kautta vaakunakilpeni, henkenne menet?tte."

Ritari paljasti miekkansa ja heilahdutti sit? Engelbrekti? kohti, joka tuossa tuokiossa my?skin oli vet?nyt omansa.

"Antakoon Jumala teille anteeksi, ritari, jos pakotatte minut v?kivallan tekoon... Viel? on aikaa, laskekaa miekkanne, ja min? en ole kiivauttanne muisteleva, mutta ... ettek? kuule kavioiden kopinaa tuolta metsik?n takaa, hetkisen kuluttua on v?keni t??ll?, ja silloin, ritari, min? tuskin voin henke?nne suojella, jos teid?t tavataan paljastettu miekka k?dess?... Eih?n kukaan usko, ett? valtakunnan herrat tulevat miekka k?dess? karkua ajaen valtakunnan asioita kuulustelemaan ja tutkimaan."

Ritarit kalpenivat vihasta kuullessaan tuon levollisen miehen sanat, joiden totuutta he eiv?t voineet kielt??. Mahtava kavioiden jymin? kuului aivan l?helt?. He huomasivat varsin hyvin, ett? oikea hetki oli mennyt k?sist? ja ett? oli parasta antaa asiain menn? menojansa.

Kiroten Ture Turenpoika pisti miekkansa tuppeen ja ik??n kuin sopimuksen mukaan toimien ilmautuivat samassa tien mutkaan Engelbrektin ratsujoukon etumaiset miehet. Tuo pieni ratsastaja v?h?p?t?isine hevoisineen, joka ritarien l?hetess? oli k??ntynyt takaisin, ratsasti etumaisten joukossa ja oli tuota pikaa Engelbrektin rinnalla seurassaan kaksi pitk??, hartiakasta, pitk?partaista ja tuimasilm?ist? miest?, joilla oli samallainen puku kuin Engelbrektill?kin. He pys?htyiv?t kahden puolen t?t?, kun taas muu joukko h?nen viittauksestaan hajautui niitylle tien viereen.

"Kas niin, jalot herrat", sanoi Engelbrekt ??nell?, joka ennemmin ilmaisi surumielisyytt? kuin halua k?ytt?? hyv?kseen v?kev?mmyytt??n, "l?htek??mme nyt neuvostotovereitanne vastaan! Sanon viel? toistamiseen, ett'en voinut itselleni ja apumiehilleni toivoakkaan mit??n parempaa kuin t?m? yhtymisemme."

N?in sanoen h?n nyk?si hevostansa ja h?nt? seurasivat nuo kolme ritaria, jotka ihmetellen ja harmissaan katselivat niitylle, miss? nuo kuusisataa ratsumiest? olivat. Tuossa tuokiossa he olivat saapuneet sille paikalle, mihin Knuutti piispa ja Krister Niilonpoika toisten kanssa olivat pys?htyneet. He eiv?t olleet tahtoneet ratsastaa kauvemmas, kun n?kiv?t vuoritilallisten ja heid?n palvelijainsa tummien rivien tulevan mets?n takaa, vaan olivat ensin tahtoneet odotella, miten noiden kolmen virkatoverin hurjap?isyys oli p??ttyv?.

Kunnioittaen paljastivat Engelbrekt ja h?nen kumppalinsa p??ns? herroille. Mutta ik??n kuin h?nen s?vyisyytens? rohkaisemina rupesivat sek? piispa ett? Krister herra uhkaavan n?k?isiksi ja j?lkimm?inen kysyi tuimasti:

"Te tulette suurin sotavoimin vuoriltanne t?nne sis?maahan p?in, Engelbrekt Engelbrektinpoika. Mit? t?ll? kaikella tarkoitatte ja mill? oikeudella n?in kuljette?"

"Jalot herrat ja valtakunnan neuvoston miehet", vastasi Engelbrekt, "t?m? kysymys on tarkoitukselleen, jos kohta ei sanoilleen sama, kuin se, jonka teitte minulle jokseenkin l?hell? t?t? paikkaa noin puoli vuotta sitten; vastaukseni on my?skin sama. Minun ja Taalainmaan miesten tarkoitus ei ole mik??n muu kuin se, ett? tahdomme lain ja oikeuden mukaisesti el?? Ruotsin valtakunnassa. Kun t?m? etu meilt? riistet??n, niin tahdomme sit? puolustaa, se on oikeutemme ja velvollisuutemme, niin kuin jokainen ihminen on velvollinen omaa henke?ns? puolustamaan."

"Te vuoritilalliset unhotatte kuitenkin", virkkoi Knuutti piispa, "ett? se rikkoo lakia, joka oikeuttansa v?kivallalla pyyt??. Mieli se tuomarinp?yd?n edess? puhuu, ei miekka."

"Tosia ovat sananne, armollinen herra, arvoisa piispa is?", vastasi Engelbrekt. "Me olemmekin henkinemme ja tavaroinemme tarjoutuneet lain edess? vastaamaan, mutta meid?t on pilkaten ja halveksien ajettu pois. Me yksinkertaiset vuoritilalliset ja talonpojat emme silloin ole parempaa neuvoa keksineet, kuin v?kivallalla itse?mme suojella; jos teill? on parempaa meille antaa, niin sanokaa se, ja me tahdomme sit? seurata. Sill? ei yksik??n meist?, sen te, hyv?t herrat, voitte ymm?rt??, ei yksik??n meist? tahdo menett?? henke?ns? ja omaisuuttansa tai hukata aikaa sen tavoittamiseksi, jonka voimme kaikessa rauhassa saavuttaa. Sanokaa meille sen t?hden, mit? te asiasta arvelette, ja me tahdomme kaikki teit? totella, mutta muistakaa, ett? ennen kaikkea on puhe siit?, ett? laki, oikeus ja vanhat hyv?t tavat taas p??sev?t voimaan keskuudessamme. Jos ne saamme, seuraa rauha, muuten..."

Engelbrekt ei sanonut lausettaan loppuun, vaan loi kirkkaat silm?ns? piispaan, t?m?n vastausta odottaen. Mutta piispa j?i vastausta vaille. H?nell? ei ollut mit??n sanomista t?h?n puheeseen, ei mit??n neuvoa antaa.

"Jos ??nett?myytenne oikein ymm?rr?n, armollinen herra", jatkoi silloin Engelbrekt, "niin te ?ly?tte, ett'eiv?t Taalainmaan k?yh?t miehet ole voineet toimia toisin, kuin ovat tehneet, ja min? sanon sen teille niin kuin kuninkaallekin, jos viel? kerran joudun h?nen puheilleen, ett? min? ja apumieheni kaikki olemme tarttuneet miekkaan lain puolesta emmek? lakia vastaan. Ja me olemme vannoneet Jumalan edess? ja kirkon pyhyyksiss?: meid?n maan??ress?mme tulee t?st?l?hin lain ja vanhan hyv?n tavan vallita, taikkapa tahdomme panna henkemme alttiiksi."

Vanha Krister herra otti nyt puhevuoron.

"Mik?li minusta n?ytt??", sanoi h?n tuimin ??nin ja katsein, "ei toki tehd? retke? omien rajojen ulkopuolelle sellaisen miesjoukon kanssa, jollaista nyt muassanne kuljetatte, lain ja oikeuden yll?pit?misen nimess?. T?m? ei ole puolustamista, se on hy?kk??mist?... Ja tiet?k??, vuoritilallinen, ett? ainakin yht? suuren sotajoukon kuin t?m? voivat armollinen kuninkaamme ja valtakunnan herrat ja miehet asettaa vastaanne, jos tahdotte odottaa. Mutta silloinhan syntyy taistelua ja verenvuodatusta ja mieshukkaa valtakunnassa, josta Jumala varjelkoon."

"Ei, ei, jalo Krister herra", vastasi Engelbrekt hartaasti, "sellaista ei voi tapahtua. Silloinhan Ruotsin valtakunnan herrat ja rehelliset aateliset yhtyisiv?t kuninkaan vouteihin ja lain v??ristelij?ihin. Ei, moinen on mahdotonta, herra! Ja jos sananne toteutuisivat, josta Jumala varjelkoon, jos ne toteutuisivat, niin silloin syntyisi taistelu ruotsinmiesten kesken, se on totta, mutta muistakaa ankara herra, ett? Jumalan on voitto ja Jumalasta on laki ja oikeus eik? laittomuus ja v??ryys. Muistattehan, ankara ritari ja rehelliset valtakunnan neuvoston miehet, kun viimein, nyt viime syksyn?, t??ll? seisoimme vastattain, ett? me taalalaiset mukauduimme teid?n tahtoonne ja l?ksimme kotiimme vuorillemme takaisin. Se osottaa parhaiten, tahdommeko rauhaa vai emmek?. Mutta rauhaa meill? ei ole emmek? sit? koskaan saa, niin kauvan kuin kuin J?sse Eerikinpoika on kuninkaan voutina Vester?sin linnassa. Sen t?hden olemme nyt t??ll?, ja ennen kuin t?m? asia on ajettu perille, me emme k??nny kotia p?in."

"Mutta minusta tuntuu kummalliselta", sanoi Knuutti piispa vuorostaan, "ett? olette semmoisella miesvoimalla l?htenyt liikkeelle. Asia on tiet??kseni samalla kannalla, kuin silloin kuin te ja miehenne lupasitte ja vannoitte pysyv?nne vast'edes alallanne. T?m? juttu saattaa k?yd? teille kalliiksi, Engelbrekt Engelbrektinpoika, ja kautta Jumalan ?idin v?h?n siit? koituu hy?ty? valtakunnan neuvostolle, jos sen t?ll? tavoin joka puolen vuoden p??st? t?ytyy kulkea kapinallista rahvasta hillitsem??n."

"Samaa mielt? olen min?kin", tiuskasi Ture Turenpoika ja kopautti k?dell??n miekkaansa, niin ett? se kilahti h?nen kultaiseen kannukseensa, "siit? on oleva valtakunnan herroille ja miehille ikuista h?pe??, jos me kauvemmin sied?mme p?yhke?n talonpojan moisin sanoin puhella. Ei, menk?? takaisin vuorenrotkoihinne ja maakuoppiinne ja pysyk?? rauhallisina ja antakaa valtakunnan muiden asukkaiden el?? rauhassa, se on neuvoni, noudattakaa sit?!"

N?rk?styksen ilme v?l?hti Engelbrektin kasvoille ja h?nen takanansa olevat tuimat vuoritilalliset nyk?isiv?t malttamattomasti suitsiaan. Ei kukaan muuten virkkanut sanaakaan. N?ytti silt? kuin tuon uskaliaan ritarin puhe puolittain olisi synnytt?nyt h?mm?styst?, mutta my?skin silt? kuin sit? puolittain olisi hyv?ksytty.

"En tiennyt", kuului silloin Engelbrektin sointuva ??ni, "kun valtakunnan neuvokset tulivat vastaani, ett? jouduin tekemisiin v?h?tietoisten miesten kanssa. Jos kaikki olette samaa mielt? kuin viimeinen ritari, niin on arpa heitetty. Saatattehan toki ymm?rt??, ett? teill? on miehi? edess?nne. He ovat tosiaikeissa l?hteneet matkaan, eiv?tk? tyhj?t sanat saa heid?n p??t?st?ns? muuttumaan. Sanokaa nyt pian mielipiteenne, jalot herrat, ennen iltaa tahdomme saada Vester?sin linnan saarretuksi. Kuulen jo talonpoikaisjoukon tulevan ... sallinettehan minun vied? teid?t tielt?, ett? se esteett?m?sti p??see matkaansa jatkamaan..."

Hannu kreivi, joka n?ihin asti oli ollut vaiti, osaksi siit? syyst?, ett'ei h?nell? ollut tapana ?kkipikaa ajatustansa lausua, osaksi my?skin koska h?nt? t?ss? tilaisuudessa halutti n?hd?, kuinka pitk?lle kummaltakin puolelta voitiin menn?, vastasi Engelbrektin viimeiseen lausuntoon.

"Te olette tosin valtakunnan neuvoston vanhin", sanoi h?n hiukkasen Krister herralle kumartaen, "ja teid?n sijanne on kaikkien meid?n edell?, hurskas piispa is?, mutta jos olen oikein ymm?rt?nyt, mit? t?ss? on puhuttu, niin olemme joutuneet ik??n kuin syrj??n p??asiasta. Minusta n?ytt?v?t valtakunnan neuvokset ja tuo jalo vuoritilallinen olevan p??asiassa samaa mielt?, kaikki tahdomme rauhaa. Rauhan s?ilytt?misehdoista vaan on eri mieli?. N?ist? ehdoista olemme kumminkin v?himmin puhuneet."

"Ja mik? teid?n mielenne niist? olisi?" kysyi Niilo Steninpoika pilkallisesti kreivi? kiireest? kantap??h?n silmill??n mitellen.

"Ainakaan ei mink??n muun kuin senlainen", vastasi kreivi arvokkaan tyynesti, "ett? se on yht?pit?v? neuvoston viimesyksyisten toimenpiteiden kanssa. Muistan vallan hyvin, kuinka silloin rehelliset taalainmiehet vannoivat pyh?n valan, ett'eiv?t en?? nykyiselle voudille mit??n veroa maksa. Siihen valtakunnan neuvokset tyytyiv?t ja minun ajatukseni mukaan ja varmaan kaikkien teid?n muidenkin, toivoimme silloin, ett? armollisen herramme, kuninkaan toimesta mit??n sellaista ei en?? vaadittaisikaan. Mutta sama vouti hallitsee yh? linnaa ja kysyn nyt teilt?, neuvostoon kuuluvat virkatoverit, tokko nyt voimme tehd? mit?tt?m?ksi sit? valaa, jonka silloin ??nett?min? kuulimme t?m?n jalon vuoritilallisen ja taalainmiesten vannovan. Ennemmin minusta sitten n?ytt?? neuvosto itse olevan syyn? t?h?n taalalaisten uuteen oikeudenhakuretkeen, kosk'ei neuvoston puolesta ole tehty mit??n itse pahan juuren poistamiseksi."

Ik??n kuin vihoissaan siit? mit? kuuli kreivin sanovan, Ture herra rajusti k??nn?lti hevosensa, ja ennen kuin kukaan enn?tti ajatellakkaan, h?n kiisi t?ytt? laukkaa kaupunkia kohti. Toiset herrat kuuntelivat ??nett?min? kreivin puhetta ja heid?n t?ytyi itsekseen tunnustaa, ett? kreivi puhui totta. Mutta heid?n silm?ns? t?hystiv?t jollakin katkeruudella puhujan jaloja kasvoja ja hyvin saattoi niist? n?hd?, ett'ei tuo ulkomaalainen kreivi t?st? p?iv?st? l?htien ollut saava el?? montakaan rauhallista hetke? neuvoston jalojen herrain parissa. Kreivi loi, puhumasta lakattuaan, silm?ns? Engelbrektiin ja niist? saattoi lukea ik??n kuin kysymyksen, eik? h?n ollut pit?nyt lupaustaan, jonka heid?n ensitutustumisensa p?ivin? kev??ll? S?teriss? ja Vaskivuorella oli antanut.

Ja Engelbrekt katsoi vuorostaan kreivi? silmiin ja h?nen katseestaan loisti miehek?s kiitollisuus noista rohkeamielisesti lausutuista sanoista.

"Olette sanonut sanan, Hannu kreivi", sanoi Engelbrekt ??nell?, joka ei saanut peitetyksi h?nen mielenliikutustaan, "olette sanonut sanan, josta olette saava kiitosta, niin kauvan kuin el?tte, ja tuhannet syd?met ovat puolestanne rukoilevat kaikkivoipaa is??, joka on tuolla ylh??ll? t?htien tuolla puolen."

"Hyv?t herrat ja ankarat ritarit", lis?si Engelbrekt hetkisen per?st?, "olette nyt kuulleet. Toimittakaa pois tuo v??ryytt? tekev? vouti ja rauha ja levollisuus on palajava n?ihin seutuihin ja Taalainmaan maan??ri on t?st?l?hin niin kuin t?h?nkin asti tuleva kuuluviin ainoastaan raudan ja vasken kautta, jota louhitaan sen vuorista ja levitet??n ylt?yli koko valtakunnan."

"Se ei kuulu meid?n teht?viimme", virkkoi Knuutti piispa kiihkoisasti, "sellaista valtaa ei neuvostolla ole, silloinhan se ryhtyisi kuninkaan teht?viin. Pyyd?tte liian paljon, Engelbrekt!"

"Elk?? valako ?ljy? tuleen, joka jo on sammumaisillaan, hurskas piispa", sanoi vastaten Engelbrekt, "neuvostolla t?ytyy olla valta toimia kuninkaan sijassa, silloin kuin h?n ei ole saapuvilla... Ainahan kuningas itse saattaa muutella neuvoston toimenpiteit?, kun h?n tulee saapuville..."

Nyt kuului rumpujen p?rrytyst? ja sotatorvien toitahduksia sek? yh? l?henev?n, lukemattoman ihmisjoukon h?lin??. Kaukaa tielt? n?kyi jo mets? keih??nk?rki?, jotka laskeva aurinko kultasi punaisiksi. Ne toivat todellisuutta niihin uhkaaviin sanoihin, jotka tuo pieni mies ?sken oli lausunut. Piispa vilkuili neuvottomana Krister herraan ja t?m? istui n?plien satulannupista riippuvia hihnoja.

Kaarlo Knuutinpoika, joka oli tarkkaavasti kuunnellut kaikkea, mit? oli sanottu, ja tarkoin pit?nyt silm?ll? sek? kaikkia Engelbrektin liikkeit? ett? tiell? seisovia ratsumiehi? - ja n?it? kookkaita miehi? kannattikin ehk? tarkastella sen, joka oli sellaisiin asioihin perehtynyt - siirsihe nyt l?hemm?ksi vanhempia herroja ja heille kohteliaasti kumartaen sanoi:

"Minusta, joka olenkin vaan neuvoston nuorempia ja jonka siis ennemmin tulee kuunnella, mit? te, rakas Krister is?, ja te muut viisaina ja kokeneina miehin? puhutte, minusta n?ytt?? jalon kreivin mielipide oikealta. Sen verran valtaa lienee toki valtakunnan herroilla ja miehill? t?h?n aikaan, ett? he voivat erottaa v??ryytt? harjoittavan voudin. Jos t?llaista melua nostettaisiin, sitten kuin syy semmoiseen on poistettu, niin silloin pikemmin antaisin itseni palasiksi hakata kuin sallisin moisen menestyv?n..."

"Ja kenen arvelette, rakas Kaarlo poika", kysyi Krister herra empien, "kenen arvelette neuvoston voivan panna Vester?sin linnnanvoudiksi J?sse Eerikinpojan sijaan?"

"Siihen kysymykseen tuo jalo vuoritilallinen paraiten voinee vastata", huomautti Kaarlo.

"Niinp? sanokaa sitten mielipiteenne, Engelbrekt!" kehotti Krister herra.

"Meille taalainmiehille ei kukaan olisi niin mieleinen kuin Hannu kreivi, jos vaan h?n itse ottaisi vastaan t?m?n toimen."

Herrat katsoivat toisiinsa ja kreiviin.

"Ja mit? te siihen sanotte, Hannu kreivi?" kysyi vihdoin Krister herra.

"Jos neuvosto sen niin tahtoo, niin en min? pane vastaan, kunnes kuningas on tahtonsa ilmaissut."

"Niin olkoon se tehty onnen hetken?!" sanoi Engelbrekt ja pani k?tens? ristiin. "Sallinette, jalot herrat, minun seurata muassanne kaupunkiin; siell? voidaan laatia ne kirjat, jotka vahvistavat, mit? t??ll? meid?n kesken on sovittu ja p??tetty."

Sill? oli asia ratkaistu. Herroilla ei ollut mit??n Engelbrektin ehdotusta vastaan v?itt?mist? ja v?h?n ajan per?st?, juuri h?m?r?n maille ja metsille verhoansa levitt?ess? ja t?htien alkaessa taivaalla tuikkaa, l?ksi joukko liikkeelle kaupunkia kohti.

Engelbrekt ratsasti Ewerstenin kreivin rinnalla ja heid?n per?ss?ns? tulivat vuoritilallisten tummat rivit.

Engelbrektin k?skyst? j?i talonpoikaisjoukko paikoilleen.