Sekavia, raskaita, uhkaavia huhuja oli tullut etel?st? p?in, kuninkaan hovista. J?sse Eerikinpoika oli k?ynyt K?penhaminassa ja niin ?rsytt?nyt kuninkaan, ett? t?m? oli uhannut l?hett?? paljoa julmemman voudin Taalainmaahan. Hannu kreivikin oli ollut siell?, mutta h?nt? kuningas ei ollut tahtonut kuunnella. Inhottavaa voutia sit? vastoin oli kuningas ottanut siihen m??r??n uskoaksensa, ett? oli heit?tt?nyt entisen suosikkinsa, jalon kreivin, torniin.

Mutta samoin kuin ilman ollessa t?ynn? s?hk?? v?h?inenkin voima saa salaman syntym??n, samoin k?vi t?ss?kin. Aika oli t?ynn? levottomuutta, tyytym?tt?myytt?, vihaa - pettyneiden toiveiden seurauksia. N?m? huhut riittiv?t uudestaan l?hd?tt?m??n joka miehen taisteluun mielivaltaa ja lainv??ristely? vastaan. Rahvas kokoutui jumalanpalveluksen p??tytty? kirkkom?elle ja joka pit?j?st? tuli sanantuojia Engelbrektilt? kyselem??n ja h?nelle ilmoittamaan, mit? mikin oli sanonut.

Oli viimeinen sunnuntai ennen juhannusta. Koko joukko rahvasta oli

kokoutunut Vaskivuorelle, jossa jumalanpalvelus ?sken oli p??ttynyt.

Engelbrekt ja joukko vuoritilallisia ja talonpoikia olivat k?yneet

Herran ehtoollisella.

Hiljaa ja vakavina tulivat kookkaat miehet pienest? kirkosta. Kirkkom?elle pys?htyi Engelbrekt ja miehet asettuivat h?nen ymp?rilleen. Kun ??nett?myys oli syntynyt ja kaikkien silm?t oli h?neen luotuina, niin h?n sanoi:

"Sanotaan pahain aikain taas palajavan seuduillemme, mutta jos mieli t?t? kurjuutta milloinkaan saada loppumaan, niin t?ytyy meid?n menn? kauvemmaksi seuduiltamme kuin Vester?sin linnalle. Min? arvelen, ett? koko valtakunta t?ytyy vapauttaa, ennen kuin laki ja oikeus meille p??sev?t perehtym??n. Olemme alkaneet Jumalan nimess?, min? olen vannonut valani Jumalan edess? h?nen alttarinsa ??ress?, samoin tekin, sen tied?n, mutta min? tahdon t?ss? teid?n edess?nne ja kaiken kansan edess? toistaa valani. Teid?n avullanne tahdon vapauttaa Ruotsinmaan kaikista ulkomaalaisista voudeista, ja ennen kuin se on tehty, en tahdo pist?? miekkaani tuppeen, taikkapa menk??n minulta henki, niin totta kuin kaikkivoipa Jumala ja pyh? Eerikki-kuningas minua kuulkoot."

"Sen vannomme mekin, niin totta kuin Jumala meit? auttakoon!" toistivat miehet h?nen ymp?rill?ns?, ja paljastetut miekat v?l?hteliv?t p?iv?? vasten ja tuhannet ??net huusivat hyv?ksymisens? Engelbrektin ja miesten sanoille kellojen juhlallisten ??nten t?ytt?ess? avaruuden.

Sitten p?iv?n kuluessa miehet keskustelivat paljon matkaanl?hd?n ajasta, kokoontumispaikasta ja mit? ylimalkaan oli otettava huomioon. Mutta illan tullen olivat useimmat l?hteneet eri teit? koteihinsa.

Illallista sy?t?ess? oli Engelbrekt yksin vaimonsa ja palvelusv?kens? kanssa, mutta viel? heid?n p?yd?ss? istuessaan tuli pater Johannes ja kohta sen j?lkeen Erkki. J?lkimm?isell? n?ytti olevan hyvin t?rkeit? asioita mieless?. H?nen poskensa punottivat ja hiki valui h?nen otsaltaan, mutta h?nen tulinen ja p??tt?v?inen katseensa ilmaisi selv?sti, ett'ei h?n pit?nyt v?symyksest? v?li?.

Aterian p??tytty? ja kun ruokaluvut olivat luetut, yltyi pojan levottomuus. Selv?sti h?nell? oli mieless? jotakin, jonka h?n tahtoi is?nn?lle ilmoittaa. T?m? ei kuitenkaan n?ytt?nyt sit? huomaavan. H?n viittasi Bj?rn vanhusta j??m??n ja ukko noudatti tavallisella ylpeydell??n is?nt?ns? tahtoa.

"Nyt on aika tullut, Bj?rn", sanoi Engelbrekt, "ja nyt tahdon sinut mukaan, Bj?rn. Me tulemme kulkemaan pitki? matkoja ja Jumala tiet??, saammeko en?? koskaan n?hd? kotomme vuoria ja sulattomme vaskensavua. Saat kuitenkin itse valita, vanha yst?v?..."

"Valita", huudahti tuo j?ykk? mies ??nell?, joka tuskin p??si itkulta kuulumaan, ja sen n?k?isen?, kuin olisi h?vennyt kykenem?tt?myytt??n mielenliikutustaan hillitsem??n, "valita, is?nt?, tied?th?n kyll?, mihin mieluimmin tahdon p??ni kallistaa, kun kuolema kutsuu...? miksi puhetta valitsemisesta?"

"Tiesin sen, vanhus! Laittaudu sitten valmiiksi, me emme en?? eroa!"

Ylpe?n? kuin kuningas, vaikka kyyneleet silmi? himmensiv?tkin, k??nsihe vanha mies ymp?ri ja astui ovea kohti.

Erkki ei jaksanut nyt en?? itse?ns? hillit?. H?n astui muutamia askelia poikki lattian suoraan Engelbrekti? kohti.

"Nyt Engelbrekt!" sanoi h?n, "nytp? lienen varma asiastani!"

Engelbrekt katsoi poikaan ja mielihyv?n hohde levisi h?nen kasvoilleen.

"Min? olen h?net l?yt?nyt, Engelbrekt", jatkoi Erkki, "olen h?net l?yt?nyt ja puhellut h?nen kanssansa. H?n odottaa minua ja niin totta kuin h?n on pelastanut ?itini hengen, niin totta min? nyt olen pelastava h?nen henkens?, taikkapa n?et minua viimeist? kertaa, Engelbrekt."

Sek? Engelbrekt ett? munkki tarttuivat pojan k?siin ja h?nen t?ytyi perusteellisesti kertoa, kuinka h?nen oli onnistunut j?rven puolelta kiivet? Borgan?sin muurin ylitse, ja kuinka h?n y?n hiljaisuudessa oli hiipinyt tornin l?heisyyteen sek? siell? monen turhan yrityksen per?st? vihdoin saanut Hermanin huomaamaan h?net.

"Mik? on teht?v?", lis?si h?n, "t?ytyy kuitenkin tehd? pian, sill? juhannusaatto lienee muuten h?nen viimeinen p?iv?ns?."

"Juhannusaattoko?" kysyi Engelbrekt, "oletko sitten saanut vihi?, mit? sin? p?iv?n? tapahtuu?"

"Ei mit??n muuta, kuin ett? puolip?iv?n aikaan py?veli ly? poikki kasvattipoikasi p??n, is?, jollei sit? ennen mit??n muuta ole tapahtunut."

Taas syntyi ??nett?myys. Engelbrekt astui raskain askelin edes takaisin huoneessa, mutta pater Johannes piti yh? edelleen pojan k?tt? omassaan ja v?h?inen p?iv?npilkahdus n?kyi h?nen vakavista, melkein synkist? silmist??n. Sek? Engelbrekt ett? pateri olivat jo milt'ei herjenneet toivomasta voivansa pelastaa kadonnutta. Tuo iltasella Vester?sista toimeenpantu takaa-ajo oli ollut hy?dyt?n, samoin se Hannu kreivin k?sky Juhani Walelle, jonka Melcher Gjordinpoika oli vienyt perille. T?m? oli saanut vastaukseksi, ett'ei h?n (Juhani Wale) tiennyt mit??n tuosta luullusta vangista, vaan ett? koko juttu kai oli noita valheita, joita talonpojat sepittiv?t tuhansittain kuninkaan vouteja panetellakseen. Viel?p? oli Juhani Wale antanut kaikki linnan eri ovien avaimet Melcherille ja pyyt?nyt h?nen pit?m??n perinpohjaisen tarkastelun. Mutta kaikki oli ollut turhaa vaivaa.

Yh? synkemm?ksi ja harvapuheisemmaksi oli pateri k?ynyt ja Engelbrektkin suri salaisesti sit? kohtaloa, joka ep?ilem?tt? jo oli kohdannut taikka ainakin ennen pitk?? oli kohtaava tuota rakasta nuorukaista. Mutta yleinen h?t? ja se teht?v?, jonka h?n oli ottanut toimittaakseen kansan t?hden, veiv?t sek? Engelbrektilt? ett? h?nen yst?v?lt??n, munkilta, ajan, ja sen t?hden he eiv?t olleetkaan saattaneet ryhty? t?h?n asiaan niin perin pohjin, kuin olisi siet?nyt. Ja niinp? k?ykin, kun joku erinomaisen suuri ja t?rke? asia t?ytt?? ihmisen sielun, kun h?n on valmis itse uhraamaan verens? ja henkens? sen puolesta, jota pit?? pyh?n? ja rakkaana, ett? h?nest? silloin usein yksityisen hengen hukkaaminen on v?h?p?t?inen asia. H?n pit?? sit? omanaan, ainoastaan yhteishyv?n uhrina.

Olipa sent??n yksi, joka ei muuta ajatellutkaan kuin nuorukaisen pelastamista ja se oli Erkki. H?nen puuhansa olivatkin sen verran edistyneet, ett? h?nen oli onnistunut l?yt?? Hermanin vankila ja my?skin vaihtaa sanoja h?nen kanssansa. Niin kuin tied?mme, h?n vanhastaan hyvin tunsi Borgan?sin linnan ja sen muurit ja rakennukset. Monena y?n? h?n oli varjon tavoin hiipinyt muurin ylitse ja sit? tornia kohti, jonka l?heisyydess? h?net tapasimme muutamana kev?taamuna vuosi takaperin. Silloin kitui h?nen is?ns? siell? tornissa, nyt h?nen ?itins? pelastaja istui samassa tornissa, muuriin kahleilla kytkettyn? aivan h?nen is?ns? m?d?nneen ruumiin vieress?.

Juhlalliselta tuntui se p??ttelij?isyys, joka loisti pojan silmist? h?nen nyt seisoessaan k?si munkin k?dess?. Mit? puhtainta rakkautta, mit? jalointa alttiiksiantaumusta loisti t?st? katseesta ja se kirkasti h?nen rumat kasvonpiirteens?.

"Ja tahdotko uskaltaa henkesi nuorukaisen puolesta?" kysyi munkki mielenliikutuksessa vapisevin ??nin.

Pojan s?ihkyv?t silm?t antoivat selv?n vastauksen.

"Mutta kuinka se on suoritettava?" kysyi Engelbrekt k?velyst??n munkin ja pojan eteen seisattuen. "Tosin saattaisin ennen juhannusaattoa piiritt?? linnan, mutta ... tuskin on luultavaa, ett? nuorukaisen henki sill? pelastuisi!"

"Ei, ei", keskeytti Erkki vilkkaasti, "ei, siten emme saa Hermania takaisin. Vouti vaan k?ytt?isi h?nt? teit? n?yrist??kseen..."

"Niin", lis?si munkki, "saattaisi k?yd? niin, ett? sen nuolen, joka avaisi linnan portit Ruotsin vapauttajalle, t?ytyisi kulkea nuorukaisen syd?men kautta."

"Olen keksinyt keinon", virkkoi Erkki kainosti, "mutta niiden, joiden tulee se suorittaa, t?ytyy pit?? omaa henke?ns? v?hempiarvoisena kuin nuorukaisen. En kuitenkaan ep?ile niit? l?ytyv?n, jotka yht? paljon sinun t?htesi, Engelbrekt, kuin nuorukaisenkin tahtovat minua seurata viimeiselle retkelleni Borgan?sin linnaan."

"Ja kuinka aiot menetell??" kysyi Engelbrekt k?yden istumaan ja vet?en pojan luoksensa, niin ett? saattoi katsoa poikaa suoraan h?nen luotettaviin silmiins?.

"Keinoni on se, ett? muitta mutkitta yll?t?n voudin, otan h?net vangiksi ja pakotan h?net itsens? irroittamaan Hermanin kahleet ... kahdenkymmenen reippaan miehen avulla tahdon sen ty?n toimittaa. Saattaahan kyll? niinkin k?yd?, ett? menet?mme henkemme, mutta niist? ei suurta v?li? ja vouti on n?kev? kuinka rohkeasti menn??n kuolemaan sen puolesta, jota rakastetaan."

Engelbrekt nousi t?m?n kuultuansa seisomaan ja laski k?tens? pojan p??n p??lle.

"Jumala sinua siunatkoon, poika!" sanoi h?n, "ja suokoon hankkeellesi menestyst?; pyynt?si olet saava t?ytetyksi. Kaksikymment? reipasta miest? saat itse valita v?est?ni t??ll? kartanolla."

Riemuiten poika meni ulos.

Molemmat miehet katsoivat kauvan poistuvaan, kunnes Engelbrekt virkahti:

"Saat n?hd?, Johannes, ett? h?n saa asiansa aikaan."

"Hyv? olisi sent??n", sanoi vastaten munkki, "jos isompi joukko h?nt? seuraisi ja olisi saapuvilla..."

"Ei, ei", keskeytti Engelbrekt, "poika on oikeassa, meid?n t?ytyy v?ltt?? tarpeetonta melua, meill? ei ole aikaa pitk?lliseen linnan piiritt?miseen. Juhannusp?iv?n? on talonpoikaissotajoukko nouseva kuin maan sis?st?, eik? voudille j?tet? aikaa vastustukseen. T?t? suurta suunnitelmaa ei saa mik??n h?mment??... Mit? hyv?ns? t?ytyneekin tehd?, sen saa poika yksin suorittaa. Hermanin henki niin kuin h?nenkin ovat Jumalan k?siss?, samaten kuin meid?nkin."

* * * * *

Oli iltamy?h? kes?kuun 22 p:n?. P?iv? oli ollut pilvinen. Illan tullen alkoi sataa ja pilvet taivaalla olivat niin mustat ja paksut; oli kuin syysilta. H?franin peitti raskas ja l?pin?kym?t?n sumu.

Maarahvas oli jo mennyt levolle ja vaan poikkeukseksi n?ki jonkun talonpojan, jonka jonkin teht?v?n takia oli t?ytynyt tavallista kauvemmin viipy? ulkosalla, sulkemassa tupansa ovea ennen levolle menemist??n.

Sittekin n?kyi niill? poluilla, jotka veiv?t H?franin rannalle, muutamia nuoria talonpojanrenkej? kulkevan. He astuivat varovasti ja etunen?ss? kulkija, joka n?ytti matkuetta johtavan, pys?htyi tuon tuostakin, kun v?h?nkin outoa risahdusta kuului. Heill? oli kaikilla isot lehdeskimput sel?ss??n, niin ett? olisi voinut luulla heid?n tavanmukaisesti koonneen lehdeksi? juhannukseksi. Matkan p??st? olisi heit? saattanut luulla vesakoksi, eritt?inkin silloin kun he l?heniv?t j?rve? ja heid?t peitti siit? nouseva sumu, vesakoksi, joka yht'?kki? oli ruvennut liikkumaan ja siirtynyt eteen p?in, jos heit? ollenkaan saattoi erottaa.

Kenties sit? juuri tarkoittivatkin talonpojanrengit.

Rannassa oli viisi pient? venett? ja niiden viereen pys?htyiv?t lehdeskimput ja jokainen renki laski kimppunsa rannalle, jonka j?lkeen he auttoivat toisiansa peitt?m??n veneiden etukeuloja lehdeksill?. Heit? oli luvultaan kaksikymment?, niin ett? kuhunkin veneeseen tuli nelj?. Pian oli tuuhea, mutta eri korkea lehtimaja kunkin veneen kokassa. Kahden veneen etukeuloihin oli sidottu kokonaiset puut.

Muuan rengeist? oli pys?htynyt etemm?ksi ja valvonut toisten ty?t?. Kun ty? oli saatu valmiiksi, l?hestyi h?nt? muuan toisista rengeist? ja sanoi puoli??neen:

"Et ole ottanut sumua lukuun, Erkki, sen suojassa p??semme n?kem?tt? perille juhannuskoivuittakin."

"Meill? on hyv?? aikaa", vastasi se, jota renki puhutteli ja joka ei ollut kukaan muu kuin Erkki, "ja jos j?rvell? rupee tuulemaan ja sumu h?lvenee, niin on hyv? ett? on suojaa."

Sill? v?lin kokoontuivat rengit Erkin ymp?rille, toinen toisensa j?lkeen.

"Aika on k?siss?", sanoi Erkki ja py?r?hti piiriss?, "mutta ennen kun l?hdemme vesille, tulee teid?n viel? kerta sanoa minulle, tahdotteko uskaltaa henkenne Herman Bermanin puolesta."

Yhteen ??neen he sanoivat tahtovansa...

"Viel? on aika k??nty? takaisin", jatkoi puhuja kokeneen miehen vakavuudella ja juhlallisuudella, "joka ei tahdo minua seurata, voipi viel? per?yty?... Hyv?, hyv?", lis?si h?n, kun kaikki sanoivat haluavansa uskaltaa kaikki rakkaan Hermanin pelastamiseksi, "mutta pankaa mieleenne, mit? olen teille sanonut. Ei sanaakaan saa sanoa, ei aseeseen koskea muuten kuin minun k?skyst?ni, ei edes puolustautumista varten. Teid?n tulee antaa tappaa itsenne valituksen??nt?, huokaustakaan p??st?m?tt?, jotta edes joku meist? p??sisi voudin huoneeseen joko siell? kuollakseen taikka pelastaakseen vangin. Muistakaa my?skin sovitut merkit, ja jos erityist? k?sky? tarvitaan, niin sen tulee menn? miehest? mieheen! Jumala ja Pyh? Yrj?n? olkoot apunamme!"

"Jumala ja pyh? Yrj?n? olkoot apunamme!" toistivat kaikki ja puristivat

Erkin k?tt?.

Muutamien silm?nr?p?yksien kuluttua olivat veneet vesill?. Nelj? miest? oli kussakin, paitsi suurimmassa, johon Erkki itse oli sijoittunut. Niiden p??sty? kappaleen matkaa rannasta ja korkeanpuolisen mets?isen saaren taakse Erkki antoi lyhyeen vihelt?m?ll? merkin. Kaikki veneet asettuivat rinnakkain ja sidottiin toisiinsa, niin ett? niist? yhteens? tuli lautta, jonka etureunassa oli l?pin?kym?t?n lehdessein?. Koska keskimm?isiss? veneiss? oli korkeat puut, niin lehdessein? aleni molemmin puolin ja n?ytti matkan p??st? pienelt? laineilla uivalta saarelta. ??rimm?isiin veneisiin oli lehdeksi? pantu vedenpinnan tasalle, niin ett'ei etupuolelta airoja ollenkaan n?kynyt.

Suunnitelma oli ep?ilem?tt? hyv?. Borgan?siss? ei aavistettu Engelbrektill? ja rahvaalla olevan mit??n tosituumia tekeill? eik? sen t?hden muurien vartioimista pidetty niin tarkalla. Sit? Erkkikin oli toivonut ja sen mukaan suunnitelmansa laatinut. Vaikkapa vouti itsekin voudinkartanosta eli aatelistalosta, joksi sen ajan linnojen parasta rakennusta sanottiin, olisi katsellut H?franille t?n? valoisana kes?y?n?, niin h?n tuskin olisi pannut merkille tuota pient? saarta taikka huomannut sen kelluvan vedenpinnalla ja siirtyv?n eteenp?in. Nyt tuli sen lis?ksi viel? sumu avuksi.

Varovainen Erkki ei kuitenkaan antanut sen vietell? itse?ns? tekem??n mit??n, joka olisi voinut tulla esteeksi hankkeen onnistumiselle. Uiva saari liikkui hiljaa eteenp?in ja Erkki suuntasi sen kulkua. Ei hisahdustakaan kuulunut, ei ainoatakaan airoa nostettu tai laskettu liian kovaa ja lautta ohjattiin, niin usein kuin mahdollista, j?rveen pist?vien niemekkeiden ja pienten kannaksien taakse.

N?in oli p??sty sen saaren luokse, joka oli linnaa l?himp?n?. Oli ruvennut tuulemaan ja sumu alkoi h?lvet?, niin ett? paikka paikoin n?kyi sininen taivas.

Erkki asetti lauttansa saaren maanpuoliseen reunaan, niin ett? jos se muurilta tai linnasta huomattaisiinkin, sit? t?ytyisi pit?? saaren jatkona. Pari silm?nr?p?yst? se oli t?ss? aivan liikkumatta ja tuulen suojassa, niin ett'ei tarkinkaan silm? olisi voinut aavistaa tuon tuuhean koivumetsik?n sis?lt?v?n mit??n sellaista kuin se sis?lsi. Tuuli kiihtyi kuitenkin kiihtymist??n ja sumu ajelehti kummallisten aaveiden muodoissa saaren ja linnanmuurin v?lill?, johon oli pari kolme kivenheittoa matkaa.

Luultavasti k?ytt??kseen hyv?kseen sit? suojaa, jota h?nen satunnaisesta liittolaisestaan viel? saattoi olla, vaikka sumuvaippa jo oli riekaleina ja kohta kokonaan poissa, Erkki antoi merkin ja lautta siirtyi huomaamatta eteenp?in niin l?helt? rantaa kuin mahdollista. H?n toivoi yh? viel?, ett'ei tuota pient? lehdikk?? y?n h?m?r?ss? saattaisi erottaa takana olevasta mets?st?.

Kenties h?n ei olisi toivossaan pettynytk??n, jollei tuuli muutaman mets??n hakatun aukon kohdalla, josta n?kyi sivulta p?in leve? aukeama, olisi kiihtynyt kahta tuimemmaksi ja yhdell? kertaa pyyhk?issyt pois suojaavan sumun viimeisi?kin j?tteit?. Tuossa tuokiossa lautta taas oli liikkumatonna ja vahvat k?det painoivat voimakkaasti airoja ja sauvoimia j?rvenpohjaan pit??kseen lauttaa liikkumatonna vasten tuulta, joka puhalsi j?rvelt? p?in.

Linna muureineen ja torneineen oli kuin harsolla verhottuna heid?n edess??n ja selv?sti saattoi n?hd? miehen k?velev?n edes takaisin vallilla. Vasemmalla laidalla olevasta veneest? kuului raksahdus, niin kuin jousen j?nnitt?misest?. Erkki katsahti sinne ja pari palavaa silm?? n?ytti vaan odottavan h?nelt? viittausta poistaakseen tuon odottamattoman katselijan. Erkki teki k?dell??n tuiman liikkeen ja jousi painui taas veneen pohjalle. Samassa alkoi lautta k??nty? syrjitt?in. Tuima tuuli oli t?ytt?nyt lehdespurjeet ja lieneek? etumainen rengeist? s?ik?ht?nyt muurilta n?kem??ns? tai lienev?tk? k?sivarret hervonneet, mutta h?nen aironsa oli my?d?nnyt ja heti tarttui tuuli lehdeksiin ja uhkasi paljastaa koko yrityksen.

Muurilla k?velev? mies nosti h?lyn ja Erkki n?ki pari muuta miest? ilmautuvan sinne. H?n ei kuitenkaan hetkeksik??n menett?nyt malttiansa. Ketter?sti kuin lintu h?n hypp?si laitimaiseen veneeseen, otti sauvoimen ja sai h?mm?stytt?v?ll? voimalla t?m?n lautankulman seisattumaan. Samalla viittasi h?n toisille, ett? hiljakseen k??nt?isiv?t lautan oikealle tolalleen.

Tuskin oli t?m? saatu tehdyksi, kun h?n n?ki ensinmainitun miehen viittovan j?rvelle lautan suuntaan. Erkki tuumi jo itsekseen, koettaakko veneiden takaa p??st? maalle ja pitkin rantaa hiipi? sille kohdalle, josta voi kiivet? muurin ylitse.

Silloin h?n suureksi kummakseen n?ki, ett? se mies, joka oli h?lyn nostanut, vietiin pois muurilta ja ett? toinen my?hemmin tulleista j?i h?nen sijaansa. Sykkivin syd?min h?n antoi kaikille merkin olla aivan liikkumatta, ja vaikka olikin vaikeata, niin heid?n kuitenkin onnistui pit?? veneet paikoillaan.

Uusi mies astui muutamia kertoja edes takaisin muurilla, varjosti k?dell??n silmi?ns? ja katsoi tuohon pieneen uivaan saareen p?in, ik??n kuin h?nkin tarkemmin tuumittuansa olisi pit?nyt sit? outona, mutta sitten h?n taas astui muutamia kertoja edes takaisin ja istuutui sitten muurille.

Viel? kotvi Erkki hetkisen. Mutta mies pysyi liikkumattomana istuallaan ja n?yttip? viel? silt?kin, kuin h?nen p??ns? olisi vaipunut rynt?ille. Silloin Erkki antoi merkin ja lautta l?ksi liikkeelle. Siihen kapeaan salmeen, joka erotti Borgan?sin manteresta ja jonka poikki nostosilta vei, kulki jokseenkin kova virta ja t?t? Erkki hyvin viisaasti k?ytti hyv?kseen. T?ss? lakattiin soutamasta ja airoja k?ytettiin vaan ohjaamiseen.

Kaikki onnistui hyvin, ja juuri kuin Borgan?sin tornikello ilmoitti juhannusaaton ensimm?isen tunnin jo kuluneen loppuun, koskivat veneiden kokat rantaan. Soutajat nousivat kuin haamut paikoiltaan, ottivat varalla olevat aseensa ja seurasivat Erkki?, joka hiipi pitkin muurinsein?m??. Laineiden loiskiminen rantaa vasten esti kenenk??n muurin sis?puolella olijan kulkijain askelia kuulemasta.

Nyt pys?htyi Erkki. Hiljainen kuiskahdus kulki miehest? mieheen ja kaikki haamut laskeutuivat pitk?lleen muurinsein?m?? vasten. Ainoastaan yksi n?kyi uskomattomiin menev?ll? notkeudella ja voimalla kiipe?v?n muurinsein?m?? my?ten yl?s. Se oli Erkki itse. Paksu, monesta kohden solmuun vedetty k?ysi hartioille kiepitettyn? h?n kapusi muutamaa muurinulkonemaa yl?s, konsa k?ytt?en hyv?ksens? kivien saumoja, joista saviruukki oli karissut, konsa joitakuita rautanauloja, jotka h?n edellisill? k?ynneill??n oli saumoihin ly?nyt. Pian oli h?n muurin harjalla ja ry?mi sit? pitkin miehen luokse, joka istui entisess? asennossaan ja yh? viel? n?kyi nukkuvan.

Erkki n?ytti harkinneen kaikki. Hetke?k??n hukkaamatta, ja ennen kuin mies viel? oikein tiesi, untako h?n n?ki vai oliko valveilla, oli Erkki pujottanut vahvan k?yden h?nen polventaipeittensa alle, kiert?nyt h?nen kaulansa ymp?ri ja vet?nyt sen niin kire?lle, ett'ei h?n mitenk??n voinut liikahtaa. Heti kun mies her?si, kuiskasi Erkki h?nen korvaansa, ett? v?hinkin ??nn?hdys maksoi h?nen henkens?. Mies pysyi vaiti. Viel? sitoi Erkki h?nen k?sivartensa yhteen, pani kapulan h?nen suuhunsa, laahasi h?net alas muurilta ja j?tti siihen.

T?m?n tehty??n h?n taas nousi muurille, meni paksun k?ytens? luokse ja kiinnitti sen rautakoukulla muurista ulkonevaan p?lkynp??h?n. Kun h?n sitte nyk?si k?ytt? niin toinen haamu toisensa per?st? ilmautui muurille ja h?visi, ik??n kuin iso k??rme olisi matanut yl?s H?franin syvyyksist? ja hiljakseen luikerrellen noussut muurin ylitse.

V?h?n syrj?ss? t?st? paikasta oli sis?puolella muutamassa muurinnurkassa r?ykki? isoja kivi?, joita luultavasti aiottiin k?ytt?? puolustuksessa, jos linnaa vastaan teht?isiin v?kirynn?kk?. T?m?n kivir?ykki?n taakse h?visiv?t haamut. Linnassa vallitsi hiljaisuus, ainoastaan silloin t?ll?in kuului kamala kahleiden kalina ik??n kuin maan sis?st?. Erkki? p?yristytti, kun t?m? ??ni tuli h?nen korviinsa, ja aaveen tavoin h?n hiipi pitkin muurinsein?m?? linnanrakennuksille p?in. H?nell? oli kevyet aseet, lyhyt miekka oli pistetty nahkavy?h?n ja olalla h?nell? oli pitk? rautatanko, jonka molemmissa p?iss? oli koukut.

H?n oli juuri enn?tt?nyt tornin luokse ja aikoi juuri l?hte? avonaisen pihan poikki linnantuvalle, jossa arvattavasti useimmat palvelijat makasivat sike?t? untansa, kun yht'?kki? kova torventoitahdus kuului portin ulkopuolelta ja kohta toinen porttitornista. Erkki per?ytyi takaisin parin ison oluttynn?rin ja torninsein?n v?liseen soppeen ja h?nen poskensa k?viv?t kalmankalpeiksi. Se ei ollut pelkoa, se oli synkk?? ep?toivoa. H?n ei hetke?k??n ajatellut yrityst?ns? j?tt??, sit? vaan ajatteli kuinka kuolemallaan saattaisi kostaa rakkaan Hermaninsa puolesta.

Linnantuvasta ei kuitenkaan ket??n noussut liikkeelle, mutta kiertoportaista juoksi muuan palvelija alas; se oli pitk? Maunu. Kohta sen j?lkeen ajoi muuan ratsumies kartanolle. Ratsumies laskeutui hevosensa sel?st? ja seurasi Maunua kiertoportaita yl?s.