Harmajamunkit.
Seuraavana aamuna kokoonnuttiin taas ruokahuoneeseen. Tuomas piispa tuli viimeiseksi ja tullessaan h?nell? oli paperi k?dess?.
"Heureeka!"[18] sanoi h?n ja h?nen kasvonsa loistivat innostuksesta. "Olen usein itselt?ni kysynyt, mik? on ollut syyn? siihen, ett? kaunis, ihana is?nmaamme on huokaillut ja ollut tuskissaan kuin ruusu