Salissa nousi kova h?lin? n?ist? Borgan?sin voudin sanoista. Naiset vet?ytyiv?t Birgitta rouvan kanssa naistenhuoneeseen, kun taas herrat kokoutuivat piiriin molempain voutien ymp?rille.

Sanoma yll?tti heid?t kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yksin J?sse Eerikinpoikakin, joka omasta puolestaan oli kaikki niin hyvin j?rjest?nyt, j?i neuvottomana seisomaan raukein silmin ymp?rilleen katsellen, ik??n kuin hyvi? neuvoja anoen. Vihdoin Niilo Steninpoika rohkaisihe puhumaan.

"Tuomanne sanoma, vouti", sanoi h?n, "tulee jokseenkin arvaamatta; n?ytt?? silt?, kuin moisten tietojen olisi pit?nyt joutua perille jo paljoa ennen, kuin talonpojat olivat kulkeneet joen yli."

Ritarin mielt? olivat n?ht?v?sti kaikki l?sn?olevaiset ja tuikeita katseita suunnattiin tuohon lev?per?iseen voutiin. J?sse Eerikinpoikakin n?ytti mieless??n hautovan jotakin ankaraa vastausta alavoudilleen. T?m? ei kuitenkaan j??nyt sanattomaksi h?nk??n.

"Totta puhutte, ankara ritari", sanoi h?n, "mutta j?t?tte huomioon ottamatta, ett? valtakunnan neuvosto on sitonut kuninkaan voudeilta k?det, ja ett? on vaikea luottaa sellaiseen talonkoiraan, jolta suu on tukittu. Olisipa saattanut k?yd? niinkin, ett'ei mit??n tietoa olisi tullut t?nne linnaan, ennen kuin talonpojat olisivat olleet sen porttien edustalla. Kaikkia teit? ja polkuja, joita t?nne p??st??n, on niin tarkoin vartioitu, ett'ei sanantuojaa ole voitu perille saada. Siit? ett? min? olen p??ssyt l?vitse, saatte kiitt?? sit? asian haaraa, ett? talonpojat nyt ovat kulkeneet etel?mp??n ja yhtyneet p??joukkoon."

"Meill? ei ole mit??n syyt? teit? moittia", virkkoi nyt vanha Krister herra, "meid?n on p?invastoin teit? kiitt?minen nopeasta ajostanne ja toimellisuudestanne, mutta t?ss? n?ytt?? minusta olevan hyvi? neuvoja tarpeen ja onnena pid?n, ett? niin monta valtakunnan neuvosta on t??ll? l?sn?. Tahdotteko arvoisa is?, Knuutti piispa, ensin lausua mielipiteenne t?st? asiasta, ja miten teist? n?ytt?? t?ss? olevan parhaiten ja hy?dyllisimmin toimittava."

Piispa mietti kotvasen, ennen kuin vastasi. Vihdoin h?n sanoi:

"Mik?li n?ytt??, tuntuvat taalalaiset, jotka n?ihin asti ovat el?neet hiljaa ja siivosti vuoristossaan, tahtovan tuoda uusia tapoja Ruotsin valtakuntaan. Vast'ik??nh?n he syksyll?, nyt viime syksyn?, my?skin olivat matkalla t?nne etel??n p?in. Se leikki minusta n?ytt?? olevan lyhyeen lopetettava ja talonpoikia kovistettava niin, ettei heit? en?? haluta sit? uusia. T?ll? hetkell? ei kuitenkaan valtakunnan herroilla ja miehill? mahtane olla semmoisia voimia k?ytett?v?n??n, ett? he yhdell? iskulla saattaisivat tehd? t?m?n talonpoikain hankkeen tyhj?ksi. Sen t?hden olen sit? mielt?, ett? valtakunnan neuvokset, jotka t??ll? ovat koolla, ratsastavat talonpoikia vastaan ja koettavat hyv?ll? saada heid?t palaamaan. Sitten saamme aikaa mietti?, kuinka vastaiseksi teemme heid?t haluttomiksi t?ll? tavoin vaeltamaan Dal-joen ylitse ja h?iritsem??n valtakuntaa ja sen muuta rahvasta. Jos kenell? on parempaa neuvoa, niin h?n sen sanokoon."

"En kaikin puolin", virkkoi silloin Ture Turenpoika (Bjelke), "ole samaa mielt?, arvoisa is? Knuutti piispa. Jos viel? hieromme sopimusta talonpoikain kanssa, niin teemme heid?t viel?kin p?yhke?mmiksi, kuin he jo ennest??n ovat. Minun mieleni on se, ett? heti nousemme ratsaille ja l?hdemme saatavissa olevan v?en ynn? palvelijaimme etunen?ss? talonpoikia vastaan. Vannonpa kautta hyv?n miekkani, ett? heit? piankin enemm?n haluttaa vaeltaa pohjoiseen p?in, kuin valloittaa Vester?sin linna. Sanokaa, vouti, mit? siit? ajattelette?"

Nuoremmat herrat hyv?ksyiv?t Ture herran sanat ja k?sien kuultiin tapailevan miekankahvaa.

J?sse Eerikinpoika ei n?ytt?nyt kykenev?n vastaamaan tehtyyn kysymykseen. H?nen vasen k?tens? puristi miekankahvaa oikean k?den levottomasti sivelless? partaa, ja h?nen ilmeett?m?t silm?ns? osottivat h?nen hautovan jotakin tuumaa, joka ei viel? ollut enn?tt?nyt t?ysin mieless? kypsy?. H?nen alavoutinsa vastasi h?nen puolestansa.

"Niiden tietojen mukaan, jotka olen voinut saada", sanoi h?n, "on talonpoikaisjoukossa 10,000 miest? ja Engelbrektill? itsell??n on 600 ratsumiest? t?ysiss? aseissa."

T?m? tiedonanto n?ytti koko joukon masentavan nuorten, sodanhimoisten herrain miehuutta.

"Kuusiko sataa ratsumiest??" kysyi Kaarlo Knuutinpoika, "kuinka on mahdollista, ett? t?m? k?yh? rajamaa kykenee panemaan sellaisen joukon liikkeelle? Mist? se mies on saanut nuo ratsumiehet?"

"Ne ovat vuorir?lssi?", vastasi vouti.

"Vaikkapa niinkin", virkahti Ture Turenpoika, "niin mit?p? merkitsev?t n?m? 600 vuoriknaappia meid?n hyvin harjoitettuja miehi?mme vastaan. Min? pysyn lujana mielipiteess?ni, ett? meid?n on ensin ly?t?v? n?m?, sitten saamme kyll? aikaa tuumiaksemme talonpoikain kanssa. Kuinka suuri on miesvoimanne t??ll? linnassa, J?sse Eerikinpoika?"

Nyt oli vouti enn?tt?nyt jonkun verran toipua siit? horrostilasta, johon sanoma talonpoikaisjoukon tulosta oli h?net pannut. Ritarin voimakas puhe siit?, miten olisi l?hdett?v? v?kivallalla noita kapinannostajia kukistamaan, her?tti h?net taas t?ysiin tietoihinsa.

"Muutamien tuntien kuluttua saatan l?hett?? 800 kiiltohaarniskaista ratsumiest? pohjoiseen p?in", sanoi h?n.

"Kas, sit?p? kannattaa kuulla", huudahti silloin Ture Turenpoika, "meill? on ainakin satakunta palvelijoitamme t??ll? koolla. Yhdeks?ll? sadalla miehell? otan tuota kunnon vuoritilallista piiriss? py?ritt??kseni niin, ett? h?nen p??ns? on menev? py?r?lle, jollei h?n kokonaan ole sit? menett?nyt. K?skek?? miesten nousta ratsaille, vouti, ja te, jalot herrat, jotka tahdotte minua seurata, laittaukaa valmiiksi."

Ritari astui jo ovea kohti heti p??t?st?ns? toimeen pannakseen ja Niilo Steninpoika ja Maunu Pentinpoika olivat valmiit h?nt? seuraamaan, kun vanha Krister herra nousi penkilt?, jolle oli istuutunut, ja huusi h?net takaisin.

"Seis, Ture ritari", sanoi h?n, "ensin kuulustelkaamme niiden herrain mielt?, jotka eiv?t viel? ole lausuntoansa antaneet. Omasta puolestani ja kuultuani, millaisen voiman talonpojat ovat koonneet, yhdyn kaikin puolin arvoisaan is??n, Knuutti piispaan. Rauha saatakoon toimeen verta vuodattamatta, mik?li on mahdollista, mutta sitten kun talonpojat taas on saatu toiselle puolelle jokea, silloin valtakunnan neuvokset tuumikoot, kuinka noita levottomia on rangaistava ja moinen meteli vastaisuuden varalle ehk?ist?v?. Jos asianlaita on sellainen, kuin is?nt?mme ?skett?in v?itti, ett? Engelbrekt Engelbrektinpoika on valheita kantanut kuninkaan, armollisen herramme, ja valtakunnan neuvoston v?lill? ja j?tt?nyt v??rennetyn kirjeen neuvoston k?siin, niin ei tarvita pitk?? aikaa sen miehen kukistamiseen ja sill? tavoin, hyv?t herrat ja miehet, minusta kapina n?ytt?? parhaiten p??ns? menett?v?n. Niinp? on sen t?hden nyt minunkin mielipiteeni, ett? me kaikki t??ll? l?sn?olevat neuvostonj?senet l?hdemme talonpoikia vastaan ja koetamme saada heid?t hyv?ll? k??ntym??n takaisin. Sill? v?lin j??k??n teid?n teht?v?ksenne, vouti - h?n k??ntyi t?ll?in J?sse Eerikinpoikaan - koota v?kenne ja l?hett?? lentoviesti minun kotona oleville miehilleni, ett? heti nouskoot ratsaille ja tulkoot t?nne. Jos t?ss? olette samaa mielt?, jalot herrat, niin pyyd?n teit? kiireimmiten kutsumaan omatkin miehenne t?nne Vester?siin."

Tuskin oli vanha herra saanut puheensa p??tetyksi, ennen kuin ovi taas aukeni ja ratsumies tuli n?kyviin. Se oli muuan Vester?sin linnan miehi?, jonka Juhani Wale oli tavannut kiertomatkalla kokoamassa J?sse Eerikinpojan v?ke?, ja jonka h?n oli k?skenyt viipym?tt? ratsastaa pohjoiseen p?in ja hankkia tietoja talonpojista.

"Talonpoikaisjoukko on l?htenyt liikkeelle", sanoi h?n kiivaasta ajostaan viel? heng?styneen?. "Engelbrektin ratsumiehineen n?in Hofdestan niityll?, tuskin puolen peninkulman p??ss? t??lt? kaupungista."

T?m? sanoma sai kaikki yhtym??n Krister herran ja piispan mielipiteeseen.

Herrat nousivat sen j?lkeen varustautuakseen l?htem??n ja muutamien silm?nr?p?yksien kuluttua n?htiin palvelijoita t?ytt? laukkaa ratsastavan Vester?sin linnasta kaikkiin suuntiin maaseudulle p?in.

* * * * *

Ennen pitk?? olivat molemmat voudit kahden kesken isossa salissa.

J?sse Eerikinpoika oli nyt toipunut entiselleen. Annettuaan k?skyn, ett? h?nen miestens?, sek? niiden, jotka olivat linnassa, ett? niiden, jotka oleskelivat sen ymp?rist?ss?, piti olla valmiina, l?hetti h?n lentoviestej? l?heisimpiin linnoihin ja herraskartanoihin. N?m? toimet suoritettuaan rupesi h?n yh? paremmin ja paremmin k?sitt?m??n asemaansa. H?n huomasi silloin, ett'ei h?n ylip??t??n ollut mit??n menett?nyt. Herrat tahtoivat samaa kuin h?nkin ja h?nest?p? se Engelbrektin kukistaja lopullisesti tulisi, sek? sitten kiist?m?tt? Vestmanlannin ja Taalainmaan herra.

H?n alkoi p??lle p??tteeksi tuntea jonkinlaista tyytyv?isyytt?kin siit?, ett? asia oli saanut t?llaisen k??nteen. Ainoastaan kahdella tavoin saattoi k?yd?: joko k??ntyiv?t talonpojat takaisin, taikka joutui luultavasti linna piiritett?v?ksi. Mutta k?vip? n?in tai noin, niin oli h?n, J?sse Eerikinpoika, siit? hy?tyv?. Mit??n kolmatta puolta h?n ei voinut asialle ajatella.

"Milloin saitte ensin tiedon talonpoikaiskapinasta?" sanoi h?n yht'?kki? Juhani Walelle, joka koko ajan oli seisonut saman ikkunan ??ress?, josta ?skett?in Hannu kreivi oli katsellut linnan portin edustalla liikkuvia rahvasjoukkoja.

"Viikon p?iv?t takaperin", vastasi h?n, "kaikki on k?ynyt niin salaisesti. L?hetin heti sanan teille, mutta, niin kuin sanoin, mies palasi tyhjin toimin, ei mist??n p??ssyt l?vitse t?nne."

"Ja miksik? ovat nuo kirotut talonpojat nyt l?hteneet liikkeelle?"

"Vero, jonka kannatitte...!"

"Ovatko he joutuneet j?rjilt??n nuo petunpurijat? Niink? sitten arvelevat, ett'ei kuninkaalle ole tuleva mit??n veroa t?st? maan??rest?? Mutta odotas, Engelbrekt ... oletpa kautta Pyh?n Knuutin oppiva pysym??n kauniisti kotonasi, vaikk'ei kaikki menekk??n sinun mielesi mukaan!"

H?n alkoi n?in sanoen k?vell? edes takaisin salissa k?det sel?n takana. Juhani Wale oli jo monta kertaa ollut keskeytt?m?isill??n h?net, mutta tahtoi ensin odottaa oikein sopivaa tilaisuutta. Kun J?sse Eerikinpoika k?velless??n astui aivan l?helt? h?nen ohitsensa, laski h?n k?tens? t?m?n olkap??lle ja sanoi puoli??neen:

"Onhan teill?, vouti, t?m?n arvoituksen selitys k?siss?nne?"

Vouti nosti p??t?ns? ja loi silm?ns? puhujaan, ik??n kuin ei olisi sanaakaan ymm?rt?nyt...

"Mit? mies rakastaa", jatkoi Juhani Wale, "se h?nt? hallitsee..."

J?sse Eerikinpojan harmaat silm?ter?t kutistuivat. H?nen kasvoilleen ilmautui katkeruuden ilme ja h?n n?ytti jo puolittain k?sitt?v?n alavoutinsa sanain tarkoituksen, vaikka h?n halusi ik??n kuin pisara pisaralta ime? sen tietoonsa, ett'ei hiukkastakaan menisi hukkaan. Se katse tiesi saituria, joka on kadottanut s?killisen kultaa, mutta jolle kertomus keinosta, mill? saada se takaisin, tuottaa nautintoa.

"Mit? mies rakastaa", toisti h?n.

"Se h?nt? hallitsee", lis?si Juhani Wale, "ja se, jolla tuo rakas on vallassaan, hallitsee h?nt? t?m?n kautta."

"Jos sanojanne oikein ymm?rr?n, niin lienee hallussani jotakin, joka auttaa minua hallitsemaan..."

"Oikein ... jotakin tai joku..."

"Jokuko?"

"Joka on Engelbrektille rakas, ja jonka kautta voitte h?nt? hallita."

J?sse Eerikinpoika l?i otsaansa. Yht'?kki? h?nelle asia selvisi.

"Olette oikeassa, Juhani Wale", virkahti h?n ja p??st?en ilonhuudahduksen, joka oli kuin karjuntaa, h?n l?i k?tens? yhteen. "Olette oikeassa, Juhani Wale, minulla on hallussani se side, joka on painava Engelbrektin jalkaini juureen. Ha, ha ... Birgitta, mit? nyt unesi merkitsev?t!"

J?sse Eerikinpoika meni heti ovelle ja huusi palvelijaa. Mutta samassa h?nelle ilmoitettiin yht? ja toista, mik? koski h?nen aikaisempaa k?sky?ns? koko sotavoiman matkaanl?hd?st?, niin ett? sek? h?nen itsens? ett? h?nen alavoutinsa t?ytyi pitk?ksi aikaa j?tt?? sikseen se, mik? muutoin heti olisi t?t? keskustelua seurannut. Ja yh? uutta asiaa tuli niin tihe??n, ett'eiv?t voudit huomanneetkaan, kuinka aika liukui k?sist?.

Jo alkoi h?m?rt??, kun he meniv?t takaisin isoon vierassaliin, jonka isolle liedelle palvelijat sill? v?lin olivat laatineet leimuavan valkean.

"Nuo jalot neuvostonherrat", sanoi J?sse Eerikinpoika k?rtyis?sti heitt?en hattunsa keskell? salia olevalle tammiselle p?yd?lle, "eiv?t n?y teht?v?ss??n kiirett? pit?v?n..."

"Onhan", virkkoi Juhani Wale, "saattanut arvaamattomia esteit? sattua, niin ett? he tarvitsevat apua. Minusta sen t?hden n?ytt?? sopivalta, jos muuten olette samaa mielt? kuin min?, ett? heti ryhdytte siihen, mit? v?h?n aikaa sitten olitte tekem?isill?nne. Saattaisipa ehk? sill? tavoin melkoinen punnus oikeaan aikaan tulla pannuksi herrain vaakaan ja siis my?skin omaanne, min? arvelen..."

"Puhukaa suoraan, Juhani Wale! H?pe? tunnustaakseni, mutta kautta Vapahtajan viiden haavan, tuskin tunnen en?? itse?ni. Tuntuu silt? kuin aivot pyrkisiv?t ulos p??kallostani, niin minua t?m? ep?tietoisuus kiusaa. Sanokaa sen t?hden suoraan ajatuksenne, ajatelkaa ja toimikaa puolestani, Juhani Wale!"

"Kiitos siit? luottamuksesta, jota nyt minulle osotatte, jalo vouti. Yksinkertainen tuumani on se, ett? tuotatte miehen tornista t?nne ja h?nell? kirjoitutatte kirjeen Engelbrektille, ett? t?m?n on my?ntyminen herrain vaatimuksiin, koska muutoin kasvattipojan henki on vaarassa ... kirjeen l?het?tte sitte varman miehen mukana Engelbrektille, mutta h?nen t?ytyy saada se kohta, ja hyv?p? olisi, jos se jo olisi h?nen k?siss??n."

Ilosta mielett?m?n? sy?ksyi J?sse Eerikinpoika ovea kohti ja huusi ukkosen??nell? muutamaa palvelijoista; sitten h?n kiiruhti syleilem??n hymyilev?? Juhani Walea. Samassa tuokiossa ilmautui aseellinen palvelija kynnykselle.

"Sano Yrj? mestarille", pauhasi J?sse Eerikinpoika t?lle, "ett? h?n heti paikalla saattaa t?nne Gripsholmasta tuodun vangin."

"T?nnek? saliin?" kysyi palvelija, ik??n kuin kummastellen sit?, ett? t?m? huone sai n?hd? ja kuulla vangin kuulustelun.

"T?nne saliin", vastasi J?sse Eerikinpoika ja viittasi malttamattomasti k?dell??n, jonka j?lkeen palvelija poistui. Juhani Waleen k??ntyen h?n lis?si: "Minusta t?m? huone n?ytt?? sopivammalta kuin salakammio, sill? miehen mieli tavoittelee korkealle ja on j?ykk?; tulkitkoot sein?tkin h?nelle J?sse Eerikinpojan valtaa ja korkeutta."

Hetkinen kului, sitten kuului ulkopuolelta tapparakeih?iden kalskua, kun ne koskettivat kivilattiaan, ja niiden ??neen yhtyi raskaiden viilevien kahleiden kalina. Mutta samalla kertaa kuului k?yt?v?n vastakkaisesta p??st?, jossa naistenhuoneen ovi oli, syd?nt?s?rkev? huuto, jolla n?ytti Juhani Waleen olevan merkillinen vaikutusvoima. H?nen silm?ns? v?l?htiv?t ja v?ristys k?vi h?nen ruumiinsa l?pi.

Ovi avattiin samassa ja kaksi kiireest? kantap??h?n aseissa oleva palvelijaa toi odotetun vangin. Mutta ovea avattaessa n?kyi takana olevaa kivisein?? vastaan kahdet kalmankalpeat kasvot, jotka kuitenkin palvelijain tulisoihduista nouseva savu suurimmaksi osaksi peitti n?kyvist?. Herra Juhani Wale tunsi toisista Birgitta rouvan ja toisista Agneksen, Ewerstenin kreivin tytt?ren.

Ovi suljettiin taas ja palvelijain k?skettiin poistua, sitten kuin he ensin Juhani herran k?skyst? olivat hankkineet paperia ja mustetta.

Herman Berman se nyt kahleissa seisoi kiukkuisinten ja vaarallisimpain vihollistensa edess?. H?nt? saattoi tuskin tuntea; niin oli kova vankeus, jossa h?nt? oli pidetty, h?net muuttanut. Mutta h?nen p??ns? oli pystyss? ja h?nen silmist??n v?l?hteli tuli, jota molemmat voudit tuskin saattoivat siet??.

"Olen tuottanut teid?t tornista", alkoi J?sse Eerikinpoika mahtavalla ??nell?, "te voitte nyt pelastaa..."

H?n ei saanut jatketuksi pitemm?lle, ennen kuin Juhani Wale hyvin kiihkoisasti h?net keskeytti.

"Suokaa anteeksi J?sse Eerikinpoika", sanoi h?n, "mutta onko t?m? tuo jalo Herman Berman?"

Vouti loi palavat silm?ns? puhujaan voimatta ymm?rt??, mit? h?n t?ll? kysymyksell??n tarkoitti.

"Onko mahdollista", jatkoi Juhani, "ett? olette voinut sallia Engelbrektin kasvattipoikaa tuolla tavalla kohdeltavan... K?sit?n sent??n hyvin", lis?si h?n, n?hdess??n, ett? J?sse Eerikinpoika aikoi keskeytt?? h?nen puheensa, "k?sit?n sent??n hyvin, ett? teit? on petetty ja pid?n itse?ni onnellisena, ett? olen tullut oikeaan aikaan lopettamaan vankinne k?rsimykset. Varmaankaan ette minua usko, Herman, mutta yht? hyv?nsuopa olen teit? kohtaan nyt, kuin silloinkin, kun viimeksi puhelimme lehdossa kasvatusis?nne talon edustalla..."

Herman heitti halveksivan katseen puhujaan, jota h?n sen verran paremmin ymm?rsi kuin J?sse Eerikinpoikaa, ett? h?n varmasti tiesi h?nen kauniin puheensa olevan pelkk?? petosta.

"Paljon on tapahtunut", jatkoi Juhani Wale, "sill'aikaa kuin olette istunut tornissa, ensin Gripsholmassa, sitten t??ll?. Semmoisesta petoksesta ette toki voi minua syytt??, jommoista olette Hannu kreivilt? saanut kokea. Mainitsen sen vaan sit? varten, ett? siit? voitte k?sitt??, mit? min? nyt toivon saavani Vestmanlannin ja Taalainmaan voudin hyv?ksenne tekem??n, sit? nimitt?in, ett? voisitte pelastaa kasvatusis?nne, joka on joutumassa saman herran uhriksi! Engelbrekti? uhkaa vaara, Herman, ja te voitte h?net pelastaa..."

"Elk?? puhuko en?? sanaakaan minulle", sanoi Herman keskeytt?en Juhani herran liehakoivan puheen, "se on turhaa vaivaa... Min? en usko hylki?n sanoja ja joka miehen h?v?ist?v? te olette, vouti, ettek? en?? voi saada itse?nne h?pe?st?nne puhdistetuksi, sill? min? sanon nyt teille suoraan, ett? miekkani tulisi saastutetuksi, jos se maistaisi teid?n vertanne..."

"Vanki!" karjasi t?ll?in J?sse Eerikinpoika, mutta h?net sai hillityksi

Juhani, joka puhuvin silmin laski k?tens? h?nen k?sivarrelleen.

"Min? toistan mit? viimeksi teille sanoin. Teill? on oikeus puhutella minua noin, en siit? vihastu ja toivon sen p?iv?n viel? valkenevan, jolloin olen sopiva teid?n kanssanne tavalla, jota kai ette odotakkaan. Mutta nyt on puhe kasvatusis?st?nne. H?nt? uhkaa h?pe?llinen kuolema, nuori mies, ja yksikin sananne voi h?net pelastaa..."

Vouti laati sitten jutun Engelbrektin vangiksi joutumisesta, ett? h?nelle nyt uhattiin kuolemaa ja ett? valtakunnan neuvokset nyt parhaillaan tutkivat h?nt? aivan l?hell? Vester?sin linnaa. Vallan varmaan h?n muka tuli tuomittavaksi kuolemaan, mutta v?hinkin h?nen my?nnytyksens? oli ainakin lykk??v? asian ratkaisua. Siten muka voitettiin aikaa ja sill? v?lin oli Juhani herra itse ja my?skin J?sse Eerikinpoika tempaava h?net h?nen vainoojiensa k?sist?. Tehd?kseen voutien my?t?tuntoisuuden Engelbrekti? kohtaan uskottavaksi h?n hyvin r?ike?sti kuvaili, miten he ja neuvosto olivat joutuneet ep?sopuun, joka oli kokonaan muuttanut heid?n mielens? ja tehnyt heid?t kansan yst?viksi.

"Mutta mik? on teht?v?, t?ytyy tehd? pian... Joutukaa sen t?hden, Herman, ja ottakaa kyn?. Teid?n tarvitsee vaan kirjoittaa n?m? sanat", vouti pani t?t? sanoessaan paperin paikalleen ja kastoi kyn?? musteeseen sek? ojensi sen vangille, "teid?n tarvitsee vaan kirjoittaa n?m? sanat: 'my?ntyk?? kasvatusis?, siit? on seuraava kaikkea hyv??. Muistakaa Hermanianne!' K?sit?tteh?n", sanoi h?n vakuuttavasti hymyillen, "ett'ei t?llaisissa asioissa saa puhua kovin selv?? kielt?."

Tuli hetken ??nett?myys, jonka kest?ess? voudit tarkoin tarkastivat jokaista vangin kasvojenilmett?. T?m? n?ytti tuumivan.

"No niin", sanoi h?n vihdoin, "saattaahan olla totta, mit? kasvatusis?st?ni sanotte, ja jollei olekkaan, niin eip? haittaakkaan, ett? h?n saa tietoja h?vinneest? kasvattipojastaan... Ottakaa pois n?m? koristukset k?sist?ni, niin olen valmis kirjoittamaan."

Ilonv?l?hdys leimahti t?ll?in kummankin miehen silmist?. J?sse Eerikinpoika k?sitti nyt t?ydellisesti alavoutinsa tarkoituksen ja h?n arveli itsekseen, ett? t?m? kukaties oli ainoa keino saada vanki aikaa liiaksi hukkaamatta mukautumaan heid?n tahtoonsa. Syd?n hyp?hteli ilosta h?nen rinnassaan.

Yrj? mestari, joka oli kartanonvouti ja jolla oli tornin sek? vangin kahleiden avaimet, kutsuttiin saapuville. V?h?ss? ajassa olivat Hermanin k?si? ymp?r?iv?t rautarenkaat irroitetut ja h?n istuutui p?yd?n ??reen ja otti kyn?n.

Juhani Wale asettihe aivan p?yd?n luokse ja valmistihe toistamaan sanoja, jotka vangin piti paperille kirjoittaa.

"Tarpeetonta, vouti", sanoi Herman silloin, "min? muistan ne..."

"Onpa kuitenkin t?rke?t?, ett? juuri n?m? sanat kirjoitetaan eik? mit??n muuta."

"No hyv?, min? kirjoitan aivan n?m? sanat, mutta min? tahdon ne kirjoittaa tarkastamattanne ja sit? paitsi tahdon jotakin lis?t?..."

"Ja mit?..."

"Se on salaisuuteni; teille riitt??, kun tied?tte, ett'en pelastamistuumaanne aio est??."

"Elk??mme hukatko aikaa moisilla puheilla, Herman, Berman, jokainen silm?nr?p?ys on kallisarvoinen... Kenties ratkaistaan juuri nyt kasvatusis?nne kohtalo..."

"Vaikka niinkin, niin panen kuitenkin ehdoksi... Vapaasti ja tarkastuksetta tahdon kirjoittaa, taikka en ollenkaan. Valitkaa, vouti...!"

Ilo h?visi kummankin miehen kasvoilta, hymy j?hmettyi heid?n huulilleen ja he loivat toisiinsa katseen, jonka he kumpikin varsin hyvin ymm?rsiv?t. Ei kumpikaan heist? vastannut vangin sanoihin.

"Niinp? t?ytyy sitten noiden pelastavien sanain j??d? kirjoittamatta", sanoi Herman ja nousi istualtaan. "Katsokaa, vouti, se on erotuksena rehellisen miehen ja hylki?n v?lill?, ett'ei edellist? j?lkimm?inen koskaan usko. Ja huonosti tunnette Herman Bermania, jos hetke?k??n olette voinut luulla h?nen mit??n k?skyst?nne tekev?n. Kasvatusis?ni kohtalo on Jumalan k?siss?, niin kuin omanikin; H?nen tahtonsa tapahtukoon t?ss?, niin kuin kaikessa muussakin!"

Mutta juuri sen t?hden ett? Borgan?sin vouti niin hyvin oli vihollisensa mielen oivaltanut, h?n oli k?ytt?nytkin t?t? keinoa houkutellakseen h?net kirjoittamaan.

H?n tahtoi n?et saada perille kaksi asiaa, Engelbrektin turmion samoin kuin Herman Bermaninkin. Edellinen oli yhteisen? tarkoitusper?n? h?nelle ja ylivoudille, j?lkimm?inen taas oli h?nen yksityinen asiansa. Edellinen luiskahti h?nelt? vangin kielt?ytyess? k?sist?. J?lkimm?inen oli sit? vastoin sit? varmempi. Mutta t?t? saavuttaakseen h?nen ei itse tarvinnut toimia. Vouti J?sse Eerikinpoika ymm?rsi kyll? oivallisesti ajaa t?m?n asian perille; h?nen (Juhanin) tarvitsi vain enint??n olla apuna kipua koventamassa ja tekem?ss? kuolonhetken tuskia tuhatkertaisiksi.

Sen t?hden ei Juhani en?? hilliten laskenutkaan k?tt?ns? J?sse

Eerikinpojan k?delle, sen t?hden h?n ei keskeytt?nyt h?nen puhettansa.

Mutta J?sse Eerikinpoika oli mielett?m?n? vihasta ja kiukusta. H?nen silm?ns? veristiv?t ja h?nen k?tens? vapisi.

"Sin? ilkut, vanki", karjasi h?n ja l?i nyrkill?ns? t?t? vasten suuta, "mutta kautta Pyh?n Knuutin, etp? ole hengiss? p??sev? t?st? huoneesta, ennen kuin kirje on kirjoitettu. Luulisipa sinua kahleissasi t?m?n Vester?sin linnan herraksi, niin kire?lle j?nnit?t joustasi."

"Herra on se, joka ei ruumiinkipujen salli itse?ns? n?yrist??. Tai mill? voit minua uhata, vouti, sin? jolla kaikessa loistossasi on tuhansien veri vaivaisella omallatunnollasi, mill? semmoisella minua voit uhata, joka ei p??ty kuolemaan... Katsokaa, min? olen vankinanne, olen vallassanne, ottakaa henkeni, mutta k?teni ei ole koskaan kirjoittava mielt?nne my?ten, niin kauvan kuin syd?meni sykkii, vaikka minut pala palalta kuoliaaksi silpoisitte."

"Itse sen sanoit, katala kapinoitsija, se on oleva kohtalosi, jollet tahtoani noudata ... k?si ja jalkater? ja k?sivarsi ja s??ri, pala palalta sin? tulet paloiteltavaksi, ainoastaan oikea k?sivartesi ja k?tesi s??stet??n viimeiseksi, ja jos sittenkin kielt?ydyt, niin t?m? k?si paistetaan hiljaisella hiiloksella. Oletko ymm?rt?nyt minut!"

"Yht? t?ydellisesti, kuin toivon teid?n ymm?rt?neen minut!"

Vouti huusi palvelijoita, jotka seisoivat ulkopuolella ovea, ja ne tulivat heti. My?skin Yrj? mestari tuli sis??n, sill? h?n oli j??nyt sinne ulkopuolelle odottamaan kohta taas saadakseen lukita kiinni rautarenkaat vankinsa k?sien ymp?rille.

"Kirves, Yrj? mestari, kirves, miss? teill? se on?" huusi vouti kartanonvoudille, joka v?list? oli toiminut py?velin? ja siit? syyst? saanut tuon arvokkaamman kartanon- eli linnanvoudin toimen. "T??ll? on merkillisi? asioita tekeill? ja sinun tulee n?ytt?? vanhaa taitoasi, Yrj?."

Yrj? mestari poistui, mutta tuli kohta takaisin kirkkaaksi hiottu tappara k?dess?. Seisoessaan takkutukkaisena, leve?suisena ja tihrusilm?isen? herransa rinnalla h?n oli kuin t?m?n j?ljenn?s.

"Nyt, vanki, uudistan kysymykseni, tahdotko mukautua tahtooni?"

N?in sanoen - sanat olivat pikemmin k?hin?? kuin puhetta - loi J?sse

Eerikinpoika petomaisen katseensa Hermaniin.

T?m? ei vastannut, mutta loi majesteetillisesti silm?ns? julmaan mieheen, jonka raivo kiihtyi kiihtymist??n, kun h?n n?ki uhrin ep?r?im?tt? laskevan vasemman k?tens? p?yd?lle, ik??n kuin poikki hakattavaksi. Ei ainoakaan lihas v?r?ht?nyt h?nen kasvoissaan, ei pelon hivent?k??n n?kynyt h?nen katseessaan, joka vakavasti oli luotuna voutiin.

"Iske, Yrj?!" s?h?hti vouti.

Yrj? nosti kirveens? lattiasta, tarttui molemmin k?sin varteen ja kumartui eteenp?in voimiansa kootakseen ja iskulle parempaa vauhtia antaakseen. Nyt kohosi murha-ase, nyt se teki kaaren taaksep?in, hetkinen viel? ja...

"Seis, seis!" huudahti Juhani Wale yht'?kki?, "laske kirveesi, Yrj?, t?ss? n?ytt?? tulevan jotakin v?liin!"

H?n oli tuskin saanut t?m?n sanotuksi, ennen kuin ovi aukeni ja Ture

Turenpoika (Bjelke) astui sis??n.