Chapter 9 No.9

P?iv? valkeni sill? v?lin kuin Jabaster viel? mietiskeli yksin??n kallioillansa. Luolassa Alroy jatkoi rukouksiaan.

Usein ja levottomasti kabbalista loi silm?ns? kumppaniinsa ja vaipui sitten j?lleen unelmiinsa.

"Se aika on tullut, jolloin minun t?ytyy t?lle nuorukaiselle ilmaista aikaisemman el?m?ni salaisuudet. Paljon kunniaa, paljon h?pe?? h?n saa kuulia. Ei minun k?y mit??n salaaminen eik? mit??n kaunistaminen."

"Minun on kertominen, kuinka min? Tigrisjoen tasangoilla nostin valitun sukukuntamme pyh?n lipun ja kutsuin heit? vankeudestansa; kuinka min? luottamatta h?nen isiins?, noihin uskostansa luopuneisin, ja ainoastaan inhimillisen voiman nojassa tavoitin sit? suurta virkaa, joka oli vaan h?nen pyh?lle suvullensa aiottu. Suo, isieni Jumala, ett? vastedes sinulle tarjottu hartaus, s?rjetyn sielun n?yr? hartaus, tulevassa kunniassamme sovittaa entisen rohkeuden!"

"Mutta suuret vastukset uhkaavat h?nt?. Ankarasti koetetaan se vihitty, joka mielii vapauttaa kansansa. Herra on uskollinen lupauksessaan, mutta Herra tahtoo valita aikansa ja v?likappaleensa. Miehuus ja usko ja syv? itsens? alentaminen ja luja kest?v?isyys ja valvova sielu, jota kiusaukset eiv?t voi saastuttaa - n?m?t ovat ne hedelm?t, joita me asetamme h?nen alttarillensa ja n?yr?sti katselemme, tahtoisiko joku alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niit?."

"On kirjoitettu meid?n mystillisen oppimme pyhiss? kirjoissa, ettei ainoastaan Vapahtaja ole syntyv? ruhtinaittemme suvusta, vaan my?skin, ettei kukaan ole nouseva meit? vapauttamaan, ennenkuin h?n, yksin?ns? ja avutonna, on voittanut sen valtikan, jota Salomon muinoin k?ytti seteripalatseissansa."

"Tuo valtikka h?nen t?ytyy saavuttaa. T?m? hento nuorukainen, kokematon ja heikko, joka ei tied? mit??n t?m?n kummallisen maailman menoista, jossa joka askel on vaara - kuinka paljon vaivoja, kuinka monta tukalaa kohtaa, mitk? mielt? masentavat pettyneet toiveet, mik? pitk?ll?inen alakuloisuus, mitk? synk?t huolet, mitk? alinomaiset viettelykset nyt v?ijyyv?t t?t? hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, t?m?k? teid?n toivonne on? Ja min?, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en min? ole sinun Ruhtinaasi?"

"Min? tukahutan t?m?n Jumalaa h?v?isev?n ajatuksen. Eik? h?nen suuri esi-is?ns?, yht? nuorena ja yht? kokematonna, parratonna poikana, ainoastaan pikkuisella limsi?ll?, v?h?isell?, sile?ll? kivell?, kaatanut maahan harniskoittua j?ttil?ist? ja pelastanut kansaansa?"

"H?n on ilmeisesti kutsuttu. Herra on h?nen kanssansa. Olkoon h?n

Herran kanssa, ja me menestymme."