Chapter 3 No.3

Y? tuottaa lepoa; y? tuottaa lohdutusta; lepoa v?syneelle, lohdutusta murheelliselle. Vaan toivottomalle y? tuottaa ep?toivoa.

Kuu on vaipunut varhaiseen lepoon; mutta tuhansia t?hti? v?lkkyy taivaalla. Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selke?ss? ja ??nett?m?ss? ilmassa. Mets?ss? kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei liehu en??, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkul?hteen tiukunta kuuluu. Ja l?hteen reunalla makaa nuorukainen.

?kki? joku el?in hiipii esiin mustien ja ryhmel?isten kallioin takaa.

Haa! shakali vainuaa kaukaa hevosen ruumiin uhkean m?t?nemisen.

Oivalliset pidot, arvaan min?, t?n? y?n? koko t?ll? kunnon seuralla.

Shakali, ja kettu, ja n??t?, joutukaat nyt, ennenkuin p?iv?n koitto

kutsuu korppikotkan kemuihinsa ja riist?? teilt? saaliinne.

Shakali nuoli ratsun verta ja ulvoi erinomaisen ihastuneena. Ja hetken per?st? kuului vihainen haukunta et??lt?. Ja shakali silpoi lihan yhdest? kylkiluusta ja p??sti taas valittavan riemuhuudon.

Kuule, heid?n nopea astuntansa! Ensiksi kuusi, ja sitten kolme laukaten esiin ilke?ll? mielihyv?ll?. Ja yksi n??t? hy?kk?? mets?st?; mutta ylpein? lukum??r?st?ns? ajoivat shakalit h?nen pois, ja tuossa h?n seisoi joukon ulkopuolella, l??h?tt?en, kauniina, pettyneen?, valkeilla hampaillansa ja kiilt?v?ll? nahallaan, ja silm?t s?ihkyen tuimasta kiukusta.

Yht?kki?, kun joku puoleksi ravittu shakali vet?ytyi pois p??parvesta, laahaten per?ss??n irti revitty? raajaa, jossa hermot viel? v?risiv?t, n??t? karkasi viholliseensa, sieppasi pois h?nen saaliinsa ja pujahti mets??n.

H?nen hurja riemuhuutonsa her?tti leijonan luolastansa. Mustana kuin ebenholtsi t?m?n vanttera ruumis liikkui edelleen kaukaisella kummulla, h?nen h?nt?ns? kiemarteli ik??nkuin k??rme. H?n ?rjyi, ja shakalit vapisivat ja herkesiv?t heti pidoistansa, k??nt?en p??t?ns? hallitsiansa ??nt? kohden. H?n astui eteenp?in; h?n l?hestyi heit? verkalleen. He per?ytyiv?t; h?n taivutti p??t?ns?, tutki ruumista ylpe?nl?nt?isell? uuteliaisuudella ja heitti sen kohta kuninkaallisella ylenkatseella. Shakalit kokoontuivat taas hevosen sis?llysten ymp?rille. Leijona likeni l?hdett?, juodaksensa. H?n n?ki ihmisen. H?nen harjansa p?yristyi, h?n pieksi h?nt??ns? kauheasti, h?n notkistui nukkuvan ruhtinaan puoleen ja laski hirve?n kiljunan, joka havautti Alroy'n.