Chapter 10 No.10

Tarina kertoilee, ettei Salomonin valtikkaa voisi l?yt?? kuin muinaisten Hebrealaisten hallitsiain tuntemattomista hautakammioista, ja ettei kenenk??n k?ynyt siihen koskeminen, jokei ollut heid?n j?lkeisi?ns?. Varustettuna sill? kabbalistan talismanilla, joka oli johdattava h?nt? h?nen kammottavassa ja vaikeassa etsinn?ss??n, aloitti Alroy retke?ns? pyh?? kaupunkia kohden. Siihen aikaan sek? Juutalaiset ett? kristityt olivat suuresti mieltyneet t?mm?isiin pyhiin vaelluksiin.

Vankeuden Ruhtinaan tuli suunnitella tiet?ns? niitten avarain er?maitten halki, joitten reunoja h?n oli Hamadanista paetessaan ainoastaan sivunnut. Seuraten karavanin j?lki? h?n aikoi kulkea Babyloniin tai Bagdadiin. H?nen matkansa Kalifein p??kaupungista Jerusalemiin oli verraten helppo; mutta Bagdadiin p??st?ksens? h?nen t?ytyi n?hd? vaivoja ja vaaroja, joittenka tieto olisi saattanut jokaisen toivottomaksi, joka ei pit?nyt itse?ns? kaikkivaltiaan ja erityisen sallimuksen suojelmana.

Puettuna ainoastaan karkeaan, mustaan kauhtanaan, jommoista Kurdit tavallisesti k?yttiv?t, vy?t?r?ill? k?ysi, johon tikari oli pistetty, p?? paljaaksi kerittyn? ja peitettyn? isolla, valkoisella turbanilla, joka suojeli h?nt? helteelt?, jalat yksinkertaisissa varvaskengiss?, sauva k?dess?, kantaen hartioillaan laukullista kuivattua lihaa ja paahdettuja jyvi?, ja nahkaista vesileili?, katso, pyrkien Persian polttavien hieta-aavojen yli astuu nuorukainen, jonka el?m? oli t?h?n asti ollut lakkaamaton unelma kotoisessa ylellisyydess? ja viattomassa hempeydess?.

H?n k?veli l?mpim?t y?t taikka varhaiset, t?hdikk??t aamut. P?iv?t h?n lep?si, iloisena, jos h?n sai laskeuta jonkun armeliaan l?hteen viereen palmupuitten varjoon taikka karkoittaa mets?kauriin h?nen lepopaikastaan kolkkojen kallioin okaisesta pensastosta. Kun t?mm?iset neuvot puuttuivat, h?n heitt?ysi hiekalle ja teki sauvastaan ja turbanistaan teltan.

Kolme viikkoa oli kulunut siit? kuin h?n j?tti kabbalistan luolan. T?h?n asti h?n ei ollut kohdannut ket??n inhimillist? olentoa. Er?maa k?vi v?hemm?n kuivaksi. Niukka kasvillisuus nousi h?ysteisemm?st? maasta; lakea muuttui t?rm?iseksi; mets?kasvien haju virkistytti h?nen aistejaan, ja h?nen silmi?ns? ilahutti joka puvultaan loistava, kulkeva lintu - pilgrimi niinkuin h?n itse, mutta iloisempi.

Ennen pitk?? n?kyi vehmasto soreita palmupuita, n?kyiv?t n?itten pitk?t, hoikat varret ja notkistuvat h?yhenlatvat, hiukeavina ja ihanina. Yliymp?ri vihantava nurmi hohti ik??nkuin smaragdi: hopeiset virrat vuotivat solisevasta, likeisest? l?hteest?, kiert?en valkoisia v?it?ns? vaaleanviheri?iseen kentt??n. Vehmastosta kuului kyyhkyisten hell? laulu, ja suuret joukot iloisia ja kimaltavia perhosia, lehahdellen kirjavan l?ikkyvill? siivill?ns?, tanssivat pelottomina kirkkaassa ilmassa. Kaunis ja vilpas kosteikko!