Chapter 6 No.6

"Niinkuin sin? ravitsit Elisan, olet my?skin ravinnut minut, isieni Jumala!" ja Alroy nousi, otti turbaninsa, levitti sen maahan, lankesi polvilleen ja rukoili. Sitten h?n s?i taateleita ja joi l?hteest? ja t?ynn?ns? luottamusta Israelin Jumalaan Davidin j?lkeinen jatkoi pakoansa.

H?n alkoi nyt astua vuori-harjanteita yl?sp?in, vaikea ja tuskalloinen matka. Kun kaksi tuntia oli puolip?iv?st? kulunut, saapui h?n ensim?isen sel?nteen huipulle ja n?ki synk?n ja sekasohroisen er?maan t?ynn?ns? jyrk?nteit? ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syv?nteit?. Kuivettuneitten koskien kulku-uomat olivat kaikin p?in uurtaneet ymp?r?ivi? kukkuloita, ja paikoin muutamat mets?vuohet jyrsiv?t satunnaisesti l?ydetty? laihaa ja karvasta laidunta. T?m? autiomaa ulottui useita penikulmia joka taholle; rajana k?vi korkeampi vuorijakso, jonka takaa yleni sinist? taivasta kohden Elbursin jaloimmat huiput, hohtaen ter?v?k?rkisten j??tik?itten ikuisesta lumesta.

N?kyi selv??n, ettei Alroy ollut outo t?lle pakonsa n?kym?lle. H?n ei ollut koskaan ep?illyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla lev?tty??n astui h?n nyt vasemmalle p?in luontaista mutta mutkikasta polkua my?ten, kunnes musta onkalo esti h?nt? edemm?ksi p??sem?st?. Ainoastaan muutamain kyyn?rien v?li eroitti h?nt? vastap?isest? kalliosta, joka t?m?n synnytti, mutta alta avautuva kuilu - ei kukaan voinut katsoa sen n?kym?tt?m??n pohjaan kauhistumatta ja takaisin vet?ym?tt?.

Ruhtinas notkistui alasp?in ja tutki suurella huolella ymp?r?iv?? maata. Viimein h?n nosti yl?s v?h?isen neliskulmaisen kiven, joka peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti h?n sinetill? kolmesti laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ymp?rilt?. Heti kimmahti laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyyn?ri? rautaketjuja, joita h?n heitti vastap??t? olevalle kalliolle. Ketjut puuttuivat helposti kallioon ja kiintyiv?t n?ht?v?sti jostakin magnetillisesta vaikutuksesta. Tarttuen molemmin k?sin ketjuihin ruhtinas nyt kiipesi onkalon yli. Kun h?n p??si toiselle puolelle, irtaantuivat ketjut kalliosta, katosivat nopeasti vastap?iseen aukkoon, joka sulkeutui samalla kolealla, juhlallisella kuminalla kuin ennen.