Chapter 5 No.5

Aamu koittaa; hopeinen valo on levinnyt siniselle ja t?hdikk??lle taivaalle. Armaalta tuntuu aamun henki. Y? tuottaa lepoa, mutta p?iv? tuottaa iloa.

Yksin?isen linnun riemulaulu er?maassa! Yksin?inen lintu, joka laulaa ilosta! Helein? ja suloisina ja kepein? ja selkein? sen s?velet herk?sti virtaavat ilman l?pitse ja v?reilev?t viattomalla ihastuksella.

Yksin?ist? lintua yksin?inen nuorukainen katselee suihkul?hteen reunalta. Korkealla ilmassa se ylpe?sti laiehtii viippuen karmosinipunaisilla siivill?ns?, ja sen lumivalkoinen pyrst?, pitk?, siev? ja ohut, hohtaa niinkuin s?ihkyv? meteori auringon paisteessa.

Yksin?isen linnun riemulaulu er?maassa! Yht?kki? se lehahti alasp?in, kiersi kolme kertaa somasti hebrealaisruhtinaan p??n ymp?ri ja pudotti sitten hiljalleen tertun tuoreita ja hyv?nhajuisia taateleita h?nen viereens?.

Se on mennyt, se on mennyt! tuo iloinen vieras, on mennyt siihen palmuiseen maahan, jota se rakastaa; mennyt niinkuin kirkas ja hupainen unelma. Silm?nr?p?ys takaperin se oli tuolla loistaen selke?ss? ilmassa, vaan nyt vieras on poissa. Voi! ei en?? kuulunut yksin?isen linnun riemulaulua er?maassa.