Chapter 9 No.9

Morlokit.

Teist? voi tuntua ihmeelliselt?, ett? kului kokonaista kaksi p?iv??, ennenkuin saatoin k?ytt?? ?sken l?yt?m??ni avainta, jonka avulla ilmeisesti p??sisin tarkotusteni perille. Tunsin kummasti kavahtavani noita kalpeita olioita. Niill? oli juuri sellaisten matojen ja muiden el?inten puoleksi haalistunut v?li, joita s?ilytet??n spriiss? el?intieteellisess? museossa. Ja koskettaessa ne tuntuivat ilke?n kylmilt?. Ehk?p? tuo kavahtamiseni suuressa m??rin johtui yl?maailman asukkaiden aikaansaamasta vaikutuksesta, joiden morlokki-inhoa nyt aloin k?sitt??.

Nukuin huonosti seuraavan y?n. Terveyteni oli ehk? hiukan h?iriytynyt. Minua vaivasi h?mmennys ja ep?ilys. Kerran tai kahdesti tunsin tavatonta pelkoa, jolle en voinut keksi? mit??n p?tev?? syyt?. Muistan hiipineeni hiljaa suureen saliin, miss? pikku ihmiset nukkuivat kuutamossa - Weenakin oli heid?n joukossaan sin? y?n? - ja tyyntyneeni heid?n l?heisyydess??n. Silloin muistin, ett? muutaman p?iv?n kuluttua kuu olisi viimeisell? nelj?nneksell?ns? ja y?t pimenisiv?t, ja silloin nuo alhaalla asuvat ep?miellytt?v?t olennot, nuo valkoiset apinat, nuo uudet vahinkoel?imet, jotka olivat tulleet entisten sijalle, alkaisivat yh? useammin tulla ilmoille.

Kumpanakin p?iv?n? olin levoton kuin se, joka koettaa p??st? t?ytt?m?st? ehdotonta velvollisuutta. Olin varma siit?, ett? aikakone l?ytyisi vain siten, ett? rohkeasti tunkeutuisin n?ihin maanalaisiin salaisuuksiin. Mutta niit?p? juuri pelk?sin. Olisi ollut aivan toista, jos minulla vain olisi ollut toveri! Mutta olin niin kovin yksin?inen, ja minua kauhisti kaivon pimeyteen laskeutuminen. En tied? ymm?rr?ttek? tunnettani, mutta en koskaan tuntenut olevani turvattuna takaap?in.

T?m? levottomuus ja turvattomuudentunne ne kenties ajoivatkin minua yh? kauvemmas tutkimusretkill?ni. Kulkiessani lounaaseen p?in sit? yl?nk?maata kohti, jota nyky??n sanotaan Combe Woodiksi, huomasin et??ll? yhdeks?nnentoista vuosisadan Bansteadin suunnalla suuren viheri?isen rakennuksen, joka laadultaan erosi kaikista t?h?n asti n?kemist?ni. Se oli suurempi suurintakin tuntemistani palatseista tai raunioista; julkisivu oli it?maista tyyli?, ja pinta kiilsi er??n kiinalaisen porsliinilajin tapaan ja oli v?rilt??n sinert?v?nvihre? kuten se.

Rakennuksen ulkomuodon erilaisuus viittasi k?yt?nn?nkin erilaisuuteen, ja minua halutti tunkeutua eteenp?in sit? tutkistelemaan. Mutta p?iv? kallistui iltaan, ja olin huomannut tuon rakennuksen vasta pitk?n, v?sytt?v?n kiertokulun per?st?. Niinp? p??tin s??st?? seikkailun seuraavaan p?iv??n ja palasin Weenan luo saamaan h?nelt? tervetuliaistoivotuksen ja hyv?ilyj?.

Mutta seuraavana aamuna k?sitin varsin selv?sti, ett? uteliaisuuteni vihre?n porsliinipalatsin suhteen oli pient? itsepetosta. sill? siten koetin viel? toisenakin p?iv?n? v?ltt?? kammoamaani kokemusta. P??tin siis laskeutua kaivoon vitkastelematta ja l?hdin aikaisin aamulla graniitti- ja aluminiumiraunioitten l?hell? sijaitsevalle kaivolle.

Pikku Weena seurasi mukanani. H?n kulki hyppien vierell?ni kaivolle saakka, mutta n?hdess??n minun kumartuvan kaivon aukon yli ja katselevan alas, h?n n?ytti oudon levottomalta. "Hyv?sti nyt, pikku Weena", sanoin suudellen h?nt?. Ja laskettuani h?net maahan aloin kaivonkannen yli kopeloida astuimia. My?nn?n tehneeni sen melko nopeasti, sill? pelk?sin rohkeuteni loppuvan. Aluksi Weena h?mm?styneen? katseli minuun. Sitten h?n p??sti kovin surkean huudahduksen ja juosten luokseni alkoi nyki? minua pienin k?sinens?. Luulenpa h?nen vastarintansa vain kiihottaneen minua toimintaan. Ravistin h?net kimpustani kenties hieman kovakouraisesti ja seuraavassa tuokiossa olin jo kaivon kirnussa.

N?in Weenan tuskaiset kasvot kaivonkannelta ja hymyilin h?nt? tyynnytt??kseni. Sitten tarkastelin ep?vakaisia koukkuja, joihin tartuin. Minun oli nyt kavuttava kenties kaksisataa engl. kyyn?r?? alas korkeata ilmatorvea my?ten. Laskeutuminen tapahtui kaivon sein?mist? esiin ty?ntyvien metallitankojen avulla, mutta kun n?m? olivat laitetut minua paljon pienemm?n ja kevyemm?n olennon tarpeita silm?ll? pit?en, niin alaslaskeutuminen uuvutti minut nopeasti ja tuotti suonenvetoa. Eik? siin? kyllin! Yksi tangoista taipui ?kki? painoni alla ja oli viskata minut alhaalla vallitsevaan pimeyteen.

Hetkisen riipuin toisesta k?dest?ni ja tuon kokemuksen per?st? en en?? uskaltanut pys?hty? lev?ht?m??n. Huolimatta siit?, ett? k?sivarteni ja selk?ni pian tuntuivat tuskallisen kipeilt?, kapusin yh? alasp?in niin nopein liikkein kuin mahdollista. Vilkaistessani yl?sp?in n?in kaivon aukon pienen sinisen kiekon tapaisena, ja siin? kimmelsi t?hti; pikku Weenan p?? n?kyi py?re?n? tummana pallona. Alhaalta kuului koneen jyskytt?v? ??ni entist??n kovempana ja masentavampana. Ylh??ll? olevasta aukosta tulevaa valoa lukuunottamatta vallitsi kaikkialla synkk? pimeys, ja katsahtaessani yl?s j?lleen Weenan p?? oli kadonnut.

Tunsin lohdutonta tuskaa. Ajattelin hiukan koettaa kiivet? yl?s j?lleen ja j?tt?? alamaailma sikseen. Mutta t?t? harkitessanikin laskeuduin herke?m?tt?. Lopulta erotin suureksi huojennuksekseni h?m?r?sti jalan p??ss? oikealla pienen aukon sein?m?ss?. Heilautin itseni siihen ja huomasin sen kapean, vaakasuoran tunnelin suuksi, johon voisin asettua lep??m??n, ja jo oli aikakin. K?sivarsiani pakotti, selk??ni kouristi, ja vapisin pitk?llisest? putoamisen pelosta. Sen lis?ksi oli tuo keskeym?t?n pimeys rasittanut silmi?ni. Ilma oli t?ynn? koneitten s?tkytyst? ja surinaa, niiden pumputessa ilmaa torvea my?ten alas.

En tied? miten kauvan siin? makasin. Her?sin pehme?n k?den kosketukseen kasvoillani. Sy?sten seisaalleni pimeydess? sieppasin tulitikkuni ja raapaistuani kiireesti valkeata n?in kolmen kumaraisen, valkean olennon, jotka olivat samanlaisia kuin raunioissa n?kem?ni, nopeasti v?istyv?n valon tielt?. Syyst? ett? he eliv?t l?pitunkemattomassa pimeydess?, kuten minusta n?ytti, heid?n silm?ns? olivat tavattoman suuret ja herk?t, pohjattomassa syvyydess? el?vien kalojen silm?ter?in tapaiset, heijastaen valoa samalla lailla. Uskon varmasti heid?n n?hneen minut tuossa sateettomassa pimeydess?, miss? he eiv?t lainkaan n?ytt?neet pelk??v?n minua. Mutta niin pian kuin raapaisin valkeata heit? n?hd?kseni, he pakenivat vimmatusti kadoten pimeihin kouruihin ja k?yt?viin, joista k?sin heid?n silm?ns? oudosti v?lk?hteliv?t minuun tuijottaen.

Yritin kutsua heit?, mutta heid?n kielens? erosi n?ht?v?sti yl?maailman asukkaiden puhetavasta; olin ehdottomasti j?tetty omien heikkojen ponnistusteni varaan ja j?lleen sai paon ajatus voiton tutkimushalustani. Silloin sanoin itselleni: "Olet t??ll? nyt sit? varten", ja tunnustellessani tiet? tunnelia pitkin huomasin koneiden jyskeen yh? kasvavan. Pian senj?lkeen sein?t katosivat ymp?rilt?ni ja min? saavuin suurelle aukiolle; sytytetty?ni uuden tulitikun huomasin astuneeni laajaan holvimaiseen luolaan, joka ulottui synke??n pimeyteen valopiirini taa. N?in siit? sen verran kuin tulitikun palaessa enn?tt?? n?hd?.

Muistoni sielt? ovat pakostakin ep?varmat. Suuria, mahtavien koneiden n?k?isi? haamuja astui n?kyviin h?m?r?st? luoden eriskummaisia mustia varjoja, joista himme?t aavemaiset morlokit etsiv?t suojaa huikaisevalta valolta. Ilma oli t??ll?, sivumennen sanoen, hyvin ummehtunutta ja painostavaa, ja siin? tuntui vasta vuodatetun veren hieno huuru. Jonkun matkan p??ss? keskik?yt?v?? alasp?in oli pieni, valkeasta metallista tehty, aterian tapaisella katettu p?yt?. Morlokit siis ainakin olivat lihansy?ji?! Jo silloinkin muistan ihmetellen miettineeni, mik? suuri el?in oli mahtanut viel? olla elossa, josta oli saatu tuollainen punainen paisti. Kaikki oli hyvin ep?selv??: tuo tukahduttava lemu, suuret, tarkotuksettomat haamut, ilett?v?, varjoissa piileskelev? olento, joka vain vartosi pimeytt? l?het?kseen minua j?lleen! Sitten tulitikku paloi loppuun polttaen sormiani, ja putosi, punaisen luikertelevan karren viel? hehkuessa.

Sittemmin olen ajatellut, kuinka erikoisen huonoissa varusteissa olin l?htenyt t?llaiselle retkelle. Aikakoneellani matkaan l?htiess?ni olin olettanut, ett? tulevaisuuden ihmiset olisivat varmasti meit? ??rett?m?n paljon edell? kaikissa varusteissa. Olin tullut aseitta, l??kkeitt?, tupakkavehkeitt? - v?liin kaipasin tupakkaa hirmuisesti! - viel?p? riitt?m?tt?min tulitikuin. Jospa vain olisin tullut ajatelleeksi kodakia! Sekunnissa olisin voinut saada vilauksen alamaailmasta ja tutkistella kuvaa tilaisuuden tullen. Mutta asiain ollessa nykyisell? tolallaan seisoin siin? varustettuna vain luonnon minulle lahjoittamin asein - k?sin, jaloin ja hampain; n?m? omistin ja lis?ksi viel? nelj? j?lell? olevaa vaaratonta tulitikkua.

Minua pelotti eteenp?in tunkeutuminen t?m?n koneiston keskell? pime?ss?, ja vasta viimeisess? valonv?l?hdyksess? olin huomannut tulitikkuvarastoni huvenneen noin v?hiin. T?h?n hetkeen saakka ei ollut kertaakaan p?lk?ht?nyt p??h?ni, ett? niit? olisi tarvis s??st??, ja olin tuhlannut l?hes puolen laatikkoa h?mm?stytt??kseni yl?maailman asukkaita, joille tuli oli uutuus.

Nyt, kuten sanoin, minulla oli vain nelj? tulitikkua j?lell?, ja siin? pime?ss? seistess?ni kosketti k?si omaani, hintel?t sormet kulkivat kopeloiden kasvojeni yli, ja tunsin eritt?in vastenmielist? hajua. Luulin kuulevani noiden pelottavien pikku olentojen hengityksen ymp?rill?ni. Tunsin k?dess?ni olevaa tulitikkulaatikkoa hiljaa vedett?v?n pois, toisten k?sien takaap?in nykiess? vaatteitani. Tunto siit?, ett? nuo n?kym?tt?m?t olennot tutkivat minua, oli kuvaamattoman vastenmielinen. Totesin pime?ss? hyvin el?v?sti tiet?m?tt?myyteni heid?n ajatus- ja toimintatavoistaan.

Huusin heille voimaini takaa. He riensiv?t pois, mutta sitten saatoin taas tuntea heid?n l?hestyv?n minua. He tarttuivat minuun jo rohkeammin kuiskien toisillensa kummallisin ??nn?hdyksin. Minua v?risytti kovasti, ja huusin j?lleen aika soinnuttomasti. T?ll? kertaa he eiv?t s?ik?ht?neetk??n niin vakavasti ja luokseni palatessaan he p??steliv?t omituisia naurun??nn?hdyksi?. My?nn?n olleeni hirmuisesti peloissani. P??tin sytytt?? uuden tulitikun ja paeta sen valon turvin. Tein sen ja suurentaen tulen tuikkua taskusta l?yt?m?ll?ni paperipalasella suoritin per?ytymismatkani kaitaan tunneliin. Mutta t?in tuskin olin sinne enn?tt?nyt, kun jo valoni sammui, ja pimeydess? kuulin morlokkien kulkevan j?ljiss?ni kahisten kuin tuuli lehdik?ss? ja sadepisarain tavoin rapsutellen.

Silm?nr?p?yksess? monet k?det tarrautuivat kiinni minuun, enk? erehtynyt uskossani, ett? he yrittiv?t raahata minut takaisin. Taas raapaisin valkeata ja heilutin tulitikkua heid?n valon huikaisemien silmiens? edess?. Tuskinpa voitte mieless?nne kuvailla, kuinka ilett?v?n ep?inhimillisilt? he n?yttiv?t - kalpeine leuattomine kasvoineen ja suurine luomettomine. punaharmaine silmineen! - kun siin? tuijottivat sokaistuina ja h?mmennyksiss??n. Mutta enp? pys?htynyt t?llistelem??n, sen voin vakuuttaa. Per?ydyin j?lleen, ja kun toinenkin tikkuni oli sammunut, raapaisin kolmannen. Se oli l?hes loppuun palanut saapuessani ilmatorven suulle. Laskeuduin pitk?kseni, sill? suuren pumpun jyskytys alhaalla huimasi p??t?ni. Syrjitt?in kopeloin sitten esiin ty?ntyvi? koukkuja, kun takaap?in tartuttiin jalkoihini ja minua temmottiin rajusti taaksep?in.

Sytytin viimeisen tulitikkuni ... se sammui nopeasti. Mutta k?teni oli nyt kiipe?mistangolla, ja rajusti potkaisten vapauduin morlokkien otteista ja kiipesin nopeasti ilmatorvea yl?s heid?n j??dess??n alas tuijottamaan ja vilkuttamaan minulle silm??; vain yksi pieni lurjus seurasi minua jonkun matkaa ja oli v?h?ll? saada kenk?ni saaliikseen.

Kiipe?minen tuntui loputtoman pitk?lt?, ja viimeisen kahden- tai kolmenkymmenen jalan matkalla kauhea pahoinvointi yll?tti minut. ??rim?isin ponnistuksin pitelin kiinni. Viimeisten harvojen kyyn?r?iden matkalla taistelin hirve?sti py?rrytyst? vastaan. Useita kertoja p??t?ni huimasi ja tunsin putoavani. Lopuksi kuitenkin jollakin tavoin kapusin kaivonkannelle ja kompuroin tuosta turmion kidasta huikaisevaan p?iv?npaisteeseen. Lankesin kasvoilleni. Multakin tuoksui suloiselta ja puhtaalta. Muistan Weenan suudelleen k?si?ni ja korviani ja kuulin eloien ??ni?. Sitten menetin joksikin aikaa tajuntani.