Chapter 6 No.6

Ihmiskunnan iltarusko.

Huomasin pian pikku is?nt?v?ess?ni er??n omituisuuden, nimitt?in mielenkiinnon puutteen.

He tulivat luokseni lasten lailla innokkain h?mm?styksen huudahduksin, mutta pian he lakkasivat minua tutkistelemasta ja l?htiv?t jotain uutta lelua etsim??n.

Kun ateria ja minun keskustelualkeeni olivat p??ttyneet, huomasin ett? melkein kaikki ne, jotka alussa olivat minua ymp?r?ineet, olivat menneet pois. Omituista sekin, miten pian aloin halveksia n?it? pikku ihmisi?. Niin pian kuin n?lk?ni oli tyydytetty astuin j?lleen porttiholvin kautta ulos p?iv?npaisteiseen maailmaan. Yh? enemm?n tapasin n?it? tulevaisuus-ihmisi?, jotka rupattaen ja nauraen seurasivat minua jonkun matkaa, ja hymyilty??n ja yst?v?llisesti viittoiltuaan j?ttiv?t minut j?lleen omiin hoteisiini.

Illan tyyneys vallitsi maailmassa minun astuessani ulos suuresta salista, ja laskevan auringon l?mmin hehku valaisi maisemaa. Aluksi asiat minua suuresti h?mm?styttiv?t. Kaikki oli niin perin erilaista kuin tuntemassani maailmassa - kukkasetkin. J?tt?m?ni suuri rakennus sijaitsi leve?n jokilaakson rinteell?, mutta Thames oli siirtynyt peninkulman verran nykyisest? uomastaan. P??tin kiivet? er??n noin puolentoista peninkulman p??ss? sijaitsevan vuoren huipulle, jolta voisin luoda laajemman silm?yksen t?h?n meid?n kiertot?hteemme vuonna kahdeksansataakaksituhatta seitsem?nsataayksi j?lkeen Kristuksen syntym?n. Sill? t?m?, n?hk??s, oli se vuosi, jota koneeni pienet taulut osottivat.

Kulkiessani tarkkasin kaikkea, mik? mahdollisesti osaltaan selitt?isi maailmassa vallitsevaa rappeutunutta loistoa - sill? rappeutunutta se oli. V?h?n matkan p??ss? m?en rinteell? oli suuri, alumiinin yhteenliitt?m? graniittir?ykki?, jyrkkien muurien ja rauniokasojen muodostama laaja sokkelo, jonka keskell? kasvoi tihein? ryhmin? kauniita pagodimaisia [pagodi = hindulainen temppeli] kasveja, ehk?p? nokkosia - lehdill? ihmeellinen, ruskea v?ri ja vailla poltinsukasia. Siin? oli n?ht?v?sti jonkun suuren rakennuksen hylj?tyt rauniot, rakennuksen, jonka tarkotusta en voinut arvata. T??ll? olin my?hemmin kokeva jotakin hyvin kummallista - viel? kummemman kokemuksen enteen? - mutta siit? kerron aikanansa.

?kkin?isest? mielijohteesta katsahdin ymp?rilleni er??lt? pengerm?lt?, jolla olin lev?nnyt hetkisen, ja totesin silloin, ettei yht??n pieni? rakennuksia ollut n?kyviss?. Yksityisasunnot ja mahdollisesti perheetkin olivat n?ht?v?sti h?vinneet. Siell? t??ll? keskell? vehmautta oli palatsimaisia rakennuksia, mutta talot ja m?kit, jotka englantilaiselle maisemalle ovat luonteenomaisia, olivat kadonneet.

"Kommunismia", ajattelin.

Ja t?m?n ajatuksen kintereill? kiiri toinen. Katsahdin puolitusinaiseen, minua seuraavaan pikku olioitten joukkoon. V?l?yksess? silloin huomasin heill? kaikilla olevan yhteisen pukukuosin, samat hienohipi?iset parrattomat kasvot ja yht?l?iset, tytt?m?isen py?re?t j?senet. Saattanee tuntua omituiselta, etten t?t? ollut ennen huomannut, mutta kaikkihan oli niin outoa. Nyt huomasin asian kyll?kin selv?sti. Niit? puvun ja kaikkia ruumiinrakenteen ja ryhdin erilaisuuksia, joista eri sukupuolet nyky??n tunnetaan, en n?ill? tulevaisuuden ihmisill? tavannut. Ja lapset olivat minun silmiss?ni vain vanhempiensa pienoiskuvia. Heti p??ttelin tuon ajan lasten olevan, ainakin ruumiillisesti, erinomaisen varhain kehittyneit?, ja j?lest?p?in sain t?lle mielipiteelleni runsasta tukea.

N?hdess?ni miten huolettomasti ja turvallisesti n?m? ihmiset eliv?t, huomasin, ett? t?m? sukupuolten suuri yht?l?isyys oli vallan luonnollinen asia. Sill? miehen voimakkuus ja naisen heikkous, perheen perustaminen ja erilainen ty?njako ovat pelkki? ruumiillisen voiman aikakauden v?ltt?m?tt?myyksi?. Miss? v?est?n lukum??r? on riitt?v? tai runsas, siell? suuri syntyneisyys tuottaa valtiolle enemm?n vahinkoa kuin hy?ty?; miss? v?kivalta on harvinainen ja j?lkel?iset turvatut, siell? perhelaitosta tarvitaan v?hemm?n - tai ei ensink??n - ja siell? katoaa lasten tarpeiden aiheuttama sukupuolten erilaisuus. Jo meid?n aikanamme n?kyy merkkej? t?st? ilmi?st?, mutta tuossa tulevassa ajassa oli muutos viety perille. - Tahdon huomauttaa teille, ett? n?in ajattelin sill? hetkell?. My?hemmin sain arvostella, miss? m??rin k?sitykseni poikkesi todellisuudesta.

Mietiskelless?ni n?it? asioita, veti huomiotani puoleensa siev? pieni rakennus, joka muistutti kupukattoista kaivoa. Ohimennen ajattelin nykyajan kaivojen omituisuutta ja k?vin taas k?siksi mietelmieni lankaan. M?en yl?rinteell? ei ollut suuria rakennuksia, ja kun kulkuvoimani olivat silminn?ht?v?sti yliluonnolliset - tulevaisuuden v?en voimiin verrattuna - j?in pian ensi kertaa yksikseni. Omituinen vapautuksen ja seikkailuhalun tunne mieless?ni kiiruhdin eteenp?in kukkulaa kohti.

Siell? oli jostakin minulle tuntemattomasta metallista tehty istuin, joka paikoitellen oli jonkinlaisen vaaleanpunaisen ruosteen sy?vytt?m? ja puolittain pehmoisen sammaleen peitt?m?. Valetut ja viilatut k?sivarat olivat griipinp??n muotoiset. Istahdin penkille tarkastellakseni tuota laajaa n?k?alaa t?m?n pitk?n p?iv?n auringonlaskussa.

Koskaan en ole n?hnyt suloisempaa ja kauniimpaa n?ky?. Aurinko oli jo painunut taivaanrannan alapuolelle, ja l?nsi liekehti kullassa purppura- ja karmosiiniv?risine vaakasuorine viiruineen. Alhaalla oli Thamesin laakso, ja joki lep?si uomassaan kiillotetusta ter?ksest? valmistetun vy?n kaltaisena. Olen jo puhunut suurista, vehmauden keskeen sirotelluista palatseista, joista toiset olivat raunioina, toiset taas edelleen k?ytt?kunnossa. Siell? t??ll? n?kyi valkoinen tai hopeanhohtava kuvapatsas tuossa laajassa maan puutarhassa, siell? t??ll? kohosi kupukatto tai obeliski pystysuorana ilmaan. Ei ollut mit??n pensasaitoja, ei mit??n omistusoikeuden merkkej?, ei j?lki? maanviljelyksest?; koko maa oli muuttunut puutarhaksi.

Tarkastellessani aloin omalla tavallani selitell? n?kemi?ni asioita, ja tulkintani, sellaiseksi kuin se sin? iltana muodostui, oli jotensakin t?m?n laatuinen (j?lest?p?in huomasin n?hneeni vain puolen totuutta tai vain vilauksen yhdest? totuuden s?rm?st?):

Minusta tuntui silt?, ett? n?in ihmiskunnan sen rappiotilassa. Tuo punertava auringonlasku sai minut ajattelemaan ihmiskunnan mailleenmenoa. Aloin nyt ensi kertaa havaita nyky??n harrastamaimme yhteiskunnallisten pyrkimysten omituisia seurauksia. Ja kuitenkin kaikitenkin ne ovat varsin johdonmukaisia seurauksia. Voima johtuu h?d?st?, mutta turvallisuutta seuraa heikkous. El?m?n olojen parantamisty? - se todellinen sivistysprosessi, joka yh? paremmin turvaa el?m?n - oli keskeym?tt? kohonnut huippuunsa. Yhteytynyt ihmiskunta oli saavuttanut luonnosta voiton toisensa j?lkeen. Asioista, jotka ovat nyky??n pelkki? unelmia, oli tullut hankkeita, joita harkiten oli pantu toimeen ja viety eteenp?in. Ja sato oli nyt silm?ini edess?!

T?ytyy my?nt??, ett? terveydenhoito ja maanviljelys ovat nyky??n viel? alkuasteellaan. Meid?n aikamme tiede on hy?k?nnyt vain pienelle osalle tautien tannerta, mutta herke?m?tt? ja sitke?sti se pyrkii vaikutustansa laajentamaan. Meid?n maanviljelij?mme ja puutarhurimme h?vitt?v?t tosin rikkaruohon sielt? t??lt? ja kehitt?v?t ehk? parisenkymment? hy?tykasvia, mutta j?tt?v?t suurimman joukon kykyns? mukaan taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Me jalostamme lempikasvejamme ja -el?imi?mme - joita on hyvin v?h?n - valinnan avulla v?hitellen; milloin saadaan uusi ja parempi persikkalaji, milloin siemenet?n viiniryp?le, milloin suloisempi ja suurempi kukkamuunnos, milloin taas hy?tyis?mpi nautael?inrotu. Me jalostamme niit? vain v?hitellen, koskapa ihanteemme ovat ep?m??r?isi? ja kokeiluun perustuvia ja tietomme hyvin rajoitettu sek? koska luontokin toimii arasti ja vitkalleen meid?n k?mpel?iss? k?siss?mme. Mutta jonakin p?iv?n? t?m? kaikki tulee paremmin ja v?hitellen yh?kin paremmin j?rjestellyksi. T?m? on virran suunta vastavirroista huolimatta. Koko maailmasta on tuleva ?lyk?s, sivistynyt ja yhteistoimintaa harrastava; kaikki kulkee yh? nopeammin luonnon valloittamista kohti. Loppujen lopuksi me viisaasti ja huolellisesti saatamme el?inten ja kasvien el?m?n tyydytt?m??n omia inhimillisi? tarpeitamme.

T?m? tulos oli t?ysin ja kaikiksi ajoiksi saavutettu sen ajan kuluessa, jonka ohi koneeni oli pyyh?lt?nyt. Ilmassa ei ollut hyttysi? eik? maassa rikkaruohoja tai sieni?; kaikkialla oli hedelmi? ja ihania kukkia, ja loistavat perhot lent?? liihottelivat ymp?rins?. Torjuva ihannel??ke oli keksitty, ja taudit olivat h?vitetyt. Koko siell?oloni aikana en n?hnyt tarttuvan taudin merkki?k??n. Ja my?hemmin saan kertoa teille, miten n?m? muutokset olivat vaikuttaneet my?skin m?t?nemis- ja kuihtumisprosesseihin.

Lis?ksi oli saatu yhteiskunnallisia voittoja. N?in ihmisten asuvan oivallisissa majoissa loistavasti puettuina enk? t?h?n asti ollut tavannut heit? mink??nlaisessa ty?ss?. Ei n?kynyt mit??n taistelun merkkej? - ei yhteiskunnallisen eik? taloudellisen. Poissa olivat kauppapuodit, ilmotukset, liikenne, koko se kaupank?ynti, joka muodostaa meid?n maailmamme ytimen. Oli luonnollista, ett? min? tuona kultaisena iltana takerruin yhteiskunnallisen paratiisin ajatukseen. Arvasin ett? v?kiluvun lis??ntyminen oli kohdannut vaikeuksia, ja v?kiluku lakannut kasvamasta.

Mutta oloissa tapahtunutta muutosta seuraa v?ltt?m?tt?m?sti muutokseen mukaantuminen. Mik? on inhimillisen ymm?rryksen ja voiman l?hde - ellei biologia ole pelkk?? erehdyst?? Vaiva ja vapaus: olosuhteet, joissa toimivat, voimakkaat ja viisaat yksil?t viev?t voiton heikommista; olosuhteet sellaiset, joissa annetaan arvoa kykenevien miesten yhteistoiminnalle, itsens?hillitsemiselle, k?rsiv?llisyydelle ja p??tt?v?isyydelle. Koti sek? siell? versovat tunteet, kuten kiihke? mustasukkaisuus, hellyys lapsia kohtaan, vanhempien uhrautuvaisuus - kaikki tuo sai puolustuksensa ja tukensa nuoria uhkaavissa vaaroissa. Miss? sitten ovat n?m? uhkaavat vaarat? On her??m?ss? aviollista mustasukkaisuutta, kiihke?t? ?iteytt? ja kaikenlaatuista intohimoa vastustava tunne ja se on kasvamassa; niit? pidet??n tarpeettomina hankaluuksilla, raakalaisj??nn?ksin? ja sora??nin? hienostuneessa ja miellytt?v?ss? el?m?ss?.

Ajattelin n?iden tulevaisuusihmisten ruumiin hintelyytt?, heid?n ?lyns? vajavuutta ja noita suuria lukuisia raunioita, ja arveluni luonnon t?ydellisest? valtauksesta lujittui. Sill? taistoa seuraa tyyneys. Ihmiskunta oli ollut voimakas, j?ntev? ja ?lyk?s ja oli k?ytt?nyt runsaan elinvoimansa muuttaakseen oloja, joissa eli. Ja nyt seurasi muuttuneiden olojen aiheuttama vastavaikutus.

Uudessa, t?ydellisen mukavuuden ja huolettomuuden tilassa tuo levoton tarmo, joka ihmisess? on voimaa, muuttui heikkoudeksi. Jo meid?nkin aikanamme er??t pyrkimykset ja toiveet, jotka kerran olivat v?ltt?m?tt?mi? eloonj??misen ehtoja, ovat alituisen ep?onnistumisen aiheena. Fyysillinen rohkeus ja taisteluinto esimerkiksi eiv?t suuresti hy?dyt? sivistynytt? miest?, voivatpa olla h?nelle haitaksikin. Ja fyysillisen tasapainon ja turvallisuuden tilassa ei voima - henkinen enemm?n kuin ruumiillinenkaan - olisi paikallaan. P??ttelin, ettei ihmisill? ollut lukemattomiin vuosiin ollut mit??n sodan tai yksityisen v?kivallan vaaraa, ei pelkoa villiel?imist?, ei h?vitt?vi? tauteja ruumiinrakenteen voimia koettelemassa eik? mit??n raadannan tarvista.

Sellaiseen el?m??n ovat ne, joita me sanoisimme heikoiksi, yht? hyvin varustetut kuin vahvat, eiv?tk? he itse asiassa en?? olekaan heikkoja. He ovat p?invastoin edullisemmassa asemassa, sill? vahvoille olisi kiusaksi tarmo, jota ei saa panna k?yt?nt??n. N?kem?ini rakennusten erinomainen kauneus oli ep?ilem?tt? tulos ihmiskunnan nyky??n tarkotuksettoman tarmon viime ponnisteluista, ennenkuin ihmiskunta mukaantui t?ydelliseen sopusointuun vallitsevien olosuhteiden kanssa. Se oli sen voiton toitahdus, josta viimeinen suuri rauha sai alkunsa. Sellainen on aina ollut rauhaa nauttivan tarmon kohtalo; se purkautuu taiteeseen ja rakkauteen, ja sitten seuraa v?symys ja riutuminen.

T?m? innokas taiteellinenkin pyrkimys raukeisi lopulta - ja n?kem??ni aikaan se jo olikin melkein rauennut. Kukkasin koristautuminen, tanssi ja laulelu p?iv?npaisteessa - sen verran, ei enemp??, oli j?lell? taiteellisesta hengest?. Ja sekin h?ipyisi lopuksi tyls??n toimettomuuteen. Tuskan ja h?d?n tahkokivi se meid?t pit?? ter?vin?, ja minusta n?ytti kuin olisi nyt tuo vihattava esine lopultakin s?rjetty!

Seistess?ni siin? illan yh? h?m?rtyess? luulin t?ll? yksinkertaisella selityksell? ratkaisseeni maailman probleemin - selvitt?neeni n?iden vieh?tt?vien pikku ihmisten koko salaisuuden. Mahdollisesti heid?n keksim?ns? v?kiluvun lis??ntymisen ehk?isykeinot olivat olleet liiankin tehokkaat, sill? heid?n lukum??r?ns? oli ennemmin v?hentynyt kuin pysynyt muuttumattomana. Se taas selitt?isi miksi oli niin paljon hylj?ttyj? raunioita.

Hyvin yksinkertainen oli selitykseni ja varsin toden n?k?inen - jommoisia useimmat v??r?t teoriat ovat!