Valkoisen sfinksin ansa.
Kello kahdeksan tai yhdeks?n ajoissa aamulla saavuin samalle keltaiselle metallipenkille, jolta olin katsellut maailmaa tuloni iltana. Muistelin silloin tekemi?ni nopeita johtop??t?ksi? enk? voinut olla katkerasti naurahtamatta herkk?uskoisuudelleni. T?ss? n?in j?lleen saman kauniin maiseman, saman tuuhean lehvist?n, sam