Chapter 2 No.2

Kone.

Esine, jota aikakulkija piteli k?dess??n, oli kiilt?v?, tuskin pient? kelloa suurempi, hienorakenteinen metallikehys. Sisus oli osittain norsunluuta, osittain jotain l?pikuultavaa, kristallimaista ainetta.

Ja nyt minun t?ytyy kertoa laveasti ja tarkoin, sill? se mik? nyt seuraa - ellei aikakulkijan selityst? voi hyv?ksy? - on tuiki selitt?m?t?n seikka.

H?n otti yhden pienist?, huoneeseen sinne t?nne asetetuista kahdeksankulmaisista p?ydist? ja laski sen lieden eteen kaksi jalkaa liesimatolle. T?lle p?yd?lle h?n asetti koneen. Sitten h?n veti esiin tuolin, jolle istahti. Paitsi konetta oli p?yd?ll? vain pieni varjostimella verhottu lamppu, jonka kirkas valo lankesi kokonaan mallille. Yltymp?rill? oli lis?ksi tusinan verran kynttil?it?, joista kaksi metallisissa kynttil?jaloissa uunin reunakkeella, muut sein?lampuissa, joten huone oli kirkkaasti valaistu. Istuin l?hinn? valkeata matalassa nojatuolissa, jota siirsin eteenp?in siksi ett? jouduin melkein aikakulkijan ja tulisijan v?liin. Filby istui aikakulkijan takana katsellen h?nen olkansa yli. L??k?ri, ja pormestari silm?iliv?t h?nt? sivultap?in oikealta, sielutieteilij? vasemmalta. Hyvin nuori mies seisoi sielutieteilij?n takana. Olimme kaikin varuillamme. Minusta n?ytt?? uskomattomalta, ett? meille n?in ollen olisi voitu tehd? mink??nlaista kepposta - olipa se sitten miten ter?v?sti suunniteltu ja kuinka n?pp?r?sti toimeenpantu tahansa.

Aikakulkija katsahti ensin meihin, sitten koneeseen.

"No?" sanoi sielutieteilij?.

"T?m? pieni koje t?ss?", sanoi aikakulkija nojaten kyyn?rp?it??n p?yt?? vasten ja liitt?en k?tens? yhteen koneen yll?, "on vain malli. Se on tekem?ni ajan l?pi kulkevan koneen luonnos. Te huomaatte, ett? se n?ytt?? kumman vinolta, ja ett? t?m? tanko vilkuttaa omituisella, melkeinp? ep?todellisella tavalla".

H?n osotti sormellaan tuota osaa.

"T?ss? on my?skin pieni valkoinen vipu ja t?ss? toinen".

L??k?ri nousi tuoliltaan tirkistellen esinett?.

"Se on siev?? tekoa", h?n sanoi.

"Sen valmistaminen vei kaksi vuotta ", vastasi aikakulkija. Kun me kaikin sitten olimme j?ljitelleet l??k?rin toimenpidett?, sanoi h?n:

"Nyt toivon teid?n kaikkien selv?sti k?sitt?v?n, ett? t?m? vipu painettaessa panee koneen lipumaan tulevaisuuteen, ja t?m? toinen p?invastaiseen suuntaan. T?m? satula t?ss? on aikakulkijan istuin. Nyt aion painaa vipua, ja pois on kone kiit?v?. Se h?ipyy n?kyvist?, kulkee tulevaisuuteen ja katoaa. Katsokaa tarkoin konetta, katsokaa p?yt??kin vakuuttautuaksenne siit?, ettei mik??n petkutus ole kyseess?. En halua ett? minua, kun olen mallini menett?nyt, sanotaan puoskariksi".

Seurasi noin minuutin kest?v? hiljaisuus. Sielutieteilij? n?ytti aikovan sanoa minulle jotakin, mutta muutti mielt??n. Sitten aikakulkija ojensi sormensa konetta kohti.

"Ei", sanoi h?n ?kki?, "antakaa minulle k?tenne!"

Ja sielutieteilij?n puoleen k??ntyen h?n tarttui h?nen k?teens? ja k?ski h?nen ojentaa etusormensa. Niin ett? sielutieteilij? joutuikin l?hett?m??n malliaikakoneen sen loputtomalle matkalle. Kaikki me n?imme vivun liikahtavan. Olen vallan varma siit?, ettei mit??n petkutusta tapahtunut. Tuntui tuulen henk?ys, lampun liekki lehahti, toinen uuninreunakkeella seisovista kynttil?ist? sammui, ja yht?kki? pieni kone py?r?hti ymp?ri, k?vi ep?selv?ksi, n?kyi aavemaisena silm?nr?p?yksen ajan, metallin ja norsunluun heikosti v?lk?hdelless?, ja niin se oli mennyt - kadonnut! P?yd?ll? oli en?? vain lamppu.

Kaikki olivat hetkisen hiljaa.

"Hitto viek??n!" sanoi Filby sitten.

Sielutieteilij? tointui typerryksest??n ja katsahti ?kisti p?yd?n alle.

Sille aikakulkija hilpe?sti nauroi.

"No?" h?n sanoi sielutieteilij?? matkien. Sitten h?n nousi, meni uuninreunakkeella olevalle tupakkakupille ja meihin selitt?in seisten alkoi t?ytt?? piippuansa.

Me muut tuijotimme toisiimme.

"Kuulepas", sanoi l??k?ri, "oletko aivan tosissasi? Uskotko vakavasti, ett? tuo koje on vaeltanut tulevaisuuteen?"

"Aivan varmaan", vastasi aikakulkija kumartuen ottamaan puikolla tulta uunista. Sitten h?n piippuaan sytytellen k??ntyi ja katseli sielutieteilij?? suoraan silmiin. (N?ytt??kseen ettei ollut h?mmentynyt sielutieteilij? otti sikarin ja koetti sytytt?? sen katkaisematta). "Ja kaiken lis?ksi, minulla on melkein valmiina suuri kone tuolla - h?n viittasi laboratoorioon - ja kun se on kunnossa, aion tehd? sill? matkan".

"Onko tarkotuksesi v?itt??, ett? tuo kone todella on mennyt tulevaisuuteen?" kysyi Filby.

"Tulevaisuuteen tai menneisyyteen - en totisesti tied? kumpaanko".

Hetkisen kuluttua joutui sielutieteilij? innostuksen valtaan.

"Jos se kerran jonnekin on mennyt, on se varmasti kulkenut menneisyyteen", h?n sanoi.

"Miksi niin?" kysyi aikakulkija.

"Koska oletan ettei se ole liikkunut avaruudessa, ja jos se olisi matkannut tulevaisuuteen, niin se yh? kaiken aikaa olisi t??ll?, koskapa sen olisi t?ytynyt kulkea nykyhetken l?pi".

"Mutta", v?itin min?, "jos se olisi matkannut menneisyyteen olisi se ollut n?kyviss? tullessamme t?h?n huoneeseen, samoin viime torstaina ollessamme t??ll? ja edellisen? torstaina ja niin poisp?in!"

"Vakavia huomautuksia", sanoi pormestari n?k?j??n puolueettomana k??ntyen aikakulkijaan p?in.

"Ei v?h??k??n", vastasi aikakulkija ja virkkoi sitten sielutieteilij?lle:

"Sin?h?n ajattelijana voit t?m?n selitt??. T?ss?h?n on kysymyksess? v?lillinen l?sn?olo".

"Tietysti", sanoi sielutieteilij? saaden meid?t j?lleen vakuutetuiksi. "Se on yksinkertainen sielutieteellinen seikka. Olisihan minun pit?nyt se muistaa. Se on varsin selv? seikka ja auttaa ilahduttavassa m??rin ymm?rt?m??n paradoksia. Emme voi n?hd? emmek? arvioida t?t? konetta enemp?? kuin rukinpy?r?n kehr?vartta tai l?pi ilman kiit?v?? nuolta. Jos se kulkee ajan halki viisikymment? tai sata kertaa nopeammin kuin me, jos se l?p?isee minuutin silloin kuin me sekunnin, niin siit? saamamme vaikutus on tietysti vain viideskymmenes tai sadas osa siit? mink? se tekisi, ellei se kulkisi ajassa nopeammin kuin me. Seh?n on p?iv?n selv??".

H?n sujahutti k?tens? sen avaruuden l?vitse, miss? kone ?sken oli ollut.

"Ymm?rr?ttek??" h?n nauraen kysyi.

Me istuimme hetkisen tyhj??n p?yt??n tuijottaen. Sitten aikakulkija kysyi meilt?, mit? t?st? kaikesta arvelimme.

"T?n? iltana se kuulostaa kyll?kin todenn?k?iselt?", sanoi l??k?ri, "mutta odottakaahan huomiseen, varrotkaapa aamun tervett? j?rke??"

"Haluaisitteko n?hd? itse aikakoneen?" kysyi aikakulkija.

Ja sen sanottuaan h?n otti lampun k?teens? ja kulki edell? tiet? n?ytt?en pitk??, vetoista k?yt?v?? pitkin laboratoorioonsa.

Muistan el?v?sti v?ippyv?n valon, h?nen omituisen, leve?n p??ns? varjokuvan, varjojen tanssin, muistan miten kaikin h?nt? seurasimme h?mmentynein?, mutta ep?uskoisina, ja kuinka me siell? h?nen ty?pajassaan n?imme suuremman laitoksen tuota pient? konetta, jonka olimme n?hneet katoavan silm?imme edest?.

Jotkut sen osat olivat nikkeli?, toiset norsunluuta, toiset taas olivat varmaankin vuorikristallista viilatut tai sahatut. Kone oli yleens? valmis, mutta kierteiset kristallisauvat viruivat keskener?isin? penkill? muutamien piirustusten vierell?. Otin yhden sauvoista tarkemmin sit? tutkiakseni. Se n?ytti olevan kvartsia.

"Kuulehan nyt!" sanoi l??k?ri, "oletko ihan tosissasi, vai onko t?m? vain leikki? - niinkuin se aave, jonka viime jouluna meille n?ytit?"

"Tuolla koneella", vastasi aikakulkija kohottaen lamppua, "min? aion tutkia aikaa. K?sit?tk?? En el?iss?ni ole ollut enemm?n tosissani".

Ei kukaan meist? oikein tiet?nyt miten asian ottaisi. Kohtasin Filbyn katseen l??k?rin olan takaa, ja h?n iski minulle merkitsev?sti silm??.