Chapter 5 No.5

Nadeshda Feodorovna oli aamulla menossa uimaan, ja h?nen j?ljest??n kulki pesukannua, messinki maljaa, lakanoita ja pesusient? kantaen h?nen palvelijattarensa Olga. Sataman edustalla oli ankkuroituna kaksi vierasta h?yrylaivaa, joissa oli valkoiset, likaiset savutorvet. N?ht?v?sti ulkolaisia rahtialuksia... Laivasillalla liikkui joitakin valkopukuisia miehi?, valkoiset keng?t jalassa huutaen kovalla ??nell? ranskaksi, ja heille vastattiin n?ist? h?yrylaivoista. Kaupungin pienen kirkon tornissa soivat kellot reippaasti.

- T?n??n on sunnuntai! - muisteli Nadeshda Feodorovna mielihyvill??n.

H?n tunsi itsens? t?ysin terveeksi, ja h?ness? oli vallalla iloinen, pyh?inen mieliala. Yll??n uusi, v?lj?, karkeasta miesten silkkikankaasta tehty puku, p??ss? suuri olkihattu, jonka leve?t lierit olivat vahvasti taivutetut alasp?in, joten h?nen kasvonsa pilkisteliv?t ik??nkuin laatikosta, h?n oli mielest??n varsin soman n?k?inen. H?n ajatteli sit?, ett? koko kaupungissa on vain yksi nuori, kaunis, sivistynyt nainen - juuri h?n, ja ett? h?n yksin osaa k?yd? huokeasti, kauniisti ja aistikkaasti puettuna. Esimerkiksi, t?m? puku maksaa ainoastaan kaksikolmatta ruplaa, ja sittenkin, kuinka soma se on! Koko kaupungissa h?n yksin osaa miellytt??, ja kun mieshenkil?it? on paljon, t?ytyy heid?n v?kistenkin kadehtia Lajevskia.

Nadeshda Feodorovna iloitsi siit?, ett? Lajevski viime aikoina oli ollut kylm?, pid?ttyv?n kohtelias, jopa v?liin s??dyt?n ja raakakin h?nt? kohtaan; kaikkiin h?nen pisteli?isiin kompasanoihinsa ja halveksiviin, kylmiin tahi k?sitt?m?tt?miin silm?yksiins? olisi Nadeshda Feodorovna ennen t?t? vastannut kyynelill?, soimauksilla ja uhkauksilla matkustaa tiehens? tai tappaa itsens? n?lk??n. Nyt sensijaan h?n vastaukseksi vain punastui, katseli syyllisesti h?neen ja oli iloinen, ettei Lajevski pyrkinyt h?nt? liehittelem??n. Jos Lajevski olisi torunut tahi uhkaillut, olisi se ollut viel?kin parempaa ja mieluisempaa, koska Nadeshda Feodorovna tunsi itsens? t?ysin syylliseksi h?nen edess??n. H?n oli mielest??n syyp?? ensiksikin siihen, ettei ollut my?t?tuntoisesti omaksunut Lajevskin haaveiluja ty?teli??st? el?m?st?, mink? vuoksi h?n oli l?htenyt Pietarista ja matkustanut t?nne Kaukaasiaan, ja h?n oli varma, ett? Lajevski viime aikoina oli suutuksissaan h?nelle juuri siit?. L?htiess??n Kaukaasiaan Nadeshda Feodorovnalla oli se ajatus, ett? h?n heti ensimm?isen? p?iv?n? l?yt?? t??ll? rauhaisan tyyssijan meren rannalla, viihtyis?n, varjoisan puiston lintuineen ja solisevine puroineen, miss? sopisi istuttaa kukkia ja vihanneksia, kasvattaa ankkoja ja kanoja, ottaa vastaan naapureja, l??kit? k?yhi? maalaisia ja jaella heille kirjasia; mutta sitten k?vikin ilmi, ett? Kaukaasia on sarja alastomia vuoria, metsi? ja ??rett?mi? laaksoja, miss? saa kauan valikoida, etsi? ja puuhata, ennenkuin l?yt?? sopivan paikan, ja ettei t??ll? ole naapureja, ett? on hyvin kuuma ja ett? saa pel?t? joutuvansa rosvojen k?siin. Lajevski ei pit?nyt maan hankkimisessa kiirett?; Nadeshda oli siit? iloissaan, ja he olivat molemmat ik??nkuin ajatuksissaan sopineet, etteiv?t toisilleen muistuttaisi ty?teli??st? el?m?st?. Lajevski ei puhu mit??n, ajatteli Nadeshda Feodorovna, siis h?n on ?keiss??n siit?, miksi toinen ei puhu mit??n.

Toiseksi, h?n oli Lajevskin tiet?m?tt? n?iden kahden vuoden aikana ottanut Atshmianovin kaupasta velaksi kaikenlaisia pikkutavaroita noin kolmensadan ruplan arvosta. V?h?n kerrallaan h?n oli ottanut, milloin kangasta, milloin silkki?, milloin p?iv?nvarjon, ja huomaamatta oli siit? kertynyt t?mm?inen velka.

- Viel? t?n??n puhun h?nelle siit? ... p??tti Nadeshda Feodorovna, mutta oivalsi samassa, ett? Lajevskin nykyiseen mielentilaan katsoen ehkei ollut sopivaa puhua h?nelle veloista.

Kolmanneksi, h?n oli jo kahdesti, Lajevskin poissaollessa, kotonansa ottanut vastaan poliisiupseeri Kirilinin: kerran aamulla Lajevskin ollessa uimassa, ja toisen kerran puoliy?n aikaan, Lajevskin pelatessa korttia. T?t? muistellessaan Nadeshda Feodorovna karahti punaiseksi ja vilkaisi palvelijattareen ik??nkuin pel?ten t?m?n salaa kuuntelevan h?nen ajatuksiaan. Pitk?t, siet?m?tt?m?n kuumat, ik?v?t p?iv?t, ihanat, v?sytt?v?t illat, tukahuttavat y?t, ja koko t?m? el?m?, kun ei aamusta iltaan tied?, miten k?ytt?? joutilasta aikaa, ja tunkeilevat ajatukset siit?, ett? h?n on kaunein ja nuorekkain nainen koko kaupungissa, ett? h?nen nuoruutensa menee hukkaan, sek? itse Lajevski, rehellinen, aaterikas, mutta yksitoikkoinen, alati tohveleissaan hissutteleva, kynsi??n pureskeleva ja oikuillaan v?sytt?v? - kaikki t?m? vaikutti, ett? Nadeshda Feodorovnassa v?hitellen her?si haluja, ja kuin mielet?n h?n y?t? p?iv?? ajatteli aina samaa. Hengityksess??n, katseissaan, ??nens? s?vyss? ja k?ynniss??n h?n tunsi vain halua; meren pauhina haastoi h?nelle, ett? tulee rakastaa, sit? kuiski h?nelle illan h?my, sit? sanoivat vuoret. Ja kun Kirilin alkoi liehitell? h?nt?, ei Nadeshda Feodorovna jaksanut, ei tahtonut eik? voinut vastustaa, vaan antautui h?nelle...

Nyt nuo ulkolaiset h?yrylaivat ja ihmiset valkoisissaan ties miksi muistuttivat h?nelle suuren suurta salia; ranskankielisen puhelun lomassa soivat h?nen korvissaan valssin s?velet, ja h?nen rintansa v?r?hti ilman ilon aihetta. H?n olisi tahtonut tanssia ja puhua ranskaa.

Ilomielin h?n harkitsi, ett? h?nen uskottomuudessaan ei ollut mit??n kauhistavaa. Siin? ei sielu ollut osallisena; h?n rakastaa edelleen Lajevskia, mik? n?kyy siit?, ett? h?n on mustasukkainen h?nen t?htens?, s??lii ja ik?v?i h?nt?, milloin h?n ei ole kotona. Kirilin sen sijaan oli osoittautunut t?yke?ksi, vaikka olikin kaunis; siihen mieheen oli kaikki suhteet lopullisesti katkaistu, eik? mit??n sellaista en?? sattuisi. Mik? on ollut, se on mennyt, siihen ei kell??n ole asiaa, ja jos Lajevski saakin tiet??, ei h?n usko.

Rannalla oli vain yksi uimahuone naisia varten; miehet uivat taivasalla. Astuessaan uimahuoneeseen Nadeshda Feodorovna tapasi siell? vanhanpuoleisen rouvasihmisen, Maria Konstantinovna Bitjugovin, virkamiehen vaimon, ynn? t?m?n viisitoistavuotiaan tytt?ren Katjan, kimnaasinoppilaan; he istuivat molemmat penkill? riisuutumassa. Maria Konstantinovna oli hyv?syd?minen, intoileva ja hienotuntoinen nainen, joka puhui hitaasti ja mahtipontisesti. Kahdennelj?tt? vuoden ik??n asti h?n oli ollut kotiopettajattarena, meni sitten naimisiin virkamies Bitjugovin kanssa, joka oli pienenl?nt?, paljasp?inen, kovin hiljainen mies. Yh? edelleen Maria Konstantinovna oli h?neen rakastunut ja mustasukkainen h?nen t?htens?, punastui, kun mainittiin sana "rakkaus", ja uskotteli kaikille olevansa eritt?in onnellinen.

- Yst?v?iseni! - lausui h?n ihastuneena, n?hdess??n Nadeshda

Feodorovnan, ja antoi kasvoillensa ilmeen, jota h?nen tuttavansa

nimittiv?t haavemieliseksi. - Kultaseni, kuinka hauskaa, ett? tulitte!

Me saamme uida yhdess?, sep? mainiota!

Olga heitti ripe?sti p??lt??n vaatteet ja paidan ja alkoi auttaa em?nt??ns? riisumisessa.

- T?n??n ei ole niin kuuma kuin eilen, eik? totta? - virkkoi Nadeshda Feodorovna, hytisten alastoman palvelijattaren k?mpel?iden kosketusten takia. - Eilen olin v?h?ll? kuolla tukahuttavaan kuumuuteen.

- Niinp? todellakin! Min?kin olin v?h?ll? n??nty?... Uskotteko, min? uin eilen kolme kertaa ... ajatelkaas, yst?v?iseni, kolme kertaa! Nikodim Aleksandritsh tuli jo oikein rauhattomaksi.

"Miten voivatkaan ihmiset olla noin rumia?" ajatteli Nadeshda Feodorovna katsahdettuaan Olgaan ja virkamiehen rouvaan; h?n silm?si my?s Katjaan ja ajatteli: "tytt? ei ole hullumpi varreltaan". - Nikodim Aleksandritsh on kerrassaan herttainen mies! - virkkoi h?n. - Min? olen suorastaan rakastunut h?neen.

- Ha-ha-haa! - naurahti Maria Konstantinovna v?kin?isesti. - Sep? mainiota!

Vapauduttuaan vaatteistaan Nadeshda Feodorovna tunsi halua l?hte? lent?m??n. Ja h?nest? tuntui, ett? jos h?n olisi huitonut k?sill??n, h?n ihan varmaan olisi kohonnut yl?ilmoihin. Riisuuduttuaan h?n huomasi, ett? Olga ylenkatseellisesti katseli h?nen valkoista ruumistaan. Olga, nuori sotamiehen vaimo, eli laillisessa avioliitossa ja piti sent?hden itse??n parempana ja ylemp?n?. Nadeshda Feodorovna aavisti my?s, etteiv?t Maria Konstantinovna ja Katja kunnioittaneet, vaan pelk?siv?t h?nt?. Se oli h?nest? vastenmielist?, ja kohottaakseen arvoaan heid?n silmiss??n h?n lausui:

Meill? Pietarissa on nyt kes?kausi vilkkaimmillaan. Minulla ja miehell?ni on niin paljon tuttavia! Oikein pit?isi l?hte? heit? tervehtim??n.

- Miehenne on kai insin??ri? - kys?isi Maria Konstantinovna arasti.

- Tarkoitan Lajevskia. H?nell? on tavattoman paljon tuttavia.

Valitettavasti h?nen ?itins? on ylpe? ylimysnainen, ahdasmielinen...

Nadeshda Feodorovna j?tti sanottavansa kesken ja heitt?ytyi veteen; h?nen j?ljest??n laskeutuivat Maria Konstantinovna ja Katja.

- Meill? suuressa maailmassa on kovin paljon ennakkoluuloja, - pitkitti Nadeshda Feodorovna, - eik? el?m? siin? ole niin helppoa kuin milt? se n?ytt??.

Maria Konstantinovna, joka oli palvellut kotiopettajattarena ylh?isiss? perheiss? ja siis tunsi hienon maailman tavat, vastasi:

- Niinp? niin! Uskotteko, yst?v?iseni, Garatinskin herrasv?ell? oli se vaatimus, ett? piti v?ltt?m?tt?m?sti olla eri puku aamiaista ja p?iv?llist? varten, ja siksi minulle, paitsi palkkaa, annettiin erikoisesti vaatetusapua.

H?n asettui Nadeshda Feodorovnan ja Katjan v?liin, ik??nkuin sulkeakseen tytt?rens? erilleen siit? vedest?, joka huuhtoi Nadeshda Feodorovnaa. Avatusta ovesta, joka oli merelle p?in, n?kyi joku uivan sadan askelen p??ss? uimahuoneesta.

- ?iti, se on meid?n Kostja, - sanoi Katja.

- Ai, ai! - voivotteli Maria Konstantinovna s?ik?hdyksiss??n. - Kuule, Kostja, - huusi h?n, - k??nny takaisin! Kostja, k??nny takaisin!

Kostja, nelitoistavuotias poika, tahtoi rehennell? rohkeudellaan ?itins? ja sisarensa edess?, sukelsi ja ui edemm?ksi, mutta alkoi v?sy? ja kiiruhti takaisin, ja h?nen totisista, j?nnittyneist? kasvonpiirteist??n saattoi huomata, ettei h?n luottanut voimiinsa.

- Ihan on pulassa noiden poikien takia, yst?v?iseni! - sanoi Maria Konstantinovna rauhoittuen. - Syd?n kurkussa saa odottaa, milloin ne taittavat niskansa. Voi, yst?v?iseni, kuinka suloista ja samalla vaikeata on olla ?iti! Silloin pelk?? kaikkea.

Nadeshda Feodorovna pani olkihatun p??h?ns? ja sy?ksyi ulommas sel?lle p?in. H?n ui nelisen sylt? ja k??nn?hti sitten sel?lleen. H?n n?ki nyt meren taivaanrantaan saakka, h?yrylaivat, ihmiset rannalla, kaupungin, ja kaikki t?m?, yhdess? helteen ynn? l?pikuultavien, hyv?ilevien aaltojen kanssa, kiihdytti h?nt? ja kuiskasi h?nelle, ett? tulee el??, el??... L?helt? pyyhk?isi ohi, tarmokkaasti halkoen aaltoja ja ilmaa, muuan purjevene: per?simess? istuva mieshenkil? katseli h?nt?, ja Nadeshda Feodorovnasta oli mieluista, ett? h?nt? katseltiin...

Uituaan naiset pukeutuivat ja l?htiv?t yhdess? pois.

- Minulla on joka toinen p?iv? kuumetta, enk? siit? ole tullut sen laihemmaksi, - sanoi Nadeshda Feodorovna, nuoleksien merivedest? suolaisiksi k?yneit? huuliaan ja hymysuin vastaten tuttavien tervehdyksiin. - Min? olen aina ollut lihava ja viime aikoina tainnut k?yd? entist?kin lihavammaksi.

- Se riippuu, yst?v?iseni, taipumuksesta. Jos ei ole taipumista lihomiseen, niinkuin esimerkiksi minulla, niin eiv?t mitk??n ruuat auta. Mutta nyth?n kastelitte hattunne.

- Ei se mit??n, kyll? kuivaa.

Nadeshda Feodorovna n?ki taas valkopukuisia ihmisi?, jotka k?veliv?t rantalaiturilla ja puhuivat ranskaa; ja taas syk?hti h?nen rintansa riemusta, ja j?lleen muistui h?nen mieleens? jokin avara sali, jossa h?n joskus oli tanssinut tai josta joskus ehk? oli uneksinut.

Maria Konstantinovna pys?htyi kotinsa portin ??reen ja pyysi h?nt? sis??n.

- Tulkaa, yst?v?iseni! - sanoi h?n rukoilevalla ??nell? ja samalla katsoi Nadeshda Feodorovnaa ik?vystyneen? ja n?ht?v?sti toivoen: ehk? h?n kielt?ytyy eik? tulekaan.

- Kernaasti, - vastasi Nadeshda Feodorovna. - Tied?tteh?n, kuinka mielell?ni k?yn teill?.

Ja h?n astui sis??n. Maria Konstantinovna pyysi istumaan, tarjosi h?nelle kahvia ja voipullia, n?ytti albumistaan entisten oppilaittensa valokuvia - Garatinskin neidit, jotka olivat jo naimisissa, n?ytti my?s Katjan ja Kostjan koulutodistukset; arvosanat olivat eritt?in hyv?t, mutta jotta ne n?ytt?isiv?t viel?kin paremmilta, valitti em?nt? huoaten, kuinka vaikeata nyky??n on opiskella kimnaasissa... H?n osoitti huomaavaisuutta vieraalleen, mutta samalla t?m? h?nt? s??litti, ja h?n k?rsi siit? ajatuksesta, ett? Nadeshda Feodorovna voi l?sn?olollaan ep?edullisesti vaikuttaa Kostjan ja Katjan siveellisyyteen. Se oli kuitenkin hyv? asia, ettei Nikodim Aleksandritsh ollut kotona. Koska mieshenkil?t pit?v?t "tuollaisista", ajatteli h?n, niin saattaisi Nadeshda Feodorovna ep?edullisesti vaikuttaa Nikodim Aleksandritshiinkin.

Puhellessaan vieraansa kanssa Maria Konstantinovna muisti koko ajan, ett? t?n? iltana pannaan toimeen yhteiskekkerit ja ett? von Coren oli hartaasti pyyt?nyt olemaan siit? puhumatta koira-apinoille, siis Lajevskille ja Nadeshda Feodorovnalle, mutta vahingossa p??si Maria Kostantinovnan huulilta varomaton sana, ja h?n punastui hiusmartoa my?ten ja virkkoi h?mill??n:

- Tulette kai tekin?