Chapter 2 No.2

Lajevskin lemmet?n suhde Nadeshda Feodorovnaan ilmeni etup??ss? siin?, ett? kaikki, mit? t?m? sanoi tai teki, tuntui h?nest? valheelta tai valheeseen vivahtavalta ja ett? kaikki naisia ja rakkautta vastaan t?hd?tyt kirjoitukset, jotka h?n oli lukenut, n?yttiv?t h?nest? mahdollisimman parhaiten soveltuvan h?neen, Nadeshda Feodorovnaan, ja t?m?n mieheen.

Lajevskin palatessa kotiin h?n istui jo t?ysin puettuna ja kammattuna ikkunan ??ress?, joi huolestuneen n?k?isen? kahvia ja selaili paksua aikakauskirjaa; ja Lajevski ajatteli, ettei kahvinjuonti ole mik??n niin merkillinen tapahtuma, ett? sen vuoksi kannattaisi tekeyty? huolestuneen n?k?iseksi, ja ett? turhaan h?n oli kuluttanut aikaa taiteellisen hiuslaitteen aikaansaamiseksi, koska t??ll? ei ollut ket??n, jota tulisi koettaa miellytt??. Aikakauskirjassakin h?n havaitsi valhetta. H?n ajatteli, ett? Nadeshda Feodorovna pukeutui ja piti huolta hiuslaitteestaan n?ytt??kseen kauniilta ja luki n?ytt??kseen viisaalta.

- Mit? arvelet, sopisiko minun t?n??n menn? uimaan? - kysyi Nadeshda

Feodorovna.

- Mit?s siit?? Menet tahi olet menem?tt?, ei tuosta luulisi maanj?ristyst? seuraavan...

- Ei, min? kysyn vain sent?hden, ett? kunhan ei tohtori suuttuisi.

- Kysy sitten tohtorilta. Min? en ole tohtori.

T?ll? kertaa tuntuivat Lajevskista kaikkein vastenmielisimmilt? Nadeshda Feodorovnassa h?nen valkoinen avoin kaulansa ja hiuskiharat niskassa, ja h?n muisti, ett? Anna Kareninaa, kun h?nen rakkautensa miest?ns? kohtaan kylmeni, eiv?t miellytt?neet h?nen korvansa, ja ajatteli: "Kuinka oikein se on! Kuinka oikein!" Tuntien heikkoutta sek? p??ss??n tyhjyytt? h?n meni ty?huoneeseensa, k?vi sohvalle pitk?kseen ja peitti kasvonsa nen?liinalla, etteiv?t k?rp?set p??sisi tekem??n kiusaa. Velton unteloja ajatuksia aina yhdest? ja samasta asiasta liikkui h?nen aivoissaan kuin pitk? kuormajono sateisena syysiltana, ja h?n vaipui alakuloiseen unenhouraukseen. H?n tunsi olevansa syyllinen Nadeshda Feodorovnan ja t?m?n miehen edess?, jopa siihenkin, ett? viimemainittu oli kuollut. H?n tunsi olevansa syyllinen oman el?m?ns? edess?, jonka oli turmellut, korkeiden aatteiden, tietojen ja ty?n maailman edess?, ja t?m? ihmeellinen maailma tuntui h?nest? mahdolliselta ja olemassa olevalta, ei t??ll? rannikolla, miss? n?lk?iset turkkilaiset ja laiskat abhasialaiset kuljeskelevat, vaan siell?, pohjolassa, miss? ovat ooppera, teatterit, sanomalehdet ja kaikki henkisen ty?n muodot. Rehellinen, viisas, ylev? ja puhdas saattaa olla ainoasti siell?, ei t??ll?. H?n syytti itse??n siit?, ettei h?nell? ollut ihanteita eik? el?m?? johtavaa aatetta, vaikka nyt h?m?r?sti tajusi, mit? se merkitsi. Kaksi vuotta takaperin, kun h?n oli rakastunut Nadeshda Feodorovnaan, h?nest? tuntui, ett? heti kun h?n on p??ssyt yhdysel?m??n Nadeshda Feodorovnan kanssa ja he ovat matkustaneet Kaukaasiaan, niin h?n on pelastettu alennuksesta ja el?m?n tyhjyydest?; samaten h?n nytkin oli varma, ettei muuta tarvita kuin ett? h?n hylk?? Nadeshda Feodorovnan ja l?htee Pietariin, niin h?n saa kaikki, mit? kaipaa.

- Pakoon! - murahti h?n, nousten istualleen ja pureksien kynsi??n. -

Pakoon!

H?nen mielikuvituksensa hahmotteli, kuinka h?n astuu laivaan ja sitten sy? aamiaista, juo kylm?? olutta, puhelee laivan kannella naisten kanssa, sitten Sevastopolissa nousee junaan ja antaa huhkia. Terve, vapaus! Asemat vilahtavat ohi toinen toisensa j?lkeen, ilma k?y yh? kylmemm?ksi ja kalseammaksi, jo n?kyy koivuja ja kuusia, tuossa jo Kursk ja Moskova... Ravintoloissa kaalikeittoa, lampaanlihaa ja puuroa, samminlihaa, olutta, sanalla sanoen - ei en?? aasialaista raakalaisuutta, vaan Ven?j?, todellinen Ven?j?. Matkustajat junassa puhuvat kaupasta, uusista laulajista, ranskalaisven?l?isist? yst?vyyssuhteista; kaikkialla on jo tunnettavissa virke?, ?lyk?s, reipas sivistysel?m?... Pikemmin, pikemmin! Jopa ollaan vihdoin Nevskill?, Isolla Morskajalla, tuossa on Kovnon solakatukin, miss? h?n muinoin asui ylioppilaitten kanssa yhdess?, tuossa tuttu harmaja taivas, tihkusade, m?r?t ajurit...

- Ivan Andreitsh! - kutsui joku viereisest? huoneesta. - Oletteko kotona?

- T??ll? olen, - vastasi Lajevski. - Mit? tahdotte?

- T??ll? olisi asiapapereita!

Lajevski nousi vastahakoisesti, tunsi p??t?ns? huimaavan ja l?hti haukottaen ja tohveleillaan laahustaen viereiseen huoneeseen. Siell? seisoi kadulla avonaisen ikkunan edess? er?s h?nen nuoria virkatovereitaan ja levitteli ikkunalaudalle virkakirjeit?.

- Kohtsill??n, yst?v?iseni, - sanoi Lajevski suopeasti ja l?hti etsim??n musteastiaa; l?hestytty??n j?lleen ikkunaa h?n lukematta allekirjoitti paperit ja virkkoi:

- Kyll? on kuuma!

- Kuuma on. Tuletteko t?n??n?

- Tuskinpa... En ole oikein terve. Sanokaa, yst?v? hyv?,

Sheshkovskille, ett? puolisen j?ljest? pist?ydyn h?nen luonaan...

Virkamies l?hti pois. Lajevski k?vi j?lleen sohvalle pitk?kseen ja alkoi mietti?.

Siis on tarkoin punnittava kaikki asianhaarat ja harkittava... Ennenkuin l?hden t??lt?, on minun suoritettava velkani. Olen velkaa noin kaksituhatta ruplaa. Rahaa minulla ei ole... Se tietysti ei ole t?rke??: osan suoritan jo nyt miten kuten, osan l?het?n sitten Pietarista... T?rkeint? on Nadeshda Feodorovna... Ihan ensiksi t?ytyy saada meid?n v?limme selviksi... Niin.

Tovin kuluttua h?n aprikoi: eik? olisi parasta l?hte? Samoilenkon kanssa neuvottelemaan?

"Voisi tuota l?hte?", ajatteli h?n, "mutta mit? siit? on hy?ty?? Rupean taas syytt? suotta puhumaan h?nelle naiskammiosta, naisista ja siit?, mik? on kunniallista, mik? ei. Onko, lempo soikoon, paikallaan puhua kunniallisuudesta tai ep?kunniallisuudesta, jos on kysymyksess? saada mahdollisimman pian pelastetuksi oma el?m?ni, jos menehdyn t?ss? hemmetin orjuudessa ja teen lopun itsest?ni?... T?ytyyh?n vihdoinkin ymm?rt??, ett? t?mm?isen el?m?n jatkaminen kuin minun on halpamaista ja julmaa, jonka rinnalla kaikki muu on v?h?p?t?ist? ja arvotonta. Pakoon!" mutisi h?n, nousten istualleen. "Pakoon!"

Autio merenranta, hellitt?m?t?n kuumuus, yksitoikkoiset, punasinerv?t, autereiset vuoret, aina yht?l?iset ja synk?t, ik?vystyttiv?t h?nt? ja tuntuivat uuvuttavan h?net uneen ja unholaan. Saattaa olla, ett? h?n on hyvin j?rkev?, lahjakas ja erinomaisen rehellinen; saattaa olla, ett? jolleiv?t h?nt? joka puolelta olisi ymp?r?ineet meri ja vuoret, h?nest? olisi voinut sukeutua joku erinomainen toimihenkil? kunnallisel?m?n alalla, valtiomies, puhuja, sanomakirjailija, aatteiden esitaistelija. Kenp? tiet??! N?in ollen, eik? ole j?rjet?nt? kiistell? siit?, onko kunniallista vai ep?kunniallista, jos lahjakas ja hy?dyllinen ihminen, esimerkiksi soittotaituri tai taidemaalari, karatakseen vankeudesta, rikkoo sein?n ja pett?? vartijansa? Semmoisen ihmisen asemassa kaikki on kunniallista.

Kello kaksi Lajevski ja Nadeshda Feodorovna istuutuivat sy?m??n p?iv?llist?. Palvelijan tuotua p?yt??n riisikeittoa tomaattien kanssa, sanoi Lajevski:

- Joka p?iv? aina samaa. Miksi ei keitet? kaalisoppaa?

- Ei ole kaalia.

- Kummallista. Samoilenkolla keitt?v?t kaalisoppaa, ja Maria Konstantinovnalla keitet??n kaalia. En tied?, mink? t?hden minun yksist??n on aina sy?t?v? t?t? imel?? sotkua. Eih?n k?y laatuun sill? tavalla, kyyhkyseni.

Kuten aviopuolisojen suuren suurella enemmist?ll? ei Lajevskilla ja Nadeshda Feodorovnalla aikaisemmin saatu yht?k??n p?iv?llist? sy?dyksi ilman oikkuja ja kinastelua, muita siit? pit?en, kun Lajevski oli p??tt?nyt, ettei h?n en?? rakasta, koetti h?n kaikessa antaa Nadeshda Feodorovnalle my?ten, puhutteli h?nt? suopeasti ja kohteliaasti, hymyili, nimitti kyyhkysekseen.

- T?ll? liemell? on lakritsan maku, - sanoi h?n naurahtaen, h?n koetti v?kisinkin n?ytt?? yst?v?lliselt?, mutta ei voinut, ja lausui: - Meill? ei kukaan pid? taloudesta huolta... Jos sin? tosiaankin olet niin sairas tai lukemisesi sinua est??, niin otan min? hoitaakseni keitti?puolta.

Ennen Nadeshda Feodorovna olisi h?nelle vastannut: "ota vaan", tai: "tahdot n?k?j??n tehd? minusta piian", mutta nyt h?n vain arasti katsahti Lajevskiin ja punastui.

- No, kuinka jaksat t?n??n? - kysyi Lajevski yst?v?llisesti.

- Eip? valittamista. Tunnen vain itse?ni raukaisevan.

- T?ytyy pit?? vaaria terveydest??n, kyyhkyseni. Min? suorastaan pelk??n puolestasi.

Nadeshda Feodorovnalla oli jokin tauti. Samoilenko sanoi h?nell? olevan vuorottelevan kuumetaudin ja m??r?si h?nelle kiniini?; sen sijaan toinen l??k?ri, Ustimovitsh, pitk?kasvuinen, laihahko, ihmisi? karttava mies, joka p?iv?ll? istui kotonaan, mutta iltaisin k?veli hiljakseen yskien pitkin rantakatua, k?det sel?n takana ja k?velykeppi sojottaen pitkin selk??, v?itti h?nell? olevan naistentaudin ja m??r?si kylmi? k??reit?. Siihen aikaan, jolloin Lajevski viel? rakasti, her?tti Nadeshda Feodorovnan tauti h?ness? s??li? ja pelkoa, mutta nyt h?n tuossa taudissakin huomasi valhetta. Kellerv?t, uneliaat kasvot, veltto katse ja haukottelut, jotka seurasivat Nadeshda Feodorovnan vilutaudinkohtauksia, ynn? se, ett? h?n taudinpuuskan aikana maatessaan piti yll??n matkapeitett? ja oli enemm?n pojan kuin naisen n?k?inen, ja ett? h?nen huoneessaan oli tukahuttava ilma ja omituisen vastenmielinen haju - kaikki t?m? oli Lajevskin mielest? omiaan h?lvent?m??n onnenkuvitelmaa, samalla kun se oli voimakas vastalause rakkautta ja avioliittoa vastaan.

Toisena ruokalajina h?nelle tarjottiin pinaattia ja koviksi keitettyj? munia, mutta Nadeshda Feodorovnalle, kuten ainakin sairaalle, marjahyytel?? ja maitoa. Kun Nadeshda Feodorovna huolestuneen n?k?isen? ensin kosketti lusikalla hyytel?? ja sitten ryhtyi sit? laiskasti sy?m??n, ryyp?ten maitoa p??lle, joutui Lajevski kuullessaan kulahduksia h?nen kurkussaan semmoisen vihan valtaan, ett? h?nell? ihan alkoi p?? syhy?. H?n my?nsi kyll?, ett? tuommoinen tunne olisi koiraakin vastaan loukkaava, mutta ei kiukustunut itseens?, vaan Nadeshda Feodorovnaan siit?, ett? t?m? her?tti h?ness? sen tunteen, ja ymm?rsi nyt, miksi rakastajat toisinaan surmaavat rakastettunsa. Itse h?n ei aikonut murhata, mutta valamiesoikeuden j?senen? h?n olisi julistanut murhamiehen syytteest? vapaaksi.

- Kiitos, kyyhkyseni, - sanoi h?n p?iv?lliselt? noustua ja suuteli

Nadeshda Feodorovnaa otsaan.

Tultuaan ty?huoneeseen h?n asteli noin viisi minuuttia nurkasta nurkkaan, katseli syrj?kulmin saappaitaan, istui sitten sohvaan ja jupisi:

- Pakoon, pakoon! V?lit selviksi ja pakoon!

H?n k?vi pitk?kseen sohvalle, ja h?nelle muistui taas, ett? h?n kenties oli aiheuttanut Nadeshda Feodorovnan miehen kuoleman.

- Syytt?? ihmist? siit?, ett? h?n on rakastunut tahi lakannut rakastamasta, on typer??, - uskotteli h?n itselleen ja koukisti pitk?ll??n ollen s??rens? saadakseen saappaat vedetyiksi jalkaan. - Rakkaus ja viha eiv?t ole meid?n k?skett?viss?mme. Mit? taas tulee aviomieheen, niin kenties min? v?lillisesti olenkin ollut yhten? syyn? h?nen kuolemaansa, mutta toiseksi, olenko min? sittenk??n syyp?? siihen, ett? rakastuin h?nen vaimoonsa ja vaimo minuun?

Sitten h?n nousi, otti lakkinsa ja l?ksi virkatoverinsa Sheshkovskin luo. Sinne kokoontui joka p?iv? virkamiehi? pelaamaan visti? ja juomaan kylm?? olutta.

"Ep?r?imisell?ni min? muistutan Hamletia", ajatteli Lajevski matkalla.

"Kuinka kohdalleen Shakespeare on osannut!"