Chapter 3 No.3

Haihduttaakseen ik?v?? ja suopeasti suhtautuen vasta saapuneiden sek? perheett?mien tulokasten tukalaan tilaan, n?ill? kun ei ollut miss? sy?d? p?iv?llist? - kaupungissa ei n?et ollut ravintolaa - tohtori Samoilenko yll?piti kotonaan jonkinlaista yhteist? p?iv?llisp?yt??.

Nyt puheenaolevaan aikaan h?nell? oli vain kaksi ruokavierasta: nuori el?intieteilij? von Coren, joka oli kes?ll? saapunut Mustalle merelle tutkimaan meduusojen siki?kehityst?, ja diakoni Pobedov, joka oli ?skett?in p??ssyt pappisseminaarista ja m??r?tty t?h?n pikkukaupunkiin toimittamaan terveytt?ns? hoitamaan matkustaneen vanhan apupapin virkaa. He maksoivat kumpikin kaksitoista ruplaa kuussa p?iv?llisest? ja illallisesta, ja Samoilenko oli vaatinut heit? kunniasanallaan lupaamaan, ett? he t?sm?lleen kello kaksi saapuisivat p?iv?lliselle.

Ensimm?isen? saapui tavallisesti von Coren. H?n istuutui ??net?nn? vierashuoneeseen ja ottaen p?yd?lt? albumin ryhtyi tarkkaavaisesti katselemaan himmentyneit? valokuvia, jotka esittiv?t joitakin tuntemattomia mieshenkil?it?, yll??n leve?t housut ja p??ss? silkkihatut, sek? myssyp?isi? naisia, joilla oli p?nkk?hameet; vain muutamat n?ist? Samoilenko muisti nimelt?, mutta niist?, jotka h?n oli unohtanut, h?n virkkoi huoahtaen: "Erinomainen, tuiki viisas mies!" Lopetettuaan albumin tarkastelun von Coren otti hyllylt? pistoolin ja puristaen kiinni vasemman silm?ns? t?ht?si hyv?n aikaa ruhtinas Vorontsovin muotokuvaan tahi katseli kuvastimesta tummanverevi? kasvojaan, leve?? otsaansa ja mustaa, k?h?r?? neekeritukkaansa ja himme?st?, suurikukkaisesta, persialaista mattoa muistuttavasta pumpulikankaasta tehty? paitaansa ja leve?? nahkavy?t??n, joka h?nell? oli liivien asemesta. Itsens? tarkasteleminen tuotti h?nelle miltei suurempaa mielihyv?? kuin valokuvien tai kallishelaisen pistoolin katseleminen. H?n oli hyvin tyytyv?inen sek? kasvoihinsa ett? huolellisesti kerittyyn partaansa ja leveihin hartioihinsa, jotka olivat ilmeisen? todistuksena hyv?st? terveydest? ja vankasta ruumiinrakenteesta. Samoin h?n oli tyytyv?inen keikarimaiseen pukuunsa, alkaen kaulaliinasta, joka oli paidan v?riin mukautuvasti valittu, keltaisiin kenkiins? asti. Sill? v?lin, kun h?n katseli albumia ja seisoi kuvastimen edess?, pidettiin keitti?ss? ja sen eteen aukeavassa porstuassa kovaa mekastusta ja kiirett?; siell? n?et itse Samoilenko, takitta ja liiveitt?, rinta avoinna, ?rtyisen? ja hike? valuen touhusi p?ytien ??ress? valmistaen salaattia tahi jotakin kastiketta, tahi lihaa, kurkkuja ja sipulia er?st? suosittua okroshka-nimist? ruokalajia varten, ja sit? tehdess??n h?n sinkautteli mulkoilevia katseita avustavaan sotamiespalvelijaan, v?liin taas huitaisi t?t? kohden milloin veitsell?, milloin kauhalla.

- Etikka t?nne! - komensi h?n, - tahi ei etikkaa, vaan ruoka?ljy?! - tiuskasi h?n, polkien jalkaa. - No, minne sin? katosit, m?lh??

- L?hdin noutamaan voita, teid?n ylh?isyytenne, - vastasi h?t??ntyneesti palvelija s?rkyneell? tenori??nell?.

- Pian nyt! voi on kaapissa! Ja sano Darjalle, ett? h?n lis?? kurkkup?ntt??n tilli?! Tilli?! Peit? hapankerma-astia, etteiv?t k?rp?set mene sinne, tolvana!

Ja tuntui kuin koko talo olisi ollut t?ynn? h?nen huutonsa pauhua. Noin kymment? tai viitt?toista minuuttia ennen kello kahta saapui diakoni, nuori kahdenkolmatta ik?inen mies, laihahko, parraton, viikset vasta hieman oraalla. Astuessaan vierashuoneeseen h?n teki pyhimyskuvaa kohden k??ntyen ristinmerkin ja ojensi hymyillen von Corenille k?tt?.

- P?iv??, - virkkoi el?intieteilij? kylm?sti. - Miss? olette ollut?

- Rantalaiturilla merih?rki? onkimassa.

- Tietysti, miss?s... Teid?n, diakoni, n?ytt?? olevan mahdoton koskaan ryhty? vakavampaan ty?h?n.

- Kuinka niin? Eih?n ty? ole karhu, jotta mets??n pakenisi, - vastasi diakoni hymyillen ja ty?nsi k?tens? syv?lle valkoisen pappisviittansa taskuihin.

- Selk??n siet?isitte saada! - huokasi el?intieteilij?.

Kului viel? noin nelj?nnestunti, mutta sy?m??n ei kutsuttu, kuului vain, kuinka sotamies juosta paukutteli porstuasta keitti??n ja taas takaisin, koluten saappaillaan, ja Samoilenko huusi:

- ?l? sinne tuppaa! Pane p?yd?lle! Pese ensin! N?liss??n diakoni ja von Coren alkoivat keng?nkoroillaan jyskytt?? lattiaa, siten ilmaisten k?rsim?tt?myytt??n, kuten toisen rivin yleis? teatterissa. Viimein avattiin ovi, ja sotamiespalvelija ilmoitti per?ti v?syneen?: "Saisi tulla ruualle." Ruokasalissa he kohtasivat Samoilenkon, keitti?n kuumuudesta naama punaisena; h?n katsoi heihin tuimasti ja nostaen kauhun ilme kasvoillaan kannen liemimaljasta pani heille kummallekin lautasellisen keittoa, ja vasta sitten, kun h?n oli varmistunut siit?, ett? he s?iv?t hyv?ll? halulla ja ett? ruoka heille maistui, p??sti h?n helpotuksen huokauksen ja istui syv??n nojatuoliinsa. H?nen ilmeens? lieveni ja h?n kaatoi itselleen hitaasti ryypyn viinaa ja lausui:

- Nuoren polven terveydeksi!

Lajevskin kanssa tapahtuneen keskustelun j?lkeen Samoilenko oli koko ajan aamusta puolip?iv??n asti, vaikka olikin eritt?in hyv?ll? tuulella, tuntenut sielunsa syvyydess? jonkinlaista painostusta. H?nen oli s??li Lajevskia ja halutti auttaa h?nt?. Otettuaan liemiruuan alle ryypyn h?n huokasi ja sanoi:

- Tapasin t?n??n Vanja Lajevskin. Raskasta on miehen el?m?. Aineellinen puoli ei ole kehuttava, mutta pahempaa on, ett? h?n henkisesti on aivan masentunut. S??li sit? poikaa!

- Minun vain ei ole h?nt? s??li! - sanoi von Coren. - Jos tuo miellytt?v? mies olisi hukkumaisillaan, niin min? viel? kepill? sys?isin: huku, veikkonen, huku...

- Ei ole totta. Sit? et sin? tekisi.

- Mist? sen p??t?t? - kysyi el?intieteilij? olkap?it??n kohauttaen. -

Kykenen min? tekem??n hyv?nty?n siin? miss? toinenkin.

- Ihmisen hukuttaminen, sek? olisi hyv?ty?? - virkkoi diakoni naurahtaen.

- Ainakin silloin, kun on puhe Lajevskista.

- Liemest? puuttuu jotakin, - lausui Samoilenko, k??nt??kseen puheen toiselle tolalle.

- Lajevski on ehdottomasti vahingollinen ja yhteiskunnalle yht? vaarallinen kuin koleeramikroobi, - jatkoi von Coren. - Kelpo ty?n tekee, ken h?net hukuttaa.

- Ei ole sinulle kunniaksi, ett? puhut l?himm?isest?si tuolla tavalla.

Sanoppa, miksi sin? h?nt? vihaat?

- ?l? puhu, tohtori, joutavia. Tietysti olisi j?rjet?nt? vihata ja halveksia mikroobia, mutta pit?? kaiken uhalla l?himm?isen??n ket? hyv?ns? ilman erotusta on samaa kuin olla kokonaan harkitsematta, kielt?yty? oikeudenmukaisesti suhtautumasta ihmisiin, sanalla sanoen - pest? k?tens?. Min? pid?n Lajevskia heitti?n?, sit? en salaa, ja kohtelen h?nt? kuten heitti?t?, t?ysin tunnollisesti: sin? pid?t h?nt? l?himm?isen?si, no - suutele siis h?nt?; pid?t l?himm?isen?, mik? tiet??, ett? kohtelet h?nt? samalla tavalla kuin minua ja diakonia, se on - et niin etk? n?in. Sin? olet yht? piittaamaton kaikkia kohtaan.

- Ett? voikin sanoa ihmist? heitti?ksi! - murahti Samoilenko ja rypisti inhoa ilmaisten kulmiaan. - Se on siin? m??rin ep?hienoa, etten osaa sanoakaan!

- Ihmisi? arvostellaan heid?n tekojensa mukaan, - pitkitti von Coren. - P??tt?k?? te, diakoni... Puhun, diakoni, nyt teille. Herra Lajevskin toiminta on levitetty julkisesti eteenne kuin pitk? kiinalainen asiakirja, ja te voitte lukea sen alusta loppuun. Mit? h?n on tehnyt niiden kahden vuoden aikana, jotka h?n on oleskellut t??ll?? Ensiksi h?n on opettanut kaupungin asukkaat pelaamaan visti?. Kaksi vuotta takaperin se peli oli t??ll? tuntematon; nyt sit? pelaavat aamusta my?h??n y?h?n kaikki, yksin naiset ja keskenkasvuiset nuorukaisetkin. Toiseksi h?n on opettanut seudun asukkaat juomaan olutta, mik? my?skin oli tuntematonta t??ll?; h?nt? saavat asukkaat kiitt?? siit?, ett? heill? on tietoja eri viinalajeista, ja nyt he osaavat silm?t ummessa erottaa Koshelevin viinan Smirnovin n:o 21:st?. Kolmanneksi, ennen t??ll? pidettiin yhteytt? toisten miesten vaimojen kanssa salaa, samoista syist? kuin varkaatkin harjoittavat ammattiaan salassa eik? julkisesti; huorintekoa pidettiin jonakin semmoisena, mit? h?vettiin tuoda julkisesti n?ytteille; mutta Lajevski esiintyi t?ss?kin suhteessa uranuurtajana: h?n viett?? yhdysel?m?? toisen miehen vaimon kanssa julkisesti. Nelj?nneksi...

Von Coren s?i sukkelasti loppuun keiton ja ojensi lautasen palvelijalle.

- Min? p??sin Lajevskista selville jo tuttavuutemme ensi kuukautena, - jatkoi h?n, k??ntyen diakonin puoleen. - Me saavuimme t?nne yksiin aikoihin. H?nen kaltaisensa ihmiset pit?v?t hyvin paljon yst?vyydest?, l?heisest? tuttavuudesta, lujasta yhteisyydentunteesta ja sen semmoisesta, sill? he tarvitsevat aina tovereita kortti-iltoihinsa ja juominkeihinsa; lis?ksi he ovat hyvin lavertelevia, ja heill? pit?? siis olla kuulijoita. Me tulimme kesken?mme yst?viksi, toisin sanoen, h?n juoksi luonani joka p?iv?, esti minua ty?skentelem?st? ja lateli minulle jalkavaimoaan koskevia salaisuuksia. Jo alusta pit?en h?mm?styin h?nen tavatonta valheellisuuttaan, joka minua suorastaan tymp?isi. Yst?v?n? min? h?nt? nuhtelin siit?, ett? h?n joi paljon, eli yli varojensa ja teki velkaa, ett? h?n kulutti aikaansa toimettomuudessa, ei viitsinyt lueskella, oli ep?sivistynyt ja v?h?tietoinen - ja vastaukseksi kaikkiin moitteisiini h?n katkerasti hymyili, huokasi ja lausui: "Min? olen kovaosainen, liika ihminen", tahi: "Mit?p?h?n voi vaatia meilt?, maaorjuuden j?tteilt??" tahi "Me huononemme suvustamme..." Taikka h?n alkoi ladella pitk?? sekasotkua Oneginista, Petshorinista, Byronin Cainista, Dasarovista, joista sanoi: "He ovat meid?n isi?mme lihan ja hengen puolesta." Ymm?rrett?v? siis muka niin, ettei ole h?nen vikansa, jos virkakirjeet ovat viikkom??ri? aukaisematta, jos h?n itse juo ja juottaa muita, vaan syyn? siihen ovat Onegin, Petshorin ja Turgenjev, joka on ensimm?isen? kuvannut nuo kovaosaiset ja liiat ihmiset. Syy h?nen tavattomaan irstaisuuteensa ja turmelukseensa ei n?hk??s ole h?ness? itsess??n, vaan jossakin ulkopuolella h?nt?, avaruudessa. Ja paitsi sit? - sukkela temppu! - irstainen, valheellinen ja viheli?inen ei ole yksist??n h?n, vaan me... "me kahdeksankymmen-luvun ihmiset", "me, maaorjuuden veltot, hermostuneet siki?t", "me sivistyksen silpomat"... Sanalla sanoen, meid?n tulee ymm?rt??, ett? sellainen suuri mies kuin Lajevski on lankeemuksessaankin suuri, ett? h?nen irstaisuutensa, sivistym?tt?myytens? ja ep?siisteytens? ovat katsottavat v?ltt?m?tt?myyden pyhitt?m?ksi luonnonhistorialliseksi ilmi?ksi, ett? syy siihen on haettava yliluonnollisissa maailman voimissa ja ett? Lajevskin eteen on ripustettava pyhimyslamppu, koska h?n on ajan ja sen tuulahdusten, perinn?llisyyden ynn? muun sellaisen kohtalokas uhri. Kaikki virkamiehet ja naiset, jotka kuuntelivat h?nen puheluaan, p??stiv?t senkin seitsem?n oh ja ah, mutta min? en hyv??n aikaan voinut k?sitt??, olinko tekemisiss? kyynikon vai ovelan veijarin kanssa. Sellaiset ihmiset kuin h?n, n??lt??n ?lykk??t, jonkun verran kasvatusta saaneet ja omasta jalosukuisuudestaan suurta ??nt? pit?v?iset, osaavat teeskennell? olevansa syv?llisi? luonteita.

- Pid? jo suusi! - kivahti Samoilenko. - Min? en salli, ett? l?sn?ollessani puhutaan pahaa mit? jalomielisimm?st? miehest?.

- ?l? keskeyt?, Aleksander Daviditsh, - lausui von Coren kylm?sti. - Min? lopetan kohta. Lajevski on joltisenkin yksinkertainen elimist?. H?nen siveellinen rakenteensa on seuraava: aamulla tohvelit, kylpy ja kahvi, sitten p?iv?lliseen asti tohvelit, liikunto ja puhelu, kello kaksi tohvelit, p?iv?llinen ja viini, kello viisi kylpy, tee ja viini, sen j?lkeen visti ja valehteleminen, kello kymmenen illallinen ja viini, j?lkeen puoleny?n uni ja la femme. Koko h?nen olemassaolonsa sis?ltyy t?h?n suppeaan ohjelmaan, kuten muna sis?ltyy kuoreen; joko h?n k?velee tai istuu, on suuttunut, kirjoittaa tai iloitsee, kaiken tarkoituksena on viini, kortit, tohvelit ja nainen. Naisella on h?nen el?m?ss??n ratkaiseva, kaikki voittava merkitys. H?n on itse kertonut jo kolmentoista vuoden ik?isen? olleensa rakastunut; yliopiston toisella kurssilla ollessaan h?n eli naisen kanssa, jonka vaikutus h?neen oli terveellinen ja jota h?nen on kiitt?minen musikaalisesta sivistyksest??n. Toisella kurssilla ollessaan h?n osti porttolasta vapaaksi yleisen naisen, korotti h?net omalle tasolleen ja otti h?net rakastajattarekseen, mutta eletty??n h?nen kanssaan puoli vuotta naikkonen karkasi em?nt?ns? luo takaisin, tuottaen miesparalle melkoista syd?mensurua. Viel?p? h?n k?rsi siit? niin, ett? h?nen t?ytyi erota yliopistosta ja viett?? kaksi vuotta toimetonna kotona. Se oli kuitenkin h?nelle hyv?ksi. Siell? h?n joutui v?leihin er??n leskivaimon kanssa, joka kehoitti h?nt? luopumaan lainopillisesta tiedekunnasta ja siirtym??n kielitieteelliseen, kuten h?n tekikin. P??tetty??n kurssin h?n kiihke?sti rakastui nykyiseen ... miksi h?nt? sanoisi? ... naituun naiseensa, jonka kanssa h?nen oli pakko paeta t?nne Kaukaasiaan ihanteiden hakuun... Huomenna, ellei jo t?n??n, h?n kylmenee t?llekin naiselle ja pakenee takaisin Pietariin, tietenkin taas ajaen takaa ihanteita.

- Mist? sin? sen tied?t? - tiuskaisi Samoilenko, katsahtaen vihaisesti el?intieteilij??n. - S?isit nyt vain.

Tuotiin keitettyj? mugtl-kaloja puolalaisen kastikkeen kera. Samoilenko pani kummankin ruokavieraansa lautaselle kokonaisen kalan ja kaatoi p??lle kastiketta. ??nett?myytt? kesti parisen minuuttia.

- Naisella on t?hdellinen osa jokaisen ihmisen el?m?ss?, - sanoi diakoni. - Sille ei voi mit??n.

- Kyll? niin, mutta miss? m??rin? Jokaisella meist? on nainen - ?iti, sisar, vaimo tahi yst?v?t?r, mutta Lajevskilla on nainen kaikki kaikessa eik? kumminkaan muuta kuin rakastajatar. Nainen eli yhteisolo h?nen kanssaan on h?nen el?m?ns? onni ja p??m??r?; h?n on iloinen, surullinen, ik?viss??n, pettynyt naisen t?hden; jos h?n on kyll?stynyt el?m??n, on syyn? nainen; jos uusi el?m? n?ytti sarastavan tai h?n keksi ihanteita, oli siin?kin aina mukana nainen... H?nt? miellytt?v?t ainoastaan sellaiset teokset tai kuvat, joissa on nainen... H?nest? meid?n aikakautemme on paha ja huonompi kuin neli- ja kuusikymmenluvun vuodet ainoastaan sent?hden, ett? me emme kykene antautumaan, itsemme unhottaen, rakkauden lumoihin ja intohimoihin. N?ill? hekumoitsijoilla lienee aivoissa jokin erikoinen solukasvain, joka puristaa aivoja ja hallitsee koko henkist? toimintaa. Tarkatkaapa Lajevskia, kun h?n istuu jossakin seurassa. Huomatkaa: ottaessanne h?nen l?sn?ollessaan puheeksi jonkin yleisen kysymyksen, esimerkiksi solun tahi vaiston, h?n istuu syrj?ss?, on vaiti eik? kuuntele; h?n on v?syneen, onnettoman n?k?inen, mik??n ei her?t? h?nen mielenkiintoaan, kaikki on typer?? ja mit?t?nt?, mutta annas olla, ett? tulee puhe koiraista ja naaraista, siit? esimerkiksi, ett? h?m?h?keill? naaras hedelm?itymisen j?lkeen sy? koiraksen, niin oitis h?nen silm?ns? leimahtavat uteliaisuudesta, kasvot kirkastuvat, ja mies aivan kuin elpyy. Kaikki h?nen ajatuksensa, miten jaloja, ylevi? tai joutavia ne lienev?tkin, keskittyv?t aina samaan pisteeseen. Jos k?velet h?nen kanssaan kadulla ja kohtaat esimerkiksi aasin... - "Sanokaa, olkaa niin hyv?, - kysyy h?n, - mik? on seuraus, jos aasintamman astuttaa kamelilla?" Ent? unet sitten! Onko h?n kertonut teille unistaan? Ne vasta ovat mainioita! Milloin h?n n?kee unta, ett? h?net naitettiin kuussa, milloin taas sattuu, ett? h?net kutsutaan poliisikamariin ja k?sket??n ottamaan kitara el?m?nkumppanikseen...

Diakoni p??sti raikuvan naurun; Samoilenko rypisti kulmiaan ja pinnisti vihaisesti naamaansa pysy?kseen totisena, mutta ei jaksanut pid?tt?yty? ja remahti kohti kurkkua nauramaan.

- Valehtelet alusta loppuun! - sanoi h?n pyyhkien kyyneli??n. -

Totisesti sin? valehtelet!