Chapter 8 No.8

Kun Swart ja Witt tulivat raatihuoneesta seisoi Kalle Vepupp postivaunuineen viel? majatalon edustalla. He nousivat vaunuun, jossa musikantit jo istuivat, eik? kulunut kauaa, ennenkuin riitaveljien v?lill? oli syntynyt vilkas keskustelu ik??nkuin he olisivat olleet vanhoja tuttavia ja yst?vi?.

Ukko Swartin viha ei tosin viel? ollut haihtunut; h?n loi vihaisia silm?niskuja rummunly?j??n ja bassonp?rist?j??n ja n?ytti niin verenhimoiselta kuin olisi tahtonut ly?d? heid?t hengilt?.

Mutta silloin otti klanetinsoittaja pienen pullon, jossa oli kuminaviinaa-h?n sanoi sit? taskukellokseen-ja pani sen kiert?m??n miehest? mieheen.

?'Pikkuinen'-aamutuimaan??

?Terve!?

?Kiitos!?

Ja kun taskukello oli lakannut k?ym?st?, otettiin esille toinen, isompi taskukello, oikea 'nauris', joka sis?lsi karvasta sekin.

?Suvaitkaa maistaa!?

?Terve!?

?Ai, ai, kun teki hyv??!?

?Se on parasta l??kett? syd?melle ja sapelle?, sanoi ukko Witt. ?No, naapuri, ryypp?? nyt sin?kin!? jatkoi h?n ja ojensi pullon Swartille.

Swart oli ep?tietoinen. H?n ei mielell??n halunnut olla noiden junkkarien kestitt?v?n?,-mutta lopulta h?nkin sent??n tarttui kelloon ja sanoi:

?No, jos te nyt v?ltt?m?tt? tahdotte pakottaa minua, niin en min?k??n vastaan pane, mutta korvaukseksi pyyd?n, ett? tekin puolestanne teette hyvin ja...?

?Tietysti, se kuuluu asiaan!? sanoi pasuunantoitottaja.

?Frits, poikani, annappas se kori sielt? t?nne! Ei sit?, vaan se *iso*, sin? tomppeli!?

Swart sai korin eteens? ja veti siit? esille pullon niin kookkaan, ett? jos musikantilla oli ollut taskukello, niin oli t?t? ehdottomasti sanottava tornikelloksi. H?n maistoi siit? ensin itse ja antoi pullon sitten viuluniekalle, t?m? antoi sen klanetin soittajalle, t?m? torventoitottajalle, ja niin kulki nyt tornikello miehest? mieheen.

?Niin?, sanoi Swart, ?se on puhtainta jyv?viinaa-Hokmannin rohtoa- oikeata Hokmannin rohtoa-puhtainta jyv?viinaa!?

Ja ?Hokmanni? se my?s teki vaikutuksensa.

Helle tuli kauhean rasittavaksi.

Tien kummallakin puolen kasvoi mataloita kuusia, vaunun alla poltti hiekka ja sen p??ll? poltti aurinko. Matkamiehemme puhkivat, l??h?ttiv?t ja hikoilivat ankarasti. ?kki? alkoi ukko Swart laulaa. H?n lauloi ainoata laulua mink? osasi:

?Oi terve, kuuhut kalpee!?

Ja vaikka aurinko paistaa hellitti t?ydelt? ter?lt?, rupesi koko seurue laulamaan:

?Oi terve, kuuhut kalpee!?

Ja ylistellen ihanaa kuutamoa saapuivat he Fürstenbergiin.

T??ll? annettiin hevosille apetta, ja hevosten sy?dess? ja lev?tess? jatkoivat matkaseurueen j?senet pitoja vaunussa ja tulivat kaikki veljiksi ja helliksi yst?viksi. Siell? kaulailivat toisiaan ?veli Witt? ja ?veli viuluniekka? sek? ?veli Swart? ja ?veli basso.? Eik? taivaassa voi vallita parempi sopu kuin silloin Kalle Vepuppin postivaunussa.

Niin saapuivat he lopulta Preussin rajalle. Silloin alkoivat ukko Wittin hampaat kalista ja s??ret tutista, ja tuskissaan tarttui h?n Swartin k?sivarteen.

?No, naapuri Witt, mit?s pelk??t? Eiv?th?n ne nyt sent??n sy? sinua!?

?Mutta rahat, rahat?, voihki ukko Witt, ?jos he saavat ne k?siins?, niin olemme me hukassa. Preussiin ei saa vied? rahaa,-ja kaiken lis?ksi ne viel? punnitsevat meid?t.?

?Mit? sin? puhut? Punnitsevat?-Mutta onpas se sitten ihan kirottu kansa!? Swart tarkasteli ?ruumiikasta? personaansa: ?Tullaavatko ne meid?t pala palalta??

?Tullaavat, naapuri,-nauloittain!?

?Ne eiv?t mahda olla oikein viisaita?, sanoi Swart ja he alkoivat oitis piiloittaa rahojaan,-min? puhun t?ss? vain talonpojista, sill? musikanteista ei ainoakaan liikahtanut; jo heid?n silmist??n n?ki, ett? heill? rahoihin n?hden oli aivan kirkas omatunto.

Nyt tultiin tullihuoneen luo.

Viheri??n virkanuttuun puettu mies tuli ulos huoneesta ja meni vaunun luo.

?Hyv?? p?iv??!? sanoi h?n kohteliaasti, ?onko tullattavaa??

?On, herra tulli?, vastasi Swart, ?242 naulaa. Voin nimitt?in ilmoittaa teille, ett? ?skett?in viedess?ni villoja juutalais-Josefylle Stavenhageniin tulin punnituksi yksin tein.?

Mies nauroi h?nelle vasten naamaa ja sanoi:

?Hyv? yst?v?, en tarkoita sit?. Mutta eik? teill? ole tullattavia tavaroita??

?Ei muuta kuin min? ja tuo ainoa lapseni tuossa?, sanoi Swart Fritsi? osottaen.

?Mit? noissa koreissa on? Avatkaa ne!?

Korit otettiin esille ja niiden sis?lt?? ruvettiin tutkimaan. Ja kelpo herkkuja nyt tuli n?kyviin: kahdeksankymment? kananmunaa, kaksi kinkkua, l?ski?, makkaraa, lihaa, pannukakkuja, pytyllinen herneit?, voita, vehn?leip??, ruisleip??, ja paljon muita makupaloja, joiden luetteleminen t?ss? k?visi liian pitk?ksi.

?Mutta hyv?t ihmiset?, kysyi mies, ?mihink? te tarvitsette kaiken t?m?n??

?Mihink?k??? sanoi Swart. ?Se tulee sy?t?v?ksi, se on meid?n ev??mme.?

Mutta t?h?n selitykseen ei tullipalvelija tyytynyt, h?n luuli Swartin pit?v?n h?nen kustannuksellaan pilaa, ja vasta kun h?nelle juurta jaksain oli selitetty matkan suunta ja tarkoitus, tyytyi h?n ja sanoi:

?No, hyv?sti sitten ja onnea matkalle!?

?Herra Tulli?, sanoi Swart, ?mit? olemme teille velkaa??

?Ette mit??n, min? olen vain tehnyt velvollisuuteni.?

Nyt Swart vuorostaan nauroi tullipalvelijaa vasten naamaa.

?T?ss? n?ytt?? olevan laita aivan toisin kuin oikeuden edess??, sanoi h?n. ?Tuomarikin on mies, joka tekee ainoastaan velvollisuutensa; ottakoon t?st? sitten selon kuka saa. No, hyv?sti vain, herra!?

?Olipa t?m? kummallista?, sanoi Swart Wittille, kun he j?lleen olivat istuutuneet vaunuun, ?mies n?kee koko t?m?n vaivan, ja sitten sanoo: ei se maksa mit??n.-Voitko sin? k?sitt?? t?t???

?En.-Mutta siin? sin? olet aivan oikeassa, naapuri, ett? se, joka tekee mink? voi, ei voi tehd? enemp?? kuin h?n tekee.?

* * * * *

?Vai t?m? se nyt on Preussi!? sanoi Swart katsellen ymp?rillens?. ?Seh?n on vain pelkk?? hietaa! Taitaa olla suuri maa??

?Onpa kyll?kin?, sanoi joku musikanteista, ?sit? ulottuu hyvin kauas, ja sen rajamaa on Sachsen.?

?Wo sch?ne M?dchens auf die B?ume wachsen!?[1] sanoi Kalle, kohentaen korkeata kaulustaan.

[1] Miss? kauniita tytt?j? kasvaa puissa.

?No, ja mihink? me sitten tulemme?? kysyi ukko Witt.

?It?valtaan?, vastasi musikantti, ?jossa my?s on kauniita tytt?j?.?

?Ja sitten?, kysyi Swart, ?mihin sitten??

?No, sitten te voitte tulla moneenkin paikkaan. Jos ajatte vasemmalle, niin tulette Unkariin ja Slovakiaan.?

?Niin sinnek?, miss? tekev?t niit? mainioita rotanloukkuja??

?Aivan niin!-Niin, ja sitten tulette Turkinmaalle.?

?Ei, sinne min? en tahdo tulla?, sanoi ukko Swart. ?Turkkilaiset ovat hirve?t? kansaa.?

?Neh?n sy?v?t omia lapsiaankin?, sanoi Witt. ?T?ytyyk? meid?n matkustaa

Turkinmaankin l?pi p??st?ksemme Berliniin ja Belgiaan??

Ja ukko Witt katsahti Kalleen ik??nkuin pel?ten, ett? joku turkkilainen jo oli tarttunut poikaan ja ruvennut puremaan h?nt? niskasta.

?No, no, naapuri?, sanoi Swart, ?sin?p? nyt olet aika h?t?housu! Ensin sin? hourailit valtamerest?, sitten tullista ja nyt turkkilaisista. Eiv?t ne tee sinulle mit??n pahaa. Sin? uskallat kehua olleesi sotamies ja kuitenkin pelk??t kaikkea!-Miten se on ymm?rrett?viss???

?Sotamies min? olenkin ollut, lempo soikoon! Vuonna kahdeksantoistasataa nelj?toista alkoi sota. Min? kuuluin majuri von Vossin komennuskuntaan, ja kun h?n komensi: 'Katsokaa vasemmalle!' niin meid?n t?ytyi katsoa vasemmalle-ei oikealle. En min? nyt en?? oikein muista, kuinka se oli -'jalat ulosp?in!'-no niin, me marssimme suoraan kohti Schwerini? ja tulimme sinne kello 9 aamulla. Vanha kenraali von Pressent ratsasti edell? ja tervehti miekallaan laskien sen k?rjen alas, ja Friedrich Franz, joka silloin oli meid?n herttuamme, seisoi ja nauroi, kun me marssimme ohi ja ?kseerasimme puutarhassa.?

?Mutta miksi h?n oikeastaan nauroi?, kysyi Swart. ?Mit? syyt? h?nell? oli nauraa??

?Mit?k? syyt?? Kukas h?nt? voi kielt??k??n nauramasta? Olihan h?n herttua ja sai siis nauraa, kun h?nt? halutti nauraa!?

?No, ja t?ytyik? sinun ottaa osaa sotaretkeen?? kysyi Swart.

?Ei, kiitos vain! Niin viisas min? olin, etten min? sotaan mennyt.- Vai sotaan!-Ei, seuraavana p?iv?n? me l?ksimme ja saimme kaksinkertaiset ruoka-annokset palkinnoksi siit?, ett? olimme niin hyvin marssineet, ja illalla me tappelimme kaduilla niin, ett? veri juoksi virtoina katuojissa, ja me emme antaneet emmek? saaneet armoa. Schwerinil?iset kiittiv?t Jumalaa, kun me seuraavana p?iv?n? marssimme pois kaupungista. Sitten me marssimme Wittenbergiin, kolme penikulmaa yht? mittaa, ja etunen?ss? ratsastivat kapteeni ja majuri. Kun me nyt marssimme kaupunkiin, sanoi Kalle Haut, joka oli minun esimieheni: 'Juhani', h?n sanoi, 't?ss? me ehk? k?sit?mme onnemme, jos menettelemme viisaasti.'-Ja kumppanit pataljoonassa sanoivat minulle: 'Sin? olet viisain meist? kaikista ja voit parhaiten puhua meid?n puolestamme. Sin? ja Kalle Haut saatte menn? majurin luo esitt?m??n asiaa h?nelle.'-No, sanottu ja tehty. Me menimme majurin asunnolle ja koputimme ovelle. H?n tuli itse avaamaan, k?ski meid?n astua sis?lle ja antoi meille k?tt?. 'P?iv??, Kalle! P?iv??, Juhani!' h?n sanoi. 'Mit?s te tahdotte, pojat? Puhukaa suunne puhtaaksi vain!'-'No', sanoi min?, 'me tahdoimme nyt vain tulla tervehtim??n herra majuria.'-'Sep? kauniisti teilt?', sanoi h?n ja nauroi, 'se huvittaa minua.'?

?Miksi h?n nauroi?? kysyi Swart.

?Miksi h?n nauroi?, sanoi Witt. ?Eik? h?nell? ollut lupa nauraa niin paljon kuin h?nt? vain halutti? Olihan h?n meid?n p??llikk?mme; kukas h?nt? voi kielt?? nauramasta?-No, kun h?n oli nauranut tarpeekseen, kysyi h?n, oliko meill? mit??n valittamista.?

?'Ei v?h??k??n', sanoin min?. 'Kiitoksia paljon, herra majuri, kyll? kaikki on hyvin ja kunnossa.' 'Mutta', sanoin min?, ja Kalle Haut tuuppasi minua kylkeen, 'me olemme vain tulleet kysym??n, ettek? te, herra majuri, sallisi meid?n v?h?n ry?st?? t??ll??'

-'*Mit?* te tahdotte', kysyi h?n ja n?ytti silt? kuin ei olisi uskonut omia korviaan.

'Ry?st?? v?h?n, jos te vain sallitte', sanoin min?. Min? luulin h?nen nauravan itsens? kuoliaaksi.-'Mit?', sanoi h?n, 'tahdotteko te ry?st?? omaa is?nmaatanne, kolmen penikulman p??ss? Schwerinist??'- 'Tahdomme', sanoin min?, 'jollei teill? herra majuri ole mit??n vastaan ja annatte meid?n noudattaa omaa vapaata tahtoamme, niin me ry?st?mme yks kaks koko t?m?n pes?n ja n?yt?mme, ett? me olemme kelpo sotamiehi?.' Nyt nauroi h?n niin, ett? retkahti istumaan nojatuoliin ja sanoi lopuksi: 'Menk?? nyt kortteeriinne! Ja jos viel? kerran puhutte t?mm?isi? tyhmyyksi?, niin k?y teille hullusti!' Me menimme. Mutta meid?n kapteenimme oli saanut vihi? asiasta, ja n?etk?s, naapuri, h?n oli peijakkaan kiukkuinen mies! H?n kutsui meid?t luoksensa ja sanoi, ett? me olimme tehneet pahan rikoksen. Ja h?n heit?tti meid?t putkaan, jossa me istuimme siihen saakka kun ?ksiisi oli ohitse. Silloin l?hetettiin meid?t kotiin takaisin,-ja sen min? sanon sinulle, naapuri, ett? kun on kokenut n?in paljon, niin saattaa sanoa olleensa sotamies, ja sotamies toden teolla!?

?No, ranskalaisia sin? kai et saanut n?hd??, kysyi Swart.

?Sainpa vainkin?, vastasi Witt, ?niit? oli joka talossa koko joukko majoitettuina. Niill? hirvi?ill? on aivan oma luontonsa. Jos niit? kohtelee hyvin, niin ei l?ydy parempia ihmisi? maailmassa, ja silloin ne sanovat 'servit??r'[1] ja 'silvuplee'[2]. Mutta jos he rupeavat sanomaan 'lesmatrankii'[3], niin mene silloin vain pois tielt?; muussa tapauksessa voit saada hyv?sti selk??si.?

[1] Serviteur! = palvelijanne!

[2] S'il vous plait! = olkaa hyv?!

[3] Laisse-moi tranquille! = j?t? minut rauhaan!

?Mit?s se sana merkitsee?? kysyi Kalle.

?No, se merkitsee osapuilleen: 'mit?s sin? oikein meinaat, senkin sika?

Mene kohta hiiteen, muuten lempo sinut korjaa!'?

?Jos te niin mielell?nne haluatte n?hd? ranskalaisia?, sanoi pasunanpuhaltaja, niin saatte halunne tyydytetyksi Berliniss?. Siell? on ihmisi? kaikilta maailman kulmilta, It?vallasta, Englannista, Ranskasta, Espanjasta, Amerikasta, ja onpa siell? nyky??n my?s itse Portukalin kuningas.?

?Portukalin kuningas?, sanoi Swart, ?no ei nyt kiitet?! Vai niin, vai asuu h?nkin Berliniss?! Sen miehen min? tahtoisin mielell?ni n?hd?, muista se, Frits!-Berlini on kai suuri kaupunki??

?On kyll??, vastasi soittaja, ?siell? asuu peloittavan paljon ihmisi?.?

?Ja siell? saa vapaasti k?yd? katselemassa kaikkea??

?Saa kyll?. Siell? on rautatie, uusi telegraafi, Brandenburgin-portti, vanha Frits ja vanha Blücher, ja sitten siell? on uusi museo, mutta sinne te saatte menn? vain jos teill? on puhdas paidanrinnusta ja siistit vaatteet yll?nne. Mutta min? neuvoisin teit? ennen kaikkea k?ym??n Krollin teaatterissa ja suuressa teaatterissa, vaikka se maksaakin rahaa.?

?No, sen puolesta ei tule h?t???, sanoi Swart. ?Mutta toisin on meid?n vaatteidemme laita. Kalle tosin saattaa esiinty? miss? tahansa, minun tyhm? poikani k?y my?s laatuun, eik? minun omasta puolestanikaan tarvitse h?vet?, mutta sin?, naapuri! Hyi, enk?s min? k?skenyt sinua ottamaan samettiset manshesterhoususi mukaan, ja kuitenkin piti sinun ottaa vanhat housusi, joissa on nuo rumat paikat polvissa! Meid?n t?ytyy h?vet? sinua; n?in sin? et voi tulla museoon.?

?Niin?, sanoi ukko Witt surkealla ??nell?, katsellen paikattuja housujaan, ?min? tahtoisin mielell?ni tehd? itseni niin hienoksi kuin suinkin mahdollista, mutta mink?sl?iset niiden housujen oikeastaan pit?isi olla? Pitki? housuja en voi k?ytt?? kotona, ja kaapissa riippuu ainakin puoli tusinaa lyhyit?.?

?Min? ehk? voin pelastaa teid?t t?st? housupulasta?, sanoi viuluniekka. ?Minulla on aivan uudet housut, ne ovat aivan uusinta muotia, ne ovat kummilastaiset ja oikein erinomaiset. Milloin ne ovat pitk?t, milloin lyhyet, aina kuinka tarve vaatii. Min?p?s n?yt?n niit? teille. Katsokaas nyt! No nyt ne ovat polvip?ksyt, eik? niin? Kun te nyt kiinnit?tte jalkahihnat ja ved?tte ne saappaan pohjan alle, niin ne venyv?t pitkiksi housuiksi; eik? kukaan voi arvata, kuinka muutos on tapahtunut.?

?No, kaikkea ne keksiv?tkin?, sanoi Swart, ?ihanhan t?m? on kuin silm?nk??nt?j?temppu!?

?Is? kulta?, sanoi Kalle hiljaa, ?ostakaa ne min...?

?Poika?, sanoi ukko Witt, ?oletpas sin? tyytym?t?n! Sinulla on kauniit keltaiset housut ja ihka uusi takki, ja kuitenkin sin? aina vain pyyd?t uutta ja uutta. Ei, kyll? sinun vanha is?si my?s tarvitsee jotain yllens?.?

Seuraavaan majataloon saavuttuaan poikkesivat he sis?lle housuja koettamaan. Ne sopivat suurenmoisesti, ja kaupat tehtiin. Ukko Swart ei voinut olla ihailematta n?it? erinomaisia housuja, ja h?n kiitteli Witti? ja sanoi:

?Kuinka mainion hyvin ne istuvat! No, n?yt?s nyt minulle, kuinka ne tulevat lyhyiksi!?

?Luuletkos, etten osaa sit? tehd??, sanoi Witt, avaten jalkahihnat: ?Kas n?in!?

?No, tees ne taas pitkiksi!?

?Voin min? sinulle senkin tehd?!?

He seisoivat kaikki ukko Wittin ymp?rill? voimatta tarpeekseen ihailla housuja.

?Niin, veli Swart?, sanoi pasuunan puhaltaja, ?n?iden housujen laita on sama kuin minun torvenikin: milloin se on pitk?, milloin lyhyt.?

?Ja n?iss? sin? voit esiinty? miss? tahansa?, sanoi Swart. ?T?ss? kaupassa sin? et tullut petetyksi; soisinpa, ett? housut olisivat minun.?

Ja sitten he jatkoivat matkaansa, mutta sill?aikaa kun he matkustavat, l?hdemme me katsomaan mit? kotona on tapahtunut.