Oli niin peloittava r?hin? ja ?hellys, ett? Swart ja Witt pelk?siv?t suorastaan onnettomuuden tapahtuvan. He eiv?t kauempaa voineet kuunnella melua, vaan avasivat oven ?Hiljaiseen rauhaan.?

Siell? istui r??t?li p?yd?n alla pidellen molemmilla k?sill??n jaloistaan kiinni ja kiljui:

?Min? en tikahdakaan paikaltani! Min? tahdon n?hd?, kuka t??ll? on herra talossa!?

Ja h?nen rakas puolisonsa seisoi vieress? hurjasti py?ritellen silmi??n; h?nen hiuksensa olivat piiskana niskassa ja vaahto kihisi h?nen suupieliss??n.

?Min?!? parkasi h?n k?re?n kirpe?ll? ??nell? ja tarttui r??t?li? takinliepeest?. ?Etk? sin? tahdo uskoa, ett? min? olen 'Hiljaisen rauhan' is?nt?, senkin vanha kili??

Nyt meni ukko Swart v?liin.

?Ansaitseeko tuo nyt toraamista! Jos minun eukkoni siell? kotona?, sanoi h?n Wittin puoleen k??ntyen, ?ehdottomasti haluaisi istua p?yd?n alla, saisi h?n minun puolestani olla siell? vaikka ylihuomiseen asti.?

?Ei asia minuakaan osaltani lainkaan huolestuttaisi?, sanoi Witt.

No, yksi hyv? sana synnytti toisen, ja lopulta aviopuolisot rauhoittuivat. Kun pojat tulivat sis?lle, vallitsi j?lleen sopu ja rauha 'Hiljaisessa rauhassa'.

R??t?li lupasi tulla esiin p?yd?n alta, kun he kerran h?nt? kauniisti pyysiv?t, ja lupasi antaa anteeksi vaimollensa, lis?ten, ett? jos t?llaista viel? uudistuisi, tulisi varmaan tapahtuukaan hirve? onnettomuus. Sill? h?n sent??n oli kuin olikin 'Hiljaisen rauhan' is?nt?.

H?nen eukkonsa seisoi peilin edess? sovitellen paikoilleen myssy?, joka r?h?k?n tuoksinassa oli valahtanut niskaan. H?n naurahti kirpe?sti ja sanoi:

?Luulenpa melkein, rakas Santeri, ett? me jo tunnemme toinen toisemme.?

Ja saatuaan myssyn paikoilleen h?n poistui.

?Is??, sanoi Frits, ?Kalle ja min? olemme kuulleet, ett? t??ll? t?n? iltana pelattaisiin kometiaa, ja jollei teill? ole mit??n vastaan, niin menisimme sit? katsomaan.?

?No menk?? vain minun puolestani, mutta siivotkaa nyt ensin itse?nne. Ja k?ytt?ytyk?? siell? hyvin, ja kertokaa sitten meille kaikki mit? olette n?hneet siell?.?

Nuorukaisten menty? sanoi ukko Swart ukko Wittille:

?Mit? arvelisit, naapuri? Emmek?h?n ottaisi yht? pient?--?

?No, maistetaan vain?, sanoi Witt.

R??t?li Flick kaatoi laseihin.

?Ei taitaisi olla liikaa?, sanoi Swart, ?jos tyhjent?isimme my?skin lasin olutta.?

?Eip? suinkaan?, sanoi Witt. ?Ei se ole liikaa.?

Flick kaatoi kaksi lasia olutta.

?Olipa sent??n aika vahinko, ett? hukkasin piippuni,? sanoi Witt.

?Mit?h?n, jos polttaisin yhden sikarin.?

?Sikarit ovat niin kummallisia?, sanoi Swart. ?Luulen, ett? ne tekev?t sinulle pahanel?m?n.?

?Eih?n toki?, sanoi r??t?li Flick. ?Niin voi kyll? k?yd?, jos sikari on huonoa lajia. Mutta minulla on niin erinomaista lajia, ett? kapalolapsikin voi niit? polttaa tuntematta lainkaan pahoinvointia. Ne maksavatkin minulle siev?n summan: nelj? taaleria tuhat.?

?Tuhannen tulimmaista?, sanoi Witt, ?nep? vasta mahtavat olla hyvi? sikareja. Niit? min? tahdon polttaa yhden.?

?Oitis?, sanoi Flick ja toi kourallisen t?t? hienoa tavaraa.

Witt valikoi.

?T?m? on hyv??, sanoi r??t?li. ?Sytytt?k?? se. No eik?s se maistu hyv?lle? Ja ent?s hieno tuoksu sitten!?

Ukko Witt imi imemist??n, mutta ei saanut kapinetta palamaan.

?Malttakaas?, sanoi r??t?li. ??lk??s h?t?ilk?! Jollei se tahdo palaa hyvin, niin purette toisen p??n poikki. Se on juuri hyv?n sikarin tuntomerkki.?

Ukko Witt puri ja piti sikaria kynttil?n liekiss? ja pisti sen sitten taas suuhunsa ja poltti ja veti ja imi.

?Niin?, sanoi r??t?li, ?semmoista tapahtuu. Oikeat hyv?t sikarit eiv?t tahdo koskaan palaa,-ainakaan muu-*, tamat niist?. Mutta voidelkaamme sit? v?h?n talilla, niin se tulee hyv?ksi. Kas niin, purkaa nyt viel? palanen pois!?

Se auttoi silm?nr?p?yksess?, ja kaiken imemisen, puremisen ja voitelemisen j?lkeen saatiin sikari vihdoin palamaan loppuun, ja r??t?li hykerteli tyytyv?isen? k?si??n.

?Eik?s se olekin erinomainen sikari?? sanoi h?n, ?koko huone siit? hajahtaa.?

?Niin?, sanoi Swart, ?se haisee melkein samalla lailla kuin traanilamppu siell? kotona, kun eukko on puhaltanut sen sammuksiin ja antaa syd?men savuta.-Min? olenkin iloinen, ettei siit? ole en?? mit??n j?lell?.?

Matkamiehemme olivat p??tt?neet jatkaa matkaansa omnibus-vaunulla, ja nyt astui ajuri Kalle Vepupp huoneeseen.

?Huomenaamulla kello nelj? min? pys?yt?n t?h?n?, sanoi h?n. ?Olkaa silloin valmiina; paitsi teit?, tulee mukaan kahdeksan musikanttia, ja sitten ovat vaunut t?ynn?.?

* * * * *

Heid?n istuessaan t?ss? matkaansa tuumailemassa tulivat Frits ja Kalle kotia kometiaa katsomasta.

?Mit? hiisi??, sanoi ukko Swart, ?onko se jo lopussa? Ja min? kun luulin, ett? n?yt?s nyt vasta alkaisi.-No mit? kappaletta ne t?n??n n?yttiv?t??

?No, is??, sanoi Frits, ?siin? oli pyssynluotien valamista ja ampumista ja paholaisen rotko p??kalloineen, iso huuhkaja, piru itse ja mink? mit?kin pirunkonstia.?

?No, oliko se lysti?? Miellyttik? se teit???

?No?, vastasi Frits, ?voihan tuo k?yd? laatuun, vaikkei siit? ole paljon kertomista. Mutta viimeinen hypp?ys, kas se oli vaarallinen, siin? olisi helposti voinut taittua niskat ja s??ret.?

?No mit? se sitten oli? Kerro, sen J?r?janne! Anna kuulua!?

?Jos te rupeatte torumaan, is?, niin saa Kalle itse kertoa, kuinka se tapahtui. Min? tied?n vain, ett? minun t?ytyi hyp?t?.?

?No, Kalle?, sanoi Swart, ?tules t?nne. Kuinka se oli??

Kalle, joka allap?in oli seisonut Fritsin takana, astui nyt hiljaa esiin. Herranen aika, milt? poika n?ytti! Toisesta syrj?st? etupuolelta oli h?nen nuttunsa sininen takki, toisesta syrj?st? se oli vain liivi ja takaap?in se oli sininen h?nnystakki.

?Poika?, sanoi ukko Witt, ?milt?s sin? n?yt?tk??n??

?Tuollaisena?, sanoi Swart, ?emme voi ottaa h?nt? mukaan. Olipa t?m?kin koko tapaus.?

?Olipa kyll?kin?, sanoi r??t?li Flick.

?Oli?, sanoi Kalle Vepupp.

?Poika?, sanoi ukko Swart, ?tule t?nne ja kerro mitenk? t?m? on tapahtunut!?

?En min? voinut sit? auttaa?, vastasi Frits. ?Kalle hypp?si kun lattia murtui ja min? tartuin h?nen takinliepeeseens?, mutta lieve repesi ja min? lankesin h?nen p??llens?.?

Nyt kaikki ihmetteliv?t.

?Mit?h?n se mahtoi olla??

?No, se ehk? kuului n?ytelm??n?, sanoi lopuksi r??t?li Flick.

?Niin, ehk? se kuuluikin kometiaan?, arveli Swart.

Asianlaita oli kuitenkin niin, ett? keskell? n?ytelm?? meni parven rintavarustus rikki. Kalle ja Frits tekiv?t aika hypp?yksen ja p??siv?t leikist? pelk?ll? s?ik?hdyksell?, ja repeytyneell? nutunliepeell?, mutta niin onnellisia eiv?t kaikki olleet. Yksi katsojista taittoi molemmat jalkansa ja oli kannettava pois, ja puoli tusinaa sai suurempia tai pienempi? vammoja. Mutta t?st? eiv?t Kalle ja Frits tienneet mit??n.

?Se kuului n?ytelm??n?, sanoi ukko Witt. ?Enk?s jo sanonut sit?! Mutta mist? me nyt saamme h?nelle nutun? Ei meill? ole aikaa menn? noutamaan r??t?li?.?

?Ei, huomenaamulla varhain l?hden min? matkalle?, sanoi Kalle Vepupp.

?Minulla?, sanoi r??t?li, ?on hieno viheri?inen samettikauluksinen ja keltanappinen h?nnystakki, aivan sellainen kuin hovissa k?ytet??n. Sen min? my?n teille huokeasta.?

?Is?, kuulkaa?, pyysi Kalle.

?No?, sanoi ukko Witt, ?kunhan se vain sopisi.?

Flick toi takin ja Kalle pukeutui siihen.

?N?hk??s vain?, sanoi Swart, ?kuinka hyvin se sopii h?nelle.?

?H?n on uljas kuin kreivi?, sanoi Kalle Vepupp.

?Niin, aivan kuin kreivi?, vakuutti r??t?li.

Ja siin? Kalle nyt seisoi ja ojentelihe uudessa takissaan ja hieroi ja silitteli tukkaansa ja sovitteli kaulustaan, kierteli keltahousuisia jalkojaan ja asteli ylpe?n? edestakaisin lattialla k?det kupeilla ja nen? pystyss?.

?Minun mielest?ni?, sanoi Witt, ?se sopisi h?nelle paremmin, jos se istuisi hieman toisella lailla.?

?No, noh?, sanoi Vepupp, ?voihan h?n kasvaa viel?.?

Ukko Witt ja r??t?li sopivat hinnasta, ja kun takki oli maksettu, l?ksiv?t matkamiehemme ylikertaan ruvetakseen levolle p?iv?n vaivoista.

* * * * *

Witt ja Swart makasivat yhdess? s?ngyss? ja Kalle ja Frits saivat sijansa toisessa. Pian vallitsi huoneessa syv? hiljaisuus. Kalle yksin ei voinut nukkua, sill? h?n ei voinut riist?? ajatuksiaan uudesta takistaan. Vihdoin h?n varovaisesti nousi vuoteesta, puki takin yllens? ja rupesi astelemaan edestakaisin lattialla kuun paisteessa. Silloin t?ll?in h?n seisahtui tarkastellakseen itse??n, koetteli sormillaan takkia, avasi nappeja ja pani ne j?lleen kiinni ja ojensi vartalonsa suoraksi ja silitteli ja hipoi itse??n kuin naapurin kissa peseytyess??n.

Nyt t?ytyi tapahtua, ett? ukko Swart, joka makasi sel?ll??n kumeasti kuorsaten, k??ntyi toiselle kyljelleen. T?m? nyt ei ollut sen pahempaa. Mutta pahempaa oli, ett? h?n tuli pist?neeksi leve?n, paksun nen?ns? suoraan yst?v?ns? Wittin korvaan ja alkoi kuorsata siihen niin hirve?sti, ett? olisi voinut luulla paholaisen puhaltavan pasuunallaan. Witt hypp?si j?ykk?n? ja kauhistuneena yl?s ja seisoi kuin salaman iskem?n? lattialla, tuijotellen ymp?rilleen. Ja koska huone oli h?nelle outo ja kun h?n n?ki Kallen seisovan lattialla viheri?isess? takissa, huusi h?n:

?Tulipalo! Tulipalo! Miss? min? olen? Mit? tapahtuu??

Frits ja Swart hypp?siv?t s?ngyist? kuin pistooleista ammuttuina, tarttuivat Witti? k?sivarresta ja huusivat:

?Witt-naapuri, mik? teit? vaivaa? Menk?? levolle, olemmehan matkalla

Belgiaan.?

No, Witt rauhoittui viimein.

?Nyt min? tahdon sanoa sinulle yhden asian?, sanoi h?n Swartille, ?jottet en?? saisi tehd? minulle samaa kepposta. Min? asetan p??ni sinun jalkop??h?si, sill? lempoko voi tiet??, milloin sin? rupeat uudestaan kuorsaamaan.?

No hyv?.-Toisetkin kiipesiv?t j?lleen levolle, ja pian nukkuivat he kaikki taasen.

Ukko Witt nukkui my?skin. Mutta maatessaan oli h?nell? tapa pit?? suunsa auki, ja nyt juuri piti tapahtua, ett? ukko Swart j?lleen k??ntyi toiselle kyljelleen ja mit??n huomaamatta soljahutti isonvarpaansa Wittin suuhun.

Ukko Witt n?ki juuri unta sikareista, joissa ei oikein ollut ilmaa, vaikka ne hajahtelivat niin ihmeellisen ihanalle. H?n imi ja imi, mutta ei tahtonut saada sikaria palamaan. Yht?kki? h?n oli kuulevinaan r??t?lin sanovan:

?Pure p?? poikki!?

Ja Witt puri.

Nyt oli Swartin vuoro hyp?t? yl?s s?ngyst?. H?n kirosi ja kiljui! Frits hyp?hti yl?s vuoteelta ja Kalle rupesi kiireesti vet?m??n housuja jalkoihinsa, ja kun nyt kaikki muut olivat jalkeilla, makasi yksin ukko Witt vuoteessa, viatonna kuin ?skensyntynyt lapsi, eik? ollenkaan voinut ymm?rt??, mik? nyt oli h?t?n?.

?Mit??!? ?rjyi ukko Swart. ?Sin? rakkari! Mit?! Sin? kanalja! Mit?! Sin? puret t??ll? ihmisi?, vai niin! Ansaitsisitpa nyt aika kolauksen vasten suutasi!-H?n on salavihainen kuin pappilan vanha rakki.?

Ukko Witt vannoi ja vakuutti olevansa viaton. T?m? kaikki oli tapahtunut h?nelle unessa; h?n ei ikimaailmassa olisi n?in menetellyt, jos olisi tiet?nyt, ett? pisti toisen varpaan suuhunsa. Olihan h?nell?kin ihmisen tunteet! Hyi, kun h?n vain ajattelikin t?t?, niin suolet ihan kouristuivat h?nen vatsassaan. H?n kyll? my?nsi aivan avoimesti, ett? eilisiltainen sikari oli tehnyt h?net pahoinvoivaksi, mutta vakuutti, ett? t?m? oli kuitenkin monin verroin pahempaa.

?Mutta?, sanoi h?n, ?jos sin? v?ltt?m?tt?m?sti tahdot kostaa, niin min? varsin kernaasti pist?n varpaani sinun suuhusi, ja niin on asia sovitettu.?

Ei, sit? ei Swart mill??n muotoa tahtonut, h?n ei halunnut edes kuulla siit? puhuttavan, ja niin meniv?t he j?lleen levolle ja her?siv?t vasta kun kello l?i nelj?, jolloin heid?n tuli l?hte? jatkamaan matkaansa.

Ja juuri kun he olivat saaneet vaatteet yllens? ja juoneet aamukahvinsa alakerrassa, ajoi Kalle Vepupp pihaan vied?kseen heid?t mukanaan ulos avaraan maailmaan.

Download Book