Seuraavana aamuna l?ksiv?t ukko Swart ja Frits sek? ukko Witt ja Kalle kaupunkiin hankkimaan kansliasta ?passia ulkomaille?. Se maksoi 16 groshenia, ja sen saatuaan kiirehtiv?t he kotia. Naapuri Swart nimitt?in oli sit? mielt?, ett? matkalle oli l?hdett?v? kiireimmiten. ?Sill? muuten eukko taas sekaantuu asiaan?, sanoi h?n.
Kotiin tultuaan ukko Swart otti passin esille ja sanoi eukollensa:
?T?ss? on nyt passi, ja min? seison siin? kokonaan.?
?Sep? mahtaa olla kaunis kuvaus.?
?Kuules Frits?, sanoi ukko Swart, ?tules t?nne ja lue passi meille. Alun saat j?tt?? lukematta. Ala ulkon??st?.?
Ja Frits luki.
?Pituus: viisi jalkaa ja yksi tuuma.?
?Se on oikein, se?, sanoi Swart tyytyv?isen?. ?Niin, eritt?in pitk? min? en olekaan.?
?Vartalo: sangen r-u-u, sanoo ruu, m-i-i, sanoo mii, k-a-s, sanoo kas, ruumiikas.?
??h, mit? sin? m?k?t?t! Ruumiikas, mit? se on? Olenko min? ruumiin n?k?inen, min?, joka olen lihava ja verev? mies! Sen pit?? tietysti kuulua: rumakas?... No, lue eteenp?in!?
?Silm?t: harmaat-tukka: punainen...?
?Se on my?skin oikein. Mutta oikein ketunpunainen ei minun tukkani sent??n ole, se vivahtaa hieman keltaseen.?
?Ah, is?, kyll? sen lapsikin voi n?hd?, ett? te olette aika ketunp??!?
?Mit? hittoja! Luulenpa melkein, ett? sin?... Katso sin? vain passiin, poika!?
?Suu: iso-nen?: pieni...?
?Sit? minun pit?? menn? ihan peilist? katsomaan. Min? olen aina luullut, ett? minulla olisi komea nen? ja ett? se olisi luontevan muotoinen.? Ukko tarkasteli nen??ns? peilist? kaikilta puolin. ?Mutta mit? pituudesta puuttuu, sen kyll? leveys korvaa.-Poika, ?l? naura, vaan lue eteenp?in!?
?Erityisi? tuntomerkkej?: h?nen kasvonsa ovat t?ynn? teerenpilkkuja ja rokonarpia ja n?ytt?v?t kokoonneulotuilta. Niiden v?ri vivahtaa v?h?n siniseen. H?nen molemmat silm?ns? ovat kierot.?
?Mit?! Mitenk? siin? seisoo? Anna t?nne passi!?
?T?ss? seisoo: h?n katsoo v?h?n kieroon!?
?Ett?k? minun kasvoni ovat siniset??
?Niin t?ss? seisoo, is?!?
?Ja n?ytt?v?t kokoonneulotuilta??
?Niin, t?ss? seisoo niin!?
?Mutta t?m?p? vasta on h?vyt?nt?! Reistraattori Schnabel on kirjoittanut minulle semmoisen passin! Min? olin muuten aikonut l?hett?? h?nelle juottovasikan. Kaikki se muu minun pituudestani, nen?st?ni ja suustani on kyll? oikein ja paikallaan, ja se ?ruumiikas? olisi my?skin saattanut k?yd? p?ins?, mutta siniset kasvot on toki liian hullua.?
?No enk? min? sit? sanonut!? tiuskasi Swartin em?nt?. ?Kuules Frits, istahda alas ja kirjoita kopio tuosta passista minulle. Min? panetan sen lasikehyksiin, ja kun is?si l?htee matkoille, on minulla siin? h?nen kuvansa!?
Mutta nyt ukko Swart vihastui. H?nen hiuksensa nousivat pystyyn ja h?n rupesi kiljumaan.
?Vai niin! Sin? tahdot tehd? pilaa minun ulkomuodostani? Mutta sen min? sanon sinulle, ett? varhain huomenaamulla min? ja Frits ja Witt ja Kalle istumme *minun* vankkureihini ja l?hdemme matkaamme. Mutta sin? saat istua k?k?tell? t??ll? yksin?si ja tappaa k?rp?si? huviksesi. Ja nyt sin? menet kauniisti panemaan kapineita kokoon,-v?h?n ev?st? me my?s tarvitsemme mukaamme.?
Ja niin sanottuaan Swart meni naapuritaloon.
Mutta heti oven avattuaan j?i h?n h?mm?styneen? seisomaan paikalleen ja puhkesi sanomaan:
?No, enp? ole ennen n?hnyt hullumpaa! Poika, mit? sin? oikeastaan teet??
Kalle Witt seisoi p?yd?ll? ja katseli peiliin. Milloin h?n oikoi koipiaan suoraan eteenp?in, milloin h?n v??nteli niit? sivulle p?in, ja h?n tarkasteli uusia keltaisia saappaitaan ja uusia keltaisia housujaan sek? edest? ett? takaa. Mutta siev?p? h?n olikin! H?n oli voidellut tukkansa talilla ja mustannut partansa saapasmusteella. H?nen k?tens? olivat lanteilla, ja ruusu oli h?nell? hampaiden v?liss?. Niin h?n seisoi siin? t?ydess? komeudessaan ja halusi n?hd?, milt? h?n oikein n?ytti. No, kaikki oli niinkuin olla piti. H?n kyll? saattaisi matkustaa, vaikkapa itse Berliniin.
Ukko Swartin seisoessa siin? sanattomana ?llistyksest? tulivat lukkari, herra Suhr ja ukko Witt sis??n.
?Katsokaas vain?, sanoi ukko Swart, osoittaen piipullaan Kallea, ?katsokaas, kuinka se poika on laittanut itsens? koreaksi!?
?Niin, naapuri?, sanoi ukko Witt tyytyv?isen n?k?isen?, ?my?nt?? t?ytyy, ett? kyll? h?n ymm?rt?? pukea itsens? hyvin aina. Annas, kun h?n nyt vain saa sen uuden hattunsa p??h?ns?, niin h?nt? kyll? voisi luulla vaikka kreiviksi, niin hieno h?n on.?
?Niin?, sanoi lukkari, ?minun t?ytyy sanoa, ett? h?n on s??linyt itsens? mainiosti t?lle matkalle. Muotia tulee noudattaa. Min? tahdon nyt vain sanoa, ett? jos esimerkiksi sininen olisi muotina ja joku ottaisi yllens? viheri?n takin, niin ei se sopisi yhteen!?
?Ei?, sanoi ukko Swart. ?Siin? te olette aivan oikeassa.?
Ja ukko Witt huomautti:
?Niin, se on totta kyll?!?
?Ja muoti on muoti, ja jokainen asia tahi esine, joka ei ole muotia, ei ole muotia, vaikka mit? tekisi. Muoteja on vain kolme, joita t?ytyy seurata?, selitti lukkari viel?, ?nimitt?in sininen, keltainen ja punainen-muut eiv?t ole laisinkaan muotia.?
?No, Suhr, sanokaas nyt minulle sitten?, sanoi Witt, ?onko Kalle muodinmukainen? Tules t?nne, poikani, ja anna lukkarin tarkastella itse?si. Onko h?n muodinmukainen??
?Onpa kyll?kin?, sanoi lukkari, ?punainen kaulahuivi, sininen takki ja keltaiset housut, ne sopivat s?ntilleen yhteen. Veli Witt, min? en tied? mit??n, mik? puuttuisi, ellei ehk? korkea kaulus.?
?Niin?, sanoi ukko Swart, ?siin? h?n on oikeassa, ja olenhan min? aina sanonutkin, ett? semmoinen valkoinen kaulus se antaa oikein herramaisen muodon. Frits saa my?s sellaisen kauluksen.?
Mutta miss? oli Frits sill? aikaa?
H?n ja Dorotea istuivat k?sitysten vanhan seljapuun alla. Dorotea rupesi katkerasti itkem??n, kun kuuli, ett? Fritsin pit?? l?hte? matkalle ja ett? h?n viipyisi niin kauan poissa. Fritskin olisi itkenyt, ellei se olisi ollut niin akkamaista miehelle. Mutta h?n kietoi k?sivartensa Dorotean vartalolle ja koetti lohduttaa h?nt?.
??l? nyt itke, Dorotea! Tulenhan min? pian takaisin, ja silloin min? tuon sinulle jotakin kaunista.?
?Voi, Frits, minun syd?meni on pakahtua, kun ajattelen, ett? sin? l?hdet pois. Mit?p? min? v?litt?isin lahjoista.?
Ja Dorotea itki.
Frits oli heitti?; h?n ei edes langennut polvilleen ja vannonut h?nelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimess?, ett? h?nen sielunsa kuului Dorotealle. Sellaista h?n ei ymm?rt?nyt, mutta h?n taputti tytt?? poskelle ja katseli h?nen sinisilmiins?, jotka nyt olivat punaiset itkusta. H?n laski k?sivartensa Dorotean kaulalle ja nosti h?net istumaan polvelleen.
?Rakas, oma Doroteani?, sanoi h?n. ?Sin? et saa itke?. Olethan sin? sanonut pit?v?si minusta, eik? tule viipym??n kauaa, ennenkun min? tulen takaisin. Kaksi vuotta kuluu pian, ja sitten min? suljen sinut syliini, niinkuin nyt t?n??n!?
Ja h?n kumartui ja suuteli tytt??.
?Hyv?sti nyt?, sanoi Dorotea tukahtuneella ??nell?, ?ja mene Jumalan huomaan!?
Frits nousi ja meni. Mutta v?h?n v?li? h?n pys?htyi ja k??ntyi katsomaan Doroteaan p?in; t?m? l?ht? oli h?nelle raskas! Mutta kaikesta surusta huolimatta oli h?nell? syd?mess??n taivas, vaikka h?n olikin vain tuhma poika.
Ja Dorotea j?i istumaan seljapuun alle ja itki t?m?n tuhman pojan t?hden. Satakieli lauloi-ehk?p? tytt? juuri senvuoksi itkikin?- kev?ttuuli hyv?ili h?nt?-ehk?p? h?nen syd?mens? juuri senvuoksi oli niin raskas?-ja kuu loi hopeavaloaan puitten ja pensaitten v?litse t?h?n syd?meen. H?n ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta-ja kuitenkin oli h?n vain k?yh? ompelijatar.