Swartin em?nt? oli hyvin ?keiss??n kulkiessaan kirkosta kotiin. H?nen otsansa oli rypyss? ja alahuuli lerpallaan, ja sellaisena astui h?n l??h?tt?en l?pi kyl?n, naputellen sormillaan virsikirjansa kanteen, siten edes jollain tavoin purkaakseen kiukkuansa.
Kun h?n tuli kotiin, oli navetan ovi auki ja hanhet olivat p??sseet ulos pihalle; keittohuo