Chapter 3 No.3

Seuraavana p?iv?n? seisoivat vankkurit, joiden eteen oli valjastettu kaksi varsatammaa, ukko Swartin oven edess?. Varsat hyppeliv?t iloisina vankkurien ymp?rill?, ja ihmiset ne juoksivat edestakaisin vankkurien ja tuvan v?li?; milloin oli unohdettu sit?, milloin t?t?. No, vihdoinkin oli kaikki j?rjestyksess?. Vankkurien per?puolella oli iso, nelj?ll? lukolla varustettu arkku-se sis?lsi Kallen ja Fritsin matkakapineet -ja seitsem?n t?ytt? ev?skoria oli asetettu sen ymp?rille.

Koko matkaseurue oli nyt koolla. My?skin lukkari oli saapuvilla; h?n n?et seurasi mukana jonkun matkaa k?yd?kseen samalla veljens? luona. Olipa kuitenkin niit?, jotka sanoivat, ett? h?n meni mukaan ainoastaan ev?iden t?hden, mutta ihmiseth?n sanovat niin paljon.

Tieto Kallen ja Fritsin l?hd?st? matkalle maanviljelysopintoja harjoittamaan oli levinnyt ymp?ri kyl??, ja sek? vanhat ett? nuoret olivat kokoontuneet l?ht?? katsomaan. Muutamat olivat kiivenneet pit?j?nvoudin h?kkiaidalle ja muutamat l?hell? olevalle pellon aidalle.

?Kaikki on j?rjestyksess?!? huusi nyt Swartin Juhani-renki, ja niin sit? sitten sanottiin toisilleen j??hyv?iset, joiden kuvaamisella en kuitenkaan tahdo kuluttaa aikaa senvuoksi, etten mielell?ni halua kertoa sellaista, mik? on surullista. Molemmat eukot itkiv?t hyv?stelless??n poikiaan, pahemmin kuitenkin Swartin em?nt?. H?n itki kuin piiskattu. Ukko Swart lohdutti h?nt? niin hyvin kuin taisi.

?Noh, noh?, sanoi h?n, pyyhkien h?nen silmi??n esiliinalla. Sit? h?nen ei kuitenkaan olisi pit?nyt tehd?, sill? esiliinaan oli tullut padoista paljon nokea, niin ett? eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa. Mutta t?m? kuitenkin rauhoitti h?nt?. Ja niin sit? vihdoin noustiin vankkureihin.

Etuistuimella istuivat Kalle, Frits ja Juhani-jonka tuli ajaa vankkurit takaisin kotiin-ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen ?ruumiikas?, niin ei siin? en?? ollut sijaa muille, jonka t?hden lukkarin t?ytyi istua vankkurien per?lle matka-arkun kannelle ev?it? vartioimaan.

?Olemmeko nyt valmiit?? sanoi Swart, katsahtaen oliko kaikki j?rjestyksess?. Ja kaikki oli j?rjestyksess?. ?No, anna soida sitten, Juhani! Ja te, lukkari, pit?k?? kieli suorana suussa!?

Heisaa! Aika kyyti? sit? l?hdettiin lasten huutaessa ja koirain haukkuessa Swartin pihasta ulos avaraan maailmaan.

?Hei, seisahuttakaa?, huusi ukko Wunderlich pit?j?nvoudin h?kkiaidalta, ?py?r? l?htee irti!?

??lk?? vain hukatko lukkaria!? huusi pit?j?nvoudin Frits pellonaidalta.

Ja pit?j?nvouti itse huusi:

?Hyv?sti, hyv?sti! Sanokaa terveisi? paaville!?

Kun he ajoivat lukkarin puutarhan ohitse, n?kyi pieni valkoinen k?si vanhan seljapuun rungon ymp?rill?, ja kukkien ja lehvien lomasta n?kyiv?t punoittavat tyt?n kasvot. Siell? oli Dorotea.

H?n seisoi siin? katsellen heid?n j?lkeens?. Kyyneleet valuivat h?nen silmist?ns? poskille ja vier?htiv?t sielt? alas pienelle valkoiselle k?delle. Nyt vieriv?t vankkurit viimeisen talon ohitse, ja h?nen k?tens? viittasi viimeiset j??hyv?iset. H?nen syd?mens? tuntui olevan pakahtumaisillaan, ja h?n lankesi polvilleen vanhan seljapuun juurelle ja rukoili hartaasti Jumalaa. H?n rukoili sen puolesta, jota h?n rakasti enimm?n maailmassa, ja h?nen rukouksensa nousi kuin leivosen laulu yl?s taivasta kohti.

H?n palasi takaisin ty?ns? ??reen, mutta kaikki tuntui nyt niin vieraalta ja kummalliselta. Ompeliko h?n morsiuspukuaan vai k??rinliinojaan?

Mutta meid?n matkamiehemme ne ajoivat iloista vauhtia ulos kyl?st?.

Kun he tulivat er??seen tiehaaraan, sanoi ukko Witt:

?Juhani, ptruu, ptruu! Pys?yt? v?h?n! Min? luulen unhoittaneeni rahani kotiin.?

??h?, sanoi Juhani. ?Kuinka te nyt voittekaan olla niin ajattelematon?

Kalle, juokse sin? kotia, mutta ?l? nahjustele!?

?Niin, tee se, Kalle!? sanoi Witt. ?Min? sanon sinulle miss? ne ovat. Katsos nyt. Kun sin? tulet kamariin, seisoo siin? kaappi, niinkuin tied?t, vasemmalla nurkassa, ikkunan vieress?. Siit? ei sinun tarvitse pit?? v?li?. Oikealla siit?, sein?n vieress?, on arkku. Sen saat my?s antaa olla, sill? rahat eiv?t ole siin?. Sitten menet sin? uunin luo, niin, siell? eiv?t rahat my?sk??n ole, mutta uunin juurelta vasemmalla puolella, v?h?n oikealle, jossa vanha Halli mielell??n makaa, ei j?rin paljon taaksep?in, sielt? nostat sin? yl?s kiven, ja kun olet nostanut sen, niin siin? alla on avain. Sen annat sin? sitten ?idille; h?n kyll? tiet??, miss? rahat ovat. No, ymm?rr?tk?s nyt??

?Kyll?, min? juoksen nyt?, sanoi Kalle.

?Odotas v?h?n?, kiiruhti ukko sanomaan, ?viel? sananen! Ellet sin? heti l?yt?isi avainta, niin ?l? huoli sit? kauan etsi?, vaan sano ?idille. H?n tiet??, miss? se on.?

?Kyll?, is??, sanoi Kalle, ja sitten h?n nosti takkinsa liepeet yl?s ja lensi kirjavana kuin tiklivarpunen rahoja noutamaan.

?Se Kalle se on sent??n reipas poika?, sanoi lukkari. ?Ly?np? vetoa, ett? h?n l?yt?? avaimen. Siit? pojasta teill? on iloa, ja niin kauniisti h?n osaa puhuakin, aivan kuin kirjasta lukisi.?

?Niin?, sanoi Swart. ?Se on aivan totta. Mutta minun tyhm? poikani istua k?k?tt?? vain kuin karhu tahi vanha kilipukki ja tuijottelee osaamatta suutaan avata, aivan kuin pit?j?nvoudin Mari.-No, p?ll?p??, mit? sin? nyt tuijotat? Vaikka min? sanoisin h?nelle senkin seitsem?n kertaa miss? Belgia on, ei h?n sittenk??n sit? tiet?isi.?

?Se ei olekaan niin helppoa?, sanoi lukkari, ?eip? sit? voi h?nelt? vaatiakaan. T??lt? Alt-Strelitziin h?n kyll? voisi osata, mutta sielt? ei osaaminen en?? olisi niink??n helppoa. Voin teille antaa ainoastaan sen neuvon, ett? ajatte aina oikealle. Jos ajaisitte vasemmalle, voisi sattua, ett? tulisitte suoraan Ven?j?lle.?

?Se olisi kamalaa?, sanoi ukko Swart.

?Taikka It?valtaan?, jatkoi lukkari, ?taikka Puolaan taikka kenties

Taka-Pommeriin.?

?Mutta tied?ttek? tuon aivan varmasti, lukkari?? kysyi Swart.

?Olipa sekin kysymys?, sanoi lukkari pudistaen p??t?ns? ep?ilyksen johdosta. ?Te saatte asettaa minut mihin tahansa, te saatte sysipime?n? y?n? asettaa minut synkk??n korpeen, ja panenpa vaikka kuinka suuren vedon, ett? l?yd?n tien, kun minulla vain on kartta mukanani. Sit?h?n minun t?ytyy lapsillekin opettaa.?

?Jaa, jaa, Swart?, sanoi Witt. ?Luulenpa, ett? lukkari on oikeassa. Mutta sanokaapas, lukkari, tulemmeko me nyt matkustamaan laivallakin yli aavan veden??

??h, aina sin? hourit siit? vedest??, sanoi Swart n?rk?styneen?. ?Eilen et mist??n muusta puhunut. Miss? se aava vesi sitten olisi? Sen on vain se tyhm? reistraattori pannut sinun p??h?si. Mist?p? h?n t?llaisia seikkoja tuntisi.?

?Niin?, sanoi lukkari, ?jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.?

Nyt tuli Kalle heng?styneen? takaisin.

?No, Kalle?, sanoi Witt, ?onko sinulla rahat?-Sanoiko ?iti muuten mit??n??

?Ei h?n mit??n sanonut?, vastasi Kalle.

?N?itk? sin? minun eukkoani?? kysyi Swart.

?Teill? oli koko porstua t?ynn? ihmisi?, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, ett? te olitte vanha p?ll?, kun otitte Fritsin mukaanne.?

?Siit? min? en v?lit?. Aja, Juhani!?

Ja nyt sit? l?hdettiin eteenp?in ulos avaraan maailmaan, ensiksi l?pi mets?n.

?Niin?, sanoi lukkari, ?mit? minun taas pitik??n sanoa;-hauskaa sent??n on matkustella, eritt?inkin kun on kukkaro t?ysi. Nuorempana min? olin hyvin utelias ja min? kuljeksin ymp?ri maata. Ja hyvin minut otettiinkin vastaan, tulinpa minne tahansa, sill? tiet?k??s, min? olin uljas mies siihen aikaan, ja olin siev?n n?k?inen, ja se on p??asia. Min? ajoin silloin tavallisesti postivaunuissa ja pidin kauniita viiksi?, aivan kuin olisin kuulunut sotav?keen, ja olin helkkarin ylpe?.?

?Se on totta, se?, sanoi Witt, ?ja se on my?s parasta.?

?Niin, kyll? t?ytyy my?nt???, sanoi ukko Swart ukko Wittille, ?ett? ylpe? oli lukkari.?

Ja Swart t?n?si samalla Fritsi? niskaan.

?Sakramenskattu poika, etk?s tahdo istua suorassa!?

?Niin?, sanoi lukkari, ?tulee aina olla niin suora ja kankea kuin seiv?s, ja sit?paitsi teid?n tulee olla rohkea ja iloinen ja esiinty? uljaalla ryhdill?. Kun teit? kohteliaasti puhutellaan, tulee teid?n my?s olla kohtelias, eritt?inkin sotav?ke? kohtaan. Te olette esimerkiksi tanssiaisissa. Silloin tulee joku aliupseeri ja sanoo: 'Kirottu mies, min? tahdon tanssia teid?n daaminne kanssa!' No, eritt?in hauskaa tuo ei ole, mutta ei auta! Teid?n t?ytyy kumartaa ja sanoa: 'Palvelukseksenne, herra korpraali, se tuottaa minulle suuren ilon!!' Ja samassa te huudatte niin lujaa, ett? kaikki kuulevat: 'Viinuri! Viinuri! kaksi lasia v?kev?? lik??ri?!' Kun h?n sitten tuo teid?n daaminne takaisin, sanotte te ujostelematta: 'Suuresti kiitollinen! T?m? on ollut minulle suuri huvi ja min? olen rohjennut tilata t?nne kaksi lasia lik??ri?.' Saatte n?hd?, ett? h?n juo ne. Mutta ottaakseni toisen esimerkin. Otaksun, ett? te astutte johonkin kahvilaan tai muuhun ravintolaan ja siell? tulee joku porvari luoksenne, sanoen: ?Suokaa anteeksi, kunnioitettava herra, te ehk? ette ole tuttu t??ll?...?? Silloin te oikaisette vartalonne, pist?tte molemmat k?det housuntaskuihinne, asetutte h?nen eteens?, tirkist?tte h?nt? suoraan p?in silmi? ja sanotte suurellisesti: ?Mit?? Mit? te tarkoitatte? Ja...?

?Ptruu! ?sh! noh! Juhani!? huusi ukko Witt, ?pys?yt? v?h?n!?

?Mik? nyt?? kysyi Swart. ?Miksi pit?? h?nen pys?ytt????

?Min? luulen, ett? olen pudottanut tupakkakukkaroni?, sanoi Witt. ?Se oli minulla viel? aivan ?sken, ja nyt se on poissa.?

?Mutta mit? t?m? nyt on?? sanoi Swart. Sin? et lainkaan huolehdi tavaroistasi, vaan istut kuin unessa. Emme me t?ll? tavoin koskaan tule Strelitziin. Pid? toki tavarasi koossa ?l?k? torku. Hyp?tk?? alas?, sanoi h?n Kallelle ja Fritsille, ?ja l?htek?? hakemaan sit?.?

Vankkurit pys?htyiv?t, Kalle ja Frits hakivat tupakkakukkaroa, ja lukkari aikoi juuri jatkaa keskeytynytt? esitelm??ns? sek? antaa viel? muutamia hyvi? neuvoja, kun samassa nelj?n ruskean hevosen vet?m?t herrasvaunut ajoivat lent?v?? vauhtia heid?n ohitsensa. T?m? nyt itsess??n ei ollut mit??n erikoista, mutta varsat tuskin ehtiv?t n?hd? vaunut ja nelj? vierasta hevosta, ennenkuin py?r?yttiv?t h?nt?ns? ilmaan ja l?ksiv?t laukkaamaan niiden j?lkeen.

?Katsokaas varsoja-ptruu!? huusi Swart ja Juhani kiljui: ?Ptruu! Ptruu!?-itse ukko Wittkin rupesi huutamaan: ?Ptruu! Ptruu!?, mutta siit? ei ollut apua. Silloin ukko Witt ja ukko Swart hypp?siv?t alas vankkureista ja l?htiv?t juoksemaan varsojen j?lkeen. T?st? varsat eiv?t kuitenkaan v?litt?neet, vaan juoksivat kuin mehil?isparven ahdistamina. Juhani viskasi ohjakset lukkarille ja l?ksi h?nkin juoksemaan varsojen j?lkeen, ja niin he lensiv?t kaikki eteenp?in kuin tulta pakoon, sill?v?lin kun lukkari tyytyv?isesti muhoillen istui ev?skorien keskell? ja katseli kilpajuoksua. Mutta h?nen ilonsa ei tullut pitk?ik?iseksi. Tammat vankkurien edess? rupesivat herist?m??n korviansa, ja ennenkuin lukkari osasi aavistaakaan, ne jo karkasivat toisten j?lkeen. Nyt alkoi lukkarikin huutaa: ?Ptruu, so so, Liisa, noh!? Mutta pahaksi onneksi putosi h?nelt? toinen ohjas, ja tammat juoksivat nyt t?ytt? lentoa lukkarin hyppiess? ev?iden keskell? ja toisinaan kiljahtaessa: ?Ptruu, no, noh!?

Nyt kiitiv?t vankkurit Wittin ja Swartin ohi.

?Mik? lempo teihin nyt meni, lukkari?, huusivat he h?nelle, ?hulluko te olette?? mutta lukkari oli tarrannut kiinni vankkurien toisesta laidasta ja vastasi heikkenev?ll? ??nell?: ?No, noh ... ptruu, ptruu!?-siin? kaikki.

H?n pysyi *viel?* tasapainossa, kunnes ?kki?-*pratsh*!-vankkurit pahoin t?rsk?htiv?t-ja siell? nyt makasi lukkari ylisniskoin purossa, joka juoksi tien poikki.

* * * * *

Ukko Swart juosta l?tk?tteli voimainsa takaa ja saapui pian onnettomuuspaikalle. Hevoset seisoivat tyynin? alallaan ja vankkurit olivat tarttuneet sillankorvaan. Lukkari makasi alhaalla liejussa ja s?tkytteli koipiaan, ja n?ytti silt? kuin t?m? olisi ollut h?nelle syntyper?isten taipumusten toteuttamisesta johtunut suuri huvi. Ukko Witt tuli my?s paikalle ja katseli hetkisen t?t? s?tkyttely?. Sitten h?n p??tti l?hte? apua hakemaan ja tahtoi juosta oikoteitse pellon poikki. Onnellisesti h?n p??sikin yli aidan, mutta kun h?n oli kulkenut jonkun matkaa, osui polku orapihlajapensastoon. Polku oli kapea ja Witt oli leve?, ja kun h?n tahtoi tunkeutua pensaston l?pi, takertui h?n okaisiin. Ja kuta enemm?n h?n ponnisteli, sit? pahemmin h?n takertui. Kalle ja Frits tulivat nyt tupakkakukkaron etsinn?st?, n?kiv?t ukon pensastossa ja saivat h?net suurella vaivalla vedetyksi irti-ei juuri varsin kehuttavassa tilassa. Nyt saapui Juhanikin varsojen kanssa, ja kaikki oli taas kuin olla piti-paitsi lukkaria, joka yh? viel? lojui liejussa.

?Makaa sin? vain hiljaa alallasi!? sanoi s?ve?sti Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet ja ilokseen huomannut, ett? kaikki oli kunnossa.

?Makaa sin? vain hiljaa ja herke? potkimasta! Kyll? me sinut viel? yl?s ongimme.?

H?n sitoi korista vier?ht?neen makkarapalasen ohjaksen p??h?n painoksi ja heitti narun lukkarille:

?No, kuomaseni, pure nyt lujasti kiinni! Ja nyt vet?m??n, joka mies!?

Ja he vetiv?t ja kiskoivat.

?Pit?k?? kiinni!-Nyt saamme h?net!-Viel? kerta!-Ja viel?kin!...

El?k??n! Nyt h?n on maalla!?

Voi hyv?nen aika, milt? lukkari n?ytti! H?nen ylpeytens? oli h?vinnyt j?ljett?miin, ja melkein samoin oli k?ynyt h?nen uusille nankinihousuilleen.

?Kas niin, serkkuseni?, puheli ukko Swart, ?vankkureihin emme teit? nyt voi ottaa, sill? te tuhrisitte meid?t kaikki pahanp?iv?isesti; paras kai on, ett? panemme teid?t ruohikkoon kuivamaan p?iv?npaisteessa.?

?Se ei k?y laatuun?, sanoi Witt, ?h?n voisi siten helposti kylmetty?. Ei, viruttakaamme ensin h?nest? lika purossa, h?nh?n on hattua my?ten ravassa ja n?ytt?? melkein suossa rypeneelt? karjulta, ja sill? aikaa saavat Kalle ja Frits pest? h?nen vaatteensa, sill? sellaisena kuin h?n nyt on, ei h?n voi n?ytt?yty? miss??n. Ja vaatteitten kuivaessa t?ytyy lukkarin ahkerasti liikkua t??ll? mets?ss?.-Mutta me muut kai sy?mme p?iv?llist?.

Ja niin tapahtui. Koko seurue istuutui ev?skorin ??reen pist?m??n makupaloja poskeensa, mutta lukkari-paran t?ytyi lymyt? er??n pensaan takana ja tyyty? siihen, ett? sai vain katsella herkkujen perikatoa. Ja kun h?n silloin t?ll?in tuli piilopaikastaan esille saadakseen jonkun palasen h?nkin, sanoi Swart,-sill? h?n oli pahanilkinen veitikka:

?Varokaa, tuolla taitaa juuri tulla joku!?

Ja silloin oli lukkari kuin poispuhallettu. Mutta pahinta oli, ett? t?ss? tiet erosivat toisistaan, lukkari ei uskaltanut tulla esiin eik? saanut m?rk?? eik? kuivaa,-ja kaikkein harmillisinta oli, ett? kun toiset olivat sy?neet ja juoneet tarpeeksensa, he taas nousivat vankkureihinsa ja ajoivat tiehens?, huutaen lukkarille yst?v?llisen iloisesti:

?Hyv?sti nyt!?---

Monta, monta vuotta kului, ennenkuin lukkari voi unohtaa t?m?n tapauksen.

?Ei?, sanoi h?n, ?se minua vain suututti, etteiv?t he piitanneet minusta v?h??k??n, sanoivatpahan vain hyv?sti, j?tt?en minut sinne samanlaisessa asussa kuin Aatami paratiisissa ja ajoivat tiehens? kaikkien kauniiden ev?iden kanssa, antamatta minulle kuivaa taikka m?rk??. Ei, se oli sent??n liikaa!?

Ja minun mielest?ni lukkari oli oikeassa.

Kun sittemmin kerran oli tullut puhe villeist? ihmisist?, sanoi Ankershagin mets?nvartija, ett? h?nen mets?alueellaan l?ytyi villej? ihmisi? taikka ainakin apinoita. Pari p?iv?? helluntain j?lkeen oli h?n itse kohdannut sellaisen el?v?n. Se oli kauhean n?k?inen ja h?n oli suuresti pel?stynyt n?hdess??n sen.

?Mutta?, lis?si h?n, ?min? sanoin kohta vaimolleni: eiv?t ne tee pahaa; ne ovat arkoja, ja muuten ne ovat kotoisin l?mpimist? maista ja sy?v?t noin melkein mit? tahansa.?