Chapter 9 No.9

Syksyn loppu l?heni. Tilhi oli saapunut, h?vitt?nyt pihlajan marjat ja mennyt takaisin er?maahan. Harakka oli palannut kes?iselt? huvimatkaltaan ja korppi ry?st?retkilt??n. Kumpikin haki nyt, kun talvi oli tulemaisillaan, ihmisasuntojen l?heisyytt?, samoin kuin k?yh?t n?lk?vuosina menev?t kaupunkeihin. Varikset pitiv?t k?r?j?it? aumojen p??ll? ja miettiv?t, mit? pit?isi nyt tehd?, kun vesi j??tyi pellon vakoloissa, etanat olivat kuin j??palaset, kastemadot piilountuivat maan sis??n ja kaikki lyhteet olivat aumassa.

Er?s vanha viisas varis, jonka p??laen h?yhenet olivat harvenneet ja kaulah?yhenet olivat p?rr?ll??n, ja joka oli n?hnyt mailmata, ratkaisi asian. Pari kertaa se vaakkahutti, kuin poika ??nenmurroksen aikana; luultavasti kertoi h?n, ett? muikkujen kalastus Pielisj?rven rannoilla saatettiin pit?? alkaneena. Sill? ei aikaakaan, niin l?ksiv?t kaikki varikset riemuvaakunnalla lentoon menn?kseen tuulen auttamina matkoihinsa, verkkaisesti, mutta varmasti lent?en lounasta kohti, j?rven toiselle rannalle.

Israel Veikkoliini seisoi sahassaan ja katseli luukusta seutua, pannen erin?ist? huomiota varisten toimiin. Kun varisparvi n?ytti pienilt? mustilta pilkuilta ilmassa, k??ntyi h?n pois luukulta miettien: peijakkaan viisaita lintuja nuo varikset. Minun pit?isi tehd? samoin kuin ne, menn? tieheni.

Israel Veikkoliinissa asui kaksi yht? v?kev?t? voimaa, jotka kumpikin veti eri suunnalle. Toinen niist?, rakkaus Matin vaimoon, k?ski h?nt? j??m??n; toinen, h?nen halunsa p??st? eteenp?in mailmassa, k?ski h?nt? matkustamaan. Kun h?n, niinkuin usein on intohimoisten luonnetten tapa, oli kylm?verinen ja lis?ksi viisas, oli h?n tarkoin miettinyt asiata ja tullut samaan johtop??t?kseen kuin varikset. Paras, mit? h?n saattoi tehd?, oli l?hte? tiehens?. H?n ei tahtonut j?tt?? kumpaakaan p??m??r?? tekem?tt?; h?nen piti odottaa. K?rsiv?llisyys voittaa kaikki.

T?h?n lis?ksi tuli viel? kaksi asianhaaraa, Matti oli piakkoin palaava, ja jos h?n ei olisi saanut rahoja Suikkilan sahalta, niin siin? tapauksessa olisi parasta olla perhett? n?kem?tt? joksikin ajaksi. Ei, h?nen t?ytyi ensi tilaisuudessa menn? Joensuuhun.

Toinen syy oli, ett? mets?nhakkauksen piti hyvinkin pian alkaa. Mutta minne h?n l?hett?isi puutavaransa? T?t? rengasta viel? puuttui siit? pitk?st? ketjusta, joka nostaisi h?nen kultaisen aarteensa mets?n syvyydest?. Kun h?n oli p??ssyt asiasta t?ysin selville, tuntui l?ht? vastahakoiselta, mutta pois t?ytyi h?nen menn?. Ja h?n matkusti viel? samana p?iv?n?.

N?ytti silt?, kuin olisi t?m? viisas p??t?s itse itsens? palkinnut. Kun Veikkoliini saapui Joensuuhun, tapasi h?n er??n henkil?n, joka turhaan oli tarjonnut palvelustaan yhdelle ja toiselle tukkipatruunalle; turhaan, sill? ajat olivat huonoja. Siten saapui h?n my?skin Veikkoliinin luo, ja nyt oli h?nell? kaikki, mit? h?n tarvitsi, yhdistysside itsens? ja ulkomailman v?lill?. Miehell? oli ollut paikka kauppahuone Blumella, mutta kun kauppahuone nyt alkoi hiljaisuudessa v?hent?? menojansa, oli h?n saanut menn? pois. H?n joi jotenkin paljon, oli silloin raju ja puhelijas ja puhui entisist? is?nnist?ns? pahaa, mutta h?n tunsi englantilaiset kauppahuoneet, joilla oli tapana ostaa tavaransa Suomesta, ja niin sai ep?tasainen k?yd? tasaisesta.

Uudelta kirjanpit?j?lt??n sai Veikkoliini tiet?? ett? Blumen kauppahuoneella oli vaikeuksia. Ei edes Matti Kiiskil? olisi voinut saamistansa p?iv?lleen saada, jos h?n sit? olisi vaatinut. Mutta onneksi oli Matti sokeassa luottamuksessaan, vaikeuksia tekem?tt?, suostunut j?tt?m??n rahansa kauppahuoneelle. T?t? kuullessansa henk?si Veikkoliini syv??n. H?n oli n?hnyt selv?sti tulevaisuuteen, h?n oli arvostellut asioita oikein, ja nyt t?ytti tyytyv?isyyden tunne koko h?nen olentonsa. Nyt oli ensimm?inen ansa koettu. H?n saattoi nyt l?hte? takaisin kotia viritt?m??n toisia pauloja. Ja niin h?n teki. Mutta kun h?n saapui kotia, niin tuo suuri ty? odotti h?nt?. Viel? kerran oli h?n pakoitettu el?m??n koko talven mets?ss?, el?m??n siell? y?t? ja p?iv??, kuin villipeto kurjan pes?ns? pohjassa; mutta sitten, sitten loppuisi se ainaiseksi, sitten saattoi h?n palkata toisen henkil?n sijaansa. Nyt, kun kaikki riippui hiuskarvasta, ei h?n voinut luottaa kehenk??n muuhun kuin itseens?, sill? itseh?n sit? on paras renki.

Matti oli Jaakko Trastin ja tavallisen mets?nhakkaajajoukkonsa kanssa matkustanut Blumen metsiin.

Kaarlo oli j??nyt kotio vaimov?en avuksi. Joulun j?lkeen vaihtaisi h?n

Antin kanssa, joka nyt oli seurannut is??ns?.

Maria oli paljon muuttunut. Ennen oli h?n sill? ihailun saavuttamisen halulla, joka on naisellisen kauneuden ominaisuutena, ilman muuta vastaanottanut Veikkoliinin selv?sti osoitetun ihailemisen, h?nen maalaismaisen kohtelijaisuutensa. Mutta nyt h?n h?nt? silminn?ht?v?sti karttoi. Veikkoliinill? taaskin oli paljon toimittamista; h?nell? ei ollut aikaa mietiskell? syyt? t?h?n muutokseen. Hiljaisuudessa oli h?n kuitenkin hyvill??n siit?. H?n p??tti siit?, ett'ei Maria ollut v?linpit?m?t?n h?nest?; sent?hden pelk?si Maria h?nt?. Veikkoliini tunsi itsens? kymmenen vuotta nuoremmaksi, veri virtasi nopeammin kuin moneen vuoteen h?nen suonissansa, h?net valtasi nuorellinen halu tarttua vaikeimpiin teht?viin, h?n muuttui rohkeammaksi ja yrittelev?isemm?ksi kuin ennen. Innolla ja halulla alotti h?n suurta teht?v?t??n. Ja sittenkuin h?nen v?kens?, niinkuin tavallista on ennen mets?ty?n alkua, olivat k?ynyt ripill?, l?hti h?n kaikkine miehinens? mets??n, ik??nkuin juhlaan.

Tukinhakkaaja viett?? mets?n syd?mmess? koiran el?m?t?. Aikaiseen aamulla on h?n ylh??ll?, lumessa ja pakkasessa. Hongat kaadetaan, karsitaan, ja pienet villakarvaiset hevoset vet?v?t ne tapulipaikoille joen rantaan. Lumi pyry?? miesten ja hevosten ymp?rill?, hiki valuu k?dest? tuossa raskaassa ty?ss?. V?h?n kylm?? ruokaa ja kuppi kuumaa kahvia, ei muuta. Jos onni on my?t?inen, ja jos niin toimitetaan, ett? joku entinen kokkipoika tahi joku asevelvollinen, joka on palvellut ky?kki-osastossa, on ty?miesten joukossa, voi kuuma soppa silloin t?ll?in keskeytt?? tuota yksitoikkoista ruokaj?rjestyst?. Ja illan tullen vied??n hevoset jonkun pilvi? tavoittelevan kuusen alle, siell? seisovat ne taajassa niin, ett? l?mmitt?v?t toisiansa, ja saavat y?ruokansa ja loimensa, kun miehet k?mpiv?t kojuunsa nukkumaan.

Kolmella sein?ll? ja vesikatolla varustetussa kojussa makaavat tukkimiehet lavoilla, jalat kojun nelj?tt? avonaista sivua kohti. Kojun ulkopuolella leimuaa tuli, joka palaa koko y?n, osaksi petojen h?t??mist?, osaksi miesten jalkojen l?mpimin? pit?mist? varten. Vesisateessa, leutoilmassa, kun lumipyry riehuu honkien oksissa, kun pakkanen on niin tuima, ett? pikkulinnut putoavat kuolleina oksiltansa, kun revontulet leimuavat, t?hdet s?ken?iv?t ja linnunradan miljoonat t?hti? kiiluvat, on t?m? koju kaikki kaikessaan, mit? mets?n ravakkaat pojat tarvitsevat, voidaksensa lev?t? p?iv?n tallaamisesta kyyn?r?nkorkuisessa lumessa ja monesta sadasta kirveeniskusta hongan kovaan puuhun.

Jos matka kotiin on, niinkuin nyt, useita peninkulmia, niin rajoittuvat kotonak?ynnit mahdollisimman harvoiksi, pari kertaa kuukaudessa, ja nekin vasta sitten kun lunta on tullut ja suksimies voi oikaista soiden ja rahkojen yli.

Paljon ei puhuta mets?ss? ty?naikana. Kirveeniskujen kaikuessa, kaatuvien runkojen jyskyess? kuulee tuskin muuta kuin ??nekk??sti lausuttu: "pois tielt?". Aamukylm? ajaa ty?h?n, illan pime? ja v?symys p?iv?n vaivoista nukkumaan.

Talvipakkasen tuimuuden, kyyn?r?n paksuisen lumen, myrskytuulen huminan mets?ss?, p?iv?n lyhyyden ja h?m?ryyden, y?n pituuden ja kylmyyden - kaikki n?m?t k?rsii tukinhakkaaja tyynell? mielin. Mutta on jotakin, joka tekee h?nen el?m?ns? vaikeaksi, mielen raskaaksi, vie h?nelt? halun ja terveyden. Se on vesisade. Sade on h?nen pahin vihollisensa, vetinen syksy ja sateinen kev?t on h?nelle sama, kuin ukonilma kalastajalle ja halla maanviljelij?lle, se on h?nen h?vi?ns?.

Veikkoliini oli ty?ss? aamusta iltaan. Tunteille ja unelmille ei ollut h?nell? paljon aikaa. Miss? karhu makaa pes?ss??n, siin? ilmaisee ainoastaan kellahtava v?rinvivahdus lumessa, ett? omituinen elo, joka el?? itsest?ns?, piilee lumipeitteen alla. Samoin oli Veikkoliininkin laita.

Ainoastaan silloin t?ll?in her?si h?nen kuvittelunsa eloon. Ainoastaan harvoin n?ki h?n unta kauniista Batsebasta ja h?nen kuninkaallisesta rakastajastaan. Silloin h?nen, ty?v?kens? ihmeeksi, oli tapana kuleksia muutamia tunteja vaaleana ja synkk?n?; mutta sitten ty? taas p??si voitolle. H?n tunsi, ett? t?m? kaikki lep?isi k?tkettyn? kev??seen saakka h?ness? itsess??n, kuin siemen jyv?maassa, ett? kaikki her?isi uudestaan kes?n auringon l?mm?ss? eloon ja voimaan, ja silloin selvenisi kaikki t?m?, joka nyt oli sekaannuksiin joutunut.

Miten tuo tulisi suoriutumaan, sit? h?n ei tiennyt, eik? h?n huolinut sit? tutkia - "se on sallittu". T?m? tuon suuren luontaisuskonnon ilmaus, jota uskontoa kaikissa mailman kansoissa useimmat tunnustavat, on se, joka antaa kest?misvoimaa it?maan fellahille yht? hyvin kuin turkkilaiselle talonpojalle heid?n ty?skennelless??n polttavassa auringonpaahteessa, veronkiskojan ruoska p??ns? p??ll?; ven?l?iselle, joka viljelee maatansa toivottomassa yhteisviljelyksess?; k?yh?lle maanviljelij?lle, joka pohjolassa taistelee y?hallain h?vityksi? vastaan, se antaa kaikille tuon kaikkivoittavan henkisen sitkeyden, alistuvaisen uskalluksen. Toivoton uskallus. T?m?: "se on sallittu", tuo roomalaisten fatum, "se on sanottu", ja kreikkalaisten traagillinen sallimus on tulos mailmankatsannosta, joka ilmaisee alemman kehitysasteen, ahtaamman ilmeitten k?sitt?misen, mutta joka ei silt? est? t?m?n opin tunnustajia osoittamasta urhollisuutta, joka mailmaa useamman kuin yhden kerran on ihmetytt?nyt.

Nyt oltiin jo koko joukko maaliskuussa. P?iv?t piteniv?t, aurinko hehkui aamuin ja illoin honkien mustuneiden runkojen l?vitse. Lumi kimalteli, niinkuin olisi tuhansia pieni? t?hti? satanut sen pinnalle.

Tukinhakkaajan ty? k?vi raskaammaksi. Kun kirves isku iskulta sattui vapisevaan runkoon, karisi lunta ja vett? oksilta, karisi ty?miesten p??h?n ja niskaan ja tunkeutui vaatteiden l?pi, olipa ne sitten mink?laisia hyv?ns?. Itse ty?kin muuttui vaikeammaksi, sill? kun joka kirveenisku talvikuukausien aikana k?rkkyi helposti pet?j?n kovaan, mutta hauraaseen kylkeen, paneutui nyt kev??ll? puu ik??nkuin vastarintaan ter?kselle. Puu oli muuttunut sitke?ksi ja kimmoavaksi, sen kuuli jo iskujen ??nest?kin.

Ja er??n? kirkkaana, kauniina maaliskuun p?iv?n?, kun lumikiteet kimaltelivat, kuni pienet v?lkkyv?t t?hdet, kun koirasteerit olivat kokoontuneet aukeaksi hakatulle paikalle, ja luikersivat kauniimmat kev?tlaulunsa ihastuneille kuunteleville naarasteerille, komensi Israel Veikkoliini "seis". Hakkaus oli loppunut t?ksi vuodeksi. Talvi oli mennyt. Syv?ll? lumen ja roudan alla olivat salatut voimat alkaneet liikkua. Ne nousivat yh? ylemm?ksi puun ja kuoren v?lisi? hienoja syit? my?ten puun soluihin ja suoniin. Nyt ei puu kelvannut en?? ainepuuksi, sill? vetel?t nesteet rupeavat pian happanemaan. Puu m?t?nee pian, on v?hemmin pysyv?inen eik? kest? pitk?? uittamista vedess?, vaan painuu pohjaan matkalla jokiloissa ja j?rviss?.

Mutta nyt tuli tukinuittajille kiire. Viimeisell? lumella t?ytyi tukit vet?? aarniomets?n syd?mmest? l?himp??n jokeen, sit? my?ten kuljetettavaksi sahalle. T?m? oli raskasta ty?t? miehille ja hevosille. Tukkien molemmat p??t sidottiin pienille, lyhyille kelkoille, jotka olivat niin korkeat, ett? jalasten upotessa tukki ei kuitenkaan koskenut nietokseen. Jokaisen kelkkaparin eteen valjastettiin yksi tahi kaksi hevosta, aina tien hyvyyden tahi huonouden mukaan.

Koko p?iv?t vetiv?t hevoset l??h?tt?en mets?st? m?kien ja lumikinosten, risujen ja oksien ylitse, ryt?jen ja kantojen v?litse tukkeja, toisen toisensa per?st?. Mahtavia honkia, jotka olivat seisoneet vuosisatoja, kuljetettiin pois mets?st?ns?, mets?st?, johon ihmisjalka ei ollut milloinkaan astunut ainoatakaan j?lke?, ei lumeen eik? sammaleeseen; nuo pienet, mutta v?kev?t ja kest?v?t hevoset vetiv?t, miesten iloisesti hoilatessa ja kehoittavasti huutaessa, mets?n j?ttil?iset sen pienen ojan partaalle, joka viel? j??n ja lumen peitt?m?n? juoksi Kiiskil?n kyl?n ohitse Pielisj?rveen.

Eik? sittenk??n, kun l?mp? sulatti nietokset, ja kaikki purot paisuivat yli ?yr?ittens? ja joet muuttuivat kiit?viksi virroiksi, kun tukit huimaavalla nopeudella riensiv?t j?rvi? kohti, ei silloinkaan ty? k?ynyt helpommaksi. Kylpy virran py?rteiss? j??lohkareiden v?liss? ei ollut niin eritt?in harvinaista. Sill? nyt, juuri nyt, t?ll? lyhyell? vaihdeajalla, jolloin pohjolan talvi muuttuu pohjolan kev??ksi, oli mahdollisen suurin m??r? ty?t? suoritettava mahdollisen lyhyimm?ss? ajassa.

Veikkoliini oli nyt oikein oleissansa, h?n pakotti, h?n kiihotti ty?h?n. Mutta h?nen parhaassa vauhdissa ollessaan, toi sanansaattaja soiden ja rahkojen yli h?nelle merkillisen kirjeen Blumen kauppahuoneelta. H?n j?tti kaikki er??n luotettavan miehen haltuun ja matkusti viel? samana p?iv?n?.