Chapter 6 No.6

Vahva Matti istui tuvassansa sangen miettiv?isen? p?yd?n ??ress?. Mit? h?n oli tehnyt, mit? herran nimess? h?n vastaa, kun vaimonsa kysyy h?nelt?, miksik? h?n oli my?nyt mets?n ja lis?nnyt perheen viel? yhdell? kuluttavalla j?senell?. Ja mitenk?h?n mahtaneekaan vaimo kysymyksens? asettaa. Jospahan edes tiet?isi aavistaakkaan sinnep?in, niin...

Kun h?nen suuressa ep?selv?ss? p??ss?ns? py?riv?t n?m? arveluttavat kysymykset, ja juuri kun h?n haeskeli sovelijasta vastausta niihin, astui h?nen vaimonsa Maija ravakkana ja vakavana sis??n. H?n oli soreakasvuinen, sinisilm?inen nainen, miellytt?v?ll? ulkomuodolla. H?nen ??ness?ns? oli miellytt?v? alttosointu. Tarkkaavaisesti silm?ten miest?ns?, sanoi h?n: "hyv?? iltaa, sin? olet kauan ollut huutokaupassa", jonka j?lkeen h?n ??neti astui lieden ??reen ja alkoi askaroida.

Maija oli aikoinansa k?ynyt tulen ja veden l?vitse, kokenut hyv?? ja pahaa, my?t?- ja vastoink?ymist?, ja n?ytti kaikki yht? helposti l?pik?yneen, niin helposti kuin p??skynen lent?? l?ikkyv?n lammen tahi l?yhky?v?n lammikon ylitse. Syntyisin Suursaarelta perik?yh?st? kalastajakodista, oli h?net kahdentoista vanhana ottanut huostaansa er?s hyvinvoipa merikatteini, joka kantoi Virolahdessa tavallista, vaan merimiehelle vallan sopimatonta Kyckling-nime?. Alussa oli t?m? kaunis lapsi, l?hinn? koiraa ja kissaa, lapsittomalle herrasv?elle rakkaimpana leluna. Tytt? sai oppia kaikkea, joka oli h?nen asemallensa el?m?ss? turhaa. Siten kasvoi h?n ja tuli kauniiksi immeksi, p?? ter?v? kuin partaveitsi, n?pp?r?sorminen, ty?telij?s, selv? ja piti hyv?n j?rjestyksen kaikessa, jota h?n toimitteli.

Kun katteenin rouva, joka oli kapteenia kymmenen vuotta vanhempi, er??n? p?iv?n? j?tti t?m?n maallisen el?m?n, j?i Maria, tuskin kaksikymmenvuotiaana talon hallitsijattareksi, rajattomalla vallalla hallitsemaan aittoja ja ruokakammioita, sek? sukulaisten suureksi harmiksi, itse katteeniakin; mutta h?n hallitsi hyvin. Katteeni oli h?nelle tihe??n tehnyt naimatarjouksia, mutta Maria oli aina asian toistaiseksi lyk?nnyt, vastaamatta suoraan "jaa" tahi "ei". Ja niin se yh? j?i tekem?tt? vuosi vuodelta, huolimatta katteini Kycklingin uutterista rakkauden ilmoituksista ja naapurien panettelusta.

Tultuansa katteinin talon em?nn?ksi, heitti tytt? pois huivin ja esiliinan, pukeutui hattuun ja k?ytt?ytyi niinkuin h?n koko el?m?ns? ajan olisi kuulunut siihen luokkaan, johonka h?n niin s??nn?tt?m?sti oli tullut. Sanalla sanoen, h?n oli kuin kala vedess?. H?n tuli kauniimmaksi p?iv? p?iv?lt?, h?nen ihonsa tuli maitovalkeaksi ja h?nen kasvonsa kuin kiulakan kukka.

Pari vuotta kesti t?m? autuaallisuus; silloin se sai katalan lopun. Katteini Kycklingill? oli er?s hyv? yst?v?, joka oli katteini h?nkin. Pienell? likaisella Toivo-soimallansa palasi h?n er??n? syysp?iv?n? Cagliarista, jossa h?n oli ottanut sis??n suolaa. H?n laski ankkuriin ulkopuolelle Haminan satamansuuta. Mukanansa h?nell? oli kahviruskeata malagaa, keltaista xeresi? ja veripunaista portviini? useampaa lajia, ja h?n pyysi Kycklingin alukseensa viini? maistelemaan. Sen tekikin katteini Kyckling niin perinpohjaisesti, ett? h?n kotimatkallansa purjehti kumoon ja katosi ikip?iviksi.

Testamenttia ei ollut; Kycklingin sukulaiset ottivat siis kaikki haltuunsa, Nyt tuli tilinteon p?iv?, vaan t?m?nkin kohtalon iskun kesti Maria. H?n pani syrj??n "hatun ja laahusvaatteet", pukeutui uudestaan huiviin ja talonpoikais-vaatteisiin, sek? nurisematta otti vastaan sallimuksen kaikki iskut. Koska h?n tunsi katteinin kaikki asiat, tiesi osakkeiden arvon, tiesi paljonko mikin kappale oli maksanut, oli pit?nyt katteinin kirjoja, niin saattoi h?n tarkoin ja rehellisesti antaa kaikki tarpeelliset tiedot pes?n varoista. Selvitysmiehet ja sukulaiset, jotka olivat odottaneet toisenlaista k?yt?st? h?nen puoleltaan, eiv?t voineet olla h?nt? ihmettelem?tt? ja tahtoivat nyt tietysti n?ytt?? kiitollisuuttaan. H?n ei kuitenkaan pyyt?nyt mit??n itsellens?. K?yh?n?, kuin oli tullut, oli h?n valmis j?tt?m??n kaikki. Sukulaiset, jotka todellisuudessa olivat hyv?syd?mmisi? ihmisi? ja, kuten tavallisesti ne, jotka odottamatta rikastuvat, antelijaita, heittiv?t sotakantansa ja antoivat h?nelle kunnon hyv?ntekij?iset.

H?n sai muutamia tuhansia markkoja sek? kolme nelj? naimatarjousta; h?n otti vastaan rahat, mutta hylk?si j?lkim?iset.

N?m?t tuhannet markat, ruotsinkielen taito ja "matamin" arvonimi oli kaikki, mit? h?n oli t?m?n ajan kuluessa saavuttanut. H?n palveli nyt suurissa aateliskartanoissa ja Kymin sahoilla. Siell? h?n ensikerran n?ki Matti Kiiskil?n, joka jo silloin oli Blumen palveluksessa. J?ttil?iskokoisena ja ketter?n?, kuin orava, pysyi h?n tasapainossa tukeilla, joita uitettiin jokea alas, heilutti lakkiaan kyl?n nuorisolle, hurrasi ja huusi "antaa menn? vaan" kun h?n huristi kallioisten rantain ohitse. Uskalijaana, pelk??m?tt?m?n? ja varmana, hyppeli h?n py?rivill? puilla, milloin oli h?n keskell? koskea, jossa vaahdot tyrskyiv?t h?nen vy?t?isilleen saakka, milloin rannan kallioilla. Usein seurasivat h?nt? Marian ihailevat silm?ykset. Ihailusta rakkauteen on askel pian otettu, ja er??n? p?iv?n? meniv?t he naimisiin ja vet?ysiv?t kauvas Karjalaan, jossa he Matin naimattomalta veljelt? olivat perineet pienen tilan, joka oli kulkenut Matin suvussa monta miespolvea.

Ihmiset kyll? ihmetteliv?t, ett? Maria oli ottanut senlaisen miehen. Mutta naisilla on omat kummalliset tuumansa ja kukapa tiesi, joshan vaan ei se vaahto, johon koski k??ri Matin j?ttil?isvartalon, Mariassa her?tt?nyt mielikuvia, jotka h?nelle ep?selv?sti muistuttivat lapsuuden runollista mailmaa, Suursaaren vaahtoverhoisia kallioita, synnyinkotia meren partaalla; vai tunsiko h?n ehk? vaistomaisesti, ett? t?ss? olisi h?nell? tilaisuus ilman vastustusta k?ytt?? rikkaita luonnonlahjojaan johtamaan ja j?rjest?m??n, vallitsemaan ja hallitsemaan hyvin.

Kun Matti kahdeksankymmenen markan palkasta kuukaudelta kes?ll? uitti kauppahuone Blumen tukkeja ja talvella hoiti hakkausta kauppahuoneen metsiss?, hoiti Maria maanviljelyst?.

N?in oli h?n joutunut Karjalaan ja oli t??ll? ainoa matamin niminen sek?, paitse tyt?rt?ns? ja papin perhett?, ainoa ruotsia puhuva henkil? koko paikkakunnalla. Kolme lasta oli heill? ollut: poika Eerikki, joka nelj? vuotta sitten oli hukkunut koskimatkalla, kivuloinen, mutta aikaiseen kehittynyt tytt? Elli ja poika Antti.

Maria k?veli ??neti edestakaisin huoneessa ja toimitti iltaruuan p?yd?lle. Jos h?n olisi sanonut jotain, vaikkapa riidell? pauhannut, jota h?n kuitenkaan ei milloinkaan tehnyt, olisi se Matista kuitenkin ollut parempi, kuin t?m? hiljaisuus, joka h?nt? vaivasi kuin painajainen; se kuristi h?nen omaa kurkkuansa niin, ettei h?n luullut voivansa sanaakaan sanoa.

Vihdoin oli ruoka valmis, ja nyt vasta n?ki Maria hyv?ksi alkaa keskustelun.

- Noh, sin? olet myynyt mets?n?

- Niin, sen olen.

- No, sait hyv?n hinnan?

- Eik?h?n. Tied?th?n ett? Blume peruutti kaupan viimeisell? hetkell?. Puutavarain hinnat taitavat aleta taaskin, sanotaan. - Tulleehan siit? kaikessa tapauksessa ainakin tuhat markkaa.

- No niin, se ei ehken ollut vallan hullua, mutta sen sijaan olet tehnyt suuren tyhmyyden.

Matti s?i ja nieli, voimatta sanaakaan sanoa.

- Mink? linnun sin? taaskin olet saanut, mik? on pojan nimi?

- Hm, virkkoi Matti kummastellen. Niin h?n aina teki, kun h?nen vaimonsa asettautui korkeammalle kannalle. Mik? h?nen nimens? on! Niin, kukapa muistaisi kaikkien mailman poikien nimet?

- Niin, mutta min? tied?n, h?nen nimens? on Bergelin.

- No kaikkea muuta, seh?n on oikein herrasv?en nimi.

- Niin, kenenk? on poika sitten?

- Kenenk?! Kenenk? h?n nyt olisi, minun, sinun...

- Ei, kiitoksia paljon, sit? h?n ei toki ole. Meill? on lapsia kyll?ksi. Ei, h?nen ?itins? hukutti itsens? yhdeks?n, kymmenen vuotta sitten.

- Herra varjelkoon meit?, sanoi j?ttil?inen, ihmisraukka, mik? h?nelle tuli.

- H?n ei liene ollut naimisissa, h?nen oli vaikea, ja niin...

- No kaikkia nyt saa kuullakkin. Vaan mit? se t?h?n kuuluu ja kuinka sin? tied?t kaiken tuon? Pid?th?n sin? kumminkin pojan?

- Maksuttako, en kiitoksia... Huomenna otat pojan mukaasi vaivaishoitohallitukseen ja sanot: kiitoksia paljon, mutta meille h?n ei sovellu.

Matti sylki ja raapi p??t?ns?. Asia oli k??ntynyt huonoon p?in. Tuhat tulimmaista, mik? h?nen oli ollut, kun h?n noin hankki itsellens? ventovieraan lapsen. My?nt?isik? h?n nyt keskievarille tehneens? tyhmyyden? ei koskaan. H?n oli juuri enn?tt?nyt s?vyis?sti lausua: niin, mutta k?yneek? se p?ins?, kun ovi avautui ja Veikkoliini astui sis??n.

Vaimon kasvot synkistyiv?t, h?nen viisaat siniset silm?ns? alkoivat s?ken?id?, h?nen pieni vartalonsa suoristautui.

Vastoin kansan tapaa, ensin pit?? pitempi sovelijas vaitiolo, sanoi h?n lyhyesti ja karkeasti:

- Mit? tahdotte? T?n??n on jo kyll?ksi juotu.

- Niin, em?nt?, todella sek? kyll?ksi ett? liiankin, vastasi Veikkoliini, samalla astuen rohkeasti ja ujostelematta sis??n huoneeseen. ?lk?? muutoin pahaksi panko, ett? tulen n?in my?h??n, puoli yhdeks?n iltasella, mutta minulla on t?rke? asia, joka ei salli lykk?yst?, ja minun t?ytyy matkustaa viimeist??n huomisiltana. Olen saanut toimekseni ostaa muutaman kymmenen tuhatta kuutiojalkaa tukkeja, jotka kruunu t??ll? Rakkolan kyl?ss? myy, ja sinne t?ytyy minun matkustaa.

- No, mik? asiana?

- Eik? miehenne ole teille kertonut haluavani ostaa teid?n tilaanne?

- Mit?! meid?n osuutemme t??ll? kyl?ss?? Ei, sit? h?n ei ole sanonut!

-- Jahah, h?n lupasi minulle puhua teille asiasta, ja min? aivan mielell?ni tahtoisin saada vastauksen huomenna.

Veikkoliini pani tupakkaa piippuunsa, otti paljaalla k?dell? hiilen uunin liedelt?, sytytti piipun, istuutui p?yd?n ??reen ja alkoi esitt?? kaupan kaikki erikoiskohdat, Maria kuunteli tarkkaavaisesti, kyseli, aprikoitsi, punnitsi kaupan kaikki hyv?t ja huonot puolet, mahdolliset edut ja tappiot. Veikkoliini huomasi pian ihmeekseen ja ihastuksekseen, miten selv? ja tarkka h?n oli. T?ss? oli parasta menetell? niin suoraan kuin asianhaarat my?nnyttiv?t; muutoin h?n varoisi petosta, ja kauppa j?isi kesken. Ihastuksissaan em?nn?n ter?v?st? mielest? l?i h?n molemmilla k?sill??n polviansa, ajatellen itsekseen, ett? tuommoinen vaimo olisi h?nelle sopinut - jospa olisin tiet?nyt em?nn?n ymm?rt?v?n kauppoja, en suinkaan olisi kuluttanut aikaani kapakassa. Ja Veikkoliini esitti kaupan mehuvin h?ivein, huomauttaen myymisen kaikki edut.

- Talo on hinnoitettu kuuteentuhanteen kahdeksaansataan, min? annan tuhat enemmin, jos asia tulee selville pian. Tuonne naapurin koskeen rakennan sahan, ja Matti j?? asumaan t?h?n tupaan ja hoitamaan sahaa kaikeksi ij?kseen, lopetti h?n ehdotuksensa.

Em?nt? katsoi mieheens?, vaan Matilla ei ollut mit??n sanomista.

- Niin, katsokaa, sanoi h?n ep?illen, asia on se, ett? h?nen on hiukan vaikea laskea lukua ja hoitaa p?iv?ty?listoja ja semmoista, niin etten tied?, voiko h?n hoitaa sahaa.

- Mutta te sitte! Varmaan luette kuin pappi ja laskette lukua kuin ruununvouti, sanoi Veikkoliini. Ja jollette te jouda, lis?si h?n, niin tuo poika tuossa, jonka Matti siepasi itselleen, kuuluu olevan oikea "tsjotta lauta".

- Kuules Matti, sanoi Maria, tunnethan koko t?m?n kaupan nyt.

- Sen tunnen, sanoi Matti.

- No niin, olet varmaan t?n??n saanut enemm?n kuin hyvin jaksat kantaa, paneppas sin? nyt maata, niin min? puhun Veikkoliinin kanssa, kuulen h?nen ehdotuksensa, ja huomenna saat sitte itse m??r?t?, miten tahdot.

Ja Matti per?ytyi, sotakunnia s?ilytettyn?. H?nh?n se kumminkin oli, joka asian ratkaisi. Sen vaan sanon, lis?si h?n, Blumesta en eroa, ennenkuin viimeinen hirsi on uitettu Suikkilaan.

- No niin, onhan siis asia selvill?, sanoi Veikkoliini, ja h?nen ??nens? v?r?hteli.

- Niin, tietysti, jos Matti...

- Matti! Veikkoliini hymyili, Matti, niin tietysti, niin!... Muutoin olisi t?m? asia paperille pantava, ja sitten olisi kauppasopimuskirja kaikista, talosta metsineen, teht?v?.

Nyt syntyi kaupanhieronta ja tinkiminen, joka kesti tuntim??ri?. Veikkoliini tarjosi seitsem?ntuhatta kahdeksansataa markkaa koko talosta: kolmesataa puhdasta rahaa, loput ostosummasta j?isiv?t viel? kuukaudeksi Blumelle ja kulkisivat viiden prosentin korolla.

- Eip?, puhdasta rahaa pit?? olla, sanoi em?nt?.

- Ottakaa toki syit? korviinne, em?nt?; kysyk?? Matilta, itse h?n kuuli, kun nuori Blume m??r?si ajan, jolloin rahat maksetaan, ja t?ss? n?ette talletuskuitin, ja povitaskusta haki h?n esille saksankielisen talletuskirjan.

- Kuinka on, Matti, kuulitko? sanoi em?nt? k??ntyen tupaan p?in. Ei sent?hden, lis?si h?n puolustellen, etten uskoisi Veikkoliini?.

- Kuulin kuin kuulinkin, vakuutti Matti unisena, mutta juhlallisena.

Ja Suikkilan konttorista olivat rahat maksettavat, se on aivan oikein.

Mutta varovainen Maria ei niin hevill? antautunut, h?n teki uuden kysymyksen, joka enensi Veikkoliinin ihastuksen h?neen viel? enemm?n, kysymyksen, joka h?nt? melkein h?mm?stytti ja ?llistytti.

- Noh, luuletteko my?skin rahain olevan hyv?ss? s?ilyss? Blumella?

Matti, joka viel? istui s?ngyn laidalla, n?ytti ensi kerran; el?ess??n h?vehtyneelt? vaimonsa puolesta.

Veikkoliini katsahti yl?s, punehtui hiukan eik? vastannut muuta kuin: s?ilyss? Blumella! No viel? h?n kysyy!

Em?nt?kin punehtui. Niin, niin, semmoista on kyll? kuultu ennen mailmassa, sanoi h?n.

Veikkoliini katsoi nyt kaupan melkein tehdyksi. Vitkaan h?n nousi, pudisti em?nn?n k?tt? ja meni. Seuraavana p?iv?n? oli sopimuskirja allekirjoitettava.

Unehtumattoman muiston t?st? kaupanteosta otti Veikkoliini mukaansa: vilpitt?m?n ihastuksen Matin vaimoon. Olipa h?nell? selvin, tarkin ja ter?vin p??, mit? h?n oli tavannut. Kysy?, josko Blume oli luotettava, sekin jo osoitti suuren m??r?n arvostelukyky? ja ymm?rryst?, ja sitte viel? tuo uutteruus ja ulkomuoto. Tosin kyll? h?n ei ollut semmoinen kuin h?nen surtunsa kerran, mutta herra jumala... Ihan semmoisen vaimon, kuin Maria, tarvitsisi h?n.

Jos jotain tapahtuisi Blumelle, niin olisihan se todellakin ik?v? em?nn?n t?hden. Mutta muutoin, ehk? h?n oli v??rin laskenut, ehk? sek? tataarilainen ett? Feodor Sergejevitsch erehtyv?t. Tuon puheen Blumen ep?luotettavaisuudesta ovat ehk? kauppahuoneen kilpailijat keksineet ja levitt?neet. Kun kaikki selvenee, on ehk? Blume yht? vankka kuin ennen. Se vaara, joka h?nest? n?ytti niin uhkaavalta, niin l?hell? olevalta, kun h?nen omaa nahkaansa kysyttiin, se eteni nyt kaukaiseen et?isyyteen, haihtui ja himmentyi, niinkuin h?n oli n?hnyt h?yryn h?yrylaivan torvesta haihtuvan mit?tt?miin. Kihisev?n kuumana nousi h?yry vinkuen kattilahuoneen synk?st?, pime?st? sisuksesta, se uhkasi polttaa, h?vitt?? ja kaltata kaikki edess??n, vaan tuskin ehti se piirt?yty? selke?? sinitaivasta vasten, ennenkuin se jo oli poissa, haihtuneena, tyhj?n avaruuden imem?ll?. Ihan niin saattoi olla tuon huhun kanssa Blumen huonosta varain tilasta.