Chapter 5 No.5

Seuraavana p?iv?n? tapasivat Veikkoliini ja Matti toisensa sopimuksen mukaan Kiiskil?n keskievarissa.

Veikkoliini oli levoton; h?n oli pyyt?nyt Hultilaa olemaan kiijoitusmiehen? ja todistajana. Toinen vierasmies oli Jaakko Trast, vanha kaartilainen, Vahvan Matin hyv? yst?v? ja nykyinen ammattiveli. Mutta toistaiseksi ainoastaan vanha sotamies oli saapunut. Veikkoliini oli p??tt?nyt t?n??n tehd? kaupan lopullisesti mill? keinolla hyv?ns?. Ja vaikka Matti rapisteli kuin kala Veikkoliinin nuotassa ja viel?p? lis?ksi kuin vaikeasti suomustettava kala, niin veti Veikkoliini saaliinsa lopulta maihin, ja paljoa ennen, kuin Matti itse huomasikaan, olivat kaikki m??r?ykset v?likirjassa selvill?.

Yhdess? asiassa oli Matti kuitenkin per?ytym?t?n. Veikkoliini tahtoi ett? j?ttil?inen ottaisi koko hakkauksen ja tukkien kulettamisen Veikkoliinin puolesta. Mutta Matti oli luvannut kuolleelle Blumelle hoitaa kauppahuoneen mets?n hakkausta, joka oli ainoastaan muutaman peninkulman p??ss? pohjoiseen p?in t?st?; h?n oli luvannut viel? enemm?nkin: kaikki tukit uitettaisiin h?nen omalla per??nkatsannollaan Pielisj?rve? ja virtaista Pielisjokea my?ten Suikkilan sahalle.

- Ja sen k?sit?tte, Veikkoliini, sanoi h?n, ett? kun on luvannut niin t?ytyy pit?? - "sanasta miest?, sarvesta h?rk??".

- Mutta, intti Veikkoliini, vanha Blumehan on kuollut ja...

- Niin on, mutta min? el?n, vastasi Matti vihaisesti, ja min? pid?n mit? olen luvannut.

Veikkoliini ei uskaltanut kauvemmin pysy? ehdotuksessaan, pel?ten menett?v?ns? kaikki. T?ss? j?ttil?isess? l?ytyi omituinen sekoitus; kesytt?m?t?nt? voimaa ja taipuvaista lapsellisuutta, joka n?ytt?ytyi arvostelemattomassa luottamuksessa ja my?ntyv?isyydess?. T?m? my?ntyv?isyys saattoi kuitenkin, sen tiesi Veikkoliini, joskus loppua, etenkin jos Matti oli tyhjent?nyt muutamia laseja liiaksi tahi tullut suututetuksi. Ja pikaisesti, ennenkuin aavistikaan, saattoi tuo my?ntyv?inen mielenlaatu k??nty? vastustavaksi yksip?isyydeksi, jota ei kukaan, ei edes Matin vaimokaan, joka muutoin k??ri h?net sormensa ymp?rille, saanut taipumaan.

Veikkoliini antoi sent?hden, viisaasti kyll?, viimeisen ehdotuksensa raueta, ollen tyytyv?inen siihen, mit? h?n oli voittanut. Kun h?n kerran saisi mets?noston p??tetyksi, niin kyll? h?n saisi miehi? puita kaatamaan ja kuljettamaan. Ehk? Jaakko Trastin voisi taivuttaa siihen.

Jaakko Trast oli tavattoman ruma mies, mutta vartaloltaan oikea sotilas. Monta vuotta oli h?n ollut sotamiehen? Suomen kaartissa, ollut Bulgarian vapauttamis-sodassa, ottanut osaa moniin tappeluihin, tullut haavoitetuksi Filippopolin luona ja maannut San Stefanon lasaretissa pitki? kuukausia sen j?lkeen, kuin pataljoona oli palannut is?nmaahan. Mies, jonka nom de guerre oli Trast -oikeastaan nimelt?ns? Torvikoski - oli pitk?kasvuinen vartaloltaan, varustettuna hyvin kippuralla nen?ll?, ?lykk?ill?, harmailla silmill? ja pitkill?, riippuvilla, mongolilaisilla viiksill?, joiden v?liin piippunyk? oli kasvettunut ikuisiksi ajoiksi. Vaikeata oli ollut harjoituss??nt?jen opettaminen h?nelle, mutta sittenkuin h?n ne kerran oli oppinut, niin ne olivat, samoin kuin piippukin, kasvettuneet h?neen koko ij?ksi. Sotilasmaisuus oli muuttunut h?nen toiseksi luonteekseen. H?n liikkui itseliikkujan s?ntillisyydell?, niinkuin plutoona komennon mukaan. Sopivassa ja sopimattomassa tilaisuudessa k?ytti h?n "smirnaansa" ja tervehti, niinkuin ihmiset sanoivat, paljaasta kopeudesta sotilastavalla, k?tt? nostaen lakin laitaan. Lakki taaskin oli aina vanha v?rit?n, vaalennut kappale, joka, ostipa h?n sen sitte mist? tahansa, pian sai jonkunlaisen sotilasmaisen muodon.

Kaikki Veikkoliinin esitykset ja lupaukset Trastille olivat kuitenkin turhat.

- Sotamies ei j?t? toveriansa milloinkaan pulaan, oli h?nen s??nn?nmukainen vastauksensa kaikkiin Veikkoliinin loistaviin tarjouksiin. Matti ja min? olemme vanhoja tovereita, h?n tarvitsee minua nyt, oli kaikki, mit? Veikkoliini sai vastaukseksi.

Aamiaisenaika oli jo kumminkin aikoja sitten mennyt ohi; ei Hultilaa eik? todistajaa viel?k??n kuulunut. Veikkoliini oli kuin kuumilla kivill?. Kunhan ei vaan jotain tapahtuisi ja koko asia raukeaisi taaskin. H?nen levottomuuttaan lis?si viel? keskievarin yht?mittainen vaatiminen, ett? vieraiden piti menn? pois. Puolen tunnin kuluttua kokoontuu k?yh?inhoidon johtokunta, johon kuuluu pappi ja siltavouti. Ja sit? ennen pit?isi kaupan olla p??tetty; muutoin voisivat molemmat, siltavouti ja kirkkoherra sekaantua asiaan, ja kirkkoherran kanssa ei ollut leikittelemist?. Jumala tiesi miten viel? koko oston k?yneek??n.

Ja taaskin tuli keskievari muistuttamaan, ett? toimitus alkaa kohta.

N?it? kolmea vierasta ei ollutkaan niin helppo l?hett?? pois. Jaakko Trast ja Matti olivat tulleet keskievariin liikutettuina ja iloisella tuulella ja siit? asti nauttineet Veikkoliinin laskuun koko joukon olutta ja rommia. Nyt istuivat he penkill? ja istuivat lujina. Etenkin j?ttil?iskokoinen Matti n?ytti olevan oikein kiinnikasvettuneena. H?n piti nyrkkins?, raskaat kuin paljat, p?yd?ll?. Kun h?n tahtoi vahvistaa puhettaan, l?i h?n p?yd?n honkalautaan niin ett? haarikat ja kipat tanssivat ja hyppiv?t. R??t?liukko ja h?nen muorinsa, jotka pitiv?t keskievaria, hyp?htiv?t pelosta joka ly?nnilt?.

Paitsi kestikievarin is?nt?? ja em?nt?? sek? mainittua kolmea vierasta istui loitompana takan vierell? valko-ihoinen poika, jolla oli kaksi niin suurta, py?re?t? ja kirkasta silm??, ett? jokaisen t?ytyi h?net huomata. H?n kuunteli erinomaisen ahmivalla halulla vieraiden koko joukon liioiteltua keskustelua sodasta ja urost?ist?, metsist? ja mets?nostoista, k?velymatkoista ja mets?styksist? suurissa er?maissa, tukkilautoista kovasti virtaavissa jokiloissa ja kuohuvissa koskissa, aavoilla selill? myrskyss?, sumussa ja tyyness?; mets?nostoista, joilla tuhansia ja monia tuhansia markkoja oli ansaittu; mets?n ostajista, jotka olivat alkaneet uransa k?yhin? kuin lappalainen ja nyt eleliv?t Helsingiss? kauppaneuvoksina, kassakaapit t?ynn?.

Keskievaria ei n?ytt?nyt ollenkaan miellytt?v?n ett? poika kuunteli keskustelua. Aika-ajoin torui h?n poikaa ja l?hetti h?net ulos milloin millekin asialle. N?ytti silt?, kuin h?n ei olisi tahtonut n?ytt?? poikaa kenellek??n.

Kello oli jo l?hes kaksitoista, Hultila ei tullut. Veikkoliini ei voinut nyt en?? hillit? itse?ns?, vaan nousi istualtaan ja l?ksi etsim??n luotettavaa kirjuria. Keskievari ja h?nen vaimonsa tulivat yh? levottomammiksi. Trast oli ?sken jutellut j?ttil?iselle kertomuksen, miten h?n oli peijannut er??n turkkilaisen etuvartijan Pinskin vuorella Bulgariassa, kun keskievari-r??t?li tuli j?ttil?isen luo, asetti Matin lakin h?nen viereens? ja liehakkaasti ja mairittelevasti hymyillen kehoitti h?nt? ajattelemaan vaimoansa ja lapsiansa, sill? p?iv?llisaika oli jo aikoja sitten tullut.

Vahva Matti ei antanut itse?ns? h?irit?, h?n ty?nsi r??t?lin s?vyis?sti pois vasemmalla k?dell??n, samalla hartaasti kuunnellen Jaakko Trastin jutelman loppua. Mutta kun r??t?li rupesi h?nt? yh? kiihke?mmin muistuttamaan, suuttui Matti, l?i nyrkki??n p?yt??n, niin ett? kaikki mit? honkalaudalla oli, lensi lattialle. Ja k??ntyen rauhanh?iritsij??n, sanoi h?n maltittomasti:

- Onko t?m? keskievari, vai onko se sinun r??t?liverstaasi?

- Keskievari luonnollisesti, sanoi r??t?li pahoin pelj?styneen?,

- Mene hiiteen sitte! Min? istun t??ll? niin kauan kuin tahdon. Ker?? yl?s lekkeet laattialta. K?yh?inhoitohallitusta en tule h?iritsem??n. Tahdon olla l?sn? huutokaupassa. Siihenh?n saanen luvan?

- Kyll? varmaan, lis?si Trast s?ist?en, luoden kiusaavan silm?yksen keskievariin. Huutokauppa on julkisesti pidett?v?, niin on laissa m??r?tty.

J?ttil?inen tuli taas hyv?lle tuulelle ja nauroi niin, ett? valkoiset hampaat kiilsiv?t.

Samassa astuivat, siltavouti etunen?ss?, huutolaiset horjuvin askelin korkean kynnyksen yli tupaan. Siin? oli vanhuksia, voimattomia miehi? sauvansa nojassa, jotka taistellessaan henkens? el?tt?miseksi olivat k?yneet kumaraisiksi, k?yhi? raukkoja ilman muuta suojatta kuin se, mink? k?yh?inhoito saattoi tarjota. Siin? oli pieni? lapsia, puolikasvuisia poikia ja tytt?j?, jotka olivat j??neet turvattomiksi, hoidottomiksi mailmaan. Kaikki n?m?t olivat annetavat huutokaupassa v?himm?n vaativalle, joka sitountuisi pienimm?st? kunnan maksusta el?tt?m??n ja vaatettamaan heit?.

Tuolla poikien joukossa seisoi nyt my?skin tuo isoilla, kirkkailla silmill? varustettu poika, jota keskievari oli yht?mittaa ajanut pois tuvasta.

Vahva Matti, joka tovereinensa oli vet?yntynyt ison tuvan nurkkaan, oli huomannut pojan. H?n tuijotti poikaan siksi kunnes, v?kijuomien huumaamana, liikutettuna ja hell?n?, luuli tuntevansa nuo silm?t. Olihan se ihan kuin h?nen oma Erikkins?, joka nelj? vuotta takaperin, kun Vahva Matti kuljetti tuota suurta tukkilauttaa Pielisjokea my?ten, putosi hirsilautan tukkien v?liin, ja jonka virta vei alas kuohuvaan koskeen.

- Kuules Jaakko, sanoi h?n vihdoinkin ?nkytt?en ja liikutettuna.

N?etk? tuota poikaa tuolla ... h?nt?, jolla on nuo silm?t?

- Kjll?h?n min? pojan n?en. H?n on varmaankin herrassukua - tuonlainen hieno, valkoinen iho ja tuollaiset mustat silm?t eiv?t tule talonpoikaisverest?.

- Min? luulen ett? h?n olisi hy?dyksi tuolla kaukana mets?ss?, jos kaupat syntyy Veikkoliinin kanssa.

- Mit? h?n siell? voisi toimittaa?

- Kantaa ruokaa tukinhakkaajille, katsoa hevosia ruoka-aikana ja sitten olla kokkipoikana tukkilautalla.

- H?n n?ytt?? liian heikolta niihin toimiin... Ehken, jos sin? kunnollisesti vaatetat ja hyvin hoidat poikaa. Mutta mit? vaimosi sanoo? H?n ei varmaankaan ole tyytyv?inen, jos sin? otat pojan ilman h?nen tiet?m?tt??n.

- Hm, mutisi j?ttil?inen miettiv?isesti. Kyll? siin? oli per??. H?n raapi p??t?ns?, sylk?isi miettiv?isesti ja oli n?ht?v?sti ristiriidassa itsens? kanssa.

- Kenen tuo poika lienee? Myyt?neenk? h?nkin huutokaupalla?

- En tied?, mutta sopiihan kysy? h?nelt?.

Trast viittasi poikaa luoksensa; punastuen ja empien sek? p??t?ns? heitt?en, poistaaksensa pitk?t hiuksensa silmilt?ns?, meni poika sille puolelle tupaa, jossa vieraat istuivat.

- Myyd??nk? sinutkin t?n??n?

- Kyll?, myyd??n - luullakseni.

- Oliko hyv? olla entisess? paikassa?

- Eih?n, vastasi poika arasti.

- Mit? tointa sinulla siell? oli?

- Katsoa lapsia.

Keskievari, joka levottomuudella oli seurannut keskustelua, tunkeutui esille k?yh?in joukon l?vitse. H?n koetti n?ytt?? v?linpit?m?tt?m?lt?, mutta ei voinut vanhalta sotamiehelt? salata kiihoitettua mielentilaansa.

- ?lk??, Vahva Matti, v?litt?k? tuosta lurjuksesta. H?n ei kelpaa juuri mihink??n. Katsokaa miten luisut h?nen olkap??ns? ovat, rinnan kohdalta on h?n yht? paksu kuin kananpoika, ja miten paljon h?n kuluttaa vaatteita, se on kokonaan k?sitt?m?t?nt?. Ty?t? ei h?n jaksa tehd? ja heikko on h?n ymm?rryksenkin puolesta...

- Luisut olkap??t h?nell? todella on, mutta h?n on varmaankin saanut kantaa entisess? paikassa kaikki lapset j?rjest??n - se kyll? tuntuu tuollaiselle. -Niin, ja huonolla ruualla on h?n my?skin ollut, lis?si Vahva Matti, katsoen samalla viattomasti r??t?liin. Koettele k?sivarsia, senlaiset tikut, oikein kurjat tikut...

Keskievari hillitsi vihaansa, mutta h?nen vaimonsa turmeli kaikkityyni puuttumalla pikaisesti Matin puheeseen.

- Huonolla ruualla - siit? min? kiit?n. Min? manuutan teid?t herjauksesta. Huonolla ruualla, kun h?n on ollut minun itseni luona ja sy?nyt samaa ruokaa kuin me muutkin.

- No no, jos se on sill? tavalla, r??t?li, niin sit? en tiet?nyt ollenkaan. Vai niin, h?n ei siis kelpaa mihink??n. Noh, siin? tapauksessa otan min? h?net, niin p??sette te siit? kelvottomasta, sanoi j?ttil?inen.

Ilon leimaus loisti lapsen silmiss? h?nen n?it? sanoja kuullessaan, leimaus, joka ei j??nyt huomaamatta v?kev?n Matin talittuneilta silmilt?.

- Vai niin, te tahdotte ottaa h?net. T??ll? ei oteta ket??n, t??ll? tarjotaan puhdasta rahaa, ja min? aion pit?? pojan, v?itti suuttunut keskievari.

- Kuule nyt Jaakko, sanoi Matti, r??t?li? kuulematta. Min? tarvitsen aina jonkun, joka voi t?ytt?? p?iv?ty?listat, min? olen huono kirjoittamisessa, ja jos poika osaisi kirjoittaa, niin...

- Kyll? min? osaan kirjoittaa ja laskea my?skin, sanoi poika innokkaasti.

Mutta nyt tuli r??t?li oikein vihaiseksi.

- Kirjoittaa, niin, sin? osaat kirjoittaa kuin varis, mene tiehesi. Min? opetan sinua puhumaan vanhojen ihmisten l?sn?ollessa... Ja h?n nosti k?tens? l?im?ytt??ksens? poikaa, mutta Vahva Matti otti kiinni r??t?lin nyrkist? niin ett? rystyset rutisivat ja niiden omistaja vaaleni tuskasta.

Enemp?? v?ittelemist? eiv?t vastustajat ehtineet vaihtaa, sill? nyt tulivat sis??n k?yh?inhoitohallituksen j?senet. Etunen?ss? astui pastori;

- "Smirna", sanoi Jaakko Trast, nousi yl?s ja teki kunniaa papille.

Vahva Matti nousi my?skin seisomaan ja tervehti kunnioituksella.

Molemmat vet?ysiv?t syrj?isemm?lle puolelle tupaa.

K?yh?inhoitolautakunnan puheenjohtaja, er?s maakauppias ja jotkut pit?j?n luottamusmiehist? tulivat esille ja istuutuivat kaikki p?yd?n ??reen, jossa Vahva Matti ja h?nen toverinsa ?skett?in olivat istuneet. Suuri vihko papereita ja p?yt?kirjoja pantiin p?yd?lle. Puheenjohtaja alkoi selailla luetteloita, silloin t?ll?in kuiskaten pari sanaa pastorille, ja niin tapahtui huuto. Siltavouti hoiti vasarata.

Ensin myytiin vanha Leena. H?n nousi kalliiksi, h?nt? ei en?? voitu k?ytti niinkuin ennen, kyl?n lasten kaitsijaksi.

Viel? kalliimmaksi nousi er?s vanha suutari, sill? vanha mummo saattaa monessa kohdassa olla hy?dyksi, mutta vanha mies ei kelpaa muuhun, kuin nuuskaamaan ja polttamaan tupakkaa.

Niin meniv?t suuret ja pienet sekaisin, hinnat olivat ylip??t??n alhaammalla, kuin edellisen? vuotena. Pastori sovitteli niin paljon kuin voi, ett? jokainen k?yh? sai j??d? vanhaan paikkaan, jos h?n siin? viihtyi.

Nyt tuli kirkassilm?isen pojan vuoro. Rukoilevasti katsoi h?n nurkkaan, jossa Vahva Matti istui. Oi! Vahva Matti oli nukkunut, ja p?? riippui niin, ett? niska oli sijoiltansa pois menn?. Siltavouti huusi: kuinka paljon tahdotaan? Keskievari sanoi matalalla ??nell? hintansa, ettei her?tt?isi vastustajaansa.

- Ensim?inen kerta, 60 markkaa. Eik? kukaan tarjoo v?hemp??? Toinen kerta, 60 markkaa.

Kolmas kerta, ja h?n korotti ??nens? ja odotti hetkisen.

R??t?li seisoi kuin neulojen k?rjill?.

Nyt her?si Vahva Matti syntyneest? hiljaisuudesta, katsahti ymp?rillens? sek? poikaan, joka vaaleana ja pel?styneen? seisoi esinn? riviss?.

- Tuon pojan, sanoi h?n, mennen pikaisesti yli laattian, niin ett? laattiapalkit notkuivat; h?nen otan min? - ilmaiseksi. Ly?k?? p?yt??n, siltavouti, kuuletteko, ilmaiseksi, - kolmas kerta,

- Ilmaiseksi, huusi keskievari. H?n on hullu, h?n on juovuksissa, minulla on poika ollut kaksi vuotta, olen pit?nyt h?nt? kansakoulussa, el?tt?nyt h?nt? ja vaatettanut h?nt? ja, ja...

- Ole vaiti, keskievari, sanoi pappi. El?tt?misest? ja vaatteista en tahdo kanssasi riidell?, ne ovat maksetut, ja ne olisivat voineet olla paremmat, mutta katsokaa, mit? kansakouluun tulee, niin kyll? min? se olin, joka pakotin sinua poikaa sinne l?hett?m??n.

Ja k??ntyen j?ttil?iseen, lis?si h?n: Mit? Matti Kiiskil? pojalla tekee, sinullahan on lapsia kyll?ksi, sin? muutat talveksi salolle, tulet karhun hyyryl?iseksi ja suden huonetoveriksi.

Matti seisoi p?n?kk?n? p?yd?n ??ress?.

- Eik?h?n h?nest? liene jotakin hy?ty?! Kerrotaan h?nen osaavan sek? kirjoittaa ett? laskea.

Samassa huomasi h?n keskievarin, joka seisoi siin? kuin el?v? kysymysmerkki.

- Eih?n keskievarin sovi sanoa, ett? min? olen juovuksissa, kun olen juonut h?nen omaa rommiansa. Olen kyll? hieman iloinen, niin olenkin, mutta sit?paitsi menev?th?n siltavouti ja Trast minua takaamaan, vai kuinka?

- Kyll?, kyll?, vastasivat molemmat.

Asia oli selv?, eik? ollut mit??n syyt? tehd? vastav?itteit?.

* * * * *

Kun kello l?hestyi 8, tuli Matti Kiiskil?, syyspime?ss? astuen kotiansa p?in. H?nen j?lest??n tallusteli ?sken huutamansa poika, joka niinmuodoin j?tti r??t?lin talon. Matilla oli aavistus, ett? h?n kenties oli tehnyt tyhmyyden, vaikka ei voinut itse sit? selvitt??, miss? se oli. Ett? h?nen vaimonsa ottaisi asian k?sitell?kseen ja laskisi mit? poika maksoi ja mink? arvoinen h?n oli, sit? ei h?n hetke?k??n ep?illyt; h?nell? oli sokea luottamus vaimonsa hyv??n p??h?n. Jos h?n nyt olisikin pannut maata! Vaan niin hyvin se ei kaiketi ollut. Ja niinkuin rikoksellinen koulupoika tuli Matti vitkastellen kotia p?in. Pel?nnyt h?n tosin ei, mutta vastenmielist? se oli kaikessa tapauksessa. Vihdoin viimeinkin saavutti h?n tupansa, aukasi oven varovasti, k?yristyi ja astui sis??n. H?n hengitti helpommin, vaimo ei ollut kotona, tilinteon hetki oli toistaiseksi lyk?tty.

- No niin, jahah, pane maata, vet?ydy tilallesi tuolla ja nuku niin pian kuin voit.

Kymmenen minuttia sen j?lkeen makasi poika penkill? lammasnahkaturkin p??ll? suloisimmassa unessa. Poissa olivat kaikki r??t?lin likaiset lapset, kirkuna ja nariseva kehto olivat vaienneet, h?n sai maata y?ns? rauhassa. Ohitse oli tuo ik?vystytt?v? el?m? r??t?lin p?yd?n ??ress?, neuloineen vahoineen, rihmoineen ja saksineen. H?n uneksi paremmista ajoista, uusi p?iv? koitti pirteine oloineen vapaassa mets?ss?. Siell? h?n Vahvan Matin kanssa, joka oli seudun v?kevin mies, viritt?isi ketunrautoja ja pyyt?isi ansoilla mets?kanoja, mets?st?isi suksilla ja taistelisi karhun taljasta sek? suden turkista niin ett? valkoinen lumi tupruaisi tummien honkien juurella.