Chapter 8 No.8

Veikkoliinista tuntui, ik??nkuin olisi leivonen ollut suljettuna h?nen rintaansa, suljettuna pieneen ahtaaseen h?kkiin, jossa se ei voinut liikuttaa siipi?ns?, eik? p??st?? riemu??nt?. H?nen t?ytyi hakea yksin?isyytt? oikein antaaksensa vapautta ilollensa, aukaista leivon h?kki?. H?n oli pelastettu, pelastettu joka tapauksessa, tuon suuren romauksen tapahtuessa, jos se tapahtuisi, oli h?n pinnalla uiva. Niin, kukatiesi ... ja aavistavalla ilolla katsoi h?n kauas tulevaisuuteen. Tuo pel?tty rojahdus toisi ehk? mukanaan h?nen onnensa ja menestyksens?.

Kun kaikki hajoaisi ja menisi palasiksi, olisi helpompaa poimia yksi ja toinen herkkupala, kuin nyt, kun kauppahuonetta viel? pidettiin vankkana ja kaikkein kohtausten tapaamattomana.

H?n k?veli niin kiiruusti, kuin h?n sen suinkin sovelijaaksi katsoi, keskievariin, otti viel? kerran tuon kallisarvoisen paperin tarkastettavakseen ja luki sit? tarkkaavaisesti. Ent?s jos siin? olisikin joku aukko. Ei, paperi oli oikea; ehyt oli verkko, jolla h?n saaliinsa aikanansa vet?isi maalle.

H?nen iloonsa sekaantui kumminkin jonkinlainen katkera sivumaku. Jos jotakin tapahtuisi kauppahuoneelle, niin olisi kaikessa tapauksessa s??li Mattia; se tahtoo sanoa h?nen vaimoaan. H?n se oli nainen, jolla oli p?? oikealla paikallaan, ja niin siev? h?n oli. Sen min? mielell?ni naisin. H?n punastui hieman ja hymyili itse omille sanoilleen ja unelmilleen voimatta kumminkaan niit? karkoittaa.

Siten istui h?n kauan vajonneena ajatuksiinsa. Vihdoinkin malttoi h?n mielens?, k??ri kokoon paperinsa ja istuutui kirjoittamaan valtakirjaa Hultilalle, hankkimaan ensi viikolla oikeudessa laillisen vahvistuksen kaupalle.

Nyt alkoi Veikkoliinille ty?n ja ponnistusten aika. T?m? oli semmoinen aika, josta h?n saattoi sanoa: silloin kun se parhaana ollut on, on se ty?t? ja vaivaa ollut. H?n oli alituiseen matkoilla Kiiskil?n kyl?n ja Saimaan rannoilla olevien kaupunkien v?lill?. H?n oli ryhtynyt suureen tuumaan, tuumaan, jota h?n kauan oli miettinyt, h?n aikoi ruveta sahan-is?nn?ksi. Etemp?n? Kiiskil?n kyl?ss? oli koski, ja siin? vanha ravistunut mylly. Halvalla hinnalla oli h?n ostanut koko romun. Vedenvoima, putouksen korkeus ja myllynratas eiv?t olleet miss??n sopivassa suhteessa myllynkiviin ja rakennukseen, jossa ne olivat. Veikkoliinin kokenut ja k?yt?nn?llinen j?rki heti huomasi, ett? t?ss? oli sovelijas sahan paikka. Ja sen h?n aikoi rakentaa, ja sen avulla vaihtuisi h?nen harhaileva, ep?varma el?m?ntapansa pysyv?iseksi, varmaksi ja tuottavaiseksi. H?n tulisi tukkijunkkarista patruunaksi, sahan-is?nn?ksi, liikemieheksi sanan t?ydess? ja todellisessa mieless?.

Sitke?ll? kest?v?isyydell??n ja er??n kokeneen rakentelijan avulla, joka oli ollut entisess? tie- ja vesirakennusten koulussa, sai h?n sahansa lyhyess? ajassa valmiiksi. V?hitellen oli h?n hankkinut itsellens? melkein koko kyl?n ulkopalstat, sill? kun Matti Kiiskil? oli myynyt tilansa ja kyl?ss? tuli tunnetuksi, mink? suunnattoman summan h?n oli saanut tilastansa, valtasi myyntikiihko talonpojat. Tuli muotiasiaksi, taloudelliseksi opiksi, josta kaikki olivat yksimieliset, ett? parasta, mink? talonomistaja Kiiskil?ss? saattoi tehd?, oli myyd? v?hint?kin mets?ns? ja aloittaa maakauppa tahi pahimmassa tapauksessa panna rahansa pankkiin ja itse antautua tukinhakkaajaksi, uittajaksi ja sahanty?mieheksi. Onneksi olivat ajat yh?ti viel? huonot, kyl? loittona ja melkein huomaamaton; muutoin olisi useampi kuin yksi myynyt tilansa polkuhintaan. Veikkoliini oli kuitenkin ruvennut aavistamaan seudun tilaa, h?n tiesi mit? h?nell? oli teht?v?n?. H?t?ilem?tt? ja kiirett? tekem?tt? osti h?n mit? h?nelle tarjottiin, h?n antoi hedelm?n pudota ales valmiina ja kypsen?, ravistamatta puuta. Ei viel? ollut montakaan kuukautta kulunut, kun h?n jo oli anastanut itsellens? kaikki, mit? h?n voi, ennenkuin joku toinen enn?tti tulla t?h?n kultalaan, jossa jokainen tuntui olevan valmis h?nt? auttamaan perustuksen laskemisessa h?nen uneksitulle varallisuudellensa, h?nen toivettensa kultalinnaan.

Kun rahat loppuivat, rupesi h?n yhteyteen er??n sis?maankaupungin kauppiaan kanssa. Kiiskil?n kosken l?heisyyteen rakennettiin nyt suurimmalla kiireell? uusi tupa. Siin? avasi yhti? maakaupan ja olutmyym?l?n. Mit? h?n maksoi mets?st? sek? ty?palkoista sahalla, sen h?n otti puodilla ja kapakalla takasin. Veikkoliini antoi ty?t? puolelle kyl?n v?elle, korjautti teit? ja rumpuja tulevia tukinkuljetuksia varten ja antoi viel? samana syksyn? puhdistaa jokea, joka juoksi mets?n ja suon v?lill?. H?n mietti kaikkea, enn?tti joka paikkaan, vaan sit? paitsi oli h?nell? aikaa tuntikausittain istua Matin tuvassa ihmettelem?ss? ja ihaelemassa h?nen komeata vaimoansa, kuuntelemassa em?nn?n viisaita neuvoja, kyselem?ss? h?nelt? neuvoa ja h?n l?ysi huonosti peitetyll? ihastuksella t?ss? voimakkaassa ja viisaassa naisessa itsellens? sisaren sielun; yhden, joka antoi kaiun h?nen puheelleen, antoi selvyyden h?nen ajatuksilleen, synnytti uusia ajatuksia h?nen sielussansa, antoi h?nelle rohkeutta, kun h?n oli pelkuri, varoitti h?nt?, kun h?n oli liian rohkea. Sanalla sanoen, h?n huomasi nyt, ett? h?n v?hitellen unhotti surunsa, kadonneen onnensa, niin, viel?p? poikansakin, ja lopuksi t?ytyi h?nen my?nt?? itsellens? rakastavansa Matin vaimoa.

Rakkaus on tauti, ovat filosofit sanoneet, omituinen sairaallinen tila ruumiissa ja sielussa. Se iskee uhriinsa niinkuin haukka kananpoikaan, sit? vastaan ei ole muuta parannetta kuin aika, eik? edes aikakaan ole ehdoton parannuskeino. Runoilijat ovat profeetoita ja totuuden julistajia; he ovat verranneet rakkauden kahleeksi. Ja kahle se onkin. Rakkaudessa on toinen orjana, toinen k?skij?n?, rakkaus on kahle, ja nelikymmenvuotiaalle kaikista raskain. Sen tunti nyt Veikkoliini. Huolimatta h?nen ponnistuksistansa sit? vastaan ... se h?net mukanaan tempasi kuin mahtava aalto. H?n luonnollisesti ei ollut rakastunut, kuten koulupoika, h?n ei ollut hurmaantunut muutamiin heikkoihin mielenliikutuksiin; h?n tiesi t?ysin, mit? h?n tahtoi ja mihin h?n pyrki. Mutta saada se esiin, ilmaista tunteensa, siihen tarvittiin rohkeutta.

Paitsi Marian kirkkaita silmi?, jotka eiv?t koskaan antaneet pienint?k??n aihetta otaksumaan, ett? t?m? tiesi, mit? liikkui h?nen sis?ll??n, oli viel? pari silmi?, jotka ihmeellisell?, miltei hirve?ll? selv?n?k?isyydell? tarkkailivat h?nt?. Ne olivat pikku Ellin silm?t.

Niinkuin rinnehorsma kylvett?? hyvinmuodostunutta punaista kukkakruunuaan auringonvalossa, samalla kun se osa vartta ja lehti?, joka tunkeutuu esiin mustaksipalaneista kannoista ja kivist?, on keltainen, sairaalloinen ja lakastunut, niin oli Ellin hennossa, sairaalloisessa, huonosti kasvaneessa ruumiissa miellytt?v?t, sielukkaat kasvot suurine, verhottuine silmineen, joiden l?mmin, tietoinen ja viisas ilme oli per?isin ?idilt?. Lapsuudessaan oli Elli useita vuosia ollut s?ngyn oma. Sairaus, lukeminen, mielikuvat ja unelmat, keskustelut ja vanhemmat henkil?t, etenkin runo- ja loihtutaitoinen is?n?idin ?iti, olivat jo aikaisin saaneet h?nen ymm?rryksens? kypsym??n, ja vaikka viel? vain viisitoistavuotias, tiesi ja ymm?rsi h?n paljon enemm?n kuin seudun nuoret tyt?t.

Kerran oli piiril??k?ri k?ynyt kyl?ss?. H?n oli hyv?ntahtoinen ja hieman kyyninen herra, joka oli oppinut ensin kirjoistaan ja sitten talonpojilta kutsumaan kaikkia asioita niiden oikealla nimell?. H?n oli tutkinut Ellin, ja paljon muun kirjoitettavaksi sopimattoman ohella sanonut: kunhan tytt? vain menee naimisiin, niin tulee h?n kyll? terveeksi. Eloisa ja mielikuvitusrikas, kuten Elli oli, oli h?n kovin punastunut t?llaisesta puheesta. Ja nyt h?n piti kiinni koko sairaan tyt?n haaveilulla siit?, mik? oli voimakasta, tervett? ja raikasta, ja odotti sit?, joka tarjoaisi h?nelle syd?mmens? ja k?tens?.

Siit? p?iv?st?, jolloin vaivaishoitopoika Kaarlo terveine, punaisine poskineen ja vilkkaine liikkeineen tuli taloon ja katseli Elli?, l?hetti h?nen katseensa v?litt?m?sti l?mp?isen verivirran Ellin syd?meen. Siit? p?iv?st? alkaen oli h?n satujen maailmassa, jossa lempi oli yht? luonnollinen kuin aallon kuohu ja lintujen laulu; siit? p?iv?st? ilmestyi h?nen silmiins? syvempi loiste, h?n n?ytti kasvavan, ja h?nen pieni, hauras ruumiinsa ei n?ytt?nyt niin kuihtuneelta ja surkealta kuin ennen.

Pikku Elli arvasi enemm?n kuin tiesi, enemm?n aavisti kuin ymm?rsi, mit? liikkui Veikkoliinin sielussa. Utelijaisuuden huomaavaisuudella ihmetellen ja udellen, tutki h?n tiet?m?tt?ns? nelikymmenvuotiaassa, mit? liikkui h?nen omassa syd?mmess??n. Sent?hden olikin Veikkoliini varma siit?, ett? h?n puhuessaan Marian kanssa, aina l?ysi kiilt?v?n avonaisen silm?parin, joka, h?nen korottaessaan ??nt??n, h?nen liikkuessaan tahi kysyess??n jotain Marialta, silm?ili h?nt? eriskummallisella, kysyv?isell? ilmeell?, ilmeell?, joka huutolaispojan sis??ntullessa, pikaisesti muuttui lempe?ksi, naisellisen hienoksi hymyksi.

Er??n? p?iv?n? istui Veikkoliini, niinkuin h?nen tapansa oli, tuvassa, ??net?nn? ja umpimielisen?. H?n mietti katkeruudella, kuinka v??rin el?m?n osat jakauntuvat, kuinka toisenlaista kaikki olisi, jos h?n, joka paremmin kuin h?nen miehens?, ymm?rsi ja arvosteli Mariaa, jos h?n olisi saanut h?net vaimoksensa. Eik? h?nen olisi ollut paljoa helpompaa Marian sivulla taistella kohotaksensa? H?n oli niin kummallisessa kahtalaisessa, onnen ja apeuden, ilon ja levottomuuden mielentilassa, h?n tunsi surumielisyytt? ja vihaa kohtaloa vastaan, joka oli niin julmasti h?nt? kohdellut. V?hinkin ulkonainen syy olisi nyt saattanut sys?t? h?net mielenmaltistansa, ja tuo kauan sulkeissa ollut hellyyden ja lempeyden, halun ja toiveitten kev?ttulva olisi p??ssyt paisumaan ?yr?ittens? yli.

Veikkoliinin mietteet keskeytti em?nn?n kirkas, tyyni ??ni.

- Tahtooko Veikkoliini kupin kahvia, kysyi h?n.

- Tahdon, vastasi h?n semmoisella ??nen ilmeell? ja intohimolla, kuin olisi Maria kysynyt, tahtooko h?n h?nen silm?ns?.

Mit? Veikkoliinin sis?ll? liikkui, ymm?rsi Maria liiankin hyvin.

Veikkoliinin ihailu miellytti h?nt?, eik? h?n edes voinut olla t?t?

kehoittamatta. Niin, viel? enemm?nkin, Maria vertaili mieless??n

Mattia ja t?t? ihailijaa toisiinsa, ja t?m? vertailu ei aina p??ttynyt

Matin eduksi.

Veikkoliinin intoinen vastaus ja palava katse peloitti h?nt? kumminkin. H?n pel?styi omasta puolestaan ja sanoi ?kki? ja painolla:

- No, t?n??n tulee Matti kotio, h?n on ollut Suikkilassa Blumelta rahoja perim?ss?.

T?t? nime? mainittaessa selvisi Veikkoliini heti huimauksestansa. Rahat, niin, nyt sit? ratkaistiin, kykenik? kauppahuone maksamaan summan vai ei. Kyll? kai, miksik? se ei kykenisi, ahtaassa tilassa se kyll? oli, sen tiesi h?n nyt melkein varmaan, mutta joka tapauksessa, 8,000 markkaa...

- Kuules nyt, Maria, sanoi h?n, mit? Matti tekee niin paljolla rahalla, eik? h?n voisi lainata sit? minulle?

Ennenkuin Maria enn?tti vastata, kuului Ellin ??ni, joka tuolla valittavalla ??nens?vyll?, jolla kansa tavallisesti lukee jumalisia kirjoja, jupisi er?st? kertomusta piplian historiasta.

"Huomeneltain kirjoitti David Joabille kirjan ja l?hetti sen Urian mukana. Ja h?n kirjoitti kirjaan sanoen: pankaa Uria kovimpaan sotarintaan, ja k??ntyk?? h?nen tyk??ns? takaperin, ett? h?n ly?t?isiin ja kuolisi.

"Koska Joab oli kaupungin edess?, asetti h?n Urian siihen paikkaan, kussa mieshukka oli suurin. Ja Uria kaatui, ja David otti Batseban em?nn?ksens?".

T?m? ilke? kertomus vanhasta testamentista teki kummallisen

vaikutuksen Veikkoliiniin. H?nen syd?mmens? alkoi ankarasti tykytt??.

H?nen ja Marian silm?t kohtasivat toisensa, ja ?llistyneen? kys?si

Veikkoliini:

- Mit? tuossa luet, tytt??

- Jumalan sanaa, vastasi Elli viattomasti ja luottavaisesti.

- Jumalan sanaa, niin, ompa tuokin Jumalan sanaa, ja p??st?en kovan, ilke?n ivanaurun katsoi Veikkoliini Mariaan, joka, kuten h?nest? n?ytti, kovasti punastui. H?n nousi nopeasti, pisti piippunsa saapasvarteen, j?tti kahvinsa juomatta ja meni alas koskelle, jossa ty?skenneltiin aika vauhtia. Mutta siit? p?iv?st? alkaen ei h?n voinut unhottaa kuningas Davidin tekoa.

Seh?n oli ihan niin, kuin jos Matti olisi ollut h?nen palveluksessaan, ja h?n itse olisi k?skenyt h?nt? seisomaan alhaalla kallion partaalla koskessa juuri siin?, jossa osaksi j?iset tukit tanssien tulivat alas ruskeassa, jymisev?ss? suovedess?, ja niin luiskahtaisi Matti kerran, yhden ainoan kerran, tukkien v?liin, kun h?n pit?isi v?yl?? selv?n?, siell? - kuinka sit? nyt sanottiin? -"jossa mieshukka oli suurin", ja silloin, - mutta h?n ei uskaltanut ajatella ajatustaan loppuun, se oli liian houkutteleva. Ja kumminkin toiselta puolen, kun onnettomuus oli tapahtunut ilman h?nen syytt??n. Ah! h?n tunsi syd?mmens? laajenevan ... tuntui ik??nkuin esirippu olisi nostettu h?nen silmiens? edest? ja et??lt? olisi n?kynyt s?teilevi? kuvia. Ei auttanut taistella n?it? mielikuvituksen ilvekuvia vastaan; ne tulivat uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinkakin h?n koetti niit? vastustaa.

Niin, h?n huomasi nyt kummastuksekseen, ett? vaikka h?n oli useita kertoja k?ynyt kirkonkyl?ss?, ei h?n ollenkaan, niinkuin h?nen aikomuksensa alkujaan oli ollut, kysynyt sukulaisiansa eik? edes koettanutkaan ottaa selkoa pojastansa ja vaimostansa. Mik? syy t?h?n v?linpit?m?tt?myyteen? Lymyilik? h?nen syd?mmess??n joku ennen tehty p??t?s, jotakin, joka aikanansa toteutuisi? H?n rupesi pelk??m??n itse??nkin. Ei, pois t?mm?iset unelmat, oliko h?nell? aikaa ja varaa uneksia rakkautta ja perhett?? H?nell?, jolla juuri nyt oli niin paljon ty?t?, niin paljon rahoja liikkeess?, h?nell?, jonka t?ytyi pit?? silm?ll? koko liikkeens?, katsoa ettei mik??n rengas h?nen laskujensa pitk?ss? ketjussa heikontuisi tahi katkeaisi. Ei, h?nell? ei saisi olla enemp?? kuin yksi rauta kerrassaan ahjossa. T?st? t?ytyi tulla loppu.

Er??n? p?iv?n?, kun h?n istui kosken partaalla ty?t? katselemassa, hautoen ajatuksiansa ja suunnitelmiansa, kuuli h?n hyvin tutun piipitt?v?n ??nen p??ns? p??ll?. H?n k??ntyi ymp?ri ja n?ki, kuinka joukko pihlajia h?nen vierell?ns? oli tilhiparven ymp?r?im?n?. N?m? pienet, ahmivaiset, koreah?yheniset el?imet olivat laskeutuneet punaisille marjoille. - Ahah, ovatko ne jo t??ll?, nyt on meill? talvi jo oven edess?.

Mutta h?n tuli n?hneeksi enemm?n kuin nuo koreat, tyhm?t linnut. Pihlajan alla seisoivat Elli ja Kaarlo, heill? oli juoksusolmu vavan nen?ss?; mutta n?ht?v?sti vapa ei ylettynyt lintujen vangitsemiseen, vaikka kuinka ne molemmat nuorukaiset kurottautuivatkin. Nyt kuiskasivat he jotakin hiljaa toinen toisellensa, sitte otti poika Ellist? kiinni ja nosti h?net varovasti yl?s. Nojautuen pihlajaan, kiipesi Elli pojan olkap??lle, ja nyt piti pyyt?misen alkaa. Tuo hento, kivulloinen tytt? syvine, selitt?m?tt?mine silmineen n?ytti itse pienelt? linnunpojalta, joka oli pudonnut pes?st?ns? isokasvuisen pojan k?siin.

Ja nuo silm?t, ne eiv?t en?? etsineet noita kirjavia lintuja, niit? vangitaksensa, ne pyrkiv?t suorastaan Kaarlon syd?mmeen. Ja ne l?ysiv?tkin tien sinne. Kaarlo heitti vapansa ja unhotti koko pyynnin tyt?n t?hden.

Nyt k?vi Veikkoliinille liian vaikeaksi. Kuinka rikkaita, kuinka onnellisia ne olivat nuo kaksi, mit? kaikkea he omasivatkin, jonka h?n oli kadottanut jo kauan aikaa sitten.

Pikaisesti k??ntyi h?nen huomionsa pojan s?ihkyviin silmiin. Miss? herran nimess? oli h?n n?hnyt n?m? mustat silm?t; sill? h?n oli ne n?hnyt. Ei, h?n ei voinut k?rsi? n?it? tuskauttavia ajatuksia, h?nen t?ytyi tehd? loppu niist?. H?n nousi pikaisesti. Tilhit, Elli ja huutolaispoika, jotka kaikki huomasivat h?net samalla kertaa, olivat nyt pakosalla ja pois n?k?piirist?.

Ja Veikkoliini meni pois, huoaten jo helpommin, sahallensa katsomaan mitenk? ty? joutui. Mutta ensikerran oli h?n nyt v?linpit?m?t?n ty?st?. H?n n?ki, kuinka tuo suuri vesiratas liikkui eteenp?in, kuinka vesirattaan siivet v?istyiv?t valkean vaahdon ja mustan veden tielt?, kuinka nuo pienet rattaat pantiin yh? kiivaampaan liikkeeseen ja surisivat ja lopottivat kuin nopeat, puhuvat kielet, ja joka py?r? kuiskasi h?nelle: ensi vuonna me jauhamme sinulle kultaa, rahoja, paljon rahoja, Ja h?n hymyili itse?ns?, surumielisen hymyn, h?n, joka seisoi t??ll? kuuntelemassa t?t? aaltojen ja koneiden melua. Ensikerran monen ajan per?st? oli peruss?velen? h?nen mielialassaan ja h?nen ajatuksissaan toistakin, kuin ansio ja voitto.

Mit? minua t?m? hy?dytt??, minullahan ei ole ket??n, jollenka kokoan, sanoi h?n itseksens?. Y? tuli jo, kun h?n alakuloisena vihdoinkin meni tupaan.

H?n astui kylm?st? ja pime?st? l?mpim??n ja valoon, tervehti ja istuutui yksin??n ja ??net?nn? huoneen per?lle akkunan viereen, syrj?isimp??n nurkkaan. Kaikki muut, yksin Halli-koirakin, etsiv?t valoa ja liikkuivat suuressa huoneessa l?hemp?n? tuli-sijaa, jossa iso m?ntyvalkea r?iski ja valaisi.

Katkera tunne valtasi Veikkoliinin; h?n yksin??n oli t??ll? vieraana. H?nest? tuntui, kuin seisoisi h?n ulkopuolella syyspime?ss? ja katsoisi t?nne sis??n. H?nest? n?ytti niin valoisalta ja iloisalta siell? sis?ll?. Liedell? paloi iloinen tuli, joka selv?sti valaisi Mariaa, Elli?, joka puoli??neen luki kirjaansa, ja poikia, jotka liehuvan p?retulen valossa kiskoivat p?reit?, H?nen muistinsa menneiden vuosien onnesta ja rakkaudesta, joille tunteille aika antoi uuden kiillon ja v?rin, valtasi h?net raivolla. H?n ik?v?itsi sit? nuoruuden aikaa takaisin, joka oli ollut, sit? onnea, joka oli mennyt. Samanlainen onni houkutteli h?nt? juuri t??ll? sis?ss? j?lleen, siin? l?mpim?ss? valoisassa huoneessa ja kumminkin - h?n seisoi ulkopuolella syksyisess? pime?ss?.

H?n meni alakuloisena huoneeseensa, joka oli toisella puolella porstuata, k?mpi tilallensa ja nukkui. H?nen unestansa tuli jatkoa h?nen ajatuksillensa: h?n luuli olevansa mahtava kuningas; edess??n n?ki h?n kuningattaren, joka oli puettu kuten piplian naiset pitk?liepeiseen hameeseen. Se oli Batseba. H?n seisoi valoisalla per?alalla ja k??nti kasvonsa pois. H?n n?ki ne ainoastaan puoliskona, niinkuin h?n ?sken oli n?hnyt Marian tulen luona uunin edess?. H?n kulki vitkalleen tiet? my?ten, joka oli vievin??n sis??n ??rett?myyteen. H?n tahtoi seurata sit?, vaan niinkuin usein unissa, oli t?m? nyt h?nellekin mahdotonta, h?n oli ik??nkuin juurtuneena maahan. H?n rukoili, h?n tahtoi toiselle huomauttaa l?sn?olonsa, mutta mik??n ei auttanut. Eip?s ollakaan, kun jo Matti seisoi siell? kirveinens? hakkaamassa pilvienkorkuista honkaa, joka jyskien kaatui molempain p??lle. Veikkoliini havahtui, m?rk?n? hiest?, ja n?ki iloksensa aamun valon pilkist?v?n tummien, pitkien, juovukkaiden pilvien v?list?.