Chapter 8 No.8

Tie y?majasta Daniloffin kullanhuuhtomoon kulki korkeita vuorenharjuja, jotka jo kauvan olivat olleet lumen peitossa. Oli luvattu meille suurenmoinen n?k?ala er??lt? kukkulalta, jonka ylitse meid?n oli kuljettava. Mutta paksu sumu peitti koko kukkulan niin ett? me olimme kuin pilvess? siell? ylh??ll? emmek? sen vuoksi n?hneet mit??n. Kova pakkanen vallitsi jo korkeimmissa piireiss? vaikka oli suojainen syksyilma alhaalla laaksoissa. Meid?n l?heisyydess?mme olikin useita vuoria, joilla lumi pysyi koko kes?n.

Ylimalkaan kulki koko meid?n matkamme hyvin helppokulkuisten solain eik? erin vaikeasti p??st?vien vuorien poikki. Ainoastaan juuri ennen kuin tulimme Daniloffin "priskan'ille", t?ytyi meid?n kulkea alas jyrk?nnett?, joka oli niin kohtisuoraa ett? oli vaikeata pysy? satulassa. T?m? harju oli puolitoista virstaa (4,500 jalkaa) korkeammalla Feodoroffka-jokea, joka juoksee laakson pohjaa. Kun meid?n tiemme kulki kuten sanottu enimm?kseen jotain jokilaaksoa ja korkeain mets?in l?pi, niin oli n?k?alakin huono. Mutta ett? Altai-vuoristossa on kauniita n?k?aloja, on koko maailmassa tunnettua. Er??lt? luonnontutkijalta Minusinskissa, Klemensilt?, kuulimme ett? seutu Abakanjoen l?hteiden luona on eritt?in suurenmoista. H?n ei sanonut n?hneens? mit??n sen vertaista, vaikka h?n oli matkustellut Sveitsin ja muunkin Euroopan pitkin ja poikki. Feodoroffka-joen vedest?, joka n?ytti savivellilt?, ymm?rsimme ett? t??ll? huuhdotaan kultaa. Pian n?immekin omituisia rakennuksia, jotka olivat keisarillisella lipulla koristetut. Rakennukset olivat kullanhuuhdontalaitoksia. Ensimm?inen luteerilainen, jonka siell? kohtasimme, oli pakkoty?h?n tuomittu sveitsil?inen, joka nuoruudessaan oli antanut houkutella itsens? ottamaan osaa Puolan kapinaan. L??ketieteen ylioppilaana tunsi h?n hiukan haavanl??kint?oppia ja p??si viimein v?lsk?riksi t?h?n kullanhuuhtomoon. Nyt koetti h?n omana miehen??n huuhtoa kultaa. Koko h?nen k?yt?ksest??n voi huomata ett? h?n piti el?m??ns? harhaan menneen?. H?n oli mennyt t??ll? naimisiin venakon kanssa, mutta kyynelet, jotka loistivat h?nen silmiss??n h?nen nuoruudenajastaan puhuessa, osoittivat ett? h?n ei ollut l?yt?nyt sit? onnea, jota h?n oli odottanut itselleen el?m?ss?. Tulla sellaisiin v?leihin v?hemmin sivistyneiden ihmisten kanssa ja olla ilman toivoa jonkunlaisen kasvatuksen antamisesta lapsilleen sek? viel? sen lis?ksi olla erotettuna l?heisimmist??n semmoisella juovalla kuin uskonto, siin? kylliksi asioita, jotka voivat tehd? ihmisen el?m?n synk?ksi. Katseltuamme sveitsil?isemme kanssa yhdess? muutamia pienempi? huuhtomoja, l?ksimme sielt? ainoastaan muutaman virstan p??ss? olevalle Daniloffin huuhtomolle. Koko t?m?n jokialueen oli Krasnojarskissa asuva hra Daniloff vuokrannut joltain ruhtinaalliselta henkil?lt? Pietarissa. H?n antoi luvan kelle hyv?ns? huuhtoa kultaa t??ll?, kuitenkin sill? ehdolla ett? kaikki kulta oli j?tett?v? h?nelle 3 ruplasta solotnikalta. Daniloffin t?ytyi maksaa kyll? runsas vuokra sek? sit? paitsi pari tuhatta ruplaa joka puudasta kultaa, mik? h?nen alueellaan huuhdottiin. Ennenkuin p??st??n kultapitoiseen maakerrokseen, t?ytyy luoda pois usein aina kolmen kyyn?r?n paksuinen maa. Se maakerros, jossa kultaa l?ytyi, oli hyvin sen punertavan peltomullan n?k?ist?, mit? usein on Suomessa kivisell? maalla. Harvoin voi n?iss? huuhtomoissa l?yt?? mullassa kullanpalasta. Pari vuotta sitten kuuluu kuitenkin tapahtuneen kerran, ett? oli l?ydetty muutamia nauloja painava kultam?hk?le.

Tullessamme Daniloffin kultahuuhtomoon, seisoi muutamia miehi? er??n ty?v?enasunnon ulkopuolella. Olettaen ett? joku suomalainen voisi olla heid?n joukossaan, sanoin suomeksi: "Onko t?ss? ket??n suomalaista?" - "On kyll?", vastasi pari ??nt?; ja yksi riensi ennen meit? konttooriin ilmoittamaan ett? suomalainen pastori oli tullut. H?n tunsi minut nimitt?in edellisest? vuodesta, kun h?n oli Verhne-Suetukissa minun siell? ollessani. Me seurasimme per?ss? konttooriin ja esittelimme itsemme siell? is?nn?lle itselleen, joka sattumalta oleskeli huuhtomolla, sek? h?nen pojalleen, t?ydelle herrasmiehelle, joka talvisin tavallisesti asuu Pietarissa. Tilap?isin? vieraina oli siell? Altain piirin ispravnikka, 20 leiv. painava j?ttil?inen, sek? er?s herra Horst, Pietarissa sijaitsevan etel?-altailaisen kullanhuuhdontayhti?n nelj?n huuhtomon is?nn?itsij?. Herra Horst oli luteerilainen, kotoisin Narvasta, sek? eritt?in kelpo mies. H?nest? tuli meille t??ll? Altailla oikein suojeluspatruuna.

Kuinka ihmiset kuulumalla samaan uskokuntaan tuntevat itsens? toisiin vedetyiksi, sit? lienee jokainen huomannut, joka on matkustellut maailmassa. Ilahuttavana huomiona voin mainita, etten Siperiassa tavannut meid?n luteerilaistemme keskuudessa sellaista v?linpit?m?tt?myytt? ja vihamielisyytt? kristillisyytt? vastaan kuin mit? Suomessa usein tapaa niiden joukossa, jotka mielell??n haluaisivat itse??n kutsuttavan "sivistyneiksi".

Horst p??tti j??d? Daniloffin luokse kunnes me olimme valmiit l?htem??n sielt?. Meid?n piti nimitt?in sitten seurata h?nt? h?nen piiriins?, jossa h?n, k?ytt??kseni ispravnikan sanoja, asui kuin prinssi. Horstilla oli muutamia luteerilaisia ty?ss? ja h?n tahtoi itse k?yd? Herran ehtoollisella kotonaan.

Kuten sanottu, Horst piti is?llist? huolta meist?. Meid?n kummaksemme komensi h?n sek? is?nt?? ett? palkollisia. Kun h?n huomasi ett? me olimme m?rki? ja likaisia jaloista, sai vanha ukko Daniloff k?skyn tuoda meille kuivia jalkineita. T?m?n k?skyn toimittikin miljon??ri vastustelematta. Min? sain nyt kunnian astella h?nen kengiss??n, mutta tunsin itseni koko illan eritt?in ep?vakaiseksi jalkojeni p??ll? pysym??n. Illalla huomasin min? ett? syyn? t?h?n olivat olleet seetrip?hkin?t, joita min? kaadoin noin puoli korttelia kummastakin saappaasta.

Toisen p?iv?n iltana kutsutin min? kokoon ne luteerilaiset, mit? t??ll? l?ytyi. Kahdentoista hengen suuruinen seurakunta saapui paikalle; niist? kaikki muut paitsi kaksi ymm?rsiv?t suomea. Aivan yksinkertaisesti todistin min? heille Jesuksesta, syntisten Vapahtajasta, sek? kehoitin heit? viljelem??n Jumalan sanaa. Mielipahakseni ja kummakseni kuulin nyt ettei heill? ollenkaan mit??n kirjoja ollut. "Mit? tekisimme niill?", sanoivat he; "eih?n meill? ole koskaan aikaa ajatella sit?, kun meill? on vaan kaksi vapaata p?iv?? koko kes?ss?." Arveltiin ett? noin viisikymment? luteerilaista ty?skenteli l?heisill? huuhtomoilla. Mit? heid?n aineellisiin oloihinsa tulee, niin ei siit? ole mit??n sanottavaa. Terveellist? ja voimakasta ruokaa annetaan heille sek? hyv? palkka, mutta onpahan my?skin ty? raskasta ja vaivaloista. Varsinkin n?ytti se tylylt?, ett? ty?miehilt? riistet??n se sunnuntainlepo, jonka Jumala itse on m??r?nnyt ja joka on niin tarpeellinen ruumiille kuuden p?iv?n raskaan ty?n j?lkeen.

K?ytt?isiv?tk? luteerilaisemme joutohetkens? Jumalan sanan tutkistelemiseen, jos heill? olisikin joutohetki?, ei ole kuitenkaan varmaa. Sill? jos heill? olisi halua sanan k?ytt?miseen, niin kyll? olisi aina esim. iltasilla joku vapaa hetki siihen, sill? p?iv?nurakkansa saavat he v?list? hyvin aikaisin tehdyiksi.

Mutta luonnollinen hitaus ja v?linpit?m?tt?myys ottavat pian kokonaan voiton, niin ett? n?m? ihmisraukat lopulta eiv?t juuri huoli muusta kuin kullan saamisesta. Miten jonkinlaista hengellist? hoitoa voitaisiin saada n?ille ihmisille, on vaikeata sanoa. Ett? t??ll? kuitenkin olisi kyll? kiitollinen ala kolport??rille tai l?hetyssaarnaajalle, arvelen min?. Mutta valitettavasti ihan varmaa on ett? t?m? on vaan paljasta toivomusta niin kauvan kuin on useamman sadan hengen suuruisia kyli?, jotka ovat kaikkea muuta hengellist? hoitoa vailla kuin mit? he saavat siit? ett? pappi k?y heid?n luonaan kerran vuodessa. V?h? oli se apu, mit? min? voin toimittaa n?ille uskonveljilleni, varsinkin kun voin kuljettaa mukanani vaan kovin v?h?n kirjoja. Kuitenkin oli matkasta se hy?ty ett? min? opin tuntemaan t?m?n sopen laajasta seurakunnastani. Mutta Herra Jumala, joka voi tehd? yhden ainoan sanan, oikeaan aikaan lausuttuna, hedelm?? kantavaksi monelle sielulle, voi my?s kyll? kasvattaa hedelm?n, ihanamman kuin me voimme uskoa, siit? siemenest? mink? me heikkoudessa kylv?mme.

Mutta ettei minun kertomukseni pituudellaan tulisi liian v?sytt?v?ksi lukijalle, t?ytyy minun lyhent?? kuvaustani oleskelusta Altai-vuoristossa. Hra Horstin toimesta saimme hevosia, jotka kantoivat meid?t ja meid?n matkakalumme Tom-virralle. T?ll? matkalla kulimme er??n luolan ohitse, jonka sis??nk?yt?v?n me n?imme, mutta aika ei sallinut astua sinne sis??n. Pitkin Tom-jokea laskimme nyt alas Kuznjetskiin. Meid?n aluksenamme oli koverrettu haavan runko, noin kaksi kyyn?r?? leve? sek? kymmenen à kaksitoista kyyn?r?? pitk?. Oijennellen vilteill? ja karhuntaljoilla, joita min? lahjaksi sain kauniin kappaleen Horstilta, matkustimme nyt mukavasti sek? ihailimme toista suurenmoista n?k?alaa toisen j?lkeen. Mit? ihanin syysilma vallitsi. Kulku alas virtaa k?y nopeasti ja tarvitsematta airoja k?ytt??; mutta niill? jotka kulkivat vastavirtaan n?ytti kyll? olevan vaivaloinen ty?. Parissa paikassa ostimme Kuznjetskin tataareilta kalaa. Harjuksia, taimenia ja useita muita herkullisia kalalajeja saadaan Tomista, ja me ostimme kaloja halvalla hinnalla sek? keit?timme niit? venemiehell?mme. Hra Horst oli my?skin varustanut meid?t hyv?ll? ev?spussilla, niin ett? me emme k?rsineet mit??n puutetta, vaikka Appelgrenin koetukset vahvistaa ruokavarojamme ampumalla revolverilla vesilintuja eiv?t onnistuneet.

Kuznjetskissa viivyimme kolme p?iv??, jonka ajan asuimme hra Horstin talossa; toimme h?nen rouvalleen h?nelt? my?s kirjeen. Minun lukkarini Matti Saaren poika palveli t??ll? pataljoonassa asevelvollisuuttaan. Minun pyynn?st?ni komennettiin h?net palvelemaan meit? niin kauvan kuin olimme Kuznjetskissa. Aivan odottamatta tapasimme t?ss? kaukaisessa kaupungissa er??n suomalaisen, neiti Molanderin Pietarsaaresta. H?n oli el?nyt viisikolmatta vuotta Siperiassa ja oli nyt k?til?n? Kuznjetskissa. Koko t?n? aikana ei h?n ollut tavannut luteerilaista pappia, sek? oli unohtanut pois ?idinkielens? melkein kokonaan. "Nog g?r det harascho, kack ja' adin talar" (kyll? se hyvin menee kun min? yksin?ni puhun), vakuutti h?n, mutta niin odottamatta puhua ruotsia muiden ihmisten kanssa oli h?nelle ihan mahdotonta. Ulkomuistista osasi h?n kuitenkin lukea kappaleita katkismuksesta sek? tahtoi v?ltt?m?tt? n?ytt?? minulle ettei h?n ollut unohtanut sis?lukua. Useampia eri kertoja pyysi h?n minun pit?m??n h?nelle rippisaarnaa ruotsiksi. Palveltuaan kerran aikansa loppuun ja saatuaan el?kkeen, aikoi h?n palata kotimaahan.

Er??ll? kukkulalla Kuznjetskin kaupungin l?hell? un vanha tataarilainen linnoitus, jonka Appelgren piirusti. Ven?l?iset valloittivat sen kuudennentoista vuosisadan alussa ja ovat sittemmin laajentaneet varustuksia. Pari vuotta sitte oli tuli h?vitt?nyt suuremman osan kaupunkia, joka ei suuresti eronnut tavallisesta ven?l?isest? kyl?st?.

Oleskellessamme Kuznjetskissa sai kaupunki vieraakseen arkhierein Biskist?, joka piti messua useimmissa kaupungin kirkoissa. Ett? h?n my?skin piti jonkunlaista saarnaa, p??t?n siit? ett? er?s nainen kysyi toiselta, joka oli ollut kirkossa: "haukkuiko h?n nyt taas kuin tavallisesti?"

Kun me l?ksimme liikkeelle asunnostamme, j?tti em?nt?mme meille hyvinvarustetun ev?spussin. Siperialainen vieraanvaraisuustapa, jota ei saa laimiin-ly?d?, on varustaa vierailleen viel? ev?st?.

Matka Kuznjetskista Barnauliin on 280 virstaa pitk? ja kulkee tie enimm?kseen hedelm?llisi? ja viljavia tasankomaita. Barnaul on varsin hyvin rakennettu kaupunki; sinne tuodaan runsaasti kaikellaisia ruokatavaroita, jotka t??ll? ovat miltei halvempia kuin Omskissa. Suuri joukko virkamiehi?, enimm?kseen insin??rej?, asuu t??ll?. Barnaul on Altain vuorikaivosten p??paikka. T?nne tuodaan kaikki kulta, mik? huuhdotaan l?nsi-Siperiassa, sek? sulatetaan t??ll?. Se kulta, mik? Barnaulissa sulatetaan, kuuluu nousevan noin 400 puutaan vuosittain. Sit? paitsi sulatetaan t??ll? hopeaa, mutta kuinka suuressa m??r?ss?, siit? en saanut selkoa. Me k?vimme katsomassa kaikkia n?it? kruunun tehtaita. Hauskaa oli n?hd? kuinka monen uunin ja kattilan l?pi hopeanpitoisen kiven tuli kulkea, ennen kuin hopea erkani. Barnaulissa on luteerilainen kirkko ja pastorin asunto. Tomsk ja Barnaul kuuluvat samaan seurakuntaan. Ennen on pappi asunut Barnaulissa, mutta kun nyt seurakunta viime syksyn? sai papin, oltuaan monta vuotta vailla, velvoitettiin pappi asumaan Tomskissa. Suomalaisen ripin ja ehtoollisen pidin min? Barnaulissa. Seurakuntana oli ainoastaan nelj? henke?, kaikki vapaita ihmisi?, sill? karkoitettuja ei ollenkaan saa olla Barnaulissa. Lounaaseen Barnaulista perustavat t?t? nyky? suomalaista siirtolaa Pietarin suomalaiset ja l?ytyisi siell? kyll? maata, sanottiin, useammillekin siirtolaisille. Maa on keisarin persoonallista omaisuutta ja olen kuullut ett? sinne mielell??n otetaan luteerilaisia vastaan.

Erityist? yst?v?llisyytt? ja vieraanvaraisuutta saimme nauttia luteerilaisen kirkon-is?nn?n tohtori Sassin talossa, jossa me vietimme kaikki joutohetkemme. Appelgren muuten ty?skenteli kaupungin museossa, piirustaen muutamia muinaiskaluja.

Pari vuorokautta matkustettuamme lent?v?? vauhtia tulimme Tomskiin ja l?ysimme siell? terveen? lukkarimme Matin, joka muutamien vastusten per?st? oli p??ssyt Tomskiin, viikkoa ennen meit?, ja asui nyt meid?n maanmiehemme Plathanin luona, joka, ohimennen sanottuna, on paras kaikista meid?n karkoitetuistamme. T??ll? saimme nyt my?s kuulla, ett? professori Aspelin onnellisesti oli sinne saapunut sek? l?htenyt h?yrylaivalla Tjumeniin. Ja niin voin min? nyt katsoa kuvauksen t?st? meid?n matkastamme p??ttyneeksi.